Mikä avuksi kun vanhukset ei pärjää keskenään
Toinen on TÄYSIN sänky potilas mutta mummo ei suostu laittamaan hoitokotiin. Sitten mummo valittaa kun ei saa nukuttua ja ei saa sitä ja tätä. Onko julmaa tehdä huoli ilmoitus nimettömänä kun tiedän minkälainen riita syntyy jos kerron nimeni sen tehdessäni.
Kommentit (45)
Ota yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen. Ei tarvitse tehdä mitään "ilmoitusta" eikä sellaista ole edes olemassa.
Kurko kirjoitti:
Ota yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen. Ei tarvitse tehdä mitään "ilmoitusta" eikä sellaista ole edes olemassa.
Kyllä huoli-ilmoitus aikuisesta on ihan olemassaoleva juttu, ja kuka vain voi sen tehdä.
Hae vanhuksille apua ennenkuin tilanne menee vielä pahemmaksi, halusivat tai eivät. Mielestäni se on jopa velvollisuuteen, älä välitä mahdollisesta suuttumisesta.
On väärin tehdä ilmoitus. Voiko hän käyttää korvatulppia nukkuessa, silloinkin voi käyttää välillä herätyskelloa tai toinen soittokelloa, ellei hänellä ole huono kuulo. Mitä tarkoitat ettei saa sitä ja tätä?
No kyllä on huoli ilmoitus olemassa. Mutta joo heillä ei käy kotiapulaista kun eivät usko että siitä olisi oikeasti apua. Tämä nainen joka hoitaa miestään on jo höpsähtänyt niin mielestäni olis suotavaa että tolkun ihminen käy katsomassa tilannetta
Miettikääpä omalle kohdallenne tilanne: ihminen vakavasti sairastunut, asuu kyllä kotonaan huimaa ihan jatkuvasti sekä sokea. Jankuttaa samoista asioista tuhanteen kertaan, vaimolla menee hermo.
Ei voi jättää ihmistä yhtään yksinään kun saa päähänsä vaikka mitä. Ovat mm erittäin helppo ryöstö kohde. 2 avutonta ja höpsähtänyttä fossiilia.
Sitten tulee riitoja kun ei päästä käyttämään kaupassa heitä ja apuakin olisi tarjolla moneen kertaan mutta ei. Ei MTÖ HUOLITA TÄNNE KETÄÄN. Miten tämä voi helpottua koskaan kun eivät ota apua vastaan ammattilaiselta vaan pitää meitä muita hirressä jatkuvasti että milloin jotain käy.
Ei esim kertonut että mies oli saanut kohtauksen sairauteen liittyen ja laittoi vain sängylle makaamaan kun nainen meni kastelemaan kukkia ulos!
Lähiomaisina otatte yhteyden kuntanne sosiaalitoimiston vanhusten- ja vammaisten palveluun. Sovitte sinne vanhusten kotiin yhteisen palaverin, että sosiaaliviranomaiset näkevät tilanteen livenä.
Kerrotte sitten vanhuksille että olette sopineet heidän avukseen, että sosiaalivirastosta tulevan katsomaan mitä apua he tarvitsevat.
Istutte sitten kaikki yhdessä keskustelemassa asiasta.
Siitä se sitten lähtee, saatte varmasti hyviä neuvoja mikä olisi paras ratkaisu tilanteeseen, ja mitä palveluja voitte hankkia vanhuksille kotiin tai sijoitetaanko ainakin toinen jonnekin missä saa paremmin hoitoa ja turvaa.
Mikä voisi olla huonommin, jos tekisit sen ilmoituksen ja he saisivat apua?
Jos et keksi mitään muuta, niin pyydä vaikka kotisairaanhoitaja käymään jollakin verukkeella, jonka kerrot vanhoille. Esimerkiksi siksi, että toisen ei tarvitse lähteä vastaanotolle, kun on huono liikkua. Tai vaikka seurakunnan diakoniatyöntekijä, jos ovat millään tavalla seurakunnan kanssa tekemisissä.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa on ulkopuolisen puututtava asiaan, jos eivät itse ymmärrä tarvitsevansa apua. Toisaalta heillä on myös oikeus kieltäytya avusta. Mutta miten kieltäytyä, jos sitä ei ole edes tarjolla?
Kuntien sosiaalitoimistojen sivuilta löytyy huoli-ilmoituslomakkeita. Ei sillä mitään väliä, vaikka ei olisi omasta kunnasta, kunhan asia tulee selväksi. Itse olen kopioinut moneen kuntaan Espoon lomakkeen ja jättänyt vain alkuperäiset yhteystiedot pois.
Huoli-ilmoitus on tarkoitettu enemmänkin tilanteisiin, joissa ilmoittaja ei ole vanhuksen omainen vaan esim. naapuri tai muu.
Omaiset voivat ottaa suoraan yhteyden vanhustenhuoltoon ja keskustella vanhempiensa tilanteensta.
Täällä saman tyylinen tilanne, hiljalleen huononemassa, yksin asuva selvästi demontoitumassa oleva vanhus. Vaatii omaisia käymään kerran viikossa kaupassa, muuten väittää pärjäävänsä joten kuten yksin. Unohtaa syödä välillä, hukkaa tavaroita ja luulee, että joku on varastanut ne. Ei päästä ketään vieraita kotiinsa, yritetty kotiapua, muttei suostu eikä päästä sisään. Omaiset asuvat kaukana, joten päivittäinen apu heiltä ei ole edes mahdollista. Huoli-ilmoitus tehty ja yritetty järjestää kokous, mutta kotiapu sanoi, etteivät voi väkisin mennä edes tarkastamaan tilannetta, koska vanhus kieltänyt, itsemääräämisoikeus on Suomessa niin vahva.
Vasta, jos jotain vahavampaa sattuu, voi olla, että tilanne muuttuu. Nyt on yksin viikon kerrallaan omasta tahdostaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä saman tyylinen tilanne, hiljalleen huononemassa, yksin asuva selvästi demontoitumassa oleva vanhus. Vaatii omaisia käymään kerran viikossa kaupassa, muuten väittää pärjäävänsä joten kuten yksin. Unohtaa syödä välillä, hukkaa tavaroita ja luulee, että joku on varastanut ne. Ei päästä ketään vieraita kotiinsa, yritetty kotiapua, muttei suostu eikä päästä sisään. Omaiset asuvat kaukana, joten päivittäinen apu heiltä ei ole edes mahdollista. Huoli-ilmoitus tehty ja yritetty järjestää kokous, mutta kotiapu sanoi, etteivät voi väkisin mennä edes tarkastamaan tilannetta, koska vanhus kieltänyt, itsemääräämisoikeus on Suomessa niin vahva.
Vasta, jos jotain vahavampaa sattuu, voi olla, että tilanne muuttuu. Nyt on yksin viikon kerrallaan omasta tahdostaan.
Yksin asuessa ilman virikkeitä, kunnon ravintoa ja hoitoa, se dementia etenee nopeastikin. Sitten voi tulla tilanteita että liesi unohtuu päälle, tulee tulipalo, vedet jää valumaan ja tulee vesivahinko ja/tai tulee pahoja kaatumisia ja semmoista. Tai unohtaa ulosmennessään avaimen kotiin ja jää ulos kylmään. Tuossa siis vanhuksen henki on jo vaarassa.
Voisiko tuossa tapauksessa edes vanhuksen omaiset keskustella asiasta ja pyrkiä sopimaan vanhuksen kanssa kotisairaanhoidon tulosta auttamaan.
Tuollaisissa tilanteissa päätös vanhuksen asioiden järjestämisestä on jätetty liian myöhään. Ei dementoituva enää pysty päättämään asioistaan järkevästi. Sen omaisen, johon vanhus eniten luotta, pitää vaan ottaa vahva linja ja vakuuttaa vanhus ottamaan vastaan apua. Mutta todennäköisesti tässäkin vaan joudutaan menemään jonkun katastrofin kautta.
Olen tehnyt omasta vanhemmastani huoli-ilmoituksen. Voi tehdä, on ihan sallittua. Sosiaalitoimen henkilö ja tk:n edustaja th tai sh kävivät luonaan, tuloksetta. Itsepäinen jäärä, joka ei ota tarjottua apua vastaan, vaikka ei pärjää yksin. Pakkohoitoa ei Suomessa ole, joten asia jäi leijumaan. On ainakin tiedossa, että on yritetty.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt omasta vanhemmastani huoli-ilmoituksen. Voi tehdä, on ihan sallittua. Sosiaalitoimen henkilö ja tk:n edustaja th tai sh kävivät luonaan, tuloksetta. Itsepäinen jäärä, joka ei ota tarjottua apua vastaan, vaikka ei pärjää yksin. Pakkohoitoa ei Suomessa ole, joten asia jäi leijumaan. On ainakin tiedossa, että on yritetty.
Siksi jonkun omaisen tai ystävän pitäisi ottaa asia esiin vanhuksen kanssa etukäteen ja sitten olla läsnä sosiaaliviraston/kotihoidon kanssa keskustelemassa.
En suoraan sano juuta tai jaata ap:n tilanteeseen, mutta jos vanhuksia aletaan sosiaalitoimelle ilmoittelemaan kykenemättömiksi huolehtimaan itsestään ja ei ole erityistä varallisuutta, niin se osoite voi olla kunnan vanhustenhoito, pahimmillaan yksityistetty laitos, jossa lähinnä lääkitään hiljaiseksi sänkyyn.
Ymmärrän näin keski-ikäisenäkin jo, että mielummin sitä asuu omassa kodissaan, vaikka vähän "heitteillä" kuin joutuu pois kotoaan. Niin kauan kuin suurinpiirtein järki juoksee tai ei ole vaaraksi muille, niin antakaa nyt olla, jos vanhus itse sanoo ettei halua asiaan puututtavan. Ihminen se vanhuskin on, eikä mikään holhottava lapsi.
Itse ainakin olisin mielummin puolison kanssa tai ehkä yksinkin vaikka miten puolikuolleena kotonani viimeiset vuoteni, jos vaihtoehto olisi laitos ,vaikka olisi miten kiva paikka. Ne vanhukset, jotka haluaa palvelutaloon tai vastaavaan, osaavat varmasti sen itse myös sanoa ja silloin toki pitää auttaa.
Mummohan voi valittaa vain puhuakseen jollekin.
Valittavathan nuorematkin ihmisetkin tämän tästä ja vaikka mitä kotioloistaan.
Ehkä mummolla ei ole ketään muuta jolle puhua, eikä osaa jutella muusta kuin siitä mitä kotona tapahtuu ja millaista elämää elää.
Niinhän ne muutkin juttelevat, kotielämästään ja lähetllä olevista asioista.
Loppujen lopuksi mummo saattaa voida ihan hyvin ja ap menisin jollakin ilmoituksellaan sotkemaan vanhusten elämän.
Olen samaa mieltä kuin kommentoija numero 16.
Hätätilassa varmasti mummeli hakee apua miehelleen.
Kukapa läheistään haluaisi laitokseen, harvemmin niissä on hyvä olla ja turvallista, yhden sellaisen paikan olen nähnyt. Kotiin apua. Jos ei raha ongelma, yksityisiä palveluita saa kotiin. Kunnan palveluitakin kyllä, mutta vaarana painostus palveluasumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt omasta vanhemmastani huoli-ilmoituksen. Voi tehdä, on ihan sallittua. Sosiaalitoimen henkilö ja tk:n edustaja th tai sh kävivät luonaan, tuloksetta. Itsepäinen jäärä, joka ei ota tarjottua apua vastaan, vaikka ei pärjää yksin. Pakkohoitoa ei Suomessa ole, joten asia jäi leijumaan. On ainakin tiedossa, että on yritetty.
Siksi jonkun omaisen tai ystävän pitäisi ottaa asia esiin vanhuksen kanssa etukäteen ja sitten olla läsnä sosiaaliviraston/kotihoidon kanssa keskustelemassa.
Voi kuule, on otettu lukuisat kerrat. On keskustelut ja keskusteltu. Asunto ei riitä asumiseen, siellä ei ole arjen elämisen minimiedellytyksiä. Palveluihin ei pääse, sairaalaan ei suostu. Sairauksia on, silminnähden. Mutta vanhus pärjää omasta mielestään. Vaikka siis oikeasti ei pärjää. Sosiaalivirastolle ja kotihoidolle riittää vanhuksen sana.
He saavat varmaan kunnan/kaupungin apua kotiin.
Miksei heillä käy kunnan kotapi 4 kertaa vuorokaudessa?