teen koko ajan vääriä valintoja elämässäni.
Ei vaan jaksa kohta enää. Aina kadun valintojani. En osaa elää tätä elämää niin kuin haluaisin.
Kommentit (7)
Tiedätkö sä, mitä haluat elämässäsi? Jos tiedät, on helpompi tehdä valintoja, jotka johtavat siihen, mitä haluaa.
Laitapa niitä tavoittelemiasi asioita oikein paperille, laita perään, paljonko aikaa realistisesti arvioiden niiden saavuttamiseen menisi, ja mitkä ovat ne keinot ja "uhraukset" joita joudut tekemään saavuttaaksesi tavoitteesi. Sitten voit lähteä arvioimaan, ovatko tavoitteesi saavutettavissa, mitä jos et saavutkaan niitä, ovatko ne keskenään ristiriidassa ja toimiiko jokin osa sinua itseäsi, tai joku muu henkilö elämässäsi torpedoiden tavoitteitasi.
Sori jos tää kuulostaa kirkasotsaiselta, mutta olen itse sanonut nuo sinun sanasi monta kertaa. Vika oli ainakin osittain siinä, että asiat, joita elämääni halusin, eivät olleet realistisesti minun saavutettavissani.
Lakkaa katumasta, ala työöstää niitä valintojasi. Kunsiis tosiasiahan on, että olet ne jo tehnyt, eikä katuminen auta mitään. Sn sijaan voit yrittää kääntää aina sen tilanteen, missä olet, niin hyväksi kuin mahdollista. Käytä sitä, älä sure sitä.
olet jo tajunnut, että valintoja teet sinä, olet siis hyvässä alussa. Vielä vähän lisää aktiivisuutta ja subjektiutta niin maailma on sun.
Lakkaa haaveilemasta siitä, mitä et voi saavuttaa. Mutta älä tyydy myöskään menemään siitä, mistä aita on matalin... Lyhyet ja helpot ratkaisut elämässä eivät yleensä palkitse kovin paljon, vaan työtä tekemällä ja vaivaa näkemällä, pitkäjännitteisesti toimimalla yleensä saavuttaa niitä oikeasti arvokkaita tavoitteita.
Esim. haaveesi on esim. saada hyväpalkkainen työ, ja tietty vakavaraisuus elämässä (suht kiva omistusasunto, tarpeeksi tilaa asua perhelle, hyvä auto ja matkustelu pari kertaa vuodessa perheen kanssa). Tämä yleensä vaatii koulutusta jotta saa riittävän hyväpalkkaisen työn, jotta elämä olisi taloudellisesti suht vakavaraista (riippuu tietenkin missäpäin Suomea asut: Helsingissä palkkataso pitää olla tosi kova, jotta pystyisi kylmiltään hankkimaan kivan asunnon).
Tai jos tavoitteenasi on hyvä kroppa ja fyysisesti hyvä kunto, niin vaati paljon urheilua ja tietämystä, ja terveellistä ruokavaliota.
Tai jos tavoitteesi on vaikkapa hyvä parisuhde ja oma perhe, niin vaatii panostusta ja aktiivisuutta sinkkumarkkinoilla, lisäksi kannattaa panostaa omaan ulkonäköön ja vaatia tarpeeksi hyvää tasoa tulevalta kumppanilta, ei mitään laastarisuhteita. Ei pidä tyytyä huonoon parisuhteeseen, jos tietää haluavansa jotakin ihan muuta... Jos jämähdät huonoon parisuhteeseen, on vaikeampi löytää uutta, parempaa kumppania.
Kannattaa miettiä omat vahvuudet ja heikkoudet. Mitä asiaa sinun tulee harjoitella ja parantaa elämässäsi? Miten voisit käyttää paremmin hyödyksesi vahvuutesi, taitosi? Mitkä asiat rajoittavat sinua toteuttamasta tavoitteitasi, ja mitä se vaatii, että alat tehdä töitä niiden esteiden raivaamiseksi pois elämästäsi? Ja ennenkaikkea, oletko oikeasti valmis näkemään kaiken sen vaivan ja "hinnan" mitä unelmiesi toteutuminen saattaa vaatia?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 20:08"]
Tiedätkö sä, mitä haluat elämässäsi? Jos tiedät, on helpompi tehdä valintoja, jotka johtavat siihen, mitä haluaa.
Laitapa niitä tavoittelemiasi asioita oikein paperille, laita perään, paljonko aikaa realistisesti arvioiden niiden saavuttamiseen menisi, ja mitkä ovat ne keinot ja "uhraukset" joita joudut tekemään saavuttaaksesi tavoitteesi. Sitten voit lähteä arvioimaan, ovatko tavoitteesi saavutettavissa, mitä jos et saavutkaan niitä, ovatko ne keskenään ristiriidassa ja toimiiko jokin osa sinua itseäsi, tai joku muu henkilö elämässäsi torpedoiden tavoitteitasi.
Sori jos tää kuulostaa kirkasotsaiselta, mutta olen itse sanonut nuo sinun sanasi monta kertaa. Vika oli ainakin osittain siinä, että asiat, joita elämääni halusin, eivät olleet realistisesti minun saavutettavissani.
Miten hyväksyit sen ettei haaveesi olleet välttämättä sinun saavutettavissa? Se on vaikeaa ja en tiedä mikä on realistista. Olen ihan ristiriidassa. Välitän miehestäni ja hän kohtelee minua useimmiten hyvin mutta toisaalta en ole tyytyväinen häneen. Hän ei saa minua syttymään. En tiedä missä vika on. Olenko liian vaativa tai haluanko jotain mitä en voi saada.
Työ taas, olen nykyisessä työssäni ihan keskinkertaisen hyvä. Tuntuu vaan että se ei riitä minulle tai työtovereilleni. Haluan muuta. Haluan olla työssäni arvostettu ja hyvä. En vain tiedä onko minusta siihen. En osaa sosiaalisia keimuroita hallita.
Kolmas asi on omaisuuteni. Tuntuu etten tiedä mikä on tyylini ja mitä lopulta haluan.
ap
[/quote]
se on juuri sitä mitä kaikki kokevat ennen uskoon tuloa.
Pysähdy! Pysähdy hetkeksi miettimään, mitä SINÄ oikeasti haluat OMALTA, ainutlaatuiselta elämältäsi.
Ymmärrä! Ymmärrä se, ettei sinun tarvitse riittää muille kuin itsellesi. Vain itsellesi!
Arvosta! Tykkää itsestäsi oikeasti! Peilaile läskeinesi peilillä, katso peilin kautta silmiin ja sano "Vähänkö mä oon hyvä"
Jaa! Jaa itsestäsi löytämääsi vahvuutta ja hyvää mieltä ympärillesi, haluamatta mitään takaisin!
Ota! Ota se mikä sinulle kuuluu, arvostus! Älä suostu pitämään itseäsi muuna kuin parhaana! Tee se kuitenkin tyylillä, muita tallaamatta.
Iloinen mieli! Helpottaa vitutukseen kuin vitutukseen edes yrittää olla iloisella mielellä.
Päätä! Päätä olla onnellinen! Hammaslääkärikäyntikin voi olla ihanin asia maailmassa, kun pääsee siitä tummuneesta hammaskivestä ja kolme vuotta vaivanneesta reiästä eroon. Hammaslääkärissä on käytävä, eikö se ole sama tehdä positiivisin mielin?
Elämä ON ihanaa! Älä kenenkään ikinä koskaan edes täällä av:lla anna väittää itsellesi mitään muuta!
Ota asenne ja nauti! =))