Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun mies sanoi, ettei kuolisi kenenkään puolesta - ei edes lastensa
10.06.2013 |
Oon aika ihmeissäni. Katsottiin eilen Kaappaus metrossa-leffaa, jossa siis yksi mies riskeeraa oman henkensä 17 tuntemattoman ihmisen vuoksi. Mies vain totesi, että ihan hullu. Mä rupesin sitten ääneen ihmettelemään, että eikö hän itse sitten riskeeraisi omaa henkeään jos voisi sillä tavalla pelastaa 17 ihmistä. Ei kuulemma. Kysyin tekisikö niin kenenkään puolesta. Ei kuulemma. Kysyin, että eikö edes lastensa. Ei kuulemma. Perusteluna tuli joku ihmeen selitys siitä, että se ihminen joka on vaarassa on siinä tilanteessa, ja jos se kuolee niin niin on tarkoituskin jne. Älkää kysykö, en itsekään ymmärtänyt. Kysyin vielä että eikö suojelisi lastaan edes menemällä eteen jos joku osoittaa aseella - ei ole kuulemma mitään järkeä.
Lapset eivät ole meidän yhteisiä, mä olen lapseton, ja miehen lapset edellisestä liitosta, vaikkakin täällä ovat meidän kanssamme joka viikko pari päivää. Mua jotenkin jåärkytti toi, kun olen pitänyt itsestään selvänä, että jokainen ihminen kuolisi vähintään lastensa puolesta, jos ei muiden. Itse kyllä kuolisin useamman tuntemattoman ihmisenkin puolesta, mä ajattelen jotenkin niin, että mun henki ei voi olla tärkeämpi kuin vaikka 10 ihmisen henki yhteensä. Mutta sitä en välttämättä oleta muilta. Mutta tuo lapsiasia jäi nyt oikeasti vaivaamaan. Onko ihan normaalia, vai pitäisikö alkaa epäillä jotain persoonallisuushäiriötä?
Kommentit (32)
Mikä ihmeen itsensä uhraaja mies muka on? Rusinat pullasta -feminismiä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuskin olisi kanttia kuolla outojen ihmisten puolesta. En siis heidän vuokseen varmastikaan uhrautuisi. Omat lapset ovat eriasia.
kyllä keskustelisin miehen kanssa aika syvällisesti määrätyistä asioista tuon jälkeen ja sen jälkeen miettisin vastaako hänen arvomaailmansa tarpeeksi omaani. ja siitä tekisin sitten johtopaatöksen ja mahd ratkaisun pysyäkö yhdessä vai ei.
no ei todellakaan ole normaalia. kyllä normaali vanhempi kuolisi lastensa puolesta.
Itsekäs, pienisieluinen mies jos ei uhrautuisi lastensa puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista voi tietää etukäteen. Todennäköisesti moni vanhempi toimii vaistonvaraisesti, jos näkee esim. lapsen juoksevan auton alle.
jos tuo on sellaista fatalistista elämänkatsomusta että kaikella on tarkoitus tapahtua. toisaalta sellaisen ajatusmaailman mukaan mitä sitä hyödyttää edes vahtia pieniä lapsiaan esim autotien läheisyydessä koska jos jotain tapahtuu niin sehän oli tarkoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa puhetta mieheltä. Tietenkään kukaan ei voi tietää varmasti, mitä tekisi hätätilanteessa, mutta mielestäni on normaalia ainakin haluta ja aikoa uhrata itsensä lastensa puolesta, ja myös sanoa niin. Itse ainakin koen näin.
Feminismillä tuskin on asian kanssa tekemistä, eiköhän suurin osa nimenomaan äideistä ole valmis kuolemaan lastensa puolesta.
Mun mies sanoi seurusteluaikana, että kuolisi minun puolestani.
En nyt kuitenkaan persoonallisuushäiriötä ryhtyisi pelkästään tuon perusteella diagnosoimaan. Persoonallisuushäiriöstä kertoo laaja-alaiset, kohtuullisen pysyvät käytös- ja tunne-elämän ongelmat, jotka häiritsevät selkeästi ihmistä itseään ja/tai hänen läheisiään.
Feminismi vei miehiltä kunnioituksen ja oikeudet, mutta edelleen hädän tullen naiset ovat huutamassa miessankaria ja ritaria apuun. Ne omat käenpoikalapsetkin on luultavasti joku toinen äijä siittänyt tai nainen huijannut ehkäisyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään kuolisi kenenkään puolesta, en kenenkään. En halua enkä usko pystyväni. Itsesäilytysvaistoni on hyvin vahva.
Uhraisinko itseni 17 vieraan puolesta? EN.
Luovuttaisinko perheenjäsenelle vaikkapa elimen? Kyllä, jos se pidentäisi läheisen elinikää.
Hyppäisinkö järveen lapsen perässä? Kyllä uskoisin. Suojaisinko tulitustilanteessa lastani? Kyllä. Vierasta ihmistä? Tuskin.
Mutta sen pidemmlle en mitään uhrausjuttuja halua edes ajatella. Haluan pysyä hengissä mahdollisimman pitkään ja elää yhdessä rakkaiteni kanssa. En uhrautuisi tuntemattomien puolesta. Spontaaneissa tilanteissa sitä ei tiedä mitä tekisi, mutta varmasti aina pysrkisi auttamaan jollei kyseessä ole varma oma kuolema.
Onhan se vähän outoa jos mies sanoo suoraan ettei missään tapauksessa uhrautuisi lastensa puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan en tarkoittanut että vain miesten kuuluisi riskeerata henkensä lastensa puolesta tarvittaessa, vaan yleensäkin vanhempien. Mä kuolisin miehen lasten puolesta, vaikka ne ei mun lapsia olekaan, siksi on tosi omistuista kuulla, että mies ei tekisi niin. Kuolisin myös mieheni puolesta. Hän ei minun puolestani tietenkään.
Toi persoonallisyyshäiriö nyt oli lähinnä heitto, tarkoitin siis että onko oikeasti jotain vikaa tunnetasolla tai muuten päässä. Aina olen vain kuullut vanhempien sanovan että tekisivat mitä tahansa lastensa puolesta, ja sitten toi oma mies töksäyttää tollasta. No itsepähän kysyin joo, mutta silti. Mies on muuten joskus aiemmin sanonut, ettei itke kenenkään kuolemaa, vaikka olisi kuinka läheinen, että toki voi tulla ikävä tietyissä tilateissa, mutta ei itke, ja unohtaakin nopeasti. Jos joku taas on sairas, joutuu onnettomuuteen, tai muuten kärsii, niin sitten itkee kyllä, on huolissaan ja suree toisen tuskaa. Mies on kyllä jumalaan uskova, mutta en usko että tämä ajatusmaailma johtuu siitäkään, ehkä sillä tosiaan on joku outo logiikka päässänsä. Hassua että voi jonkun tuntea vuosia, ja sitten joku tällainen asia yllättää... Tuo kuolema/kärsimys-juttu tuli joskus puheeksi kun puhuttiin isänsä kuolemasta (tapahtunut pitkän aikaa sitten) enkä osannut sitä silloin edes ajatella mitenkään erityisesti, nyt kun yhdistää sen eilisiin puheisiin niin tulee ihan tunnevammainen kuva koko miehestä :(
ap
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:12"]
Ei tuollaista voi tietää etukäteen. Todennäköisesti moni vanhempi toimii vaistonvaraisesti, jos näkee esim. lapsen juoksevan auton alle.
[/quote]
Juuri meinasin kirjoittaa samoin, mutta nyt tyydynkin vain komppaamaan tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kun rupeaa miettimään niin ei se ihan hyvältä tunnu ajatella omasta puolestanikaan, että jos tulisi sellainen tilanne, niin mies vaan katsoisi vierestä kun mut tapetaan, yrittämättä estää (ettei oma henki menisi) ja sit kun oon kuollu niin ei sure, ja unohtaa mut nopeasti :D Saati sitten jos ajatellaan että siinä tapettaisi mua + yhteisiä lapsiamme, ja mies ei yrittäisi estää, ja jälkeempäin jatkaisi elämää niinkuin ei mitään..
ap
Ei tuo kyllä normaalisti tuntevalta ihmiseltä vaikuta. Olisko parempi alkaa etsiä mieleltään tervettä miestä?
Kyllä jokainen normaali vanhempi on valmis vaikka kuolemaan lapsensa tähden. Ja tuo feminismin vastustaja nyt aukoo päätään joka avauksessa, tässähän ei ole kyse feminismistä vaan vanhemman rakkaudesta ja suojeluvaistosta, joka pitää olla sekä miehillä että naisilla.
Kyllä minä kuolisin lasteni vuoksi, mutta en kenenkään muun. En edes mieheni vaikka häntä rakastankin ihan valtavasti.
Jos siis olisi sellainen absurdi tilanne,että pitäisi valita ammutaanko minut vai lapseni niin en todellakaan edes miettisi vastausta. ehdottomasti pelastaisin lapseni.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:08"]
Mikä ihmeen itsensä uhraaja mies muka on? Rusinat pullasta -feminismiä taas.
[/quote]
Kyllä minä, nainen, kuolisin lasteni puolesta. Eikä ap tehnyt tästä kyllä mitään mies-nainen asetelmaa, van ihan yleisesti kyseli kuolisivatko VANHEMMAT lastensa puolesta.
On aivan turha sanoa mitään, todellisessa tilanteessa tunteet punnitaan, se mitä sanoo voi mennä täysin päinvastoin, kun se sattuu kohdalle ei tiedä iten oikeasti toimii, itse koen että antaisin henkeni vaimon puolesta, mutta turha sitä on kuuluttaa kenellekkään, kun ei koskaan voi tietää. (ei ole lapsia)
Miksi ne omat lapset nyt niin tärkeitä on...ihan samanlaisia kuin ne 7miljardia muutakin.
Ja kyllä, olen äiti, enkä tiedä juoksisinko palavaan taloon pelastamaan lastani.
Alue: Aihe vapaa
Lisätään vielä, että mies on oikeasti tosi hyvä isä, eli siitä ei ole kyse, näkyy kyllä että lapsiaan rakastaa ja niistä pitää hyvää huolta. Siksi tämä ihmetyttääkin.
Tarkoitus olisi kuitenkin jossain vaiheessa myös yhteisiä lapsia yrittää saada, mutta tämä jäi nyt vaivaamaan - ehdottomasti haluan että mieheni tekee tarvittaessa mitä tahansa pelastaakseen meidän (mahdollisesti tulevat) lapsemme. Juoksee vaikka palavaan taloon hakemaan heitä, tms.
ap