Lue keskustelun säännöt.
Herranjumala mä vihaan mun miestäni
09.06.2013 |
Lapsiperhe-elämä sen kanssa on kärsimystä!
Se ei varmasti ole kuullut edes sanaa kasvatus. Se häärii omissa oloissaan, kun lapsi kysyy siltä tavallisella äänellä mies ei kuulu - kuulee vasta kun lapsi kitisee, kiukkuaa tai huutaa. Ja arvatenkin lapset tekevät sitä paljon kun isä on kotona! Meno on villiä ja levotonta, mies ei aseta rajoja tai ainakaan ei huolehdi että sanomaansa totellaan. Saattaa helposti sanoa samaa asiaa kymmenen kertaa laiskalla äänellä, eivätkä lapset tietenkään tottele. Vedättävä miestä minkä kerkiävät, eikä mies välitä.
Haluaisin omilleni hyvän kasvatuksen ja yhteen köyteen vetävät vanhemmat. Mieheni kanssa se on mahdottomuus. Se on niin hidastempoinen, jos lapset syövät aamupalaa klo 7.30 niin hampaat pestään joskus 10. Mies sanoo, että eihän hötkyillä, ehtiihän sitä.
Tuntuu, että mun viha miestäni kohtaan nousee vuosi vuodelta. Pidän lasten kanssa olemisesta PALJON enemmän kun mies on poissa kotoa töissä, silloin asiat sujuvat. Tuleva kesäloma saa minut näkemään punaista. Mies valvoo telkkaria katsoen myöhään ja haukottelee päivät.
Kommentit (44)
Sen kanssa elämä sujui hyvin ennen lapsia. Siivosi, piti huolen kodistaan, urheili. Mutta nyt lastenkasvatus on niin päin p-tä ja se on jotenkin niin hälläväliä. Selvästi olisi sopinut elämään poikamiehen selkeän helppoa elämää. Miten olisin voinut tietää etukäteen, millainen on isänä ja kasvattajana. Edelleen tekee kotitöitä, hoitaa iisin työnsä ja raha-asiansa. Mutta lasten suhteen niin onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mun pitää tehdä, ennen kuin menetän hermoni kokonaan sen kanssa? Olen puhunut, kertonut, opastanut. Kuuroille korville. Olen pyytänyt että mennään yhdessä neuvolaan tai perheneuvolaan tms. mutta aivan ehdoton ei, häntä ei todellakaan kiinnosta. Hänellä ei ole mitään ongelmia. Lapsille se on kiva kaveri, ei kasvattaja.
en tarkoita arvostella, mutta niille keillä ei vielä ole lapsia, sanoisin että keskustelkaa miehen kanssa ennen lasten hankintaa siitä mikä on miehen rooli, aivan käytännön tasolla, mitä jätetään pois ja mitä tulee tilalle, että mies ymmärtää mistä on kysymys kun kasvatetaan lapsia. EI NE YMMÄRRÄ SITÄ MUUTEN. kuinka monta tuntia viikossa hänen edellytetään panostavan perheeseen ja lapsiin.
Kyllä huomaa heti miehesi käytöksestä, että pihtaamalla yrität koulia mieleiseksi. Ei toimi se rupea tekemään tarpeensa muualla jos jatkat pitkään vielä, tai sitten telkkari on kiinostavampi kuin se mitä sinä tarjoat? Nalkutusta, kitinää, pihtaamista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 15:22"]
Mitä mun pitää tehdä, ennen kuin menetän hermoni kokonaan sen kanssa? Olen puhunut, kertonut, opastanut. Kuuroille korville. Olen pyytänyt että mennään yhdessä neuvolaan tai perheneuvolaan tms. mutta aivan ehdoton ei, häntä ei todellakaan kiinnosta. Hänellä ei ole mitään ongelmia. Lapsille se on kiva kaveri, ei kasvattaja.
[/quote]
jos et jaksa häntä, niin on kait harkittava eroa
Juu en pihtaa... en muista että olisin milloinkaan kieltäytynyt. Olipa heikko kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 15:28"]
Ota ero.
[/quote]
Ottaisitko sinä tällaisesta? On totta, että olen iloisempi lasten kanssa kun mies poissa ja lapset paljon tasapainoisempia. Toisaalta, koen ettei saa luovuttaa herkästi. Mies ei ole alkoholisti, pettäjä tms... Ero on aina iso trauma lapsille.
Mulla melkolailla sama tilanne. Hirveintä on just se, että vanhemmat elivät toimi samalla lailla ja lapset huomaa sen. Toinen mikä harmittaa on juuri se lasten kitinä ja vinkuna mitä siitä seuraa. Neuvoja kaipaan minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 15:44"]
Mulla melkolailla sama tilanne. Hirveintä on just se, että vanhemmat elivät toimi samalla lailla ja lapset huomaa sen. Toinen mikä harmittaa on juuri se lasten kitinä ja vinkuna mitä siitä seuraa. Neuvoja kaipaan minäkin.
[/quote]
Just tismalleen näin. Mun on helpompi huoehtia lapset kokonaan yksin kuin huolehtia yhdessä miehen kanssa - koska tällöin lapset odottavat kahdelta samankaltaista toimintaa mutta ristiriidat vanhempien toiminnassa tekevät lapset villeiksi, levottomiksi, kitiseviksi, rauhattomiksi. Eivät tiedä mikä pätee ja mikä ei. Minun sanani ei tehoa, kun lapset tietävät että isi ei välitä kuitenkaan. Samat lapset ovat niin paljon tasapanoisempia ja fiksumman oloisia kun olen heidän kanssaan keskenään. Ja meillä on rennon hauskaa silloinkin, turha levoton säätö jää pois. Miehen kommentti tähän kun kerron asiasta: no hoida kokonaan vaan, älä mun kotona olosta välitä, tee kuten teet silloinkin kun mä oon poissa. Eli ei käsitä asian ydintä.
Eivät kaikki nauti vanhemmuudesta tai ole siinä hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen lapsilauma sulla siellä oikein on? Olisko pitänyt tehdä yks ensin, ja katsoo miten sujuu, eikä tuupata niitä monta peräjälkeen siihen kitisemään? Just ton takia ei kannata tehdä niitä kakaroita "että on sit kavereita" liian tiheään, ja liian monta.
Mun neuvo on, että jos mies ei kerran tajua, niin anna olla. Annat kakaroiden kitistä isälleen jos se sitä sietää kuunnella, mutta tähdennät pennuille, että sun kanssa ei leikitä, et sun sana on laki, sanoi veltto iskä mitä hyvänsä tai oli sanomatta. Kun on tuollaisen miehen kanssa kakroita lauman pykännyt, pitää vaan hyväksyä tilanne. Ei toista ihmistä voi muuttaa, vaan omaa suhtautumista tilanteeseen.
Ei se ole helppoa kenellekään - jaksaa, huolehtia, asettaa rajoja ja opettaa. Tehtävä se on silti. Ja sujuvampaa olisi tehdä, kun siihen panostaisi kumpikin vanhemmista. Se on vastuun kantoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi tutulta. Miten ihmeessä miehen salaisen ymmärtämään? Meillä mies on sellainen, joka menee tilanteessa aina siitä mistä aita on matalin, ja se kostautuu lasten käytöksessä myöhemmin. Esim. Lapsi kinuaa jotakin, kiljuu, huutaa ja mies antaa lopulta periksi. Mulla ihan eri periaatteet, huutamalla ja riehumalla ei ainakaan saavuta mitään. Tämä miehen toiminta taas on tehnyt lapsista käytökseltään hankalia, tietävät joka tilanteessa, että miehelle menee läpi kun vaan huutaa tai inisee tarpeeksi. 11/12
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 15:48"]Samat lapset ovat niin paljon tasapanoisempia ja fiksumman oloisia kun olen heidän kanssaan keskenään. Ja meillä on rennon hauskaa silloinkin, turha levoton säätö jää pois.
[/quote]
Ja tämän sanottuasikin olet sitä mieltä, että ero olisi iso trauma lapsille?
Kokemuksesta sanon, että meillä ei ero ollut trauma lapsille. Kaikki on sujunut hyvin sen jälkeen ja elämä ollut helpompaa. Miehen uusi vaimo pitää lapsille kuria heidän siellä ollessaan ja itselläni sujuu kaikki mukavasti.
Ihannemies. 100 kertaa parempi kuin joka paikan päällepäsmäri ja 'kasvattaja'. Minua ei koskaan 'kasvatettu', ja olen tasapainoinen ja rauhallinen ihminen. Mies taas hermoheikko suorittaja, jolle ei mikään koskaan kelpaa. Ei osaa nauttia elämästä.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:25"]
Ihannemies. 100 kertaa parempi kuin joka paikan päällepäsmäri ja 'kasvattaja'. Minua ei koskaan 'kasvatettu', ja olen tasapainoinen ja rauhallinen ihminen. Mies taas hermoheikko suorittaja, jolle ei mikään koskaan kelpaa. Ei osaa nauttia elämästä.
[/quote]
Tosi ihanne ja rento.. Äksyää, kun koti kaaoksessa kun ei näe ei kuule lapsia ja sitten nämä säätävät omiaan. Ei jaksa opettaa lapsia korjaamaan jälkiä pois, vaikka että kun pelataan jotain kerätään pelinappulat sitten talteen ja kasaan laatikkoon. Antaa jättää siihen. Ja kuitenkin äksyää ja huokailee kun "taas koko kämppä ihan paskainen..". Kaunista kielenkäyttöä juu.. Tai autossa ajetaan minne vaan, äksyää muista tiellä olevista, milloin mitäkin vikaa toisissa. Lapset oppivat tosi mukavan liikennekäyttäytymisen. Tai työkavereistaan marmattaa ja haukkuu pomoja.
onko taas lähdetty soitellen sotaan