Herranjumala mä vihaan mun miestäni

Kommentoikaa muutkin vielä? Tänään mies luki lapselle kirjaa, kylvetti toista. Iltasella paini lasten kanssa ja kikattivat kovasti. Mutta unohtaa perusasioitten hoitamisen ja kohauttaa vaan olkiaan kun kysyn, että miten voit olla jo nukuttamassa lasta vaikka hänellä on iltalääkkeetkin ottamatta. Mies ei huolehdi tällaisista hyvin olennaisista asioista ja sitten sanoo välinpitämättömän oloisena, että minkä sille tekee jos ei muista asioita. ap

Siltä tuntuu.

En voi sille mitään, mutta tulee välillä näistä avauksista mieleen se Kätevä emäntä sarjan sketsi "tää homma ei nyt skulaa", jossa se mies yrittää kokata, siivota yms ja auttaa vaimoa, mutta vaimo kulkee koko ajan perässä ja narisee "ei noiiin".

Ymmärrän, että vätysmiehen kanssa on hankalaa ja varsinkin jos ei puhe mene perille ukolle. En ymmärrä mistä tällaisia miehiä sikiää, kun joka viikko täällä on vähintään 1-3 avausta tästä samasta aiheesta..

Taas kihisen raivoa. Lapsella oli hammastarkastus: iso alkava reikä takahampaassa. Kotimatkalla lapsi itki, ettei ole osannut pestä hampaita hyvin, vaikka on yrittänyt aina. Eli hampaiden pesu on jäänyt iltaisin lapsen kontolle. Meillä ollut aina niin, että kun syöty iltapala niin mies ja lapsi lähtevät yhdessä pesulle (kylpyyn, suihkuun tms) ja samalla hampaide pesu ja rasvaus. Tosiasiassa mennyt siis aina niin, että lapsi pessyt itse omat hampaansa ja laittanut itse rasvat, mies huolehtinut itsestään. Nyt lapsi on juuri 5v, mutta tätä ollut ihan säännöllisesti vuoden verran. Minä olen hoitanut tällä välin pienenmmän iltapuuroja yms. Nyt lapsi joutuu kärsimään, kun isä pistänyt yksin pesemään hampaansa. Mies ei tietenkään muista antaa mitään pastilleja tai purkkia ruuan päälle kun hän vastuussa. Miehen rento asenne (välinpitämättömyys?) kostautuu lapsille.

ap

Kyllä ne lapset itsestäänkin kasvaa. Lapset ja vaimo voidaan kouluttaa nyrkillä.

Nyt Suomessa kaikki lasten ja vaimojen kouluttaminen on kiellettyä, ei miehille ole jäänyt kuin kotinurkissa maleksiminen.

T: Vätysmies

Ap.n mies kuulostaa narsistilta. Olenko oikeassa vai väärässä?

Mä ajattelen, että narsisti on älykäs ja tunnekylmä. Mun mies on pikemminkin tosi avuton ja on myös herkkä. Osaa kyllä tuntea surua yms. lasten puolesta. Mulle tulee mieleen, että teinitasolle jäänyt jollain tapaa. ap

Ok,ei se kai sit oo narsisti. Munkin mies liian kiltti ja vastuuntunnoton..antaa lapsille rikkinäisen keinuvan tuolin ja kaakaota lasiin.sitten lapsi siinä keikkuu ja tietysti kaataa sen kaakaolasin.....ja monella muulla tapaa ollaan mua kohtaan välinpitämättömiä ja aivan kuin tahallaan kiusattas mua että saan siivota mieheni ja lasten jälkiä.mua ei kodinkunnossa pitäjänä arvosteta.

No mä en siivoa miehen jälkiä todellakaan. Kun mies kotona, minä sitten panostan lastenhoitoon ja siivoilkoon se. Jynssää paikkoja ja on pikkutarkka sellaisessa, mutta ei lasten suhteen. Surettaa, kun tiedän että kesälomalla menee homma vaan alaspäin - mies on lomalla ja ottaa vähän rennon meiningin, ei väliä kellon ajoista tai syömisistä. Tosin normaalinakin vapaapäivänä se AINA havahtuu että mitä hä, miten voi kello olla jo noin paljon?! Eikä tajua huolehtia että lapset saisivat ajallaan juttuja. Jos lähdetään jonnekin, minä tietenkin pakkaan kaiken, mutta miehen juttuihin en puutu todellakaan yhtään, sitten aina muilla on asiat kunnossa ja mieheltä itseltään puolet unohtunut. Kiukkuaa sitten kun se ja se jäi taas kun niin kiire.... ap

Joopa joo. Meilläkin on "unohtunut" säännöllisen epäsäännöllisesti hampaiden pesut ja vähän pesty sinne päin, eikä meidän yläkouluikäisillä lapsilla ole ollut ainuttakaa reikää hampaissa. Ja itselläni ikää 37v, eikä minulla ole yhtään reikää, enkä pese hampaitani kuin aamuisin.

Ap, oletko aivan, 100%, täydellisen, jne. varma, että sinun tapasi kasvattaa lasta on ainoa oikea tapa? Minusta nimittäin (tekstiesi perusteella) vaikuttaa siltä, että on vain yksi oikea tapa ja se on sinun tapasi.

Tottakai lääkkeet jne. pitäisi aikuisen muistaa, mutta voisiko tilanne olla mennyt jo siihen pisteeseen, että miehesi ei edes enää yritä tehdä mitään "oikein", kun sitä nalkutusta ja nurinaa tulee joka asiasta?

Ja vaikuttaa, että lapset ovat myös oppineet manipuloimaan ja pelaamaan teitä kahta toisianne vastaan. Lapset tietävät, että syytät isää aina kaikesta, joten on helppoa itkeä äidille, että isin vika kun on tullut reikiä hampaisiin. 

Ennen kaikkea ap, relaa ja tarkastella hyvin tarkasti myös omia toimintamallejasi. Lopeta tuo jatkuva syyllisen etsintä (=miehen syyttely) ja anna asioiden välillä mennä omalla painollaan. Ja jos automatkat ovat ovat tuskaa, jne. et sinä niitä sen mukavammaksi omalla käytökselläsi tee...

Samallalailla mies myös unohtaa antaa iltalääkkeen lapselle. Vaikka se annetaan toistuvasti aina, pitäisi jo pikkuhiljaa oppia muistamaan.

On hajamielinen, lähtee ajamaan polkupyörällä lapsen pyöräilykypärä auki jne. Ja aina vaan kuittaa, että no minkä sille mahtaa jos ei muista asioita.

Kun nukuttaa lasta, lapsi karkaa sängystä niin mies jatkaa rötköttämistä sängyllä ja nukahtaa pian itse. Mulle sanoo, että hän ei jaksa kenenkään perässä juoksennella.

Mutta hyvätkin puolet sanottava: jos lapsi piirtää jotain, kehuu hirveästi, jos lapsi ojentaa tekemänsä kortin isille niin mies liikuttuu lähes kyyneliin, sanoo lapsille kauniita sanoja, halii, kutittelee, lukee, vie ulos. Tekee siis asioita lasten kanssa. Rajoja ei vaan osaa asettaa, eli uhmaikäinen saa vedättää miestä ihan miten päin vaan. Mies sanoo, ettei jaksa kuunnella itkua. Lapset ovat isänsä perään, tosin väsyneinä, jännittyneitä tms. hakeutuvat äidin luo.

ap

Monta kesää katsoin haukottelevaa ja omissa projekteissaan viihtyvää miestä kesälomalla. Itse hoidin lasten ruokapuolen ja organisoin muutenkin kotiasiat. Tätä oli jo edeltänyt monen vuoden taisto siitä, että mies ei koskaan tiennyt lomiensa ajankohtaa, vasta kuin viikko kaksi ennen lomaa. Ja päiväkotiin olin itse jo hyvissä ajoin huhtikuussa ilmoittanut lasten loma-ajat. Ja muistan, että itkinkin jopa asiaa, kun se lomien sopiminen oli niin hiton vaikeaa.
Sitten aloin pitää lomani ihan omiin aikoihin. Silloin kun tiesin, että mies ei varmasti voi olla yhtä aikaa lomalla. Hän joutui sitten omalla lomallaan olemaan lasten kanssa ja pyörittämään arkea ja omat projektit jäi. Huomasin, että se häntä vitutti, mutta mulla oli vuosiin ensimmäisen kerran hyvä olo ja loma ja kesä...
Nyt ollaan jo vanhoja variksia ja nyt mies ehdottomasti haluaa, että lomat viettetään yhdessä ja omia projekteja ei enää ole :) Niin se elämä muuttuu ja helpointa on muuttaa itse omaa toimintamallia kuin toisen.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:20"]

Ap, oletko aivan, 100%, täydellisen, jne. varma, että sinun tapasi kasvattaa lasta on ainoa oikea tapa? Minusta nimittäin (tekstiesi perusteella) vaikuttaa siltä, että on vain yksi oikea tapa ja se on sinun tapasi.

Tottakai lääkkeet jne. pitäisi aikuisen muistaa, mutta voisiko tilanne olla mennyt jo siihen pisteeseen, että miehesi ei edes enää yritä tehdä mitään "oikein", kun sitä nalkutusta ja nurinaa tulee joka asiasta?

Ja vaikuttaa, että lapset ovat myös oppineet manipuloimaan ja pelaamaan teitä kahta toisianne vastaan. Lapset tietävät, että syytät isää aina kaikesta, joten on helppoa itkeä äidille, että isin vika kun on tullut reikiä hampaisiin. 

Ennen kaikkea ap, relaa ja tarkastella hyvin tarkasti myös omia toimintamallejasi. Lopeta tuo jatkuva syyllisen etsintä (=miehen syyttely) ja anna asioiden välillä mennä omalla painollaan. Ja jos automatkat ovat ovat tuskaa, jne. et sinä niitä sen mukavammaksi omalla käytökselläsi tee...

[/quote]

Tässä on pointtia myös. Tuntuu vaan itsestäni, että miehen hälläväliä tyylin myötä minusta on tullut aina vaan tiukempi ja ahdistuneempi kun asiat kasaantuvat minun vastuulleni. Ja arjessa jatkuvia konlfliktitilanteita miehen takia: esim vaikka isompi tulee häiritsemään pienemmän nukuttamista mies ei välitä, ei siis hae isompaa takaisin kun karkasi sängystä vaan röhnöttää itse sängyllä eikä jaksa nousta. Hälläväliä vaikka kohta pienikin villiintyy ja iltashowt käynnissä. Mies itse nukahtaa ja minä jään keskelle tilannetta.. menen sitten äksyämään miehelle, joka velttoilee että ei jaaaksa, älä nyt mesoa..Olen rennompi ja iloisempi kun mies on poissa. Kaikki sujuvampaa. ap

Ei munkaan mies muista, viitsi ja jaksa kaikkea... koen, että miehinen asenne tuollainen. Siis jos kuitenkin osallistuu, huolehtii ja tekee juttuja lasten ja kodin eteen omalla tyylillään.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 15:25"]

en tarkoita arvostella, mutta niille keillä ei vielä ole lapsia, sanoisin että keskustelkaa miehen kanssa ennen lasten hankintaa siitä mikä on miehen rooli, aivan käytännön tasolla, mitä jätetään pois ja mitä tulee tilalle, että mies ymmärtää mistä on kysymys kun kasvatetaan lapsia. EI NE YMMÄRRÄ SITÄ MUUTEN. kuinka monta tuntia viikossa hänen edellytetään panostavan perheeseen ja lapsiin.

[/quote]

Näitä perhe-foorumien keskusteluita lukiessa tätä nimenomaan olen ihmetellyt, että miten vähän sen miehen kanssa ennen lapsia on keskusteltu ja suunniteltu asioita etukäteen? Totta kai löytyy aivan varmasti näitä, jotka käsi sydämellä lupaavaj ja vannovat olevansa jämäkkä kasvattaja, jotka sitten hommasta livistäväkin. Mutta en vaan usko kaikkien olleen näitä tapauksia.

No aloittakaa siitä, että laitatte iltalääkkeen muistutuksen miehen kännykkään!

Sitten kerrot, että ensimmäiseksi lomaviikoksi vaihatte rooleja. Ja sinä makaat sängyssä ja huutelet sieltä. Ja muistutukset hänelle kännykkään. Tee ruoka, käy kaupassa etc.

Ota oma loma eri aikaan, kuten joku aiemmin neuvoi. Saavat lapsetkin olla pitempään kotona. Ja sitten sanot, että ruoka on oltava valmiina kun tulet töistä kotiin. Kun toinen on kerran lomalla. Soitat töistä hyvissä ajoin, että mihin aikaan ruoka on. Jos on vielä vaiheessa, niin toteat, että hienoa, mulla onkin vähän ylitöitä. Laita viestiä kun ruoka on valmis, niin tulen heti kotiin. :-)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 15:25"]

en tarkoita arvostella, mutta niille keillä ei vielä ole lapsia, sanoisin että keskustelkaa miehen kanssa ennen lasten hankintaa siitä mikä on miehen rooli, aivan käytännön tasolla, mitä jätetään pois ja mitä tulee tilalle, että mies ymmärtää mistä on kysymys kun kasvatetaan lapsia. EI NE YMMÄRRÄ SITÄ MUUTEN. kuinka monta tuntia viikossa hänen edellytetään panostavan perheeseen ja lapsiin.

[/quote]

Näitä perhe-foorumien keskusteluita lukiessa tätä nimenomaan olen ihmetellyt, että miten vähän sen miehen kanssa ennen lapsia on keskusteltu ja suunniteltu asioita etukäteen? Totta kai löytyy aivan varmasti näitä, jotka käsi sydämellä lupaavaj ja vannovat olevansa jämäkkä kasvattaja, jotka sitten hommasta livistäväkin. Mutta en vaan usko kaikkien olleen näitä tapauksia.

[/quote]

Mutta kun on itse lapseton, on tosi vaikea keskustella etukäteen asioista, joista itselläänkään ei kauheasti ole käsitystä. On vaikea sanoa, että näin tulemme kasvattamaan lapsemme, kun siitä hommasta ei ole kokemusta. 

Exällä ja mulla oli ja on edelleen aika samankaltaiset käsitykset siitä, millaisessa kodissa lapsilla on hyvä kasvaa. Harmi vain, että se kodin ylläpito jäi minun harteille. Kerta toisensa jälkeen exä myönsi, että hän on poissaoleva, että nyt hän kyllä parantaa tapansa, petraa aikataulujen suhteen ja on enemmän läsnä. Siis hän itse halusi, että lapsilla on säännöllinen rytmi, ja meidän lapsille se rytmi olikin tärkeä, silti hänen ei ollut tarvetta pysyä siinä, minähän se huolehdin kaikesta. 

Toki siinä liitossa oli monta muutakin asiaa pielessä, mm. exän alkoholinkäyttö sitten loppuajasta. 

Juurikin näin, on todella vaikeaa keskustella asioista joista ei etukäteen ole kokemusta. Minäkin puhuin miehen kanssa esim. siitä, että sitten alusta asti on tärkeää että mies kumpikin hoitaa vauvaa ja mies harjoittelikin vaipanvaihtoa lelunuken kanssa :) Käytiin yhdessä kaupassa ostamassa tarvikkeita jne. Puhuimme, että fyysinen kurittaminen tottakai aivan ehdoton ei ja että mitään biletyselämää kumpikaan ei halua eikä lapset tule kärsimään alkoholista. Nämä ovatkin päteneet. Muttei näistä, mitkä noussee ttosiasiassa ongelmaksi osannut puhua etukäteen, vaikka miten lapsioppaita tullutkin luettua. Toiseksi toitotetaan, että lapsia ei pidä hankkia vasta valmiiseen kotiin ja tilanteeseen, nykyään hankitaan lapset liiallisen harkinnan jälkeen liian vanhoina - minä olin 25 ja mies 30 kun saimme lapsen, takana juuri opinnot. Mielestäni hyvä aika, mutta kyllä sitä nyt elämänkokemuksen myötä on aivan eri ymmärrys ja kypsyys siitäkin huolimatta. ap

Ja mulle on tullut aivan puun takaa, miten mies suhtautuu höllästi lapsiin liittyviin asioihin. Hän on ollut pikkutarkka ihminen, huolehtinut omat asiansa jämptisti ja kodin tarkasti. Tottakai kuvittelin, ei tullut mieleenkään, että suhteessa lapsiin olisi näin välinpitämätön! Että minkäs sille mahtaa jos aina vaan asiat unohtuu... mutta tosiasiassa jos häntä kiinnostaisi, _hän itse kirjoittaisi muistutuksia itselleen_ näistä asioista eikä todellakaan mun pidä niitä kirjoitella. Jos siis kokisi tärkeänä muistaa lääkkeet, asiat päiväkotiin tai mitä milloinkin. Pikemminkin tuntuu, että miehen elämä oli just sopivaa ennen lapsia, mutta nyt ne ovat ylimääräinen häiriötekijä hänen elämässään, häiritsemässä hänen nukkumisia, syömisiä, urheilua, sotkemassa hänen kotia. ap