Anoppi laittaa aina liian vähän ruokaa...

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:56"]

Tuttu tunne!

Itse syön naiseksi paljon, koska myös sen kaiken kulutan. Jos ruoka viivästyy muutamasta tunnista, niin päässä sumenee ja heikottaa. Anoppilassa vointi heikkenee ja muuten liikunnallisena minun täytyy siellä alkaa aina lepäilemään ja jättää ulkoilukin väliin.

[/quote]  Mene hyvä ihminen lääkäriin, tuo ei ole normaalia!

[/quote]Aikanaan kävin mun ystävällä visiitillä ja hän tarjosi vaan kahvia ja jotain pullaa. Mua alkoi siellä ollessa heikottaa. Söin aamiaisen ennen lähtöä. Hän tuli mulle niin tein ruoan koska hänellä oli tapana olla n 3-5 t. Nyt emme käy toistemme luona visiitllä, tavataan joko sattumalta, kaupassa jne.

Ei auta kehuminen jos anoppi vähävarainen ja lapsia kenties 5 ja kaikilla puolisot ja osalla lapset mukana. Lapset käy eri aikoina kylässä mutta useesti esim just mökillä. Auttakaa anoppia ruoanlaitossa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:56"]

Tuttu tunne!

Itse syön naiseksi paljon, koska myös sen kaiken kulutan. Jos ruoka viivästyy muutamasta tunnista, niin päässä sumenee ja heikottaa. Anoppilassa vointi heikkenee ja muuten liikunnallisena minun täytyy siellä alkaa aina lepäilemään ja jättää ulkoilukin väliin.

Anoppi on kutsunut kotiaan mummolaksi jo ennen kuin meillä oli edes lapsia ja minä sisäisesti huudan että: Mummoloissa tuoksuu ruuanlaitto ja leivonta! Omat mummoni ovat laittaneet aina parasta pöytään ja samoin teen minä perheelleni, ystävilleni ja vierailleni. Keittiö on kodin sydän.

Eikä se laatukaan niin, mutta kun määrät ovat naurettavia. Lasketaan, että kaikkea saa ottaa yhden ja ihan kaikkea ei sitäkään. Ja ruokailujen harvat välit olivat vielä aikuisten kesken siedettävissä, mutta nyt, kun mukana myös lapsemme, niin aamupalan(klo7) jälkeen seuraava ruoka kolmelta tuntuu hieman pitkältä 3-ja1-vuotiaille... Vihjailu, että "hoidossa lapset tottuneet syömään puoleen päivään ja sitten päiväunille" menee kuuroille korville.

Sympatiaa sinulle ap! Oli pakko myös avautua, kun ihana paasto-Juhannus taas täällä tiedossa. Aaargh!

[/quote]

Tällaisessa tapauksessa ottaisin kyllä lapsille ruuan mukaan. Jos tulisi napinaa omista ruuista, sanoisin, että lapsille tulee liian pitkä syöntiväli, ovat niin pieniä että pakko syödä jo klo 11 (tai mikä teidän rytmi onkaan) viimeistään lounas. Ja sitten lämmittäisin sen ruuan.

En todellakaan antaisi lasten kärvistellä nälässä vaikka itse saattaisinkin kärvistellä. Ja tuossa tilanteessa ei vihjailu auta vaan suora puhe. Jonka voi tehdä myös ystävällisesti.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:17"]

Ei auta kehuminen jos anoppi vähävarainen ja lapsia kenties 5 ja kaikilla puolisot ja osalla lapset mukana. Lapset käy eri aikoina kylässä mutta useesti esim just mökillä. Auttakaa anoppia ruoanlaitossa.

[/quote]Jäi pois tuo että viekää ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 00:02"]

Viekää lisuketta, jotain, jonka voi lisätä pöytään muun ruoan lisäksi.

[/quote]Pelkkä lisuke ei riitä, kunnon sapuskat viedä. Ottakaa huomioon anoppi voi kituutella pienellä eläkkeellä jne

Varmaan jonkun muun täytyy sitten kuoriakin ne anopin mielestä "ylimääräiset" perunat ja pyöräyttää ne "ylimääräiset" lihapullat ja eihän siitä varmasti mitään tule!

Minun anoppini on samanlainen, hän keittää kaksi pientä perunaa per ruokailija ja pari lihapullaa tai yhden kanafileen. Mahdollisen ylimääräisen saa poika tai tyttärenpoika. Tarkoitus on ilmeisesti pitää ennen muuta appi kuosissa ja välttää hävikkiä.  Anopin oma anoppi oli vielä kitsaampi, hän annostelikin ruoat aterioijille ja jokaiselle oli mm. iltateen kanssa yksi voileipä. En tiedä, onko tämä hämäläisten tai  pohjoissuomalaisten piirre, kun sekä länsirannikon että karjalaiset sukulaiset pitävät kunnia-asiana, ettei ruoka lopu kesken.

meillä vähän sama ongelma, mutta ongelman ydin on, että anoppi ja appi tulevat itse toimeen niin vähällä ruoalla. Me ollaan miehen kanssa aika isoruokaisia, myös lapset syövät paljon. Anoppi ei vaan hahmota, paljonko ruokaa tarvitaan, kun ollaan heillä. Ongelma on monesti ratkaistu, että tuon leipää pöytään. Lapset syövät siellä sitten tavallista isommat väli- ja iltapalat. Eli ruokaa sinänsä saa niin paljon kuin haluaa ;)

Ei tuollainen ruoalla kitsastelu ole ainakaan Hämeessä tavallista. Eikä mielestäni muuallakaan, en ole sellaista vielä tähän ikään ( 60v) mennessä tavannut.  Olen aika monessa perheessä syönyt ja aina on ollut riittävästi ruokaa. Lapsuudenkodissani oltiin vieraanvaraisia, samoin naapureissa ja sukulaisissani. Samaa perinnettä olen jatkanut itsekin.

Onko  kyse vähävaraisuudesta? Siihen auttaa osallistuminen ruokakustannuksiin tai ruokatarvikkeiden vieminen ja osallistuminen laittamiseen. Nuukuuteenkin tuo auttaa!

Lasten pitää saada ruokaa säännöllisesti eikä valipalat korvaa kunnon ruokaa. No, välipalojakin on montaa sorttia. Avoin keskustelu on parasta sekä omien ruokien vieminen, jos ei muu auta.

Miksi loppupäivän? Eikö teillä ole neljän viiden tunnin välein uutta ruokailua? Etkö itse hallitse välipalakulttuuria tms.

ihan absurdi aloitus.

Ite syön jäätäviä annoksia tän kokoiseksi naiseksi ja joo, useimmiten ei kehtaa ottaa niin paljoa ku nälkä tekis koska muuten muille ei jäis mitään. Jos useamman päivän viettäisin tietyissä paikoissa sukuloimassa, niin varmasti olisin nälkänen ja kiukkunen. Onneksi usein vierailut jää 24 tuntii :)

Ruoka on nykyään Suomessa kallista. Kannattaa osallistua ruokakustannuksiin. Eläkeläisillä voi tosiaan olla hyvin pienet tulot. Siinä saa olla tarkkana ruokaostosten kanssa. Kaikilla ei ole varaa laittaa ruokaa muille kuin itselle.

Ottakaa hyvät ihmiset eväitä mukaan, näkkäri ja omput on oikein hyviä. Tai ajakaa ravintolaan tai lähikauppaan. Oma moka jos mälästä kärsitte.

Ou nou. Kuulostaapa tutulta. Itse olen saanut paastota aina esim. joulut (joulusuklaat, jouluherkut, hah!).

Vuosikymmeniä meni. Nykyään huolehdin lapsistani ja itsestäni itse. Ei muita vaihtoehtoja....

Oma äitini on samanlainen. Hän innokas tekemään ruokaa ja haluaisi aina valmistaa ateriat. Jos joku muu "tuppaantuu" niin suuttuu. Suvun yhteinen mökki jonne viedään siis kaikki ruokaa. Vanhempani hyvin vähän koska ruokaa ei mene heidän tavallaan ja me viemme paljon. Ongelma on vain se ettei äitini halua tehdä kuin miniannokset koska olisi järjetöntä tuhlaamista tehdä enemmän. Jos tyytyisimme täysin äitini ruokamääriin niin viikonlopun jäljiltä kaapeissa olisi aina runsaasti tuotuja mutta valmistamattomina ruoka-aineita. Syömme aterioiden välillä välipaloja ja usein grillaamme illalla ja äiti tuhahtelee vierestä miten taas tuhlataan. Ruuat eivät ole äitini hankkimia mutta hän on syömisten suhteen aivan käsittämättömän nuuka ja jaksaa kommentoida asiasta. Äitini ei ole vielä "köyhä" eläkeläinen joten ei todellakaan siitä kyse.

Mieheni sisko on aivan uskomaton. Heillä on 3 lasta, joista kaksi aikuisia, mutta asuvat vielä kotona. Rahasta ei ole koskaan pulaa, tekevät sen erittäin selväksi. Siltikin, he laskevat kaiken ruoan hirveän tarkkaan. Kahvikupilliset lasketaan ennen keittämistä, perunat samoin, ja itse asiassa ihan kaikki mietitään tarkkaan. Jos ruokaa jää parikin ruokalusikallista, se pannaan rasiaan ja jääkaappiin.

Ensimmäiset pari vierailukertaa (asuvat satojen km päässä) kärvistelimme miehen kanssa. Sitten meille syntyi lapsi ja päätin, että enää ei nälässä olla. Vaikka kuinka haluaisimme ruoanlaittoon osallistua edes ostamalla lisää ruokaa, se ei käy heille, vaan edelleen kaksimetrinen mieheni saa tyytyä yhteen pieneen perunaan ja pariin lihapullaan siellä käydessämme.

Ratkaisu oli verkkovirralla toimiva kylmälaukku. He näkevät kyllä, että meillä on se mukanamme, mutteivat onneksi ole vielä siitä udelleet. Meillä on jo pelkästään lapsen vuoksi ruokaa mukana ja iltaisin, kun nälästä heikkoina pääsemme "huoneeseemme", syömme iltapalaa. Itse olen suvusta, jossa vieraanvaraisuus oli kunnia-asia. Omassa kodissani huolehdin kyllä toisista vimpan päälle, en halua heidän tuntevan, ettei meillä uskalla syödä tai ei ole mitään tarjottavaa.

Näin toimien perheemme voi hyvin, vierailut eivät ole enää väsyttäviä (kun saa energiaa itse tuomistaan ruoista) ja kaikki on paremmin. Lapseni syö isoja annoksia ollakseen vasta 3-vuotias, mutta on silti hoikka ja kuluttaa kaikki pois. Sitä sitten ihmetellään, että herrasiunaa, miten voi olla.. Kerran meitä oli siellä yhteensä 11 henkeä, siinä oli mukana muitakin sukulaisia. Talonväki halusi valmistaa illallista (joka siis heidän talossaan syödään 20-21 välillä, päivä kärvistellään kevyen lounaan turvin) ja rouva jo harmitteli, että "nyt jää hirveästi yli muusia, voi kauhea.. mitä sille tehdään.." He tekivät muusia vajaasta 2kg perunapussista, meitä oli 11, joista pari kovassa kasvuiässä olevaa nuorta. Kaikki perheen ulkopuoliset tajusivat ruoan vähyyden heti, mutta rouva vaan kaakatti, että "nyt on kaikkien syötävä hirveän paljon, koska muusia jää muuten liikaa tähteeksi".

Minä rohkenin ottaa ruokalusikallisen, että jää näille kasvaville nuorille ja omalle lapselle tarpeeksi. Kastiketta oli maksimissaan 2-3 rkl per syöjä, kokkaaja oli tehnyt jauhelihakastiketta 400g paketista. Ihan älytöntä touhua! Muusi- ja kastikekattilaa vilkuili jokainen nälissään, että jäisikö siitä toista kierrosta, mutta eihän siitä jäänyt. Talon tytär söi kaksi isoa annosta, ja meille vieraille siis yllämainitun kokoisia annoksia. Saatan tehdä tästä ison numeron, mutten ikinä ilkeäisi tehdä vastaavaa; vieraiden tulee saada syödä ilman kauhistelua ja ruokaa täytyy olla riittämiin.

Pitäkööt meitä juntteina, mutta lapseni ei tarvitse olla vieraisillakaan nälissään, etenkään kun ei vielä noin pienenä ymmärrä asiaa. Isompana jaksaa sitten pitemmillä ruokaväleillä.

MInä teen ihan tarkoituksella pieniä ruokamääriä, koska miniä on pulska. Yritän näin osoittaa, että se lautasmalli on ihan toimiva. Kasviksia on pöydässä paljon, perunat ja lihapullat on tarkasti laskettu. En halua jääkaapista mitään jäteastiaa, jonne laitetaan 3 lihapullaa ja 2 dl perusasosetta odottamaan seuraavaa päivää. Ei niitä sieltä kukaan ateriaksi laita (en todellakaan aloita ruuanvalmistusta sillä, että otan jätteet esiin ja ryhdyn niitä jatkamaan!) vaan joku (miniä) napsii ne lihapullat illalla ohimennen.

Minusta on kummallista väittää, että ollaan isoruokaisia. Kalorit ja hiilihydraattien määrä ratkaiseen. Pitää oppia syömään oikein eikä mussuttaa huonoja hiilihydraatteja.

Hei haloo. On paljon terveellisempää syödä pieniä annoksia ja elää niukilla kaloreilla. Se on tutkittu juttu, että niukasti energiaa saavat elävät pidempään.

Viekää ruoka tuliaisia anopille. Sitähän menee paljon ruokaa jos esim 2 kasvavaa poikaa ja iso mies ja vaimokin isokokoinen menee visiitille. Esim jos mökille kesällä niin makkaraa kilokaupalla mukaan, grillattavia lihoja, kasviksia niin jo on kumma jos anopilta lähtee nälissään.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:22"]

Vietämme kesiä suvun yhteisessä paikassa ja aina kun anoppi laittaa ruokaa sitä on niin vähän, että nälkä juilii suolessa loppu päivän. Mitä ihmettä tehdä asialle??.

[/quote]Eli menette tyhjin käsin ja odotat että saat syödä runtata suolen täyteen. Ota huomioon anopilla voi olla pienet tulot tai pieni eläke. Hänellä voi olla 4 lasta ja liuta lastenlapsia jotka vierailee usein. Joku saattaa vielä kilon lihaa joku vaan jäätelöä. Viekää ruokaa sinne, kalaa, lihaa, salaattiainekset ja tarjoutu sinä miniänä tekemään ja autttamaan anoppia ruoanlaitossa.

Meillä appi samanlainen. Onneksi asuvat sen verran lähellä, että ei tarvi yötä siellä kitua, mutta aika absurdeja ne ruokavierailut ovat. Lisäksi saa pelätä, kuinka vanhaa ruokaa mahtaa tällä kertaa saada. Appi kuvittelee, että kun joku tuote on pastoroitu, sitä voi säilyttää miten vaan eikä parasta ennen -päiväyksillä ole merkitystä. Esim.jpuluglögiä tarjottiin. Pikkiriikkisistä pikareista (vetoisuus max desi) ja juomaa oli kupin pohjalla noin sentti. Luulin ekalla lerralla että kyseessä on joku vitsi, mutta ihan tosissaan sitä tulkkaa maiskuttelivat. Rahasta ei ole pulaa, päinvastoin.