Ulkomailla asuvat, kokemuksia tänne!

Vierailija kirjoitti:

Asun Tšekissä, yksin lähdin matkalaukun kanssa ilman tavaroita, kotia tai työpaikkaa. Kaikki on järjestynyt täydellisesti :). Muutin koska en halunnu asua Suomessa, jossa jostain syystä oli vaikeaa löytää kavereita.... Ulkomailla löytyy heti. Viihdyn, ja elämä on ihanaa täällä.

Minä myös muutin ekan kerran yksin, heti yo-kirjoitusten jälkeen rinkka selässäni Sveitsiin. Parin-kolmen viikon alkukankeuden jälkeen sopeuduin hyvin ja ystäviä löytyi työn parista.

Sittemmin olen perustanut perheen ja muuttanut koko perheen kanssa usemman kerran maasta toiseen. Ei minulla ole ikinä ollut vaikeuksia sopeutua. Aina kannattaa opetella uusi kieli nopeasti, jotta pääsee kunnolla sisään kunkin maan kulttuuriin ja ilmapiiriin.

Samoin omat lapseni lähtivät opiskelemaan toiseen maahan matkalaukun kanssa, ei se sen kummempaa vaadi. Yksikään meistä ei ole palannut Suomeen.

Pari vuotta New Yorkissa perheen (isä, äiti, 3 koululaista) kanssa. Isän työkomennuksen takia. Helppo muutto, muuttofirma hoiti menot ja paluut. Tavarat kulki kontissa.  Mies meni edeltä etsimään sopivaa asuinpaikkaa ja taloa. Meillä oli myös kulttuuriinperhehdytystä ja paikan päällä tukihenkilö, joka neuvoi arkisissa asioissa, kuten miten työlupa-asiat hoidetaan, ajokortti hommataan, mistä voi ostaa grillin tai astioita tai huonekaluja tai tehdä sähkö/kaasusopparin tai miten pankkitili avataan.  Sopeutuminen oli helppoa, vaikka meille lähtö tuli aika nopeassa aikataulussa eteen ja esikoisen kanssa oli  vääntöä asiasta. 

Kokemuksena erinomainen, lapset varsinkin saivat valtavasti hyötyä tuosta ajasta.  Kaikille tuli vahva kielitaito, josta on myöhemmin ollut hyötyä niin koulussa kuin opiskeluissa ja töissä. 

Lämpimästi onnea ap:lle, avoimin mielin vaan eteenpäin upeassa maassa! Yrittäkää myös päästä tutustumaan uuteen kotiseutuun ja käymään eri osavaltioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Tšekissä, yksin lähdin matkalaukun kanssa ilman tavaroita, kotia tai työpaikkaa. Kaikki on järjestynyt täydellisesti :). Muutin koska en halunnu asua Suomessa, jossa jostain syystä oli vaikeaa löytää kavereita.... Ulkomailla löytyy heti. Viihdyn, ja elämä on ihanaa täällä.

Ihana kuulla. Oliko sinne vaikea muuttaa? Oletko nyt saanut töitä? Millaiset kuukausikulut sinulla on ja voitko vähän eritellä esim. asuminen, matkustus ruoka, puhelin, sähkö

saitko jo töitä? Mistä ystävät löytyivät? osasitko kieltä?

Juu sain töitä heti ja vuosia ollut jo hyvä duuni. Kulut toki vähän vaihtelee, mutta kaksion vuokra 400e, kaasu ja sähkö 60e, netti 20e. Matkakortti on 140e / vuosi. Ruoka ja juoma on halpaa, viinilasillinen ravintolassa 2e, lounas 5-7e, illallinen 5-10e. Ystävät löytyivät ensin töistä ja sitten muualtakin arkielämästä, harrastuksista jne. En osaa vieläkään kieltä :D.

Edullista tuntuu olevan.Saako vielä palkkatasoakin udella? Ja kieli vaikuttaa todella vaikealta. Meillä sukulaistyttö on tällä hetkellä myös vaihdossa Tsekissä yliopisto-opinnoista, jäi sinne koronan alettuakin, koska oli viihtynyt hyvin. Kiva, että vastasit , aina todella mielenkiintoista lukea näistä eri maiden asioista. Siksi kuulun moneen fbryhmään, vaikka en ulkosuomalainen olekaan.

Palkka toki vaihtelee hurjasti, mutta ulkomaalaisena ja jonkinlaisen tutkinnon tehneenä saa yleensä kansainvälisiä toimistotöitä, joista yleisimmin jää verojen jälkeen 1200-1600 e käteen.

Mulle tarjottiin töitä Prahasta nettopalkka 2100€. Tuntui niin vähältä, että jätin väliin. Asun paljon halvemmassa maassa Itä-Euroopassa ja saan 2800€ verojen jälkeen. Olisi siis ollut todella huono diili muuttaa Tsekkeihin. Harmi, mutta joskus pakko miettiä talouttakin.

Unohdit kertoa missä asut. Mikä siellä yleinen palkkataso on?

Bukarestissa. Yleinen palkkataso todella huono. Ei tietenkään koske minua. Tai en olisi täällä.

Trollhättanista taidat tällä hetkellä kirjoitella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi, itse olen aina haaveillut Amerikkaan muuttamisesta. Saako kysyä minne päin Jenkkilää muutatte?

Itselläkin ulkomaille muutto ollut aina haaveena! San Franciscoon olemme muuttamassa.

Frisco kallein paikka asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe San Franciscosta! Me muutimme 2014 työn perässä, nyt lapset ovat 10v ja 8v. Muutto oli helppo, mutta toisaalta aika raskas. Lähes kaikki tavarat tuotiin rahdilla, itse veimme vain muutaman matkalaukullisen mm. vaatteita. Lapset sopeutuivat helposti, ja nyt puhuvat täydellistä englantia. Suomeen paluusta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus...

Millaista byrokratiaa tuo vaati? Löytyikö lapsille helposti koulupaikat ja oliko niihin jo joku vaatimus mennessä kielitaidosta/ muita kokeita?

Saimme viisumit aika helposti, kun miehellä oli työpaikka valmiina täällä. Itse sain ensin ei työlupaa -viisumin, mutta vaihdoin sen työviisumiksi kun pääsin töihin. Toki lappuja ja lomakkeita joutui täyttelemään aika paljon, sekä tullimaksuihin meni jonkun verran rahaa. Lapset pääsivät alle 5km päähän kouluun ja preschooliin, ja yllätykseksemme siellä oli yksi suomesta kotoisin oleva opettaja, joten hän auttoi aluksi lapsiamme. Lapset oppivat kielen todella nopeasti, menivät täysin kielitaidottomina, nyt puhuvat jo lähes parempaa englantia kuin minä.

Mitä tullimaksuja jouduitte maksamaan?

Tässä on minun kokemukset Usaan muutosta vähän tiivistettynä :

Viisumia Yhdysvaltoihin aletaan hakea täältä https://ustraveldocs.com/fi_fi/index.html?firstTime=No

Tällä hetkellä koronatilanteen vuoksi kannattaa ottaa vielä aiempaa tarkemmin kaikesta selvää.

Kun olet selvillä mikä on oikea viisumiluokkasi voit aloittaa hakemuksen ( kannattaa olla todella hyvin selvillä siitä mikä oikea viisumiluokka on ettei tule myöhemmässä vaiheessa ongelmaa, väärän viisumin hakeminen voi pahimmillaan aiheuttaa isot sakot ja estää hakemisen moneksi vuodeksi ). Kun olet tästä selvillä voit tehdä sähköisen hakemuksen ja maksaa maksun. Hyvässä lykyssä voit saada ajan jo piankin Helsingin konsulaattiin

Sieltä sat tarkat ohjeet kuinka saapua. Ei liian aikaisin, ei liian myöhään. Tarkasti on määritelty myös se mitä sinulla saa olla mukana, ja siitä miten suljet kaikki sähköiset laitteet ja jätät ne säilytkseen. Sekä lista niistä mitä sinulla saa olla mukana.

Työviisumia hakevilla pitää olla mukana myös petoksenestomaksu

Haastattelussa sitten otetaan sormenjäljet. Haastaettelussa on oltava mukana määrätyt dokuenti ja mm. vihkitodistus. Haasttattelussa konsulaattiin pitää myös passi, johon sitten tuleva viisumi kiinnitetään. Haastattelu on englanniksi mutta muu asiointi onnistuu suomeksi. Haastattelu oli kyllä ainakin minulla ihan helppo. ”Missä firmassa ja miten kauan miehesi on työskennellyt, hääpäivänne, viimeisimmät osoitteenne ” jne.

Mutta olen kuullut, että myös suomalaisuudesta on tuossa hyötyä.

Viisumiluokkia on runsaasti ja niissä on erilaisia hintoja. Meillä tuo ” Yhdysvaltain kansalaisen kanssa kihlautuneen tai avioituneen viisumi”

maksoi tuolloin 2016 muistaakseni n. 270 dollaria.

Työviisumia ei voi kuka tahansa noin vain mennä hakemaan, vaan se hoidetaan niin, että joku yritys haluaa sinut sinne töihin, ja tästä prosessi käynnistetään. Sinut voidaan käsitellä lähetettynä työntekijänä tai paikallisella sopimuksella. Nyt on Trump pannut viisumit jäihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe San Franciscosta! Me muutimme 2014 työn perässä, nyt lapset ovat 10v ja 8v. Muutto oli helppo, mutta toisaalta aika raskas. Lähes kaikki tavarat tuotiin rahdilla, itse veimme vain muutaman matkalaukullisen mm. vaatteita. Lapset sopeutuivat helposti, ja nyt puhuvat täydellistä englantia. Suomeen paluusta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus...

Millaista byrokratiaa tuo vaati? Löytyikö lapsille helposti koulupaikat ja oliko niihin jo joku vaatimus mennessä kielitaidosta/ muita kokeita?

Saimme viisumit aika helposti, kun miehellä oli työpaikka valmiina täällä. Itse sain ensin ei työlupaa -viisumin, mutta vaihdoin sen työviisumiksi kun pääsin töihin. Toki lappuja ja lomakkeita joutui täyttelemään aika paljon, sekä tullimaksuihin meni jonkun verran rahaa. Lapset pääsivät alle 5km päähän kouluun ja preschooliin, ja yllätykseksemme siellä oli yksi suomesta kotoisin oleva opettaja, joten hän auttoi aluksi lapsiamme. Lapset oppivat kielen todella nopeasti, menivät täysin kielitaidottomina, nyt puhuvat jo lähes parempaa englantia kuin minä.

Mitä tullimaksuja jouduitte maksamaan?

Tämä tuli meillekin silloin yllätyksenä, mutta siis lähes kaikki tavaramme tulivat rahtina, ja matkalla oli tullut jotain ongelmia, joten jouduimme maksamaan siitä ylimääräistä.

Nyt kun tarkemmin mietin, se ei tainnutkaan olla tullimaksu, vaan jokin eri nimi, jota en tietenkään muista nyt. Voin yrittää etsiä jostain vanhoista papereista, että miksi jouduimme maksamaan ylimääräistä ja mikä sen oikea nimitys olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta New Yorkissa perheen (isä, äiti, 3 koululaista) kanssa. Isän työkomennuksen takia. Helppo muutto, muuttofirma hoiti menot ja paluut. Tavarat kulki kontissa.  Mies meni edeltä etsimään sopivaa asuinpaikkaa ja taloa. Meillä oli myös kulttuuriinperhehdytystä ja paikan päällä tukihenkilö, joka neuvoi arkisissa asioissa, kuten miten työlupa-asiat hoidetaan, ajokortti hommataan, mistä voi ostaa grillin tai astioita tai huonekaluja tai tehdä sähkö/kaasusopparin tai miten pankkitili avataan.  Sopeutuminen oli helppoa, vaikka meille lähtö tuli aika nopeassa aikataulussa eteen ja esikoisen kanssa oli  vääntöä asiasta. 

Kokemuksena erinomainen, lapset varsinkin saivat valtavasti hyötyä tuosta ajasta.  Kaikille tuli vahva kielitaito, josta on myöhemmin ollut hyötyä niin koulussa kuin opiskeluissa ja töissä. 

Lämpimästi onnea ap:lle, avoimin mielin vaan eteenpäin upeassa maassa! Yrittäkää myös päästä tutustumaan uuteen kotiseutuun ja käymään eri osavaltioissa. 

Kiitos! Toiveena olisi päästä syksyllä sinne katsomaan paikkoja ja tulevaa kotia, mutta saa nähdä päästäänkö koronan takia. Onko kenelläkään muuten vinkkejä asunnon ostamiseen liittyen, kannattaako taloa ostaa ilman, että käy ensin katsomassa?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on minun kokemukset Usaan muutosta vähän tiivistettynä :

Viisumia Yhdysvaltoihin aletaan hakea täältä https://ustraveldocs.com/fi_fi/index.html?firstTime=No

Tällä hetkellä koronatilanteen vuoksi kannattaa ottaa vielä aiempaa tarkemmin kaikesta selvää.

Kun olet selvillä mikä on oikea viisumiluokkasi voit aloittaa hakemuksen ( kannattaa olla todella hyvin selvillä siitä mikä oikea viisumiluokka on ettei tule myöhemmässä vaiheessa ongelmaa, väärän viisumin hakeminen voi pahimmillaan aiheuttaa isot sakot ja estää hakemisen moneksi vuodeksi ). Kun olet tästä selvillä voit tehdä sähköisen hakemuksen ja maksaa maksun. Hyvässä lykyssä voit saada ajan jo piankin Helsingin konsulaattiin

Sieltä sat tarkat ohjeet kuinka saapua. Ei liian aikaisin, ei liian myöhään. Tarkasti on määritelty myös se mitä sinulla saa olla mukana, ja siitä miten suljet kaikki sähköiset laitteet ja jätät ne säilytkseen. Sekä lista niistä mitä sinulla saa olla mukana.

Työviisumia hakevilla pitää olla mukana myös petoksenestomaksu

Haastattelussa sitten otetaan sormenjäljet. Haastaettelussa on oltava mukana määrätyt dokuenti ja mm. vihkitodistus. Haasttattelussa konsulaattiin pitää myös passi, johon sitten tuleva viisumi kiinnitetään. Haastattelu on englanniksi mutta muu asiointi onnistuu suomeksi. Haastattelu oli kyllä ainakin minulla ihan helppo. ”Missä firmassa ja miten kauan miehesi on työskennellyt, hääpäivänne, viimeisimmät osoitteenne ” jne.

Mutta olen kuullut, että myös suomalaisuudesta on tuossa hyötyä.

Viisumiluokkia on runsaasti ja niissä on erilaisia hintoja. Meillä tuo ” Yhdysvaltain kansalaisen kanssa kihlautuneen tai avioituneen viisumi”

maksoi tuolloin 2016 muistaakseni n. 270 dollaria.

Kiitos näistä tiedoista! Kuinka kauan teillä meni saada kaikki haastattelut, viisumit ja muut luvat kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe San Franciscosta! Me muutimme 2014 työn perässä, nyt lapset ovat 10v ja 8v. Muutto oli helppo, mutta toisaalta aika raskas. Lähes kaikki tavarat tuotiin rahdilla, itse veimme vain muutaman matkalaukullisen mm. vaatteita. Lapset sopeutuivat helposti, ja nyt puhuvat täydellistä englantia. Suomeen paluusta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus...

Millaista byrokratiaa tuo vaati? Löytyikö lapsille helposti koulupaikat ja oliko niihin jo joku vaatimus mennessä kielitaidosta/ muita kokeita?

Saimme viisumit aika helposti, kun miehellä oli työpaikka valmiina täällä. Itse sain ensin ei työlupaa -viisumin, mutta vaihdoin sen työviisumiksi kun pääsin töihin. Toki lappuja ja lomakkeita joutui täyttelemään aika paljon, sekä tullimaksuihin meni jonkun verran rahaa. Lapset pääsivät alle 5km päähän kouluun ja preschooliin, ja yllätykseksemme siellä oli yksi suomesta kotoisin oleva opettaja, joten hän auttoi aluksi lapsiamme. Lapset oppivat kielen todella nopeasti, menivät täysin kielitaidottomina, nyt puhuvat jo lähes parempaa englantia kuin minä.

Mitä tullimaksuja jouduitte maksamaan?

Tämä tuli meillekin silloin yllätyksenä, mutta siis lähes kaikki tavaramme tulivat rahtina, ja matkalla oli tullut jotain ongelmia, joten jouduimme maksamaan siitä ylimääräistä.

Nyt kun tarkemmin mietin, se ei tainnutkaan olla tullimaksu, vaan jokin eri nimi, jota en tietenkään muista nyt. Voin yrittää etsiä jostain vanhoista papereista, että miksi jouduimme maksamaan ylimääräistä ja mikä sen oikea nimitys olikaan.

Muuttotavaroista ei tarvitse tullia maksaa, joten en tiedä onko teitä huijattu vai mikä lienee syy, että on pitänyt maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta New Yorkissa perheen (isä, äiti, 3 koululaista) kanssa. Isän työkomennuksen takia. Helppo muutto, muuttofirma hoiti menot ja paluut. Tavarat kulki kontissa.  Mies meni edeltä etsimään sopivaa asuinpaikkaa ja taloa. Meillä oli myös kulttuuriinperhehdytystä ja paikan päällä tukihenkilö, joka neuvoi arkisissa asioissa, kuten miten työlupa-asiat hoidetaan, ajokortti hommataan, mistä voi ostaa grillin tai astioita tai huonekaluja tai tehdä sähkö/kaasusopparin tai miten pankkitili avataan.  Sopeutuminen oli helppoa, vaikka meille lähtö tuli aika nopeassa aikataulussa eteen ja esikoisen kanssa oli  vääntöä asiasta. 

Kokemuksena erinomainen, lapset varsinkin saivat valtavasti hyötyä tuosta ajasta.  Kaikille tuli vahva kielitaito, josta on myöhemmin ollut hyötyä niin koulussa kuin opiskeluissa ja töissä. 

Lämpimästi onnea ap:lle, avoimin mielin vaan eteenpäin upeassa maassa! Yrittäkää myös päästä tutustumaan uuteen kotiseutuun ja käymään eri osavaltioissa. 

Piti vielä kysyä, että miten teillä meni koulu lasten kanssa? Menivätkö englanninkieliseen kouluun? Osasivatko ennestään englantia? Minkä ikäisiä olivat silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe San Franciscosta! Me muutimme 2014 työn perässä, nyt lapset ovat 10v ja 8v. Muutto oli helppo, mutta toisaalta aika raskas. Lähes kaikki tavarat tuotiin rahdilla, itse veimme vain muutaman matkalaukullisen mm. vaatteita. Lapset sopeutuivat helposti, ja nyt puhuvat täydellistä englantia. Suomeen paluusta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus...

Millaista byrokratiaa tuo vaati? Löytyikö lapsille helposti koulupaikat ja oliko niihin jo joku vaatimus mennessä kielitaidosta/ muita kokeita?

Saimme viisumit aika helposti, kun miehellä oli työpaikka valmiina täällä. Itse sain ensin ei työlupaa -viisumin, mutta vaihdoin sen työviisumiksi kun pääsin töihin. Toki lappuja ja lomakkeita joutui täyttelemään aika paljon, sekä tullimaksuihin meni jonkun verran rahaa. Lapset pääsivät alle 5km päähän kouluun ja preschooliin, ja yllätykseksemme siellä oli yksi suomesta kotoisin oleva opettaja, joten hän auttoi aluksi lapsiamme. Lapset oppivat kielen todella nopeasti, menivät täysin kielitaidottomina, nyt puhuvat jo lähes parempaa englantia kuin minä.

Mitä tullimaksuja jouduitte maksamaan?

Tämä tuli meillekin silloin yllätyksenä, mutta siis lähes kaikki tavaramme tulivat rahtina, ja matkalla oli tullut jotain ongelmia, joten jouduimme maksamaan siitä ylimääräistä.

Nyt kun tarkemmin mietin, se ei tainnutkaan olla tullimaksu, vaan jokin eri nimi, jota en tietenkään muista nyt. Voin yrittää etsiä jostain vanhoista papereista, että miksi jouduimme maksamaan ylimääräistä ja mikä sen oikea nimitys olikaan.

Muuttotavaroista ei tarvitse tullia maksaa, joten en tiedä onko teitä huijattu vai mikä lienee syy, että on pitänyt maksaa.

Maksut tulivat meillekin täysin yllätyksenä, mutta maksoimme kiltisti kun pyydettiin, kun muutenkin oli kaikkea papereiden täyttöä yms.. Muistaakseni tavaramme oli jouduttu siirtämään eri rahtilaivan kyytiin jostain syystä, ja sen takia piti maksaa. Nyt kyllä oikeasti etsin ne paperit jostain käsiini, alkoi kiinnostaa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe San Franciscosta! Me muutimme 2014 työn perässä, nyt lapset ovat 10v ja 8v. Muutto oli helppo, mutta toisaalta aika raskas. Lähes kaikki tavarat tuotiin rahdilla, itse veimme vain muutaman matkalaukullisen mm. vaatteita. Lapset sopeutuivat helposti, ja nyt puhuvat täydellistä englantia. Suomeen paluusta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus...

Millaista byrokratiaa tuo vaati? Löytyikö lapsille helposti koulupaikat ja oliko niihin jo joku vaatimus mennessä kielitaidosta/ muita kokeita?

Saimme viisumit aika helposti, kun miehellä oli työpaikka valmiina täällä. Itse sain ensin ei työlupaa -viisumin, mutta vaihdoin sen työviisumiksi kun pääsin töihin. Toki lappuja ja lomakkeita joutui täyttelemään aika paljon, sekä tullimaksuihin meni jonkun verran rahaa. Lapset pääsivät alle 5km päähän kouluun ja preschooliin, ja yllätykseksemme siellä oli yksi suomesta kotoisin oleva opettaja, joten hän auttoi aluksi lapsiamme. Lapset oppivat kielen todella nopeasti, menivät täysin kielitaidottomina, nyt puhuvat jo lähes parempaa englantia kuin minä.

Mitä tullimaksuja jouduitte maksamaan?

Tämä tuli meillekin silloin yllätyksenä, mutta siis lähes kaikki tavaramme tulivat rahtina, ja matkalla oli tullut jotain ongelmia, joten jouduimme maksamaan siitä ylimääräistä.

Nyt kun tarkemmin mietin, se ei tainnutkaan olla tullimaksu, vaan jokin eri nimi, jota en tietenkään muista nyt. Voin yrittää etsiä jostain vanhoista papereista, että miksi jouduimme maksamaan ylimääräistä ja mikä sen oikea nimitys olikaan.

Muuttotavaroista ei tarvitse tullia maksaa, joten en tiedä onko teitä huijattu vai mikä lienee syy, että on pitänyt maksaa.

Maksut tulivat meillekin täysin yllätyksenä, mutta maksoimme kiltisti kun pyydettiin, kun muutenkin oli kaikkea papereiden täyttöä yms.. Muistaakseni tavaramme oli jouduttu siirtämään eri rahtilaivan kyytiin jostain syystä, ja sen takia piti maksaa. Nyt kyllä oikeasti etsin ne paperit jostain käsiini, alkoi kiinnostaa tämä.

Noissa rahtijutuissa (ja toki kaikissa muissakin raha-asioissa) saa olla tarkkana. Me muutimme muutama vuosi sitten Miamiin, tavaramme tuotiin rahdilla. Rahtimaksua maksaessa huomasimme hinnan olevan todella paljon kalliimpi kuin piti. Emme suostuneet maksamaan, joten otimme yhteyttä suomalaiseen lakimieheen. Hän neuvoi meitä asian kanssa, jolloin saimme selville, että meiltä yritettiin periä jotain muidenkin rahtimaksuja, luultavasti laittoman tavaran. Tehtiin asiasta rikosilmoitus ja saimme rahdit maksettua oikeilla hinnoilla. Sen jälkeen olemme olleet todella tarkkoja siitä, mistä maksamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe San Franciscosta! Me muutimme 2014 työn perässä, nyt lapset ovat 10v ja 8v. Muutto oli helppo, mutta toisaalta aika raskas. Lähes kaikki tavarat tuotiin rahdilla, itse veimme vain muutaman matkalaukullisen mm. vaatteita. Lapset sopeutuivat helposti, ja nyt puhuvat täydellistä englantia. Suomeen paluusta ei ole tietoa, mutta ehkä joskus...

Millaista byrokratiaa tuo vaati? Löytyikö lapsille helposti koulupaikat ja oliko niihin jo joku vaatimus mennessä kielitaidosta/ muita kokeita?

Saimme viisumit aika helposti, kun miehellä oli työpaikka valmiina täällä. Itse sain ensin ei työlupaa -viisumin, mutta vaihdoin sen työviisumiksi kun pääsin töihin. Toki lappuja ja lomakkeita joutui täyttelemään aika paljon, sekä tullimaksuihin meni jonkun verran rahaa. Lapset pääsivät alle 5km päähän kouluun ja preschooliin, ja yllätykseksemme siellä oli yksi suomesta kotoisin oleva opettaja, joten hän auttoi aluksi lapsiamme. Lapset oppivat kielen todella nopeasti, menivät täysin kielitaidottomina, nyt puhuvat jo lähes parempaa englantia kuin minä.

Mitä tullimaksuja jouduitte maksamaan?

Tämä tuli meillekin silloin yllätyksenä, mutta siis lähes kaikki tavaramme tulivat rahtina, ja matkalla oli tullut jotain ongelmia, joten jouduimme maksamaan siitä ylimääräistä.

Nyt kun tarkemmin mietin, se ei tainnutkaan olla tullimaksu, vaan jokin eri nimi, jota en tietenkään muista nyt. Voin yrittää etsiä jostain vanhoista papereista, että miksi jouduimme maksamaan ylimääräistä ja mikä sen oikea nimitys olikaan.

Muuttotavaroista ei tarvitse tullia maksaa, joten en tiedä onko teitä huijattu vai mikä lienee syy, että on pitänyt maksaa.

Maksut tulivat meillekin täysin yllätyksenä, mutta maksoimme kiltisti kun pyydettiin, kun muutenkin oli kaikkea papereiden täyttöä yms.. Muistaakseni tavaramme oli jouduttu siirtämään eri rahtilaivan kyytiin jostain syystä, ja sen takia piti maksaa. Nyt kyllä oikeasti etsin ne paperit jostain käsiini, alkoi kiinnostaa tämä.

Noissa rahtijutuissa (ja toki kaikissa muissakin raha-asioissa) saa olla tarkkana. Me muutimme muutama vuosi sitten Miamiin, tavaramme tuotiin rahdilla. Rahtimaksua maksaessa huomasimme hinnan olevan todella paljon kalliimpi kuin piti. Emme suostuneet maksamaan, joten otimme yhteyttä suomalaiseen lakimieheen. Hän neuvoi meitä asian kanssa, jolloin saimme selville, että meiltä yritettiin periä jotain muidenkin rahtimaksuja, luultavasti laittoman tavaran. Tehtiin asiasta rikosilmoitus ja saimme rahdit maksettua oikeilla hinnoilla. Sen jälkeen olemme olleet todella tarkkoja siitä, mistä maksamme.

Itsekin asun Miamissa kolmen lapseni kanssa, lapset oppivat englannin nopeasti (olivat 8v, 5v ja 3v kun muutettiin). Tarkkana saa kyllä olla, jos ei halua maksaa turhasta liikaa!

Vierailija kirjoitti:

Asutaan puolison kanssa Alankomaissa, ei lapsia (ollaan vajaa 40v, ei ole eika tule). Muutettiin 3v sitten, molemmat hakivat tyon ensin, sitten muutettiin. IT-alan paikat oli helppo loytaa, verrattuna suomeen josta en saanut edes haastattelukutsuja vuosiin.

Nettopalkka on tupla suomeen verrattuna, laitan saastoon saman mita suomessa tuli nettona kateen. Elinkustannukset keskimaarin samat kuin suomessa, yhteiskunnan palvelut huomattavasti paremmat (dink-parille, lapsiperheiden palveluista en tieda kun en tarvitse). En puhu hollantia enka ole kiinnostunut opettelemaan, ammattitasolle oppiminen veisi niin kauan etta ollaan jo ehditty muuttaa maasta pois ennen kuin edes perusasiat voisi tyossa hoitaa. Plus firmassani hollantilaisia on vahemmisto joten tyokieli on jokatapauksessa englanti. Ymmarran tarpeeksi perussanastoa etta jos esim. kaupan kassa tai huoltomies ei puhu englantia, selvian kuuntelemalla hollantia ja vastaamalla englanniksi.

Ei ole aikeita palata suomeen, sori, mutta en kaipaa sielta mitaan.

Osaatko hollannin kieltä? Pärjääkö siellä työelämässä englannin kielellä ja minkälainen palkkataso assistenteilla/sihteereillä?

Vierailija kirjoitti:

Muutin Lontooseen 21- vuotiaana au pairiksi.  Onnistuneen vuoden jalkeen halusin jaada ja aloin tekemaan muita hommia.  Itse nautin taalla elamasta ja kaikesta mita kaupunki tarjoaa,  tokikin taman ajan jalkeen (ja sen mita viimeisten vuosien aikana on tapahtunut  brexit-sekoilun jne kanssa) kuherruskuukausi kaupungin kanssa on ohi. 

Tokikin taalla kaytannossa koko aikuiselamani asuneena kaikki ystavani ovat taalla, tyokielena kaytan nykyaan luontevammin englantia kuin suomea jne.    Valilla mietin johonkin hiljaisempaan ja halvempaan kaupunkiin muuttamista.  

Lontoo sopii ihmiselle joka tykkaa pitaa itsensa kiireisena,  tehda pitkia tyotunteja ja on jollain tasolla ainakin tottunut siihen etta minne tahansa meneekin niin koskaan ei ole yksin.  Ei edes kotona,  koska taalla on tyypillista kaupungin kalleuden takia asua aikuisenakin kimppakampissa.  Taalla ei myoskaan tunneta 8-4 tyopaivia.    Kaikesta huolimatta Lontoo on aivan mahtava paikka , ja jos tanne tarjoutuu tilaisuus tulla asumaan/toihin vaikka edes vuoden-parin pyrahdykselle niin varmasti on unohtumaton kokemus.  

N32 

Löytääkö sieltä helpommin ystäviä? Olen käynyt Lontoossa mutta en asunut. Minulle suositeltiin hakemaan töitä ja muuttamaan sinne. Olen aina halunnut elää Englannissa ja käyttää englantia työkielenä. Suomessa pelkään kielen unohtuvan.

Ap:lle: Toki asuntoa ostaessa on parempi, jos on nähnyt asunnon ensin. Toki teillä voi korona vaikuttaa asiaan. Olisiko teillä mahdollisuutta vuokrata jotain asuntoa ensiksi, jolloin saisitte etsiä omaa asuntoa paikan päällä, eikä asunnon löytymisellä olisi niin kiire?

Lapset oppivat kielen nopeasti, varsinkin kun isommat lapsesi ovat sitä jo koulussa opiskelleet.

Suurin osa näyttää muuttaneen suhteellisen vähän aikaa sitten. Laitetaan nyt sitten kertomus vähän erilaisesta maailmasta, tyyliin "antakaas kun täti kertoo".

Muutin kesäkuussa 1995 Brysseliin ja siitä lähtien olen asunut täällä. Pääsin läpi kilpailusta jossa etsittiin pysyviä EU-virkamiehiä. Kilpailu oli itse asiassa jo ennen kuin kansanäänestys, ja tiesin päässeeni läpi. Mutta mitään työpaikkaa ei tietenkään ollut olemassa ennen kuin äänestyksen tulos oli selvä. Muistan vieläkin miten jännitin. Tuntui että äänestävät samalla minun koko tulevaisuudestani.

Muutto oli yllättävänkin helppo, ottaen huomioon että vuonna 1995 maailma oli aika erilainen paikka kuin nyt. Internet oli ihan lapsenkengissä, sähköposti toimi mutta ei sitäkään kaikilla ollut. Joten muutin aika lailla sokkona, mukana vain yksi matkalaukku. Olin kyllä jo 27-vuotias joten en ihan nuori enää, mutta jälkikäteen olen joskus ajatellut että miten uskalsin? Täysin tuntemattomaan paikkaan (olin käynyt vain yhden kerran muutama kuukausi aiemmin, terveystarkastuksessa ja työpaikkahaastattelussa) maahan jonka kieliä en osannut ollenkaan.

Meillä oli puolen vuoden koeaika ja sen jälkeen työpaikka vakinaistettiin. Sen jälkeen vuokrasin asunnon (ensimmäiset kuukaudet asuin huoneistohotellissa) ja muuttokuorma saapui Suomesta.

Työ oli alusta alkaen mielenkiintoista ja työkaverit kivoja. Elämä uudessa maassa alkoi sujua ehkä yllättävänkin nopeasti. Perhettä ja kaikkia Suomeen jääneitä ystäviä oli tietysti ikävä. Kirjeet kulkivat ahkerasti (juu, todellakin paperikirjeet!).

Ja täällä olen sitten viihtynyt. Toki yksi tärkeä syy on että Suomessa en ikinä saisi näin turvattua taloudellista asemaa. Palaaminen ei ole koskaan ollut minulle vaihtoehto, enkä ole sitä edes harkinnut.

Mutta tunnen useammankin ihmisen jotka saapuivat samana vuonna kuin minä (meitähän tuli silloin useita kymmeniä) ja jotka palasivat muutaman vuoden kuluttua Suomeen kun polla ei kestänyt. Yksi meni mieluummin työttömäksi Suomeen kun jäi tänne jossa ei olisi ikinä tarvinnut huolehtia työpaikan pysyvyydestä.