Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vaikea menneisyys hyväksyttävä syy jäädä eläkkeelle?
20.07.2020 |
Olen ollut työelämästä pois nyt yli kaksi vuotta, mutta en tunne vieläkään olevani työkykyinen. Haluaisin mennä töihin ja olla hyödyllinen. Katselen välillä työpaikkoja ja olen soittanutkin pariin paikkaan hyvänä hetkenäni. Realiteetit puskee kuitenkin pian vastaan ja tajuan että en ole työkykyinen.
Olen vasta viime aikoina saanut jonkunlaisen rauhan ja pystynyt ymmärtämään itseäni ja lapsuuteni/nuoruuteni tapahtumia. Masennuslääkitystä olen vähentänyt hiljalleen. Parasta terapiaa on ollut se kun saan olla rauhassa kotona lasten kanssa (olen yh) ja puuhailla omaan tahtiin asioita. Välttelen suurinta osaa ihmisiä ja teen vain asioita mistä saan hyvää mieltä. Käyn kuntosalilla, luen paljon, olen luonnossa, leivon lasten kanssa, opastan heitä kotikoulussa jne. Pieniä asioita tässä kodinpiirissä. Ennen kaikkea saan itkeä silloin kuin itkettää eikä sitä tarvitse kätkeä.
Suhtaudun positiivisesti tulevaisuuteen, ja uskon että löydän paikkani vielä jostain niin että säilytän samalla mielenterveyteni. Samalla tunnen kuitenkin kauheaa häpeää tästä tilastani. Tein lähes tauotta töitä 15 vuotta, opiskelin ja hoidin lapset yksin (olen aina ollut yksin). Työnsin kaiken surun taka-alalle ja luulin että sillä pääsen kaikista tuskaisista muistoista eroon. En sitten päässyt. En ole epätoivoinen, olen vain niin lopen uupunut. Ikää on nyt 41 vuotta. Suoraan sanoen en koe että yhteiskunta menettää mitään vaikka en menisi enää ikinä töihin.
Kommentit (35)
Ei. Ankea lapsuus jne on hyvä syy tehdä oikein hitosti töitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulle eläkettä sen perusteella myönnetä, mutta mikäpä estää olemaan työttömänä hamaan tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle eläkettä sen perusteella myönnetä, mutta mikäpä estää olemaan työttömänä hamaan tappiin asti.
Kyllä joillekin tutuilleni on myönnetty eläke mt-ongelmien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parasta terapiaa on ollut se kun saan olla rauhassa kotona lasten kanssa (olen yh) ja puuhailla omaan tahtiin asioita. Välttelen suurinta osaa ihmisiä ja teen vain asioita mistä saan hyvää mieltä."
Tää pisti silmään. Ei tuo ole mitään terapiaa vaan asioiden ja niiden käsittelemisen välttelemistä, mikä ei tuo pitemmän päälle mitään apua tai muutosta. Terapia ei ole aina helppoa eikä mukavaa eikä sen kuulukaan olla, koska tarkoitus on käsitellä niitä vaikeita asioita. Sun pitäisi mennä oikeaan terapiaan. Ei elämässä oitää tehdä myös sellaisia asioita, mistä ei aina saa hyvää mieltä itselleen. Se kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
"Parasta terapiaa on ollut se kun saan olla rauhassa kotona lasten kanssa (olen yh) ja puuhailla omaan tahtiin asioita. Välttelen suurinta osaa ihmisiä ja teen vain asioita mistä saan hyvää mieltä."
Tää pisti silmään. Ei tuo ole mitään terapiaa vaan asioiden ja niiden käsittelemisen välttelemistä, mikä ei tuo pitemmän päälle mitään apua tai muutosta. Terapia ei ole aina helppoa eikä mukavaa eikä sen kuulukaan olla, koska tarkoitus on käsitellä niitä vaikeita asioita. Sun pitäisi mennä oikeaan terapiaan. Ei elämässä oitää tehdä myös sellaisia asioita, mistä ei aina saa hyvää mieltä itselleen. Se kuuluu elämään.
*Siis pitää tehdä asioita, mistä ei saa hyvää mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut erilaisissa terapioissa varhaisnuoruudesta lähtien. En saanut niistä apua. Asiat on käsitelty moneen kertaan. Parhaiten on auttanut tämä aika kun olen saanut pohtia asioita rauhassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut erilaisissa terapioissa varhaisnuoruudesta lähtien. En saanut niistä apua. Asiat on käsitelty moneen kertaan. Parhaiten on auttanut tämä aika kun olen saanut pohtia asioita rauhassa.
Ap
Joo, ei muakaan huvittaisi mennä töihin. Ja mäkin koen, että mulle on parasta, että saan tehdä mitä itse haluan ja mistä tykkää, ihan ajan kanssa. Tosin tunnen kyllä itseni loiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten luulet pääseväsi eläkkeelle?
Mikä on se sairaus jota valitat lääkärille, että saisit alkuun eläkeprosessin.
Ja miten paljon ajattelit saavasi eläkettä, kun olet vasta 41-vuotias ja työuraa olisi jäljellä vielä runsas 20 v.?
Siis otsikossahan kysyt eläkkeelle jäämisestä.
Ihmettelen, että kuka vakuutusyhtiön ja Kelan lääkereistä hyväksyisi eläkehakemuksesi?
Äläkä vähentele niitä masennuslääkkeitäsi, jos edelleen elämä maistuu pahalta.
Lääkityksen vähentämisestä tulee puhua lääkärin kanssa.
Ja että oikein kotikoulukin, mistäs siihen rahaa riittää kun et ole työelämässä?
Provoista proivon aloitus.
Edelleen ihmiset sotkee etäopetuksen ja kotikoulun.
Kotikoulussa olevat lapset eivät saa etäopetusta eivätkä valtion maksamia koulukirjoja sun muita etuisuuksia. Eivät myöskään kouluruokaa.
Ja kyllä minustakin aloitus on pelkkää proivoilua, 41 v. muka jäämässä eläkkeelle.
Mikä lienee eläkekertymä tuossa iässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneisyydellä ei sinänsä ole väliä. Jos nykyinen työkyky on pilalla menneisyyden takia niin nykyisen voinnin perusteella voidaan määrätä sairaslomaa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen, mikä on hyväksyttävä syy jäädä eläkkeelle päättää lääkäri, ja ihan viimekädessä eläkeyhtiö.
Jos lapsesi ovat kotikoulussa, niin ehdottomasti laitat heidät takaisin normaaliin kouluun. Saavat edes siellä nähdä ja tukea terveiltä aikuisilta.
Ap, olet lähes kuin eräs tuttuni. Saman ikäinenkin lähes.
Hänellä on PDST (traumatausta) ja oli ensin vuosia kuntoutustuella (väliaikainen eläke) ja sen jälkeen joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle (pysyvä).
Kysymykseesi, onko vaikea menneisyys syy jäädä eläkkeelle?
Kyllä on, jos oireet estävät työnteon. Tähän se sotatraumoistakin kärsivien työkyvyttömyys perustuu.
Trauman syyllä (sota, kidutus, väkivalta...) ei ole merkitystaä. Vaikea trauma on aina vaikea trauma ja estää normaalin arjen.
Minä jouduin masennuksen takia eläkkeelle. Ikää oli 36 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi ovat kotikoulussa, niin ehdottomasti laitat heidät takaisin normaaliin kouluun. Saavat edes siellä nähdä ja tukea terveiltä aikuisilta.
Niin, meinaat että mielenterveyden ongelmista kärsivä ihminen on stereotyyppinen hullu joka kävelee Manaaja-leffatyyliin pitkin seiniä ja urahtelee viidakkoveitsi kädessä lukittautuneena kylppäriin? Meinaat että sellainen vanhempi on automaattisesti kaikessa toimintakyvytön ja ilmaisee tunteitaan ja käyttäytyy psykopaatin tavoin? Että se mt-ongelma vaikuttaa niin joka elämänalueeseen että siitä aikuisesta ei ole opettamaan omia lapsia? Että lapsille vain parempi mitä vähemmän ovat hullun vanhempansa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle eläkettä sen perusteella myönnetä, mutta mikäpä estää olemaan työttömänä hamaan tappiin asti.
Kyllä joillekin tutuilleni on myönnetty eläke mt-ongelmien takia.
Monellekin on. Mutta tarvitaan näyttöä työkyvyttömyydestä: taustalla paljon sairaslomia, lääkärinlausuntoja, työkyvyn kartoitusta, kuntoutusta... Ja jos ei edes masennuslääkitystä viitsi käyttää (eli ei edes yritä hoitaa itseään kuntoon), niin ei irtoa eläkettä, ei edes määräaikasta, ei ehkä edes sairaspäivärahajaksoa.
Alue: Aihe vapaa
Noin kun ajattelisi kaikki niin ei tääl kukaan tekis töitä. Kai sitä nyt kivempaa on käydä kuntosalilla.. mee töihin luuseri.