Miten usein voitte viettää aikaa kahdestaan miehenne kanssa?

Joka päivä. Olemme valinneet lapsettoman elämän. Vietämme aikaa yhdessä, harrastamme, matkustelemme, käymme ulkona, nautimme arjen rauhasta.

Juuri tällaisten ihmisten takia...

Pyysimme kerran tuttujen tyttöä meille lapsenvahdiksi ja kun kysyin hintaa, niin tyttö vastasi ihan pokkana ottavansa20 e/h kahdesta lapsesta.

En enää kehdannut perääntyä, vaan maksoimme kiltisti 80 euroa neljästä tunnista. Siinä välissä ehdimme vähän kävellä käsikädessä kaupungilla ja käydä syömässä. Meidän mielestä ravintolailta tuntui vähän turhan kalliilta.

Toisaalta onhan olemassa kaikenlaisia MLL:n iltahoitajia, mutta kuka haluaa oikeasti täysin ventovieraan ihmisen vahtimaan aivan pieniä lapsiaan?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 18:07"]

Mikset hanki lapsille hoitajaa? Tuo vaikka meille, hinta on 38 e/h + ALV.

Isovanhemmuus ei ole synonyymi orjatyölle.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:31"]

Nykyään aika harvoin, kun tyttö sai viidennen lapsen ja pojalle on tulossa toinen. Itse teen vuorotyötä ja mies normaalia työaikaa. Yleensä kun olen viikonlopun vapaalla, on joku lapsenlapsista meillä viikonloppua viettämässä, että vanhemmat saa parisuhdeaikaa tai vähän edes levätä.

Eli aika vähän saamme miehen kanssa olla enää vapaapäiviä yhdessä.

[/quote]

Ehkä teidän ei pitäisi ottaa niitä lapsenlapsia niin paljon teille, kun näyttää siinä lasten parisuhdeajan takia pukkaavan aina vain lisää jälkikasvua.

[/quote]

Ehkä juuri siksi pitäisi eli kaikkihan tuossa voittavat; isovanhemmat, vanhemmat ja lapsenlapset.

Meillä on ihan pian 20-vuotishääpäivä. Esikoisemme täyttää myös pian 20 vuotta, emmekä ole siis hänen syntymänsä jälkeen viettäneet päivääkään, tai yötäkään kahdestaan. Lapsia on viisi, joista kaksi on erityislapsia, toinen melko vaativa sellainen. 

Jostain kumman syystä liitto on edelleen kasassa, olen tosin monesti miettinyt, että se johtuu varmaan tämän arjen kuluttavuudesta- ei minulla ole enää voimavaroja parisuhteen miettimiseen ,tai muuhunkaan... yhdessä ollaan koska eroaminen olisi liian rankka prosessi. Lisäksi tuo nuorempi erityislapsi reagoi hyvin voimakkaasti kaikkiin muutoksiin.. arkion nyt jo raskasta, ero tekisi tästä suorastaan mahdotonta.

Ja KYLLÄ olen kateellinen ja joskus katkerakin.... tiedän että se mitä muilla on, ei ole meiltä pois. Ikinä en perhettä perustaessani arvannut että olisimme tässä näin yksin, tai että isovanhemmat olisivat näin totaalisen välinpitämättömiä. Näiden 20 vuoden aikana on elämästä kadonneet kaikki.. päivät on sit äettä aamulla herää ja koittaa selvitä hengissä iltaan. Joo, niin makaa kuin petaa... tiedetään.. ja haudassa siten levätään?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:40"]

Meillä on ihan pian 20-vuotishääpäivä. Esikoisemme täyttää myös pian 20 vuotta, emmekä ole siis hänen syntymänsä jälkeen viettäneet päivääkään, tai yötäkään kahdestaan. Lapsia on viisi, joista kaksi on erityislapsia, toinen melko vaativa sellainen. 

Jostain kumman syystä liitto on edelleen kasassa, olen tosin monesti miettinyt, että se johtuu varmaan tämän arjen kuluttavuudesta- ei minulla ole enää voimavaroja parisuhteen miettimiseen ,tai muuhunkaan... yhdessä ollaan koska eroaminen olisi liian rankka prosessi. Lisäksi tuo nuorempi erityislapsi reagoi hyvin voimakkaasti kaikkiin muutoksiin.. arkion nyt jo raskasta, ero tekisi tästä suorastaan mahdotonta.

Ja KYLLÄ olen kateellinen ja joskus katkerakin.... tiedän että se mitä muilla on, ei ole meiltä pois. Ikinä en perhettä perustaessani arvannut että olisimme tässä näin yksin, tai että isovanhemmat olisivat näin totaalisen välinpitämättömiä. Näiden 20 vuoden aikana on elämästä kadonneet kaikki.. päivät on sit äettä aamulla herää ja koittaa selvitä hengissä iltaan. Joo, niin makaa kuin petaa... tiedetään.. ja haudassa siten levätään?

[/quote]

En usko, että minäkään mummona jaksan kahta erityislasta alkaa hoitaa. Hommaa lapset intervallijaksolle. Se on mahdollista, jos kunnassasi on vielä laitospaikkoja. Tai sitten asumisyksiköihin saa myös maksusitoumuksia lomajaksoille.

Toisaalta, pakkoko niitä lapsia on tehdä niin helvetin paljon

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 18:18"]

Meillä on joka ilta monta tuntia yhteistä aikaa ja viikonloput siihen päälle. Emme halua lapsia, koska niistä on vaivaa, kuten olet sinäkin huomannut. En halua olla kateellinen kenellekään siksi, että itse valitsin väärin. Meille lapsettomuus takaa paljon yhteistä aikaa ja nautin tästä!

[/quote]

Sama täällä. Sietämätön ajatus, että joutuisin erikseen haaveilemaan kahdenkeskisistä lomista ja viikonlopuista. t. toinen vela

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 18:18"]

Meillä on joka ilta monta tuntia yhteistä aikaa ja viikonloput siihen päälle. Emme halua lapsia, koska niistä on vaivaa, kuten olet sinäkin huomannut. En halua olla kateellinen kenellekään siksi, että itse valitsin väärin. Meille lapsettomuus takaa paljon yhteistä aikaa ja nautin tästä!

[/quote]

Sama täällä. Sietämätön ajatus, että joutuisin erikseen haaveilemaan kahdenkeskisistä lomista ja viikonlopuista. t. toinen vela

[/quote]

Noinhan se on, että eri asiat ovat eri ihmisille sietämättömiä. Minusta olisi äärimmäisen surullista, jos en olisi saanut perhettäni; puolisoa, onnellista liittoa, lapsia ja lapsenlapsia. Se sopii minulle ja kun elämä ja arki on täyttä, tulee niille kahdekeksisille hiljaisillekin hetkille aivan eri merkitys kuin jos minut olisi tuomittu kokemaan vain ja ainoastaan ne.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:45"]

En usko, että minäkään mummona jaksan kahta erityislasta alkaa hoitaa. Hommaa lapset intervallijaksolle. Se on mahdollista, jos kunnassasi on vielä laitospaikkoja. Tai sitten asumisyksiköihin saa myös maksusitoumuksia lomajaksoille.

Toisaalta, pakkoko niitä lapsia on tehdä niin helvetin paljon

[/quote]

Vähän jotain tällaista osasin odottaakin.. eli ne joilla on yksi ns normaali lapsi, ovat oikeutetumpia parisuhdeaikaan, kuin ne joilla on joko monta lasta tai erityislapsia? Näin olen rivien välistä lukevinani. Meillä on ollut nuo viisi lasta jo olemassa silloin kun kaksi on diagnoosinsa saaneet.. ja kun toinen sai tiesin toisenkin saavan- ovat kuin kaksi marjaa.

Silti tosiasia on että emme ole 20 vuoteen olleet päivääkään- saati yötäkään miehen kanssa kahdestaan. Meillä ei ole tukiverkkoja, isovanhemmat eivät ole käyneet meillä koskaan tässä asunnossa.. edellisestä vierailusta taitaa olla noin 15 vuotta aikaa... viimeisesta puhelustakin 10 vuotta. No nyt on yllä 3/4 kuollut, viimeksi oltiin hautajaisissa nyt keväällä. Eipä lapset siellä kauheasti isovanhempansa surreet, kun eivät oikein edes tienneet ketä sinne hautaan laitettiin.

Josko me "makaamme kuten petaamme", koskee sama isovanhempiakin...

Joka toinen lauantai lapset ovat illan ja yön mummilassa ja me saadaan miehen kanssa tehkitistä huvittaa.. Yleensä kyllä istutaan siellä mummilan terassilla ja käydään puusaunassa ja nukutaan aitassa:)

Minusta on luonnotonta, että ajatellaan, ettei omien lasten ja näiden lasten elämästä tarvitse välittää. Kyllä še vanhemmuus on elämänikäinen päätös eiä katkea, vaikka lapsi olisikin täysi-ikäinen. Tarpeet ovat vain erit ja se vanhemmuus on tasavertaisempaa, neuvojen antamista ja kuuntelua.

En tietenkään kannata mitään isovanhempien orjuuttamista, ja hiukan sieppaa sellainen itsestäänselvänäkin pitäminen. Sekin tosin on isovanhemman omaa vikaa, jos ei saa suutaan auki. Miehen nuorin sisko on yh ja pitää itsestäänselvänä, että lapset (3 kpl alle kouluikäisiä) ovst joka viikonloppu yökylässä ja viikollakin isovanhemmat hakevat ja auttavat. Ei sitten mieti, miten isovnhemmat voivat osallistua muiden lastenlasten elämään (5 kpl lisää). Ei tee mieli kuormittaa vanhuksia, kun tietää, miten lujilla ovat tämän yhden lapsen tarpeiden kanssa ja meidän kaksi lasta ei ole ikiä ollut isovanhemmilla kylässä,ilman meitä vanhempia. 

Järkevintä olisi se, että vanhemmat vastaisivat lapsistaan itse, ja isovanhemmat voisivat tarjoutua tai pyytää lapsia hoitoon, jos kokevat jaksavansa. Näin ketään ei kuormiteta liikaa. Toisaalta vastapalveluksena voisivat lapset auttaa vanhempiaan, jos nämä jotain apua kaipaavat.

omat vanhempani ovat tehneet selväksi, että,eivät mielellään hoida lapsiamme, vaikka muuten ovat halukkaita osallistumaan näiden elämään. Ovat jo ajat sitten kertoneet, että eivät oleta apua meiltä lapsilta vaan ovat säästäneet, jotta voivat palkata tarvittavaa apua. Eivät kuulemma halua olla taakka. Vähän surullista mutta toisaalta myös selkeää, kun säännöt on selvät. Toki pieniä poikkeuksia on ollut, ovat hoitaneet sairasta lasta kerran ja pyytäneet isomman mökilleen päiväksi. Me taas kaadoimme mökillä puita ja teimme heille polttopuita ja maalasimme mökin. Kun kumpikin saa itse tarjota apua, ei tule fiilistä siitä, että käytetään hyväksi tai jäädään jotain velkaa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:52"]

kun elämä ja arki on täyttä, tulee niille kahdekeksisille hiljaisillekin hetkille aivan eri merkitys

[/quote]

Tätä en ole koskaan itse kokenut todeksi. Olemme muutaman kerran joutuneet työ- ja opiskelukiireiden vuoksi elämään lähinnä sellaista kämppiselämää eri vuoroissa, yhteistä tekemistä oli vain viikonloppuisin. Se oli ihan surkeaa, ja kumpikin oli onneton. Hiljaisuus ja oma rauha ei puolestaan ole meille, kahdelle introvertille, mikään luksus vaan ihan välttämättömyys. On joitakin asioita, joiden mielekkyys ja mieluisuus on vain sitä suurempaa, mitä enemmän sitä on. -27

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:52"]

kun elämä ja arki on täyttä, tulee niille kahdekeksisille hiljaisillekin hetkille aivan eri merkitys

[/quote]

Tätä en ole koskaan itse kokenut todeksi. Olemme muutaman kerran joutuneet työ- ja opiskelukiireiden vuoksi elämään lähinnä sellaista kämppiselämää eri vuoroissa, yhteistä tekemistä oli vain viikonloppuisin. Se oli ihan surkeaa, ja kumpikin oli onneton. Hiljaisuus ja oma rauha ei puolestaan ole meille, kahdelle introvertille, mikään luksus vaan ihan välttämättömyys. On joitakin asioita, joiden mielekkyys ja mieluisuus on vain sitä suurempaa, mitä enemmän sitä on. -27

[/quote]

Näinhän se on, että jokainen tekee valinnat jotka ovat hänelle mielekkäimmät.

Sinulle minun onneni olisi helvetti ja vice versa. Kukin persoonansa mukaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 21:59"]

Sinulle minun onneni olisi helvetti ja vice versa. Kukin persoonansa mukaan.

 [/quote]

Sinulle olisi helvettiä saada puolisosi kanssa kahdenkeskisiä hiljaisia hetkiä joka päivä?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 21:59"]

Sinulle minun onneni olisi helvetti ja vice versa. Kukin persoonansa mukaan.

 [/quote]

Sinulle olisi helvettiä saada puolisosi kanssa kahdenkeskisiä hiljaisia hetkiä joka päivä?

[/quote]

Minä saan puolisoni kanssa kahdenkeskisiä hetkiä joka päivä, mutta minulle olisi helvettiä, jos joutuisin maksmaan siitä niin kovan hinnan ,että jäisin ilman unelmoimiani lapsia, lapsenlapsia ja onnellista suurperhe-elämää.

Minulle sopii parhaiten, että saan nuo molemmat ja paljon muutakin.

Joku toinen - kuten kirjoititkin - on toisenlainen ja hänen onnensakin on toista.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:39"]

Minä saan puolisoni kanssa kahdenkeskisiä hetkiä joka päivä, mutta minulle olisi helvettiä, jos joutuisin maksmaan siitä niin kovan hinnan ,että jäisin ilman unelmoimiani lapsia, lapsenlapsia ja onnellista suurperhe-elämää.

[/quote]

Okei, näin epäilinkin. Tuota helvettikommenttiasi edeltävässä lainauksessa en puhunut mitään lapsellisuudesta tai lapsettomuudesta, niin piti varmistaa, mihin viittasit.

Jos joku väittää, että pikkulapsiperheessä on aikaa kahdenkeskiseen olemiseen ja tekemiseen samassa mittakaavassa kuin lapsettomassa perheessä, niin epäilen kyllä, onko tällä ihmisiä oikeasti lapsia ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:22"]

Jos joku väittää, että pikkulapsiperheessä on aikaa kahdenkeskiseen olemiseen ja tekemiseen samassa mittakaavassa kuin lapsettomassa perheessä, niin epäilen kyllä, onko tällä ihmisiä oikeasti lapsia ollenkaan.

[/quote]

Ei kai kukaan sellaista väitä.

Mutta pikkulapsiperheessäkin voidaan asioita organisoida siten, että myös kahdenkeskistä aikaa jää. Yllättävän moni ei sitä kuitenkana viitsi tehdä vaan selittelee haluttomuuttaan hoitaa liittoaan silä että "se hoituu kyllä itsestään tuossa sivussa".

Ei kai sitä onnellisuutta mitata niiden kahdenkeskisten hetkien muksan. Siskoni on miehensä kanssa valinnut lapsettomuuden ja aika meneviä ovat. Arkisin töiden jälkeen on harrastuksia ja kaveritapaamisia, ja monesti viettävät sitä kahdenkeskistä aikaa vasta klo 21 alkaen ihan niin kuin minä mieheni kanssa nelilapsisessa perheessä. Toki viikonloppuisin voivat järkätä toisilleen mielin määrin aikaa, mutta aika paljon tuolloinkin harrastavat ja näkevät ystäviään ja sukulaisiaan, ihan niin kuin mekin lapsinemme. Siskolleni tärkein syy haluta jäädä lapsettomaksi on ollut se, että ei halua sitoutua lapseen vaan haluaa vapaasti viettää vapaa-aikaansa ihan omien mielihalujensa mukaan. Niinpä matkustaa paljon miehensä ja ystäviensä kanssa ja jopa minunkin kanssani ja viettää aika aktiivista kodin ulkopuolista elämää. Ajatus siitä, että kaikki lapsettomat kutevat sen miehensä kanssa kaikki illat kotona, on aika köyhä. Siskoni elämä on nimenomaan rikasta, vaihtelevaa, spontaania ja kyllä, tietyllä tavalla omanapaista, ihan hänen min sanoin kuvailtuna.

jotenkin hämmentää ajatus siitä,että täälläkin moni lapseton haluaa miehensä kanssa rajattomasti aikaa kahdestaan kotona. Eikö se ole jo tylsää? Sen sijaan lapsettoman ei tarvitse sovittaa yhteen menojaan kuin yhden  aikuisen kanssa ja saa siten helposti muokattua itselleen miellyttävän elämän. 

Minä en kaipaa jatkuvia kahdenkeskisiä hetkiämieheni kanssa, niitä meillä on joka ilta,mutta kiistatta kadehdin siskoni vapaampaa elämää,äkkilähtöjä, viikonloppulomia ja sitä, että voivat miehensä kanssa saada yhteisiä lomia, tapahtumia ja illallisia ihan muutaman minuutin varoituksella. Kadehdin siis tapahtumarikkaampaa ja aikuisempaa elämää, meillä kun se elämä menee aika tavalla lasten tahdissa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]

Jotenkin hämmentää ajatus siitä,että täälläkin moni lapseton haluaa miehensä kanssa rajattomasti aikaa kahdestaan kotona. 

[/quote]

Ei kukaan ole tällaista sanonut. Minä sanoin, että kahdenkeskiset hetket eivät tunnu sitä paremmilta, mitä harvemmin niitä on vaan päinvastoin niitä täytyy olla runsaasti, että suhteessa säilyy mielekkyys. Kaipaan parisuhteelta sitä, että tehdään ja ollaan paljon yhdessä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Kumppanini on minulle parasta mahdollista seuraa. Tuollaisen miehen kanssa ei ole tylsää hetkeä. -27