Tunnustanko pettämisen?

Kärsi.

Tähän tulee kohta liuta vastauksia, että "vaimollasi on oikeus tietää ja tehdä päätös itse, haluaako elää petturin kanssa". Sitten tulee vastauksia, että jos tiedät, että oli yksi ainoa kerta, niin todellakin kärsit yksin, etkä helpota taakkaasi kertomalla. Totuushan on, että itsesi sun on päätös tehtävä. Uskon että sulla on paha olla, katala tekohan tuo oli - mutta mulla on vahva tunne, että tiedät sen itsekin. Elämä kuitenkin jatkuu, koita saada hengitettyä, syötyä ja jatkettua elämää, teostasi huolimatta. Tsemppiä, et ole läpeensä paha varmasti kuitenkaan, muista se! =)

Kerro perustelusi, mikä olisi syynä, että kerrot?

Jos haluat vain oksentaa oman pahan olosi toisen harteille, jätä tekemättä. Jos haluat olla rehellinen, pyytää anteeksi ja tehdä kaikkesi suhteenne jatkoon, niin kerro.

Jatkon osalta ei kummassakaan tapauksessa tule olemaan mitään takeita.

Valtavaa stressiä erityislapsen hoidosta? No hohhoi. Vaimosi on työmatkasi ajan ollut YKSIN vastuussa tästä lapsesta, mitäpä luulet miltä hänestä tuntuu.. 

Mutta voi voi kun teillä isillä on sit niiiin rankkaa.

Et tunnusta.

En haluaisi itsekään tietää.

Jos sulla on munaa pettää niin luulisi löytyvän myös kertomiseen. Mitä luultavimmin vaimosi saa tietää ennemmin tai myöhemmin. Joko joku tuttu kertoo tai itsellesi tulee kamala olo ja pakko saada kerrotuksi eli kannatan sitä että nyt tunnustat etkä myöhemmin

kärsi yksin

Kertoisin. Voihan olla mahdollisuus vielä pelastaa suhde sun rehellisyyden ansiosta. Väitän, että petettynä osapuolena arvostaisin sitä, ettei asiaa olisi salailtu.

Mitä jos sukupuolitaudin, esim. herpeksen, ja tartutat sen vaimoosi? 

Jos haluat, että kotona tulee hirveä riita, niin tunnusta. Tällöin on kyllä suuri vaara, että hopeat menevät jakoon ja saat vielä muidenkin vihat päällesi. Jos haluat työkaverisikin kärsivän muustakin kuin morkkiksesta niin tunnusta. Jos haluat että perhe-elämä jatkuu joltisenkin samanlaisena, niin kärsi ja kärvistele itseksesi ja opi elämään tehdyn teon kanssa. Jos olisit nainen ja kysyisit samaa neuvoa, niin suuri osa vastajista syykkistäisivät puolisosi.

Neuvo on että älä tunnusta äläkä muuta elintapojasi ja käytöstäsi muuksi mitä se oli enne tapahtunutaa.

Sinä petit. Kärsi se nahoissasi. Älä laita vaimoasi kärsimään.

Siis, älä kerro.

Joskus on armeliaampaa olla kertomatta, mutta kuka pystyy elämään pettämisasia omallatunnollaan? Jos sulla on oikeasti kauhea morkkis tästä asiasta ja rakastat perhettäsi, niin veikkaan, ettet pysty olemaan kertomatta, vaikka haluaisitkin.

Mietin tässä, että onko suurin osa näistä jotka neuvoo olemaan tunnustamatta ap:n itsensä kirjoittamia. Jos jää kiinni, niin sitten voi näyttää vaimolleen tämän keskustelun ja sanoa, että "Olisin halunnut olla rehellinen mutta kun kaikki oli sitä mieltä, että on parempi olla olematta, niin en sitten tunnustanut".

Mitäs jos ap kysyisit vaimosi mielipidettä tähän tunnustamiseen.

Minä en ole ap mutta vastaan, että en haluaisi vastaavassa tilanteessa tietää. Kärsi hiljaisuudessa ihan yksinäsi morkkiksesta ja muista se kipu, niin et päädy vieraaseen vuoteeseen uudelleen. Hanki myös jotain apua, jos et selviä raskaasta arjesta muuten. Ei erityislapsi ole syy pettää...

Kai vaimo huomaa muutenkin, että jotain on vialla jos mies on työreissun jälkeen kummallinen. Ja voiko sitä olla ihan normaalisti jos oikeasti kaduttaa? Minä en ainakaan voisi.

Itse en haluaisi tietää.

Olen miehelle sanonut, että jos joskus hairahtuu, niin ei kerro. Hairahdus tarkoittaa just jotain tuollaista tilannetta, että on ollut riitaa, stressiä yms ja jurripäissään vaan tulee tilanne, johon ei tule sanottua ei ja aamulla kaduttaa.

Jos taasen pettäisi toisen kerran tai aloittaisi suhteen, olen toivonut, että jättäisi mut, mutta että ei edes silloin kertoisi vaan jättäisi mut sen todellisen syyn takia, eli sen, miksi ylipäätään moiseen kykeni ja miksi moista halusi.

Hyvään suhteeseen ei tule kolmatta osapuolta eli jos toistamiseen pettäisi (toki tässäkin taas erona, jos edellisestä kerrasta on 20v), niin silloin meidän suhde olisi jo selvittämättömästi solmussa.

Jos kertoisi jättämisen syyksi pettämisen, niin en luultavasti koskaan osaisi mennä itseeni ja miettiä mitä osaltani tein suhteessa väärin.

ja jos taas pettäminen olisi vain tuollainen hairahdus, en haluaisi tämän suhteen moiseen loppuvan, mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän etten koskaan tuosta toipuisi ja niinpä suhde päättyisi.

Jos olisin vaimosi, haluaisin tietää. Ja minulla olisi mielestäni oikeus tietää.

Varastat petetyn elämän, pakotat elämään valheessa, jos et kerro.

Jos arvostat itseäsi enemmän kuin vaimoasi, et ehkä kerro. Jos oikeasti rakastat vaimoasi, sinun on pakko tunnustaa.

tuuhan ap sitten kertomaan mihin päädyit ja miten kävi!