Tytön (vauvan) pukeminen poikaväreihin

Musta olisi ihanaa, jos poikavauvallemme löytyisi muitakin värejä kuin sinistä, harmaata ja beigeä. Joskus harvoin löytyy ehkä vihreää, mutta ostaisin mielelläni vaikka ne punaiset housut ja oranssiraidallisen paidan.

Sekin ärsyttää, kun ihan pientenkin vauvojen vaatteissa oleva kuvitus on niin sukupuolittunutta. Miksei pikkutytön mekossa voi olla laivojen kuvia, sammakoita tai jotain jännää ja seikkailuhenkistä? Aina jotain sydämiä, kissanpentuja jne.

minä puin tyttöni (ainoan lapseni) "poikien" väreihin, koska en ole koskaan tykännyt vaaleanpunaisesta. Nykyään tyttö on teini, eikä hänellä ole koskaan ollut kautta, jolloin olisi halunnut kaikki vaatteensa vaaleanpunaisena kuten jotkut tytöt. Muuten hän on minusta ihan tyttömäinen ollut aina, sellaisella rempseällä tavalla; katselen edelleen hymyillen kuvaa, jossa hän prinsessakruunu ja vaaleanpunaiset helmet kaulassa, sinisessä t-paidassa ja shortseissa, hiukset aivan sekaisin, painaa täysillä eteenpäin sinisellä potkuautollaan....

4, ai mitä on poikavärejä?

Annas ku mietin... *mietimietimieti*

pinkki, oranssi, valkoinen, heleät pastellisävyt jne, eli hyvä, ettet ole omaasi pukenut poikien väreillä :D

ihana!

just. POIKAvärit ja TYTTÖvärit

Missä vaiheessa tytölle sitten saa hankkia sinistä? Minun lempiväri on pienestä asti ollut sininen ja äiti ompeli minulle sinisiä mekkoja tms. Eikä minusta tämän höpsömpää tullut, ihan naiselliseksi olen itseni tuntenut aina.

Sitäpaitsi... monelle suomalaiselle imelä pinkki ei käy, tulee sellainen valjun näköinen olemus ja omat värit haalistuu.

Mä en ole käyttänyt pojallani ollenkaan poikavaatteita ja -värejä, siis sellaisia haljuja vaaleansinisiä, beigejä, harmaita jne. Kun hän oli ihan pikkuinen, vaatteet olivat lähinnä valkoista ja ruskeaa, kirkkaat värit saivat erittäin vaaleaihoisen vauvani näyttämään todella valjulta. Joitain pastellisävyisiä vaatteita oli, myös vaaleanpunaista.

Kun vauva hieman toprakoitui ja sai väriä, olen käyttänyt hänellä iloisia perusvärejä sekä murrettuja sävyjä. Punaista, keltaista, vihreää, sinistä, oranssia, ruskeaa, turkoosia... Tämä jatkuu edelleen, kun vauva on kasvanut taaperoksi. En voi sietää "poikavaatteiden" värimaailmaa. Yritän ostaa lapselle niin paljon käytettyä kuin voin, mutta se on välillä vaikeaa, kun kirpparipöytien valikoima on sitä ankeaa. Asun siis pienellä paikkakunnalla, tiedän, että suuremmissa kaupungeissa valikoima on monipuolisempi. Onneksi lapsi ei tarvitse hirveää määrää vaatteita kerralla, joten yksikin kirppiskierrokselta löydetty sopiva vaate on hieno juttu.

meidän tyttö puettiin "poikaväreihin" vastasyntyneestä noin puolivuotiaaksi, koska kaikki vaatteet olivat lahjoituksia mm. äitiyspakkauksesta. ja kun emme lapsen sukupuolta tienneet niin toki ostimme molemmille sopivia vaatteita. myöhemmin sitten oli jo tyttömäisempiäkin vaatteita.

Mä en taas voi sietää tätä vallalla olevaa trendiä, että kaikki lapset pitäisi pukea kirkkaisiin väreihin ja kuvioihin. Minusta ne ovat yksinkertaisesti vaan rumia. Auta armias, jos kehtaat myöntää, että pidät vaaleanpunaisesta väristä tytöillä, leimataan sinut ja kasvatustyylisi. Ihan kuin se, että jos puet lapsesi ns. tyttömäisesti tai poikamaisesti, vaikuttaisi siihen miten lapsi kasvatetaan. Meillä lapsilla on murrettuja sävyjä, valkoista, beigeä ja harmaata, ihania hempeitä pastellivärejä, yms. ja tyttö silti voi mennä tyllihame viuhuen jalkapallon perässä.

Järkyttävää stereotypiaa jakaa värit "tyttöväreihin" ja "poikaväreihin",vielä ei ole lapsia mut sitten ku saan niitä puen varmaan iloisiin,itselle mieluisiin väreihin,niin kuin itsekin pukeudun :)