Kuinka todennäköistä on, kun muuttaa että törmäisi enää kiusaajiin?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:21"]

Ot, miksi niin moni teistä sanoo, etteivät kiusaajat muutaman vuoden päästä edes muista kiusattua? Omakohtaista kokemusta, että olette unohtaneet? En näet niele tätä, kyllä ne muistaa ja onneksi osa jopa katuu kiusaamistaan...

[/quote]

Niin mäkin oon realisti ja sanoin tuossa, että aivan varmasti muistaa.

Piti vielä lisätä edelliselle, että minä en koskaan kiusaajieni kanssa ystävysty. Sitä kerran on yritetty, jonka itse lapsellisuuttani kyllä sotkin vähän, mutta se kortti on jo käytetty. Oon jälkeenpäin kyllä kuullut, ettei siltä saralta edes silloinkaan mulle ikinä aidosti mitään ystäviä oltu. Mä olin vain niin pieni ja tyhmempi kuin muut.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:18"]

Minua on myös koulukiusattu niin ala kuin yläasteella. Lukiossa kiusaaminen väheni huomattavasti, koska lähes kaikki kiusaajat valitsivat amiksen.

Olen muutamaan kiusaajaan törmännyt myöhemmin työn kautta tai ihan vaan facebookissa. Olen antanut heille anteeksi - lapsiahan me kaikki silloin oltiin.

Facebookissa oon nykyään jopa ystävystynyt yhden entisen kiusaajan kanssa. Hän ei ollut sieltä pahimmasta päästä vaan lähinnä pyöri siinä kiusaajajengissä mukana.

Koitan sanoa sinulle, että voit toki paeta ja elää siinä pelossa koko ikäsi että jonain päivänä heidät jälleen kohtaat. Tai sitten voit yrittää keskittyä vaan uuteen omaan elämääsi ja antaa kiusaajien olla. Jos heihin myöhemmin törmäätkin, anna heille anteeksi ja tarjoa vaikka kuppi kahvia.

[/quote]Mua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen jatkui koska kaikki pahimmat kiusaajat valitsivat lukion, kaikki pahimmat kiusaajat myös menivät lukion jälkeen yliopistoon! Erään miespuolisen kiusaajan kanssa jouduin olemaan vielä yliopistoajan melko paljon samoilla luennoilla. Hän suhtautuu minuun ja vaatimattomaan taustaani edelleen halveksivasti vaikka olemme jo yli 30 vuotiaita. Toimii johtoasemassa työelämässä ja on melko aktiivisesti politiikassa mukana Eräs sadistisin tyyppi suoritti lukion jälkeen teknillisen korkeakoulun huippuarvosanoin ja on nyt yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa. Ei todellakaan pidä paikkaansa että kiusaajille kävisi myöhemmässä elämässä jotenkin huonosti, kaikki mua kiusanneet tyypit ovat menestyneitä kokoomuslaisia.

[/quote]

Juuri näin.

Minunkin kiusaajilla vetelee paljon paremmin tänä päivänä mitä mulla itselläni. Niillä on monella jo omat kämpät, ne on tosi hyviä sosiaalisissa suhteissa, terveitä niillä ei oo mielenterveysongelmia etc., poikaystäviä, bileitä, opiskeleevat, valmistuvat, ovat töissä eli kaikinpuolin aika mukavaa. :)

Mulle joskus kanssa syötettiin tuota pajun köyttä, että niillä kiusaajilla tulee menemään vielä elämässä persiilleen. Pyh. Uskon tuohon yhtä vähän tänä päivänä, samoin kun jumalaan... :)

Ja miten ihminen joka menee yliopistoonkin voi kiusata? Eikö tälläisen ihmisen pitäis olla aika fiksu ja tajuta kiusaamisen seuraukset?

Ehkä siinä ei oo kyse sitten fiksuudesta, vaan ihmisen luonteesta muuten vaan jos on ikääkin jo tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:49"]

On mahdollista, että kiusaajasi unohtavat sinut aika nopeastikin, kun olet poissa kuvioista. Jos heillä siis on yhtään omaa elämää. Olen itsekin kokenut rankkaa kiusaamista koulussa. Kerran juttelin aikuisena erään kiusaajani kanssa, ja hän oli aivan äimistynyt, koska ei kuulemma edes muistanut kiusanneensa minua. Oli todella pahoillaan asiasta. Kiusaajat ovat useimmiten ajattelemattomia, eivätkä he jaksa vainota uhrejaan sen kummemmin. Tsemppiä sulle! Suosittelen käymään terapeutille juttelemassa kokemuksistasi.

[/quote]

No oon mä jo ollut aika kauan poissa kuvioista, välillä tietysti tällä samalla paikkakunnalla juurikin törmätään..

Emmä tajuu, et miks ne sano sille jätkälle sitten siitä mun menneisyydestä ja lisäs vielä päälle, että ei saa kertoo että me sanottiin?

Miks ne halus sabotoida? jos ne ei välitä, tosin sillon siitä ei ollu vielä kauan aikaa jotain kuukausia ehkä kun mun koulu oli päättyny ja nyt muutamia vuosia, eli pitäis ainakin olla 10v tai yli jotta voitais puhua että siitä on jo kauan aikaa ..

Mutta eivät voineet sitten nimiään pistää julki.

Ja mä ihmettelen, että jos nämä eivät tosiaan muistais sitä kuinka haukkuivat, huutelivat ja uhkasivat tunkea päänkin esimerkiks sinne vessan pönttöön :D :D :D ei vittu saatana oikeasti. Mä en nyt siis naura missään nimessä noille tavoille miten ne on satuttanu mua... joo ei, mä oon enemmän itkeny niiden takia kuin tosikaan. Mutta sille nauroin, että ne ei muistaisi joka päiväistä haukkumistaan, huutelua, juoruilua, naureskelua kun menen ohi tai ilkeästi katsomista, tönimistä, väkivalloin uhkailua ja kaikkea sitä sabotaasiaan.

Mutta te jotka asutte Oulussa, niin kertokaas millanen paikka se on elää! :)

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:18"]

Minua on myös koulukiusattu niin ala kuin yläasteella. Lukiossa kiusaaminen väheni huomattavasti, koska lähes kaikki kiusaajat valitsivat amiksen.

Olen muutamaan kiusaajaan törmännyt myöhemmin työn kautta tai ihan vaan facebookissa. Olen antanut heille anteeksi - lapsiahan me kaikki silloin oltiin.

Facebookissa oon nykyään jopa ystävystynyt yhden entisen kiusaajan kanssa. Hän ei ollut sieltä pahimmasta päästä vaan lähinnä pyöri siinä kiusaajajengissä mukana.

Koitan sanoa sinulle, että voit toki paeta ja elää siinä pelossa koko ikäsi että jonain päivänä heidät jälleen kohtaat. Tai sitten voit yrittää keskittyä vaan uuteen omaan elämääsi ja antaa kiusaajien olla. Jos heihin myöhemmin törmäätkin, anna heille anteeksi ja tarjoa vaikka kuppi kahvia.

[/quote]Mua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen jatkui koska kaikki pahimmat kiusaajat valitsivat lukion, kaikki pahimmat kiusaajat myös menivät lukion jälkeen yliopistoon! Erään miespuolisen kiusaajan kanssa jouduin olemaan vielä yliopistoajan melko paljon samoilla luennoilla. Hän suhtautuu minuun ja vaatimattomaan taustaani edelleen halveksivasti vaikka olemme jo yli 30 vuotiaita. Toimii johtoasemassa työelämässä ja on melko aktiivisesti politiikassa mukana Eräs sadistisin tyyppi suoritti lukion jälkeen teknillisen korkeakoulun huippuarvosanoin ja on nyt yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa. Ei todellakaan pidä paikkaansa että kiusaajille kävisi myöhemmässä elämässä jotenkin huonosti, kaikki mua kiusanneet tyypit ovat menestyneitä kokoomuslaisia.

[/quote]

Juuri näin.

Minunkin kiusaajilla vetelee paljon paremmin tänä päivänä mitä mulla itselläni. Niillä on monella jo omat kämpät, ne on tosi hyviä sosiaalisissa suhteissa, terveitä niillä ei oo mielenterveysongelmia etc., poikaystäviä, bileitä, opiskeleevat, valmistuvat, ovat töissä eli kaikinpuolin aika mukavaa. :)

Mulle joskus kanssa syötettiin tuota pajun köyttä, että niillä kiusaajilla tulee menemään vielä elämässä persiilleen. Pyh. Uskon tuohon yhtä vähän tänä päivänä, samoin kun jumalaan... :)

Ja miten ihminen joka menee yliopistoonkin voi kiusata? Eikö tälläisen ihmisen pitäis olla aika fiksu ja tajuta kiusaamisen seuraukset?

Ehkä siinä ei oo kyse sitten fiksuudesta, vaan ihmisen luonteesta muuten vaan jos on ikääkin jo tarpeeksi.

[/quote]

Moni entinen koulukiusaaja on nykyinen esimiesasemassa työskentelevä työpaikkakiusaaja. Uskallan väittää että suurella osalla työpaikkakiusaajista on sekä korkeakoulutus että tausta koulukiusaajana. Kiusaamisen keinot muuttuvat koulutuksen myötä vain tehokkaammiksi ja kohdistuvat suurempiin ihmisryhmiin.

No ihan sama miten kiusaajille ulkoisesti vetelee elämässään myöhemmin, jos ei ole ymmärtänyt tehneensä väärin ja katunut on jäänyt kyllä ihmisenä aika kypsymättömäksi, uskon, että sellaisen ihmisen on vaikeaa saada hyviä ja aitoja ihmissuhteita ja ennenkaikkea vaikeaa kunnioittaa itseään (kun aikuistuu) siis jos ei ole aidosti muuttunut. Heilläkin varmasti joskus omatunto soimaa.

Mutta siis pointti, että keskity omaan elämään ja oman itsetuntosi vahvistamiseen. kiusaaminen on kiusaajien syy, sinä et le tehnYT mitään sellaista, mikä olisi syy saati oikeutus kiusaamiseen. voit olla aivan avoin ja huoleton! Jos jotain tekemisiäsi tulee ilmi, niin mitä sitten? ei kukaan ole toisen yläpuolella siten, että voisi alkaa alistamaan toista jonkun vanhan  tekemisen vuoksi. Todellakaan. kun ymmärrät tämän, sinulla alkaa sujua hyvin, niin todella uskon ja toivon. Tsemppiä paljon! 

Mä törmäsin yhteen mun kiusaajaan vähän kummallisella tavalla sen jälkeen kun olin muuttanut 300 kilometrin päähän isoon kaupunkiin mihin se kiusaajakin oli ilmeisesti muuttanut; eräs epämääräinen viiskymppinen pulsu/huumetyyppi/mikälie ällötys ei millään jättänyt mua baarissa rauhaan kun halusi sopertaa mulle jotain sen nuoresta tyttöystävästä "Te ootte varmaan saman ikäisiäkin! Saatat tuntea sen! Mulla on kuva! Kato!" Ja toden totta, sillä oli kuva missä joku narkkari/mikälie akka oli sammunut sängylle alasti selvästi ihan sekaisin ja se siinä sängyllä röhnöttänyt ihmisraunio oli se mun kouluaikojen pahin kiusaaja. Hyi yök. Mua käy lähinnä sääliks se. Onneks ei oo törmäilty..

Tuota noin. Uskon, että olet elämässäsi joutunut kiusaamisen kohteeksi ja tämä on sinuun syvät arvet jättänyt. Olen psykiatrisessa hoitotyössä törmännyt kuitenkin vastaavanlaisiin tarinoihin ja siksi onkin pakko kysyä, että oletko ihan varma ettei osa tapahtuneista alkaisi jo olla oman mielesi tuotoksia? Tarkoitukseni ei ole pilkata, mutta tarinassasi alkaa olla vainoharhaisia ja hieman psykoosia enteileviä piirteitä. Kerroit mielenterveysongelmistasi. Oletko jutellut näistä kiusaamisen jatkumispeloista ammattilaisen kanssa?

Muistan aikoinaan, kun lähdin Itä-Suomesta Helsinkiin, niin ajattelin, ettei varmaankaan ihan ketään tuttua saata tulla heti vastaan, mutta yllätys oli suuri, kun heti asemalle päästyäni vastaan käveli tuttu ihminen, jonka olin tavannut pari tuntia sitten siellä Itä-Suomessa. Että ei Suomi kovin suuri maa sentään ole.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:06"]

Siis uudella paikkakunnalla, jossain 200km päässä.

Saako vihdoin ns. uuden alun / uuden elämän vai paskooko sekin alle?

Mä ymmärrän sen, jos kotipaikkakunnalla / siinä lähipiirissä törmää ihmisiin jotka mua peruskoulu aikana ovat kiusanneet.

Mutta sitä mä en kestä, että ne muuallekin tulis mun perässä kun just se mitä sä oot eniten koittanu niin päästä niistä eroon! ja nähny niin hemmetisti vaivaa sen eteen et sä pääsisit pois täältä ja sulla oli kovat odotukset sen suhteen ja sitten jos käykin niin että se osottuu pelkäks toiveajatteluks että ois ikinä niistä kiusaajien naamoista / kiusaamisesta lopullisesti vapaa vaikka sitä on helvetti ootettu kun kuuta taivaalta nousevaa viimeset vitun viis vuotta...

Eli mun kiusaajani nyt tietää minne mä meinaan luultavasti muuttaa, kun jotkut ihmiset ei välttämättä olekkaan niin luottamuksen arvosia vaikka osaavat esittää hyvää ystävää mutta silti sahaavat ystävyyssuhteissa minua kiusanneiden henkilöiden ja minun välissä!

Mulla oli haaveet kiusaamattomuudesta, terveestä elämästä, ystävistä, poikaystävästä, joskus omasta perheestä ja mukavasta kodista ja ammatin opiskelusta. Mutta nyt kaikki kusee, koska mun kiusaajat meinaa tuoda saletisti mun menneisyyden sinne uudelle paikkakunnalle ja siinä samassa itsensä.

I NEVER TO BE FREE, i scared.

[/quote]

Paskinta englantia koskaan. Saatanan torvi

Mun pointtini ei kyllä ollut se että kiusaajille käy huonosti, mun tapauksessa näin nyt sattui käymään että itse pärjäsin paremmin kuin kiusahenkeni. Mutta se on kuulkaas naiset hiukan siitä omasta luonteesta kiinni kuka pärjää. Jos antaa kiusaamisen vaivata loppuiän, niin tuskin sitä urakehitystäkään tapahtuu.

Kyllä mäkin häkellyin sillon kun ekan kerran työelämässä kiusaajaani törmäsin. Mutta parissa sekunnissa päätin että nyt kun ollaan aikuisia niin mua ei enää alista kukaan. Huikkasin vaan toiselle moikka ja kyselin kuinka kauan on ollut töissä siellä missä oli ja että olipa hauska tavata joku tutumpi naama. Olihan tuo myös aika häkeltynyt, suorastaan kiusaantunut, mutta ystävällisesti vastaili kaikkeen ja kyseli minun tekemisistäni kuin olisimme olleet ylimmät ystävät.

Kohtaamisemme kesti ehkä 10 minuuttia ja uskoisin että hän jäi tapahtunutta enemmän sulattelemaan kuin minä.

Olen nyt aikuisena tutustunut hyvin erilaisiin ihmisiin. Toiset ovat myöntäneet olleensa koulussa niitä kiusaajia. Eräs parhaista kavereistanikin jopa. Hänen kanssaan keskusteltiin taannoin aiheesta pitkään ja hartaasti. Hän sanoi että jos saisi, niin palaisi mielellään menneeseen aikaan ja tekisi asiat fiksummin, mutta silloin hän oli toisenlainen. Liikkui ns väärässä seurassa, vanhemmista toinen oli juoppo ja toinen jättänyt perheensä vuosia aiemmin. Myöhemmin on muuttunut huomattavasti fiksummaksi, mutta on luonteeltaan vieläkin sellanen jolta pääsee sammakoita ja hänet on helppo myös ymmärtää väärin. Osa kiusaamisesta onkin ollut niiden omien kömmähdysten peittelyä.

-11

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:18"]

Minua on myös koulukiusattu niin ala kuin yläasteella. Lukiossa kiusaaminen väheni huomattavasti, koska lähes kaikki kiusaajat valitsivat amiksen.

Olen muutamaan kiusaajaan törmännyt myöhemmin työn kautta tai ihan vaan facebookissa. Olen antanut heille anteeksi - lapsiahan me kaikki silloin oltiin.

Facebookissa oon nykyään jopa ystävystynyt yhden entisen kiusaajan kanssa. Hän ei ollut sieltä pahimmasta päästä vaan lähinnä pyöri siinä kiusaajajengissä mukana.

Koitan sanoa sinulle, että voit toki paeta ja elää siinä pelossa koko ikäsi että jonain päivänä heidät jälleen kohtaat. Tai sitten voit yrittää keskittyä vaan uuteen omaan elämääsi ja antaa kiusaajien olla. Jos heihin myöhemmin törmäätkin, anna heille anteeksi ja tarjoa vaikka kuppi kahvia.

[/quote]Mua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen jatkui koska kaikki pahimmat kiusaajat valitsivat lukion, kaikki pahimmat kiusaajat myös menivät lukion jälkeen yliopistoon! Erään miespuolisen kiusaajan kanssa jouduin olemaan vielä yliopistoajan melko paljon samoilla luennoilla. Hän suhtautuu minuun ja vaatimattomaan taustaani edelleen halveksivasti vaikka olemme jo yli 30 vuotiaita. Toimii johtoasemassa työelämässä ja on melko aktiivisesti politiikassa mukana Eräs sadistisin tyyppi suoritti lukion jälkeen teknillisen korkeakoulun huippuarvosanoin ja on nyt yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa. Ei todellakaan pidä paikkaansa että kiusaajille kävisi myöhemmässä elämässä jotenkin huonosti, kaikki mua kiusanneet tyypit ovat menestyneitä kokoomuslaisia.

[/quote]

Juuri näin.

Minunkin kiusaajilla vetelee paljon paremmin tänä päivänä mitä mulla itselläni. Niillä on monella jo omat kämpät, ne on tosi hyviä sosiaalisissa suhteissa, terveitä niillä ei oo mielenterveysongelmia etc., poikaystäviä, bileitä, opiskeleevat, valmistuvat, ovat töissä eli kaikinpuolin aika mukavaa. :)

Mulle joskus kanssa syötettiin tuota pajun köyttä, että niillä kiusaajilla tulee menemään vielä elämässä persiilleen. Pyh. Uskon tuohon yhtä vähän tänä päivänä, samoin kun jumalaan... :)

Ja miten ihminen joka menee yliopistoonkin voi kiusata? Eikö tälläisen ihmisen pitäis olla aika fiksu ja tajuta kiusaamisen seuraukset?

Ehkä siinä ei oo kyse sitten fiksuudesta, vaan ihmisen luonteesta muuten vaan jos on ikääkin jo tarpeeksi.

[/quote]y

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:18"]

Minua on myös koulukiusattu niin ala kuin yläasteella. Lukiossa kiusaaminen väheni huomattavasti, koska lähes kaikki kiusaajat valitsivat amiksen.

Olen muutamaan kiusaajaan törmännyt myöhemmin työn kautta tai ihan vaan facebookissa. Olen antanut heille anteeksi - lapsiahan me kaikki silloin oltiin.

Facebookissa oon nykyään jopa ystävystynyt yhden entisen kiusaajan kanssa. Hän ei ollut sieltä pahimmasta päästä vaan lähinnä pyöri siinä kiusaajajengissä mukana.

Koitan sanoa sinulle, että voit toki paeta ja elää siinä pelossa koko ikäsi että jonain päivänä heidät jälleen kohtaat. Tai sitten voit yrittää keskittyä vaan uuteen omaan elämääsi ja antaa kiusaajien olla. Jos heihin myöhemmin törmäätkin, anna heille anteeksi ja tarjoa vaikka kuppi kahvia.

[/quote]Mua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen jatkui koska kaikki pahimmat kiusaajat valitsivat lukion, kaikki pahimmat kiusaajat myös menivät lukion jälkeen yliopistoon! Erään miespuolisen kiusaajan kanssa jouduin olemaan vielä yliopistoajan melko paljon samoilla luennoilla. Hän suhtautuu minuun ja vaatimattomaan taustaani edelleen halveksivasti vaikka olemme jo yli 30 vuotiaita. Toimii johtoasemassa työelämässä ja on melko aktiivisesti politiikassa mukana Eräs sadistisin tyyppi suoritti lukion jälkeen teknillisen korkeakoulun huippuarvosanoin ja on nyt yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa. Ei todellakaan pidä paikkaansa että kiusaajille kävisi myöhemmässä elämässä jotenkin huonosti, kaikki mua kiusanneet tyypit ovat menestyneitä kokoomuslaisia.

[/quote]

Juuri näin.

Minunkin kiusaajilla vetelee paljon paremmin tänä päivänä mitä mulla itselläni. Niillä on monella jo omat kämpät, ne on tosi hyviä sosiaalisissa suhteissa, terveitä niillä ei oo mielenterveysongelmia etc., poikaystäviä, bileitä, opiskeleevat, valmistuvat, ovat töissä eli kaikinpuolin aika mukavaa. :)

Mulle joskus kanssa syötettiin tuota pajun köyttä, että niillä kiusaajilla tulee menemään vielä elämässä persiilleen. Pyh. Uskon tuohon yhtä vähän tänä päivänä, samoin kun jumalaan... :)

Ja miten ihminen joka menee yliopistoonkin voi kiusata? Eikö tälläisen ihmisen pitäis olla aika fiksu ja tajuta kiusaamisen seuraukset?

Ehkä siinä ei oo kyse sitten fiksuudesta, vaan ihmisen luonteesta muuten vaan jos on ikääkin jo tarpeeksi.

[/quote]

Moni entinen koulukiusaaja on nykyinen esimiesasemassa työskentelevä työpaikkakiusaaja. Uskallan väittää että suurella osalla työpaikkakiusaajista on sekä korkeakoulutus että tausta koulukiusaajana. Kiusaamisen keinot muuttuvat koulutuksen myötä vain tehokkaammiksi ja kohdistuvat suurempiin ihmisryhmiin.

[/quote]

Mutta eikö tällänen ihminen kasva/opi/aikuistu? jos siis saa vaikka ajan kanssa niitä omiakin lapsia. Luulisi että osaisi ajatella omien lasten kautta ja jättäisi tollaset hommat/katuisi, koska tuskin koskaan toivoo sitä päivää kuitenkaan että oma lapsi joutuisi kiusaamisen uhriksi...

Entä sit jos niin kävis.

Ehkä se muuttais tällästä ihmistä...

Mut millasii ne kiusaajien lapsetkin sit on? kasvattaako ne kanssa niistä kiusaajia ja että muka tällä taktiikalla selviää elämässä.. jos ne opettaa ja neuvoo siihen, jotenkin ihan vitun pipiä :s

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 17:57"]

No ihan sama miten kiusaajille ulkoisesti vetelee elämässään myöhemmin, jos ei ole ymmärtänyt tehneensä väärin ja katunut on jäänyt kyllä ihmisenä aika kypsymättömäksi, uskon, että sellaisen ihmisen on vaikeaa saada hyviä ja aitoja ihmissuhteita ja ennenkaikkea vaikeaa kunnioittaa itseään (kun aikuistuu) siis jos ei ole aidosti muuttunut. Heilläkin varmasti joskus omatunto soimaa.

Mutta siis pointti, että keskity omaan elämään ja oman itsetuntosi vahvistamiseen. kiusaaminen on kiusaajien syy, sinä et le tehnYT mitään sellaista, mikä olisi syy saati oikeutus kiusaamiseen. voit olla aivan avoin ja huoleton! Jos jotain tekemisiäsi tulee ilmi, niin mitä sitten? ei kukaan ole toisen yläpuolella siten, että voisi alkaa alistamaan toista jonkun vanhan  tekemisen vuoksi. Todellakaan. kun ymmärrät tämän, sinulla alkaa sujua hyvin, niin todella uskon ja toivon. Tsemppiä paljon! 

[/quote]

Kiitos.

No tiedän ainakin että yhdellä niistä menee vissiin aika huonosti. Kun se ei osaa kun haukkua muita jne.

Sit uskon, et on pari sellasta tyyppiä jotka ei muutu koskaan, eikä niillä omatunto myöskään ikinä soimaa oli sit ikä 60 tai jotain. On tosi kylmiä ja ilkeitä.

Muista voisin uskoa, että ehkä joskus aikuistuessaan tajuavat myös omien tekojensa vääryydet...

Ja siis mähän tein tosi typeriä juttuja, et tiiä kyllä mitä, mut silti uskallat sanoo että voin olla avoin ja huoleton, enkä oo tehny väärin vaikka oisin kajonnu varattuihin poikiin? Mitäs sie siihen sanot..

Ja oon tosiaan nähny myöskin tuon, et teoriassa tuo toimii että eihän nyt kukaan alkaisi ketään alistamaan minkään vanhan jutun vuoksi. Mut käytännössä ei, mä oon nähny tän niin miljoonasti. Kun ne kertoo et tuolta tulee se likanen tyttö, niin mä sillon olen myöskin muille se likanen tyttö. Näin se on menny tähänkin asti.

Mie kun en haluis olla likanen, mut joskus sitä kun kokemattomuuttaan teki kaikkea typerää ja musta tuntuu että mä tulen aina olemaan näiden mielestä se kokematon joka tekee vielä 40-vuotiaanakin jotain vitun typerää.

Kiitti kuitenkin niistä tsemeistä.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 18:07"]

Mä törmäsin yhteen mun kiusaajaan vähän kummallisella tavalla sen jälkeen kun olin muuttanut 300 kilometrin päähän isoon kaupunkiin mihin se kiusaajakin oli ilmeisesti muuttanut; eräs epämääräinen viiskymppinen pulsu/huumetyyppi/mikälie ällötys ei millään jättänyt mua baarissa rauhaan kun halusi sopertaa mulle jotain sen nuoresta tyttöystävästä "Te ootte varmaan saman ikäisiäkin! Saatat tuntea sen! Mulla on kuva! Kato!" Ja toden totta, sillä oli kuva missä joku narkkari/mikälie akka oli sammunut sängylle alasti selvästi ihan sekaisin ja se siinä sängyllä röhnöttänyt ihmisraunio oli se mun kouluaikojen pahin kiusaaja. Hyi yök. Mua käy lähinnä sääliks se. Onneks ei oo törmäilty..

[/quote]

Kiva...

Miks se kiusas sua? ja miksköhän se sinne oli muuttanu?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 18:24"]

Tuota noin. Uskon, että olet elämässäsi joutunut kiusaamisen kohteeksi ja tämä on sinuun syvät arvet jättänyt. Olen psykiatrisessa hoitotyössä törmännyt kuitenkin vastaavanlaisiin tarinoihin ja siksi onkin pakko kysyä, että oletko ihan varma ettei osa tapahtuneista alkaisi jo olla oman mielesi tuotoksia? Tarkoitukseni ei ole pilkata, mutta tarinassasi alkaa olla vainoharhaisia ja hieman psykoosia enteileviä piirteitä. Kerroit mielenterveysongelmistasi. Oletko jutellut näistä kiusaamisen jatkumispeloista ammattilaisen kanssa?

[/quote]

En vielä.

Mulle ei ois ikinä tarvinnukkaan käydä tätä paskaa, niin emmä ois vainoharhasessa tai missään psykoosin läheisessä tilassa. Uskotko?

Saattaa myös olla oman mielen tuotosta, kyllähän se aika hullulta kuulostaa et ne seurais. Et jos ne saa nyt kuulla siitä mun pelosta tai on kuullu, niin varmaan nauravat paskasta räkänaurua mulle jos tai kun oikein ilkeitä ovat ja haukkuvat tuon pelonkin takia, mut ei sitä ikinä tiedä mitä niiden päässä liikkuu.. jos ne saa jotain yllytystä siitä, et ei helvetti se pelkää! pitäiskö ihan uhalla muuttaa? tms. koska me ollaan niin nuoria ja kehittymättömiä vielä et en menis takuuseen. Alunperin niiden ei pitäny KOSKAAN saada tietää minne mä muutan, pimitin sitä tietoa kun kuuta taivaalta nousevaa ja koin olevani niiden yläpuolella kun ne ei tienny mun elämästä enää mitään ja sain siitä tiedätkö turvallisen olon... Nyt kun ne ehkä tietää tai yhellä ihmisellä on avaimet taas mun elämän tuhoamiseen halutessaan, niin mä vaan itken koska menetin kontrollin ja en oo taaskaan niiden yläpuolella... Ne voi koska vaan halutessaan pistää mun elämän uudestaan paskaks !

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 19:23"]

Mun pointtini ei kyllä ollut se että kiusaajille käy huonosti, mun tapauksessa näin nyt sattui käymään että itse pärjäsin paremmin kuin kiusahenkeni. Mutta se on kuulkaas naiset hiukan siitä omasta luonteesta kiinni kuka pärjää. Jos antaa kiusaamisen vaivata loppuiän, niin tuskin sitä urakehitystäkään tapahtuu.

Kyllä mäkin häkellyin sillon kun ekan kerran työelämässä kiusaajaani törmäsin. Mutta parissa sekunnissa päätin että nyt kun ollaan aikuisia niin mua ei enää alista kukaan. Huikkasin vaan toiselle moikka ja kyselin kuinka kauan on ollut töissä siellä missä oli ja että olipa hauska tavata joku tutumpi naama. Olihan tuo myös aika häkeltynyt, suorastaan kiusaantunut, mutta ystävällisesti vastaili kaikkeen ja kyseli minun tekemisistäni kuin olisimme olleet ylimmät ystävät.

Kohtaamisemme kesti ehkä 10 minuuttia ja uskoisin että hän jäi tapahtunutta enemmän sulattelemaan kuin minä.

Olen nyt aikuisena tutustunut hyvin erilaisiin ihmisiin. Toiset ovat myöntäneet olleensa koulussa niitä kiusaajia. Eräs parhaista kavereistanikin jopa. Hänen kanssaan keskusteltiin taannoin aiheesta pitkään ja hartaasti. Hän sanoi että jos saisi, niin palaisi mielellään menneeseen aikaan ja tekisi asiat fiksummin, mutta silloin hän oli toisenlainen. Liikkui ns väärässä seurassa, vanhemmista toinen oli juoppo ja toinen jättänyt perheensä vuosia aiemmin. Myöhemmin on muuttunut huomattavasti fiksummaksi, mutta on luonteeltaan vieläkin sellanen jolta pääsee sammakoita ja hänet on helppo myös ymmärtää väärin. Osa kiusaamisesta onkin ollut niiden omien kömmähdysten peittelyä.

-11

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:18"]

Minua on myös koulukiusattu niin ala kuin yläasteella. Lukiossa kiusaaminen väheni huomattavasti, koska lähes kaikki kiusaajat valitsivat amiksen.

Olen muutamaan kiusaajaan törmännyt myöhemmin työn kautta tai ihan vaan facebookissa. Olen antanut heille anteeksi - lapsiahan me kaikki silloin oltiin.

Facebookissa oon nykyään jopa ystävystynyt yhden entisen kiusaajan kanssa. Hän ei ollut sieltä pahimmasta päästä vaan lähinnä pyöri siinä kiusaajajengissä mukana.

Koitan sanoa sinulle, että voit toki paeta ja elää siinä pelossa koko ikäsi että jonain päivänä heidät jälleen kohtaat. Tai sitten voit yrittää keskittyä vaan uuteen omaan elämääsi ja antaa kiusaajien olla. Jos heihin myöhemmin törmäätkin, anna heille anteeksi ja tarjoa vaikka kuppi kahvia.

[/quote]Mua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen jatkui koska kaikki pahimmat kiusaajat valitsivat lukion, kaikki pahimmat kiusaajat myös menivät lukion jälkeen yliopistoon! Erään miespuolisen kiusaajan kanssa jouduin olemaan vielä yliopistoajan melko paljon samoilla luennoilla. Hän suhtautuu minuun ja vaatimattomaan taustaani edelleen halveksivasti vaikka olemme jo yli 30 vuotiaita. Toimii johtoasemassa työelämässä ja on melko aktiivisesti politiikassa mukana Eräs sadistisin tyyppi suoritti lukion jälkeen teknillisen korkeakoulun huippuarvosanoin ja on nyt yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa. Ei todellakaan pidä paikkaansa että kiusaajille kävisi myöhemmässä elämässä jotenkin huonosti, kaikki mua kiusanneet tyypit ovat menestyneitä kokoomuslaisia.

[/quote]

Juuri näin.

Minunkin kiusaajilla vetelee paljon paremmin tänä päivänä mitä mulla itselläni. Niillä on monella jo omat kämpät, ne on tosi hyviä sosiaalisissa suhteissa, terveitä niillä ei oo mielenterveysongelmia etc., poikaystäviä, bileitä, opiskeleevat, valmistuvat, ovat töissä eli kaikinpuolin aika mukavaa. :)

Mulle joskus kanssa syötettiin tuota pajun köyttä, että niillä kiusaajilla tulee menemään vielä elämässä persiilleen. Pyh. Uskon tuohon yhtä vähän tänä päivänä, samoin kun jumalaan... :)

Ja miten ihminen joka menee yliopistoonkin voi kiusata? Eikö tälläisen ihmisen pitäis olla aika fiksu ja tajuta kiusaamisen seuraukset?

Ehkä siinä ei oo kyse sitten fiksuudesta, vaan ihmisen luonteesta muuten vaan jos on ikääkin jo tarpeeksi.

[/quote]y

[/quote]

Miksi tää sun paras kaveri sitten kiusasi?

Mulle on aina sanottu kun oon kertonu meidän perheen kotioloista jne, et mä etsisin aina muualta vikaa. Niin pakko siinä sun parhaassakin kaverissa on ollu itessään jotain vikaa, ei se voi kaikesta muuta syyttää. Osa syitä voi muut asiat olla, mutta itse täytyy kuitenkin se vastuu kantaa.

Eikö kiusaamiseen puututtu aikuisten taholta ja eikö sitä saatu loppumaan kouluaikanasi? Jos näin on, koulusi on pahasti epäonnistunut. Ainakin suuremmilla paikkakunnilla on kuraattori- ja psykologipalvelut kouluissa ja kiusaamisen ehkäisyyn omat ohjelmansa, joilla koitetaan kitkeä kaikki kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen. Itse työskentelen kouluilla noiden asioiden parissa. Kaikkeen kiusaamiseen voidaan puuttua ja siihen on nollatoleranssi. Kannattaa aina kertoa aikuisille, kunnes asiaan puututaan kunnolla. Toivotan sinulle paljon tsemppiä jatkossa, unohda kiusaajat ja jatka omaa elämääsi! Kenelläkään ei ole oikeutta pilata toisen elämää.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:44"]

Eikö kiusaamiseen puututtu aikuisten taholta ja eikö sitä saatu loppumaan kouluaikanasi? Jos näin on, koulusi on pahasti epäonnistunut. Ainakin suuremmilla paikkakunnilla on kuraattori- ja psykologipalvelut kouluissa ja kiusaamisen ehkäisyyn omat ohjelmansa, joilla koitetaan kitkeä kaikki kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen. Itse työskentelen kouluilla noiden asioiden parissa. Kaikkeen kiusaamiseen voidaan puuttua ja siihen on nollatoleranssi. Kannattaa aina kertoa aikuisille, kunnes asiaan puututaan kunnolla. Toivotan sinulle paljon tsemppiä jatkossa, unohda kiusaajat ja jatka omaa elämääsi! Kenelläkään ei ole oikeutta pilata toisen elämää.

[/quote]

Ei puututtu, koska mä en koskaan kertonut siitä kellekkään aikuisille...

Mä ajattelin sillon, että kotona on ihan turha sanoa koska niillä on omatkin asiat niin persiillään ja sitten koulussa en kertonut kellekkään opettajalle etc, koska ajattelin et jos kerron niin oisin ollu vaan nolo rollikello ja siitä ois tullu sit jotain kiusallisia selvittelyjä tietysti.

Vaikka oikein se ois tietysti ollu ja oisin auttanu siinä itteäni, nyt vanhempana alkaa vasta tajuamaan sen ja tajuaa myös sen ettei aikuiset jotka on aina sanonu et pitää kertoa siitä kiusaamisesta oo ollu ihan typeriä mistään mitään ymmärtämättömiä pönttöpäitä...

Mutta sustakin siis kiusaamiseen on rehellisesti sanottuna nollatoleranssi, vaikka oisin nussinu varattuja jätkiä läpi kymmenkunta? Näin kärjistettynä. Noinhan siis ei oikeesti oo tapahtunu, oli vaan pelkkää säätöö, mut kärjistin nyt kuitenkin. Tai et mulla ois muuten vaan ollu säätöä usean pojan kanssa.

Ei kiusaamisesta pääse koskaan eroon.

Ite lähdin Hgistä maalaisyliopistoon pakoon kaikkea, ja kuinka ollakaan n. 10 tyyppiä kotilähiöstäni oli valinnut samoin joten vanha maineeni luonnollisesti tuli sielläkin kaikkien tietoon. Kun muutin takaisin Hkiin ja siirryin työelämään, oli siellä kaikki vanhat kusipäät taas tyrkyllä. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:18"]

Minua on myös koulukiusattu niin ala kuin yläasteella. Lukiossa kiusaaminen väheni huomattavasti, koska lähes kaikki kiusaajat valitsivat amiksen.

Olen muutamaan kiusaajaan törmännyt myöhemmin työn kautta tai ihan vaan facebookissa. Olen antanut heille anteeksi - lapsiahan me kaikki silloin oltiin.

Facebookissa oon nykyään jopa ystävystynyt yhden entisen kiusaajan kanssa. Hän ei ollut sieltä pahimmasta päästä vaan lähinnä pyöri siinä kiusaajajengissä mukana.

Koitan sanoa sinulle, että voit toki paeta ja elää siinä pelossa koko ikäsi että jonain päivänä heidät jälleen kohtaat. Tai sitten voit yrittää keskittyä vaan uuteen omaan elämääsi ja antaa kiusaajien olla. Jos heihin myöhemmin törmäätkin, anna heille anteeksi ja tarjoa vaikka kuppi kahvia.

[/quote]Mua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen jatkui koska kaikki pahimmat kiusaajat valitsivat lukion, kaikki pahimmat kiusaajat myös menivät lukion jälkeen yliopistoon! Erään miespuolisen kiusaajan kanssa jouduin olemaan vielä yliopistoajan melko paljon samoilla luennoilla. Hän suhtautuu minuun ja vaatimattomaan taustaani edelleen halveksivasti vaikka olemme jo yli 30 vuotiaita. Toimii johtoasemassa työelämässä ja on melko aktiivisesti politiikassa mukana Eräs sadistisin tyyppi suoritti lukion jälkeen teknillisen korkeakoulun huippuarvosanoin ja on nyt yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa. Ei todellakaan pidä paikkaansa että kiusaajille kävisi myöhemmässä elämässä jotenkin huonosti, kaikki mua kiusanneet tyypit ovat menestyneitä kokoomuslaisia.

[/quote] En usko,.