Lue keskustelun säännöt.
Täällä paljon kannatetaan kovaa kuria lapsille. Millaiset välit teillä, kovan kurin kannattajat on lapsiinne?
20.07.2020 |
Ihan mielenkiinnosta kysyn tätä. Ihan vastikään meillä oli pieni yhteenotto ystäväperheen kanssa, kun heidän mielestään lapsemme ( meidän ja heidän) saavat liikaa valtaa päättää omista asioistaan, ja syyttävä sormi osoitti minuun. Eli käytännössä minä olen liian lepsu, ja siksi heilläkin on "ongelmia".
Itse en hahmota tätä hommaa ollenkaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lapsilta pitäisi kieltää asioita vain kieltämisen vuoksi. Kun puhutaan vaikka siitä, saako kesälomalla valvoa myöhään, tai voiko kaverin luona yökyläillä useamman yön putkeen. Mun puolesta saa, jos siitä ei koidu mitään negatiivisia seurauksia.
Meillä on rento meininki, kunhan asialliset hommat hoidetaan, eli kouluhommat, kotityöt ja harrastukset, sen jälkeen saa kaikki olla kuin ellun kanat. Ja välit on lapsiin tosi hyvät ja luottamukselliset, myöskin lasten kaverit viihtyy meillä tosi hyvin, kun täällä ei nipoteta kaikesta.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitäisi määrittää tuo "kova kuri".
Meillä se on sitä, että sopimuksista pidetään kiinni ja teillä se on näköjään sitä, että mitä vain saa tehdä, kunhan siitä ei koidu sinulle seurauksia.
Voiko kaverin luona yökyläillä useamman yön putkeen tarkoittaa sitä, että sinun lapsesi päättää jäädä meille useaksi päiväksi (ja sinä annat siihen luvan), vaikka meille ei sovi. Lapsesi vetoaa siihen, että äidin mielestä OK, sinun mielestäsi siitä ei seuraa mitään negatiivista ja siten minun kieltoni kuitataan "liian kovana kurina". Meillä on oma elämä, ei millään jaksaisi hyppiä sinun määräystesi mukaan.
Ei tietenkään lapselle voi luvata yökyläilyä kaverin luona jos se ei sovi kaverin vanhemmille.
Vanhimmalla pojallani on tuommoisia monen päivän ja yön vierailuita kavereiden kanssa.
Ovat oikein kunnon nörttejä ja pitävät laneja vuorotellen, vaihtelevalla porukalla toistensa kodeissa. Synttäritkin lanittavat.
Näistä vierailuista kuitenkin sovitaan etukäteen, eikä yhdelle perheelle tule lanivuoroa kuin 1-2 kertaa vuodessa.
Eihän se vanhemmille mikään ihana kokemus ole kun n. 10 teiniä valtaa talon. Nämä tosiaan kuitenkin sovitaan etukäteen ja aikataulun päättää se perhe jonka koti vallataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ei ole mutta välit omiin vanhempiini on mitä parhaimmat. He pitivät kovaa kuria ja olen siitä kiitollinen. Rajat lapsille on rakkautta.
Rajat on eri kuin kova kuri.
Pitäisi määritellä nuo käsitteet ensin yhteisesti.
Veikkaan, että joillekin kova kuri on rajat ja joillekin kova kuri on kurittamista.
Meillä ei fyysisesti rangaista. Se on mielestäni kurittamista.
Rajoja kyllä on. Ja tarpeen tullen on kuri, joka pidetään tai rajataan tuimalla olemisella tai etuuksien rajaamisella tai jollakin porkkanalla.
Lapsilta kysyin, onko meillä tiukka kuri... ei, mutta on meillä kyllä rajoja... sain vastaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av:lla on useita kovan kurin kannattajia. Tottakai hetulevat kertomaan, että se on hyvä asia ja väkit hyvä. Eivät kai he muutoin niin toimisi?
Siksi haluaisinkin kuulla tarkemmin. Millainen luottamussuhde vanhemman ja lapsen välillä on jne.
Ja siis ehkä jotkut ajattelee, että meilläkin on tiukka kuri siinä mielessä, että meillä kaikkia perheenjäseniä kohdellaan kunnioittavasti, eikä mun lapsille tulisi mieleenkään esim. haistatella mulle tms. Ja kuten sanottua, ne asialliset hommat hoidetaan aina, ja niiden suhteen olen tarkka.
Mutta ei mun lapsilla esim. ole koskaan ollut kotiintuloaikoja. Kun ovat jossain olleet, olen heiltä itseltään kysynyt mikä on suunnitelma, ja se on aina ollut heillä järkevä, joten en ole kokenut tarpeelliseksi sanella mitään tarkkoja aikoja.
En myöskään ole suhtautunut äärimmäisen tiukasti teinien alkoholikokeiluihin, vaan mieluummin aina halunnut tietää missä menevät ja mitä tekevät, kuin että salaa olisi pitänyt touhuta. Alkoholia en ole heille ostanut tai tarjonnut, paitsi rippikoulun käyneet ovat saaneet ottaa pienen lasillisen kuohuvaa juhlatilanteissa.
Ap
Kiva kuulla että muillakin on lempeä ote kasvatukseen.
Meillä on aika lepsu meininki. On vain 3 sääntöä joista ei jousteta. Mitään ei saa rikkoa, ketään ei saa kiusata ja koulutyöt pitää hoitaa kunnolla. Nämä kun muistaa niin kaikki on sallittua.
Ei noista ole tarvinnut edes keskustella. Oppivat säännöt pikkuisina eivätkä ole kyseenalaistaneet niitä.
Meillä on toimiva keskusteluyhteys lasten kanssa. Ovat kaikki teinejä, eikä vielä ole tullut sellaista tilannetta jossa ei pärjäisi empatialla ja asiallisella keskustelulla.
Yhdellä lapsista on autismi-diagnoosi, eikä hänenkään kanssa ole ongelmia. Tietysti hänen rajoitteensa täytyy huomioida arjessa, mutta ei hän muuten ole sen hankalampi kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Av:lla on useita kovan kurin kannattajia. Tottakai hetulevat kertomaan, että se on hyvä asia ja väkit hyvä. Eivät kai he muutoin niin toimisi?
Täällä on todella paljon veloja, joilla on itsellään huonot väli vanhempiinsa, eivätkä halua jatkaa omia perhetraumojaan eteenpäin. Silti yllätys yllätys laiton kuritus tuntuu olevan heidän mielestään ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitäisi määrittää tuo "kova kuri".
Meillä se on sitä, että sopimuksista pidetään kiinni ja teillä se on näköjään sitä, että mitä vain saa tehdä, kunhan siitä ei koidu sinulle seurauksia.
Voiko kaverin luona yökyläillä useamman yön putkeen tarkoittaa sitä, että sinun lapsesi päättää jäädä meille useaksi päiväksi (ja sinä annat siihen luvan), vaikka meille ei sovi. Lapsesi vetoaa siihen, että äidin mielestä OK, sinun mielestäsi siitä ei seuraa mitään negatiivista ja siten minun kieltoni kuitataan "liian kovana kurina". Meillä on oma elämä, ei millään jaksaisi hyppiä sinun määräystesi mukaan.
Ei tietenkään lapselle voi luvata yökyläilyä kaverin luona jos se ei sovi kaverin vanhemmille.
Vanhimmalla pojallani on tuommoisia monen päivän ja yön vierailuita kavereiden kanssa.
Ovat oikein kunnon nörttejä ja pitävät laneja vuorotellen, vaihtelevalla porukalla toistensa kodeissa. Synttäritkin lanittavat.Näistä vierailuista kuitenkin sovitaan etukäteen, eikä yhdelle perheelle tule lanivuoroa kuin 1-2 kertaa vuodessa.
Eihän se vanhemmille mikään ihana kokemus ole kun n. 10 teiniä valtaa talon. Nämä tosiaan kuitenkin sovitaan etukäteen ja aikataulun päättää se perhe jonka koti vallataan.
Se lupaaminen onkin tyyliä, kyllä saat mennä jos kaverin vanhemmille sopii. Kenen arvelet tässä kuviossa olevan se pahis, kun "yllättäen" monen päivän yökyläily ei olekaan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sopiva kuri paras? Täysin kuriton tai kova kuri, ei kuulosta kumpikaan minusta hyvältä. Sopivan kurin voisi olettaa tuovan turvallisuutta lapsille.
Aivan. Ja mikä on kova kuri, kuten joku kysyikin. Minä pidän kovaa kuria, mielestäni. Lapseni on 3v. Kun lapselle sanotaan, että nyt mennään iltapesulle ja lapsi juoksee karkuun niin minä käyn hakemassa lapsen. Otan lapsen syliin, saatan antaa pusun otsalle tai vähän kutittaa, mutta kannan sitten lapsen vessaan pesulle. Äiti vastaavassa tilanteessa on vessan lähistöllä huutelemassa "tule pesulle. Hei. Hei, pesuaika. Pesuaika. Pitää mennä pesulle." Sama ulkona. Kun sanon, että nyt mennään sisälle niin sitten mennään sisälle. Jos lapsi ei tule, niin otan kiinni. Saatan päästää vielä 1-2 kertaa karkuun, jos on hyvät leikit ja hauskaa, mutta sitten loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitäisi määrittää tuo "kova kuri".
Meillä se on sitä, että sopimuksista pidetään kiinni ja teillä se on näköjään sitä, että mitä vain saa tehdä, kunhan siitä ei koidu sinulle seurauksia.
Voiko kaverin luona yökyläillä useamman yön putkeen tarkoittaa sitä, että sinun lapsesi päättää jäädä meille useaksi päiväksi (ja sinä annat siihen luvan), vaikka meille ei sovi. Lapsesi vetoaa siihen, että äidin mielestä OK, sinun mielestäsi siitä ei seuraa mitään negatiivista ja siten minun kieltoni kuitataan "liian kovana kurina". Meillä on oma elämä, ei millään jaksaisi hyppiä sinun määräystesi mukaan.
Ei tietenkään lapselle voi luvata yökyläilyä kaverin luona jos se ei sovi kaverin vanhemmille.
Vanhimmalla pojallani on tuommoisia monen päivän ja yön vierailuita kavereiden kanssa.
Ovat oikein kunnon nörttejä ja pitävät laneja vuorotellen, vaihtelevalla porukalla toistensa kodeissa. Synttäritkin lanittavat.Näistä vierailuista kuitenkin sovitaan etukäteen, eikä yhdelle perheelle tule lanivuoroa kuin 1-2 kertaa vuodessa.
Eihän se vanhemmille mikään ihana kokemus ole kun n. 10 teiniä valtaa talon. Nämä tosiaan kuitenkin sovitaan etukäteen ja aikataulun päättää se perhe jonka koti vallataan.Se lupaaminen onkin tyyliä, kyllä saat mennä jos kaverin vanhemmille sopii. Kenen arvelet tässä kuviossa olevan se pahis, kun "yllättäen" monen päivän yökyläily ei olekaan ok.
Tietenkin se "kovan kurin perhe", jossa ei ymmärretä, että ei kasvatus nyt niin kovin tarkkaa ole. Liian usein ap:n kaltaiset vanhemmat haluavat näyttää kaikkien lasten silmissä kivoilta ja silloinhan täytyy olla se vastapuoli eli pahikset. Tämä tarkoittaa niitä vanhempia, joiden vanhemmat haluavat tietää lastensa tekemiset eivätkä suostu siihen, että lapset keskenään sopivat kaikista asioista, myös öisistä poissaoloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuri on ihan hyvä olla mutta kova kuri kuullostaa pahalta. Eilen juuri istuin kesäravintolassa syömässä, vieressä istui perhe syömässä. Kolme lasta. Ihmettelin kun eivät syödessään puhuneet mitään, alle kouluikäinen poikakin söi hampurilaisen ranskiksineen veitsellä ja haarukalla. Syötyään laski kädet syliinsä hiljaa. Otti kuitenkin aurinkolasit pöydältä käteensä, jolloin isä oikein kovaäänisesti tulistui ja sätti poikaansa. Poika laittoi taas kädet syliinsä ja oli edelleen ihan hiljaa. Airinko paistoi mutta minulle tuli kylmä ja surullinen olo lasten puolesta.
Hyvin menee. On rauhallinen ja mukava lapsi. Oppinut tottelemaan jo kerrasta. Osaa jopa jakaa omia viisauksiani minulle takaisin silloin kun itse hetkeksi ne olen unohtanut. Rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mittapuulla ap:lla on normaali kuri, ei ehkä kova mutta ei lepsukaan. Samoin meillä eli asiat pitää hoitaa, käyttäytyä pitää ja monissa muissa jutuissa joustetaan. Lapset ovat sitä mieltä, että meillä on kova kuri verrattuna luokkakavereiden vanhempiin, joille voi valehdella ja joita saa huijata, koulussa rampataan palavereissa jatkuvasti, yökyläillään ihan koko ajan -joskin tosiasiassa ollaan ryyppäämässä - eikä vanhemmilla ole hajuakaan missä lapset oikeasti ovat kun ovat olevinaan yökylässä.
Vanhin on sitä mieltä, että meidän perheemme kuri on hyvä, kun asioista voi kuitenkin neuvotella (ei siitä käytöksestä eikä valehtelusta) mutta ei olla niin tyhmiä että uskotaan ihan mitä vaan niin kuin toisten vanhemmat. On enemmän kunnioitusta meitä kohtaan, kun emme lakaise ongelmia maton alle ja teeskentele uskovamme, että viattomia yökyläilyjä vaan harrastetaan (isolla porukalla ryyppäämässä).
Lasten ollessa nuoria meitä pidettiin natsivanhempina, kun ei oli ei eikä juostu lastemme perässä vaan uskalsimme antaa heidän liikkua itsenäisesti, koska uskoivat,mitä sanoimme eivätkä olleet rajattomia. Muut vanhemmat juoksivat lastensa perässä ja hymisivät, kun ei oli niin kielletty sana, että mitä tahansa muuta piti käyttää. Ja heti kun vanhempien katse väisti, lyötiin, rikottiin ja lälläteltiin, mutta valehdeltiin ihan pokkana muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lasteni isä on kovan kurin kannattaja, minä taas rento.
Kun lapset olivat pieniä, alle 11 v, oli kaikki ok. Lapset tykkäsivät isästään. Teini-iässä alkoi hankaluudet, kun isä ei ymmärtänyt antaa liekaa. Toinen lapsista katkaisi välit isäänsä 15 v ja toinen 16 v. Olin siinä aika ihmeissäni, kun mikään maanittelu ei saanut heitä ottamaan yhteyttä tähän.
Miksi teit lapsia hänen kanssaan vaikka teillä oli eri näkemykset? Itse en tehnyt miehen kanssa, jonka mielestä selkäsaunat ovat ok.
Lastenkasvatusnäkemyksistä keskustelu tarkasti etukäteen on vaikeaa. Ei sitä tiedä miten tilanteet oikeasti menevät. Lisäksi joitain asioita voi pitää itsestäänselvyyksinä, joita ei tajua kysyä.
Esim. mieheni tulee erittäin pehmeän kasvatuksen perheestä. Ei hänelle olisi tullut mieleenkään monet minun lapsuudenpeeheeni kasvatustavat. Eli jos minä olisin halunnut jatkaa isäni tapoja, ne olisivat tulleet yllätyksenä. Ei hän olisi osannut kysyä, että mikä mielestäni olisi sopiva kotiintuloaika 18 v lukiolaiselle lauantaina ja mikä on sopiva rangaistus, jos tuo raja rikotaan 5 minuutilla. Eihän miehelle tullut mieleenkään, että aikuisella lapsella olisi kotiintuloajat viikonloppuna tai että 5 min rikkomisella olisi mitään väliä.
Tai olisiko mies osannut kysyä, että onko minulle ok, että perheen lapset keskustelevat vanhempiensa kanssa ruokapöydässä. Tai kuinka monta kertaa viikossa lapsi saa käydä suihkussa, saako käyttää lämmintä vettä?
Mikä kenellekin on "sopivaa kuria" on niin suhteellista.
T. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika löysä. En ole tarkemmin tilastoa tullu pitäneeksi panojen ja saantojen määrästä. Joten lasten lukumäärä on hieman epävarma. Elatusmaksulappuja ei ole posti tuonut,joten kaitpa sitä on toisten aloituksiin käyny sitten aina mausteensa ja vivahteensa mukaan viskaamassa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitäisi määrittää tuo "kova kuri".
Meillä se on sitä, että sopimuksista pidetään kiinni ja teillä se on näköjään sitä, että mitä vain saa tehdä, kunhan siitä ei koidu sinulle seurauksia.
Voiko kaverin luona yökyläillä useamman yön putkeen tarkoittaa sitä, että sinun lapsesi päättää jäädä meille useaksi päiväksi (ja sinä annat siihen luvan), vaikka meille ei sovi. Lapsesi vetoaa siihen, että äidin mielestä OK, sinun mielestäsi siitä ei seuraa mitään negatiivista ja siten minun kieltoni kuitataan "liian kovana kurina". Meillä on oma elämä, ei millään jaksaisi hyppiä sinun määräystesi mukaan.
Isäntäväki päättää minkä aikaa vierailut kestää. Ihme vempula olet jos et saa ei-toivottuja vieraita passitettua kotiinsa. Omat lapseni saa käydä kavereillaan kylässä lomalla ja viikonloppuisin edellyttäen että lupa pitempään oleskeluun on myös sieltä toisesta päästä. Puhelin on keksitty, jotta vanhemmat voi asiasta viestiä.
Tiukan kurin pitäjät ovat usein itse rajattomia, nähty moneen kertaan. He eivät oikeasti "voi" sanoa, ettei meille pääse tänään, vaan kestävät hampaat irvessä. Selän takana puhistaan, miten toisesta perheestä päästettiin lapsi kahdeksi yöksi, kun he eivät olisi halunneet. He eivät osaa määritellä, lausua ääneen eivätkä varsinkaan pitää kiinni omista rajoistaan.
Nämä vanhemmat kompensoivat rajattomuuttaan simputtamalla lapsiaan mitä eriskummallisimmilla tavoilla. Olen tällaisesta suvusta, tehnyt näin itsekin, onneksi tajusin oman vinoutuneisuuteni ennen kuin lapset tulivat murrosikään. Emme päätyneet ongelmiin, kuten moni lapsuudenperheestäni, esimerkiksi mun sisarusten lapsilla kaikilla lasu-asiakkuus kasvatusongelmia takia, ja se kauhean tiukka kuri, jota vastaan lapset kapinoivat. Ja vanhemmat, jotka eivät hahmota edes omia rajojaan tai sitä, mitä heille saa tehdä, tai ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa”
Vanha viisaus, monelta kasvattajalta näyttää vaan unohtuneen tuo, kun nykynuorisoa katsoo... :-/
Jyka kirjoitti:
”Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa”
Vanha viisaus, monelta kasvattajalta näyttää vaan unohtuneen tuo, kun nykynuorisoa katsoo... :-/
Meinaat että piiskalla pitäisi kasvattaa?
Silloin kun vanhemman ja lapsen suhde on toimiva, ei mitään huutoa ja raivokohtauksia tule.
Lapsella on tietyt ikäkaudet joihin tuo rajojen koettelu kuuluu, ja vanhemman epäkiitollinen tehtävä on pitää yllä kodin järjestystä ja sääntöjä myöskin tuollaisena aikana. Täytyy pienestä pitäen teroittaa lapselle että asioista puhutaan ja neuvotellaan etukäteen, minkä jälkeen mennään sovitun mukaan. Lapsi/teini ei päätä yksin mistään asiasta, niin kauan kuin vahempiensa kotona asuu. Vanhempi luo/päättää vaihtoehdot, joista lapsi/teini saa valita mieluisimman, jälkikasvun täytyy oppia myös toimimaan yhteisössä ja ottamaan muiden rajat huomoon. Ikäkauteen nähden liian tärkeitä päätöksiä ja liikaa vastuuta ei pidä vaatia. Esim. omasta hyvinvoinnista (syöminen, nukkumaanmenoajat, liikunta) huolehtimiseen ja rahan riittämisen miettimiseen täytyy opastaa pienin askelin, vähä vähältä. Vastuunotto omasta elämästä lisääntyy iän myötä luonnostaan jos tätä ei tukahduteta, varsinkin teini haluaa todistaa myös vanhemmilleen osaavansa ja pärjäävänsä.
Kodin säännöistä sen verran että ne voivat olla löysät ja tiukemmat (sen mukaan miten lapsi/teini selviytyy kun hänelle antaa "löysää"), mutta ne päättävät vanhemmat ja niistä pidetään kiinni. Poikkeustapaukset neuvotellaan etukäteen ja silloin sovituista säännöistä pidetään myös kiinni.