Miltä tuntuu, että exäsi uusi hoivaa lapsiasi?
Oletko mustasukkainen? Jos et, miten ajattelet että et koe niin? Jos olet, millaisia keinoja sinulla on selvitä ja työstää asiaa?
Kommentit (70)
Hoivaahan niitä mummot, opettajat ja päikyntädit jne. Kunhan on vakaa ja normaali ihminen niin hyvä. Lapsille olisi kiusallista/vahingollista muodostaa asiasta ongelmaa, ja koska en halua vahingoittaa lastani niin en anna omien tunteideni ohjata minua heitä vastaan. En ole opellekaan mustis.
Edellinen, minkä ikäiset lapset on ja miten paljon ovat isällä?
Ei tuntunut miltään. En ollut mustasukkainen.
Suurempi ongelma oli se, että uusi nainen muutti minun tekemään ja sisustamaan entiseen kotiini.
Musta on kiva että he tulevat juttuun keskenään. Olivat juuri reissussakin ja vielä niin, ettei lapsen isä edes ollut mukana. :) Yksi turvallinen aikuinen lisää lasten elämässä.
Etkö koe menettäväsi jotain kun lapsi on toisen "äidin" kanssa ja he luovat yhteyden, sinä jäät vähemmälle? Jos kertoo tärkeät asiansa hänelle, hän lohduttaa, jakaa aikaa..
Thank god, tuota ongelmaa ei ollut koskaan. Eksä asuu ulkomailla.
Käyttäjä34810 kirjoitti:
Etkö koe menettäväsi jotain kun lapsi on toisen "äidin" kanssa ja he luovat yhteyden, sinä jäät vähemmälle? Jos kertoo tärkeät asiansa hänelle, hän lohduttaa, jakaa aikaa..
En, koska en usko heidän olevan niin läheisiä. Sen verran epäluuloisia lapset ovat, kun kotiin ilmestyy vieas ihminen. He kun eivät olisi halunneet naista lapsineen sinne, mutta isänsä sanoi, ettei lapset tällaisia asioita päätä.
Lapseni olivat alle 10 v saadessaan äitipuolen. Nyt he ovat jo aikuisia.
Parempi, että hoivaa kuin että ovat verivihollisia. Joillakin menee jopa itsekkyyden puolelle tämä "äidinrakkaus".
Yksikään äitipuoli ei hoivaa toisen lapsia niin kuin omiansa ja lapset aistivat kyllä sen. Uudet naiset teeskentelevät miellyttääkseen miestä. Äidin ei tarvitse olla mustasukkainen, äitipuoli ei korvaa omaa äitiä.
Huom. omilla pian täysi-ikäisillä lapsillani on ollut samat vanhemmat aina joten en puhu omasta kokemuksesta vaan ystävien ja sukulaisten uusperhekokemuksista.
Hyvältähän se tuntui. Oli turvallisempi olo isäviikonloppuina, kun tiesin että siellä on myös toinen vastuullinen aikuinen.
Olen eronnut perheellinen mies ja ollut parisuhteessa
2n yksinhuoltajan kanssa ja aina olen rakastanut
heitä kuten omaani.
Uusperheet kuuluvat tähän aikaan.
Sekä tulevat olemaan sitä pysyvästi.
Meidän pitää vaan elää sen mukana.
Minulla kävi onnea lasten isän uuden vaimon suhteen, hän on mahtava. Hän on mukava, lämmin ihminen, ja olemme kaikista isoista asioista lasten hoidossa ja kasvatuksessa samaa mieltä. Lasten ollessa pieniä tuntui paljon turvallisemmalta, kun toisinaan huithapeliksi heittäytyvän isän kodissa oli luotettava ja arjen pyörittämisen hallitseva aikuinen.
Vuosien myötä äitipuolesta ja lapsista on tullut rakkaat ja tärkeät toisilleen. Eihän se rakkaus ole minulta pois, vaan ekstraa kaikille. Äitipuoli jopa puhuu lapsista "Meidän lapsemme" ja se on minusta ihan ok. Biologisia lapsia ei ole koskaan saanut, joten on näitä meidän omia hoitanut ja rakastanut kuin omiaan. Mustasukkaisuus olisi ihan turhaa, eihän rakastavia ja turvallisia aikuisia voi koskaan olla liikaa.
Lapset ovat joka tapauksessa vain lainassa - napanuora venyy kun kasvavat, itsenäistyvät ja luottavat muihinkin ihmisiin. Itsestäni tuntuu hyvältä, että äitipuoli tuntuu olevan yksi turvallinen aikuinen lisää lapseni elämässä.
Myönnettäköön silti, että heikkoina hetkinä mietin onko se aktiivisempi äitipuoli viihdyttävämpää seuraa ja olisivatko lapset enemmän isänsä ja äitipuolensa kanssa kun talosta löytyy about samanikäiset naisenkin lapset. Silloin muistutan vaan itseäni, etten omista lapsiani ja ampuisin itseäni nilkkaan yrittämällä pitää lapset poissa isän talosta.
Te vastaajat olette niin paljon kypsempiä kuin minä. En ymmärrä, vaikka käsittelen paljon asioita niin mielessäni kuin lasten kanssa niin koen tässä asiassa olevani heikoilla. Sattuu, että minun pieni lapsi ja isompi seurallinen koululainen on toisessa perheessä, jakaa aikaa ja läheisyyttä toisen perheen äidin kanssa. Luovat nyt yhteusiä kokemuksia, minä en niihin kuulu. Pitää sylissä kun lapseni on kipeä. Vaikka minulla on muutakin elämää niin se sattuu ja olo tuntuu tyhjältä.
Käyttäjä34810 kirjoitti:
Te vastaajat olette niin paljon kypsempiä kuin minä. En ymmärrä, vaikka käsittelen paljon asioita niin mielessäni kuin lasten kanssa niin koen tässä asiassa olevani heikoilla. Sattuu, että minun pieni lapsi ja isompi seurallinen koululainen on toisessa perheessä, jakaa aikaa ja läheisyyttä toisen perheen äidin kanssa. Luovat nyt yhteusiä kokemuksia, minä en niihin kuulu. Pitää sylissä kun lapseni on kipeä. Vaikka minulla on muutakin elämää niin se sattuu ja olo tuntuu tyhjältä.
Olet itse luonut itsellesi tuon kauhukuvan.
Tosiasiassa äitipuoli ei anna läheisyyttä, tai jos antaa, ei hän ole henkisesti läsnä. Häntä ei kiinnosta yhteisten kokemusten luominen. Pitää sylissä minimaalisen ajan. Lapsesi on hänelle joko yhdentekevä tai ihan kiva, ja hän hoitaaheitä velvollisuudentunnosta, ei rakkaudesta.
Terv. Äitipuoli
Kun on monta harrastavaa ja menevää lasta, niin se ärsyttäisi, jos eivät osallistuisi siihen kyytiralliin. Paljon sujuvampi, kun monta, jolle vastuuta jakaa.
Pääasiassa hyvältä koska tiedän kuinka tärkeää on oikeasti että tulevat toimeen. Kyllä minä sitä asiaa arvostan.
Tottakai koen välillä ärtymystä ja esim suren että vieras nainen viettää aikaa lomalla lasteni kanssa ja itse joudun kaipaamaan heitä. Työstän puhumalla itselleni järkeä siitä miten paljon paremmin asiat on nyt kuin lasten isän kanssa ollessa ja että lapsille on tärkeää että näytän että hyväksyn heille uuden tärkeän ihmisen.
Myös se auttaa etten todella halua eksääni takaisin. Se ettei mustasukkaisuus ole tarpeen koska oma vanhempi on aina rakkain, mun tehtäväni sitten on olla niin hyvä vanhempi että olen tän rakkauden arvoinen.