Lue keskustelun säännöt.
Onko muita täysin uupuneita teinien äitejä?
04.06.2013 |
Mistä saatte voimaa jatkaa?
Tiedän, että poikaa on kasvatettu aina oikein. Silti näyttää siltä kuin häntä ei olisi lainkaan kasvatettu. Miten jatkaa oikeaa kasvatustyötä, kun kaikki näyttää niin turhalta?
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:56"]
Ja minä kun luulin että oma teinini on vaikea kun pari kertaa kiroili mulle. Ikinä ei huoritellut, enkä sitä hyväksy missään olosuhteissa. Järkyttävää mihin vanhemmat alistuu. Tätäkö se on kun pyhittää elämänsä lapsille eikä osaa tai kykene asettamaan rajoja.
t. kotiäiti jolla on muutakin elämää kuin lapset ja jota ei huoritella
[/quote]
En minä koe alistuneeni mihinkään mutta mieliharmia tuo haluttomuus osallistua kotitöihin. Senpä takiakin meillä on kaikki tehty niin vähän vaativaksi kuin mahdollista. En usko myöskään rajojen vaikutukseen kun ne tavat apinoidaan muualta. Käytös on samanlaista kotona ja ulkopuolella riippumatta siitä kuka on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:17"]
Vähälläpä oon päässyt tähän asti kun lukee noita tekstejä. Poika kohta 17 vee, ainoo ongelma oikeestaan on kun pelaa liian kovalla ts pitää sanoa joka kerta että ääni pienemmälle. Ei ole varastanut, ei huorittele, ei kiroile, koulussa menestyy.
[/quote]
Kun kuuntelen omien tyttöjeni kommentteja pojista niin niiden mielestä pojat ei tee mitään muuta kuin pelaa aina. Meilläkin on pelikone ja välilä kyllä pelaavatkin.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:56"]
Ja minä kun luulin että oma teinini on vaikea kun pari kertaa kiroili mulle. Ikinä ei huoritellut, enkä sitä hyväksy missään olosuhteissa. Järkyttävää mihin vanhemmat alistuu. Tätäkö se on kun pyhittää elämänsä lapsille eikä osaa tai kykene asettamaan rajoja.
t. kotiäiti jolla on muutakin elämää kuin lapset ja jota ei huoritella
[/quote]
Mitä tekisit, jos lapsesi huorittelisi? Ihan konkreettisia toimenpiteitä?
Itselläni asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, vanhin lapsi on 9-vuotias, mutta itselläni oli todella vaikea murrosikä, siis TODELLA, johon kuului tupakanpoltto, viiltely, alkoholin juominen, epämääräisissä piireissä pyöriminen ja lopulta teiniraskaus, joka sitten katkaisi tämän kierteen. Olen saanut saman kasvatuksen kuin siskoni, joka sai stipendejä kouluista, kävi lukion, jonka jälkeen jatkoi korkeakouluun, ja osallistui erilaisiin matematiikkakerhoihin ym. Olen varmaan myös huoritellut, joka on johtanut siihen, että isäni nosti minut hiuksista ilmaan ja laittoi kotiarestiin. Tällaisia rangaistusmenetelmiä ei enää käytetä, eikä se kovin hedelmällistä olisikaan, joten kysyn ihan tosissani, että miten toimisit esimerkiksi minunlaisen ongelmatapauksen kanssa? Olen toki noista päivistä ryhdistäytynyt ja kouluttautunutkin, nyt minusta ei mitenkään tietäisi millaista elämää elin 13-15-vuotiaana.
Pelkään kuollakseni sitä, kun omilla lapsillani murrosikä alkaa, joten kuulen mielelläni kaikkia neuvoja!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:56"]
Ja minä kun luulin että oma teinini on vaikea kun pari kertaa kiroili mulle. Ikinä ei huoritellut, enkä sitä hyväksy missään olosuhteissa. Järkyttävää mihin vanhemmat alistuu. Tätäkö se on kun pyhittää elämänsä lapsille eikä osaa tai kykene asettamaan rajoja.
t. kotiäiti jolla on muutakin elämää kuin lapset ja jota ei huoritella
[/quote]
En minäkään huorittelua hyväksy, enkä aio alistua! Ja tuolla pyhittämisellä tarkoitin sitä, että olen tosiaan ollut aina lapsilleni läsnä, joka ainoalle. Mun on ollut vähän hankala järjestää sitä muuta elämää, koska olen niin paljon yksin lasten kanssa. Ja tällä hetkellä nuorimmainen on niin pieni vielä, eikä tukiverkostoa tällä paikkakunnalla meillä ole, joten harrastukset ja muut olen jättänyt suosiolla sivuun muutamaksi vuodeksi.
En minäkään ole esikoisen suusta huorittelua koskaan kuullut, mutta tämän kakkosen kanssa tuli eteen sekin. Rajoja olen vetänyt ja tulen vetämään, tämä tyttö vaan tarvitsee niitä rajummin kuin esikoinen. Ja äidillehän se paha olo puretaan, onneksi, eikä missään kylillä kuitenkaan.
Ja kiitos sulle, joka kirjoitit ettei niitä kakaroita olisi pakko kaikkien tehdä. Kovasti auttoi tuo kommenttisi. Tällä palstalla kyllä saa aina pahan mielen, vaikka kuinka yrittäisi suodattaa näitä kommentteja...
[/quote]
Tuo tukiverkoston vähäisyys täytyy olla sulle hirveän raskasta. Itselläni on ollut mielestäni hyvä tukiverkosto ja en olisi pystynyt tähän ilman sitä koska lasten ollessa pieniä heittäydyin joskus tekemättömäksi. Jos joudut itse hoitamaan aina kaiken ei sellainen olisi koskaan voinut olla mahdollista. Teini-ikä löi sitten myöhemmin vasten kasvoja ja tietoisesti halusin kasvattaa myös lapsiani eri lailla mitä itseäni oli kasvatettu. Se ei tarkoita etten välittäisi mutta halusin erilaisen äitisuhteen mikä itselläni on ollut. Tuntuu että sama miten tekee niin oikeata ratkaisua ei olekaan. Yhteiselo vaan on paljon helpompaa väleissä kuin riidoissa.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:42"] ja vaikka se varmaan vähän hullulta kuulostaakin niin koin mielihyvää kun tyttäreni riiteli äitini kanssa ja huoritteli myös häntä. Äitini järkyttyi mutta lopultakin se väistämätön tapahtui.
[/quote]
no ei ole ihme, että lapset/nuoret ei osaa käyttäytyä! Annat lapsesi puhua isovanhemmilleen noin ja tunnet siitä vielä ylpeyttä. Omani olisi kyllä jo saanut kuulla kunniansa. Niin makaa kuin petaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:56"]
Ja minä kun luulin että oma teinini on vaikea kun pari kertaa kiroili mulle. Ikinä ei huoritellut, enkä sitä hyväksy missään olosuhteissa. Järkyttävää mihin vanhemmat alistuu. Tätäkö se on kun pyhittää elämänsä lapsille eikä osaa tai kykene asettamaan rajoja.
t. kotiäiti jolla on muutakin elämää kuin lapset ja jota ei huoritella
[/quote]
Mitä tekisit, jos lapsesi huorittelisi? Ihan konkreettisia toimenpiteitä?
Itselläni asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, vanhin lapsi on 9-vuotias, mutta itselläni oli todella vaikea murrosikä, siis TODELLA, johon kuului tupakanpoltto, viiltely, alkoholin juominen, epämääräisissä piireissä pyöriminen ja lopulta teiniraskaus, joka sitten katkaisi tämän kierteen. Olen saanut saman kasvatuksen kuin siskoni, joka sai stipendejä kouluista, kävi lukion, jonka jälkeen jatkoi korkeakouluun, ja osallistui erilaisiin matematiikkakerhoihin ym. Olen varmaan myös huoritellut, joka on johtanut siihen, että isäni nosti minut hiuksista ilmaan ja laittoi kotiarestiin. Tällaisia rangaistusmenetelmiä ei enää käytetä, eikä se kovin hedelmällistä olisikaan, joten kysyn ihan tosissani, että miten toimisit esimerkiksi minunlaisen ongelmatapauksen kanssa? Olen toki noista päivistä ryhdistäytynyt ja kouluttautunutkin, nyt minusta ei mitenkään tietäisi millaista elämää elin 13-15-vuotiaana.
Pelkään kuollakseni sitä, kun omilla lapsillani murrosikä alkaa, joten kuulen mielelläni kaikkia neuvoja!
[/quote]
Sellaisen itse huomaamani vihjeen voin antaa että tuttavapiirissäsi saattaa olla aikuinen joka tulee todella hyvin toimeen erittäin hankalankin teini-ikäisesi kanssa. Sama ihminen ei kuitenkaan välttämättä tule toimeen kaikkien kanssa eli eräs kaverini tulee erittäin hyvin toimeen hankalimman tyttäreni kanssa mutta hänen on hyvin vaikea kestää nuorimmaistani.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:42"] ja vaikka se varmaan vähän hullulta kuulostaakin niin koin mielihyvää kun tyttäreni riiteli äitini kanssa ja huoritteli myös häntä. Äitini järkyttyi mutta lopultakin se väistämätön tapahtui.
[/quote]
no ei ole ihme, että lapset/nuoret ei osaa käyttäytyä! Annat lapsesi puhua isovanhemmilleen noin ja tunnet siitä vielä ylpeyttä. Omani olisi kyllä jo saanut kuulla kunniansa. Niin makaa kuin petaa...
[/quote]
En herranen aika mitään ylpeyttä ole siitä kokenut!! Olin tyytyväinen siihen koska äitini sai maistaa sitä oikeaa todellisuutta ja arkea. Isovanhempien kanssa lapset käyttäytyvät ihan eri lailla koska heitä lellitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkosto...hmm. mikä se on ja mihin sitä käytetään?
Meillä ei ole sukua lähellä ja mies on matkatöissä. En ole koskaan saanut keneltäkään apua lastenhoidossa ja mielestäni me kaikki ollaan pärjätty ihan hyvin.
Ei ole kummeja tai muita joille lapset lykkäisi, ihan vaan itse ollaan jälkikasvumme hoidettu.
Miten Suomessa äideillä loppuu voimat omien lasten hoidossa, jos ei ole muita auttamassa? Kertokaa miten se on mahdollista?!
Ulkomamma
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:17"]
Vähälläpä oon päässyt tähän asti kun lukee noita tekstejä. Poika kohta 17 vee, ainoo ongelma oikeestaan on kun pelaa liian kovalla ts pitää sanoa joka kerta että ääni pienemmälle. Ei ole varastanut, ei huorittele, ei kiroile, koulussa menestyy.
[/quote]Olen kirjoittanut ylläolevan. Kotitöitä ei tee, en ota siitä pultteja koska esim jos tietokoneeseen tulee häikkää niin selvittää sen, jos pitää laittaa taulu tzai jokin muu paikalleen niin tekee sen, Auttaa kun huonekaluja joskus siirtelen eikä tarvi käydä koulua yhdessä, ts tekee ja tehnyt aina koulutehtävät itsenäisesti,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tytöt sitten vaikeempia kun pojat. Ei ole tyttöä mutta luulisin että olisi.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:17"]
Vähälläpä oon päässyt tähän asti kun lukee noita tekstejä. Poika kohta 17 vee, ainoo ongelma oikeestaan on kun pelaa liian kovalla ts pitää sanoa joka kerta että ääni pienemmälle. Ei ole varastanut, ei huorittele, ei kiroile, koulussa menestyy.
[/quote]
Kun kuuntelen omien tyttöjeni kommentteja pojista niin niiden mielestä pojat ei tee mitään muuta kuin pelaa aina. Meilläkin on pelikone ja välilä kyllä pelaavatkin.
[/quote]Kirjoitin kommentin aiemmin. Meillä pelataan (yx lapsi) mutta koulu hoituu kunnialla. En ole vaatinut että pitää tehdä kotityöt. Mulla on aikaa tehdä vaikka käynkin työssä. Pääasia että hoitaa nyt lukion kunnialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:14"]
Onko tytöt sitten vaikeempia kun pojat. Ei ole tyttöä mutta luulisin että olisi.
[/quote]
Ainakin meillä on tytön kanssa paljon tulisemmat taistelut, eli ne perinteiset äiti tytär kinat.
Sovitaan kyllä alle 30 min ja illalla ei mennä nukkumaan, ennenkuin tilanne on selvitetty.
Pojan kanssa ei ollut ollenkaan vastaavia. Ei poika taistellut isänsäkään kanssa, niinkuin minä tytön (13v)kanssa.
Ap:n poika ei ole sanonut kyllä mitään pahaa äidistä eikä paisko ovia tai huuda talossa. Ap on eniten huolissaan siitä, että poika valehtelee, minkä taidon on oppinut ikävä kyllä isältään ja sitten varastelee. Onkohan tuon ikäisellä vielä moraalia yleensäkään vai olenko kasvattamassa jotain psykopaattia tai narsistia?
Jos minullakin olisi vain toinen minun lapsistani, niin voisin kyllä kiillotella sädekehääni kasvatustaidoillani. Kaikki lapset eivät vaan ole niin helppoja kasvattaa, että kasvaisivat suoraan ja virheettömästi vaikka aina olisikin johdonmukaisesti ja oikein kasvatettuja. Joillain voi olla vaikka persoonallisuushäiriöitä ja joillain vain niin paha murkku. Minulle ei nyt käynyt ainakaan tämän lapsen kanssa kovin helposti, hienoa jos jollekin on käynyt parempi tuuri, kuten minullekin toisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 13v poika, joka on ruvennut käyttäytymään myös huonosti. Eli toistaiseksi se on ollut nenäkästä käytöstä ja suvaitsemattomia ajatuksia. Olemme tehneet mieheni kanssa siten, että heti, kun poika sanoo jotain nenäkästä tai loukkaavaa, pysäytämme hänet. Kerromme miltä se tuntui ja sitten hän saa mennä omaan huoneeseensa miettimään tekoaan. Ja sitä, että miten hänen käytös paranisi. Huoneesta saa poistua vasta, kun osaa käyttäytyä normaalisti. Huoneessa ei ole televisiota, ei pelikonsolia eikä kännykkää saa ottaa mukaan. Toistaiseksi on hillinnyt pojan käytöstä.
Ap:n pojan rötökset tapahtuvat usein silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Toimii siis moitteettomasti kasvotusten ja esimerkiksi koulussa. Kun aikuisia ei ole paikalla, niin moraali tuntuu häviävän.
Voi jestas, on toisilla kovat oltavat teinien kanssa,huh kun lukee naita juttuja, ma luulin etta mun teini on kovinkin kovasta paasta, mutta tsemppia ja jaksamista teille!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:10"]
Tukiverkosto...hmm. mikä se on ja mihin sitä käytetään?
Meillä ei ole sukua lähellä ja mies on matkatöissä. En ole koskaan saanut keneltäkään apua lastenhoidossa ja mielestäni me kaikki ollaan pärjätty ihan hyvin.
Ei ole kummeja tai muita joille lapset lykkäisi, ihan vaan itse ollaan jälkikasvumme hoidettu.
Miten Suomessa äideillä loppuu voimat omien lasten hoidossa, jos ei ole muita auttamassa? Kertokaa miten se on mahdollista?!
Ulkomamma
[/quote]
Ei ole tullut koskaan edes kysyttyä, että voisiko "lykätä" lapsiaan johonkin. En ole kysynyt apua, enkä tarvitse. Tukiverkostolla tarkoitin lähinnä sitä, akuuteissa tilanteissa olisi joku tänne pienempien kanssa. Harrastukseni (kuorolaulu..) olen pistänyt jäihin vähäksi aikaa, asumme pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole mitään maksullisia hoitosystemejäkään. Isompia lapsia en velvoita pienempiä hoitamaan, sillä mentaliteelilla mennään että ovat todellakin mun lapsia, ei muiden tarvitse heistä vastata.
Teinilläni on todettu persoonallisuushäiriö, olen melko varma, että kuka tahansa uupuisi tässä tilanteessa, tukiverkostolla tai ilman.
t. se huorittelevan äiti
Voimia kaikille teinien vanhemmille. Itsellä toi on lähitulevaisuudessa. Mietityttää kyllä jo nyt miten sujuu parin vuoden päästä temperamenttisimman tyttäreni kanssa. Parhaiten selviää kun pysyttelee itse rauhallisena ja tyynenä. Keskustelun paikka on kun tilanne on ohi ja porukka rauhoittunut. Haistattelua ei tarvitse kenenkään sietää, mutta miten sitä voi estääkkään?
Pitää varmaan alkaa viinaa juoda et kestää haistattelun ja raivoamisen. Tiukkaa tekee välillä jo esiteininkin kanssa, vaikka aiheet on paljon kesympiä kuin isommilla.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:17"]
Vähälläpä oon päässyt tähän asti kun lukee noita tekstejä. Poika kohta 17 vee, ainoo ongelma oikeestaan on kun pelaa liian kovalla ts pitää sanoa joka kerta että ääni pienemmälle. Ei ole varastanut, ei huorittele, ei kiroile, koulussa menestyy.
[/quote]
Mun pojalle tuli murroikä vasta 18 täytettyään. Ja voi vattu mitä meininkiä. Miten laitat rajat aikuiselle? 13-vuotiaan saa kyllä kuriin vielä. Lukitsee vaikka sisään, mutta tuollaista aikuista kiukuttelijaa ei tahdo saada ruotuun millään. HUOH!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 21:56"]
Ja minä kun luulin että oma teinini on vaikea kun pari kertaa kiroili mulle. Ikinä ei huoritellut, enkä sitä hyväksy missään olosuhteissa. Järkyttävää mihin vanhemmat alistuu. Tätäkö se on kun pyhittää elämänsä lapsille eikä osaa tai kykene asettamaan rajoja.
t. kotiäiti jolla on muutakin elämää kuin lapset ja jota ei huoritella
[/quote]
En minäkään huorittelua hyväksy, enkä aio alistua! Ja tuolla pyhittämisellä tarkoitin sitä, että olen tosiaan ollut aina lapsilleni läsnä, joka ainoalle. Mun on ollut vähän hankala järjestää sitä muuta elämää, koska olen niin paljon yksin lasten kanssa. Ja tällä hetkellä nuorimmainen on niin pieni vielä, eikä tukiverkostoa tällä paikkakunnalla meillä ole, joten harrastukset ja muut olen jättänyt suosiolla sivuun muutamaksi vuodeksi.
En minäkään ole esikoisen suusta huorittelua koskaan kuullut, mutta tämän kakkosen kanssa tuli eteen sekin. Rajoja olen vetänyt ja tulen vetämään, tämä tyttö vaan tarvitsee niitä rajummin kuin esikoinen. Ja äidillehän se paha olo puretaan, onneksi, eikä missään kylillä kuitenkaan.
Ja kiitos sulle, joka kirjoitit ettei niitä kakaroita olisi pakko kaikkien tehdä. Kovasti auttoi tuo kommenttisi. Tällä palstalla kyllä saa aina pahan mielen, vaikka kuinka yrittäisi suodattaa näitä kommentteja...