ystävän lapsettomuuteen suhtautuminem

Miten suhtautua ystävään, joka kärsii lapsettomuudesta? Hän ei itse ole puhunut minulle asiasta mitään, mutta on aiemmin kertonut haluavansa lapsia ja nyt on ollut naimisissa muutaman vuoden ja ikää on pariskunnan molemmilla osapuolilla pitkälti yli 30. Olen siis 99,9% varma, että haluaisivat lapsia. Emme ole nykyisin kovin paljoa tekemisissä pitkän välimatkan vuoksi ja ehkä emme niin paljoa puhu henkeviä kuin ennen. Tuntuu tyhmältä ja vaikealta kun emme puhu mitään tästä asiasta. Ymmärrän, että aihe on varmasti kipeä ja henkilökohtainen. Siksi en jotenkin uskalla sitä puheeksi ottaakaan kun hän ei itsekään ole ottanut.
Aiemmin tämä ei niinkään ollut ongelma, en vain puhunut lapsiasioista kun ei hänkään, mutta nyt meille syntyi esikoinen ja väkisinkin on puhetta lapsista. Hänen seurassaan kuitenkin yritän mahdollisimman vähän hehkuttaa oman vauvan ihanuutta, jottei hänestä tuntuisi pahalta. Vai miten mielestänne tulisi käyttäytyä? Varautuneesti vai ihan normaalisti?