Lue keskustelun säännöt.
En jaksa aloitteetonta lasta
19.07.2020 |
Lapsella on siis ad(h)d selityksenä, mutta silti. Rasittaa kun isolle lapselle pitää varmistaa kaikki tavaroiden mukana oleminen ja ajoissa lähteminen ja mitään "ylimääräistä" ei millään tee yksin. Jos ei ole mukana ohjaamassa, niin ei tosiaan eväänsä liikauta. Jos on vastahankaisella tuulella, niin ei meinaa kehotuksestakaan tehdä yhtään mitään. Perinteinen roskien vienti on nyt ollut hommana jo monta päivää ja tänään meni hermo kun olen toistuvasti tästä sanonut eikä vieläkään ole tapahtunut. Pääsisin paljon helpommalla, kun tekisin itse, mutta tottakai mun pitääkin vaatia osallistumista. Mielestäni on hankala esimerkiksi joku taulukko, että "roskien vienti 3 x viikko, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö 3x viikko". Tai siis nuo työthän ovat semmoisia, että ne tehdään, kun tarvetta on. Mutta kun lapsi ei huomaa/välitä, että tarvetta on eli ei tajua sitä oma-aloitteisuutta tässä. Ainoa mikä on toiminut on se, että ennen kuin on lähdössä jonnekin kaverille tai ulos niin olen sanonut, että minnekään et mene ennenkuin ne työt (jotka on roikkuneet) on tehty. Sitten marisemalla tekee huolimattomasti ne työt. Mitä tällaisen kanssa pitää tehdä?! Miten te saatte keskittymishäiriöiset tai muutkin lapset toimimaan? Onko se kumminkin se joku lista ainoa, mikä voi jotenkin onnistua?
Kommentit (14)
Hirveä äiti. Tämä sama aloitus on sitä paitsi ollut täällä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset osaa kyllä käyttää keskittymishäiriötä tehokkaasti tekosyynä puhtaaseen laiskuuteen ja testaavat, meneekö läpi. Ota tiukka asenne ja tuplaa työt jos entisistäkin luistetaan. Osallista lasta myös, laita laatimaan ostoslista ja käymään kaupassa. Sitten teette yhdessä ruokaa ja lopulta hän itse saa tehdä ruoat. Toki siihen liittyy myös tiskaaminen ja roskista huolehtiminen. Muitakin juttuja voi keksiä samalla sapluunalla. Älä anna mahdollisuutta laistaa kun aloitatte jonkun askareen - kaikki mitä aloitetaan, tehdään loppuun kerralla.
Anna ympäri korvia jos alkaisi tottelemaan. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Aloitekyky lapsella kohdistuu useinkin asioihin, joista on kiinnostunut ja jotka kokee positiivisina. Keskustele lapsesi kanssa ja laatikaa yhdessä listaa niistä hommista, joita lapsi voisi tehdä. Lapsi voisi itse ehdottaa mistä hommista aloittaisi. Käskyttämällä ja negatiivisella palautteella saa harvoin lasta tekemään mitään.
Ei erityislapselta voi tuollaista vaatia, ja ap:n pitäisi tietää tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vain tottua tuohon koska selväähän on että tuo on sinulla ristinäsi vielä kun se on kolmekymppinen. Ei tuollainen olmi saa ikinä mitään mielekästä opiskelupaikkaa tai työtä eikä kykene muuttamaan omilleen. Lapsiruletissa voi voittaa tai hävitä, jotkut saa ihanan lapsen josta on älyttömästi iloa ja hyötyäkin sitten kun itse vanhenee. Jotkut, kuten sinä, saa sitten jotain muuta. Ei se ole kenenkään syytä.
No, kyllä se vaan ikävä kyllä on niin, että keskittymishäiriöinen ihminen ei havaitse tuollaisia asioita kovin helposti. Minulla on kotona 20-vuotias add-tytär, joka on samanlainen "taivaarannanmaalari", jota pitää muistutella arkisista asioista.
Ei se ole sama asia kuin laiskuus tai ilkeys, ajatukset vaan lentää sen verran moneen suuntaan, että osa asioista tuppaa unohtumaan tai hän muistaa ne vain osan ajasta. Jopa ihan mieluisia asioita voi unohtua, ei pelkästään kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitekyky lapsella kohdistuu useinkin asioihin, joista on kiinnostunut ja jotka kokee positiivisina. Keskustele lapsesi kanssa ja laatikaa yhdessä listaa niistä hommista, joita lapsi voisi tehdä. Lapsi voisi itse ehdottaa mistä hommista aloittaisi. Käskyttämällä ja negatiivisella palautteella saa harvoin lasta tekemään mitään.
No en nyt tiedä miten kotityöt voi naamioida kovin kiinnostaviksi. Olen yrittänyt sitä neutraalisti sanomista ennen käskyttämistä mutta eipä silläkään ole mitään vaikutusta. Mutta pitää joo rauhallisessa tilanteessa yrittää yhdessä tehdä suunnitelma. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitekyky lapsella kohdistuu useinkin asioihin, joista on kiinnostunut ja jotka kokee positiivisina. Keskustele lapsesi kanssa ja laatikaa yhdessä listaa niistä hommista, joita lapsi voisi tehdä. Lapsi voisi itse ehdottaa mistä hommista aloittaisi. Käskyttämällä ja negatiivisella palautteella saa harvoin lasta tekemään mitään.
No en nyt tiedä miten kotityöt voi naamioida kovin kiinnostaviksi. Olen yrittänyt sitä neutraalisti sanomista ennen käskyttämistä mutta eipä silläkään ole mitään vaikutusta. Mutta pitää joo rauhallisessa tilanteessa yrittää yhdessä tehdä suunnitelma. Ap
Siis kaupassakäyminen, ruuanlaitto, roskien vieminen ja siivous on täällä oikeastaan ainoat kotityöt, ei ole mitään esim ulkotöitä jotka olisivat "hauskempia". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä se vaan ikävä kyllä on niin, että keskittymishäiriöinen ihminen ei havaitse tuollaisia asioita kovin helposti. Minulla on kotona 20-vuotias add-tytär, joka on samanlainen "taivaarannanmaalari", jota pitää muistutella arkisista asioista.
Ei se ole sama asia kuin laiskuus tai ilkeys, ajatukset vaan lentää sen verran moneen suuntaan, että osa asioista tuppaa unohtumaan tai hän muistaa ne vain osan ajasta. Jopa ihan mieluisia asioita voi unohtua, ei pelkästään kotitöitä.
Niinhän se tietysti on. Mutta miten olet sitten saanut hänet liikkeelle? Kai olet kuitenkin edellyttänyt osallistumista? Omasta mielestä olen ihan riittävän/varmaan liian joustava jo ollut jos olen pari kertaa sanonut, että tuopa pyykitkoneeseen tai huomasin, että että et ole vielä vienyt roskia kun eilen (toissapäivänä,sitä edellisenä...) lupasit. Se alkaa jossain vaiheessa vtutuskäyrä nousta, kun jankutukseen/muistutteluun menee enemmän energiaa kun puolesta homman tekemiseen. Varmaan aitoon unohtamiseen sitten vielä päälle tottelemattomuutta tulee eri ikäkausina. Tai jos yrittää peittää suostumattomuudella sitä, että oikeasti unohtaa paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain tottua tuohon koska selväähän on että tuo on sinulla ristinäsi vielä kun se on kolmekymppinen. Ei tuollainen olmi saa ikinä mitään mielekästä opiskelupaikkaa tai työtä eikä kykene muuttamaan omilleen. Lapsiruletissa voi voittaa tai hävitä, jotkut saa ihanan lapsen josta on älyttömästi iloa ja hyötyäkin sitten kun itse vanhenee. Jotkut, kuten sinä, saa sitten jotain muuta. Ei se ole kenenkään syytä.
Ei lapsi asu kotona enää kolmekymppisenä enkä hoida aikuisen kaikkia asioita enää. Jossain vaiheessa on pakko itsenäistyä vaikka olisi jotain erityisyyttä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain tottua tuohon koska selväähän on että tuo on sinulla ristinäsi vielä kun se on kolmekymppinen. Ei tuollainen olmi saa ikinä mitään mielekästä opiskelupaikkaa tai työtä eikä kykene muuttamaan omilleen. Lapsiruletissa voi voittaa tai hävitä, jotkut saa ihanan lapsen josta on älyttömästi iloa ja hyötyäkin sitten kun itse vanhenee. Jotkut, kuten sinä, saa sitten jotain muuta. Ei se ole kenenkään syytä.
Ei lapsi asu kotona enää kolmekymppisenä enkä hoida aikuisen kaikkia asioita enää. Jossain vaiheessa on pakko itsenäistyä vaikka olisi jotain erityisyyttä. Ap
Voit olla väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä se vaan ikävä kyllä on niin, että keskittymishäiriöinen ihminen ei havaitse tuollaisia asioita kovin helposti. Minulla on kotona 20-vuotias add-tytär, joka on samanlainen "taivaarannanmaalari", jota pitää muistutella arkisista asioista.
Ei se ole sama asia kuin laiskuus tai ilkeys, ajatukset vaan lentää sen verran moneen suuntaan, että osa asioista tuppaa unohtumaan tai hän muistaa ne vain osan ajasta. Jopa ihan mieluisia asioita voi unohtua, ei pelkästään kotitöitä.
Niinhän se tietysti on. Mutta miten olet sitten saanut hänet liikkeelle? Kai olet kuitenkin edellyttänyt osallistumista? Omasta mielestä olen ihan riittävän/varmaan liian joustava jo ollut jos olen pari kertaa sanonut, että tuopa pyykitkoneeseen tai huomasin, että että et ole vielä vienyt roskia kun eilen (toissapäivänä,sitä edellisenä...) lupasit. Se alkaa jossain vaiheessa vtutuskäyrä nousta, kun jankutukseen/muistutteluun menee enemmän energiaa kun puolesta homman tekemiseen. Varmaan aitoon unohtamiseen sitten vielä päälle tottelemattomuutta tulee eri ikäkausina. Tai jos yrittää peittää suostumattomuudella sitä, että oikeasti unohtaa paljon. Ap
Kyllä, edellytän esimerkiksi kissasta huolehtimista, tiskarin tyhjennystä ja oman huoneensa siistinä pitämistä. Ja totta, muistuttelu on ärsyttävää, mutta kun tiedän, mistä tuo hajamielisyys johtuu, en liikoja vedä asiasta hernettä nenään.
Jankuttaminen tai nalkuttaminen eli kiukkuinen muistuttelu ei johda parempaan, vaan huonompaan lopputulokseen.
Olettaisin tyttäreni silti kykenevän omassa kämpässään huolehtimaan asioista. Ei ehkä samalla lailla kuin äitinsä, mutta omalla tavallaan. Kun äiti ei muistuttele tai paikkaa tekemättömiä töitä, ne on ennen pitkää pakko huolehtia.
Välillä mietin, että olenko kuitenkin lellinyt ja päästänyt helpolla niin paljon, että lapsi on tuollainen. Kun itse kyllä lapsena tein töitä ja sisarukset teki ihan velvollisuudentunnosta, yhteiseksi hyväksi ja äidin iloksi. Enkä kehdannut kieltäytyä tai jättää vaan tekemättä, jos äiti pyysi jotain, vaikka olisin halunnutkin. Eikö mun lapselle sitä tajua ole jotenkin muodostunut, että pitää tehdä jotain.
Mutta sitten toisaalta se on oikeastikin ihan avuton, ei esimerkiksi osaa löytää sortsejaan, jos on nälkäinen niin tulee sanomaan mulle sen sijaan että ihan itse vaikka keksisi etsiä banaanin keittiöstä ja kuorisi sen ym. Ap