miten saan 3-v tottelemaan

Pahoittelin loppuun kirjoitusvirheitä ja jostain syystä teksti tuli yhteen pötköön vaikka laitoin kappalejaot!
Huvittaa vain että sinulla oli kirjoitusvirhettä jo noin lyhyessä pätkässä vaikka minua siitä kritisoit =D

Positiivisuutta ei saa unohtaa!
On erilaisia hyviä puolia paljon joita kannattaa kehua: "söit nopeasti/siististi. Piirsit taitavasti, olitpa kauniisti tilanteessa X, ihana kun huomasit kiittää, puit taitavasti sukat!"

Minulle tulee mieleen että oletko miten paljon läsnä, en siis tarkoita paikalla vaan sitä että olet olemassa lastasi varten. Näytät esimerkillä ja ohjaat.

Ymmärrän kyllä uhman mutta uhmaikäinenkin tykkää päästä auttamaan laittamaan tiskejä kanssasi tai ottaa vaatetta pois pesukoneesta ja antaa ne sinulle. Näin et myöskään jätä lasta yksin kun otat mukaan. Lapselle voi laittaa vaikka omat astiat omalle hyllylle jonne lapsi yltää. Voi kattaa omat astiansakin pöytään.

Ja turvallisuus on asia josta ei voi joustaa. Jos tiedät ettet voi luottaa lapseen vaan hän karkaa niin se pitää estää: on hihnoja ja lukkoja! Ikkunat täytyy salvata turvallisiksi ja asioita voidaan opetella käyttämään yhdessä. Mutta ne joihin lapsi ei mene niin ne pitää vaan lukita tarpeen vaatiessa.

Lasta kannattaa ohjata kaikkeen hyvään toimintaan ja kehua. Lisäbonuksena voi ottaa tarrat ja niitä voi ostaa kaappiin ja antaa juuri oman tuntemuksen mukaan, kyllä lasta voi kehua todella paljonkin. Ihan vaan vaikka saa kengät jalkaan ilman draamaa! ;)

Itsestä kannattaa pitää huolta. Ainakin minä olen käynyt uhmien aikaan useammin lenkillä ja rentoutumassa vaan vaikka metsässä, näin jaksaa kun pako on itsellekin tiedossa.

Rytmi päivälle auttaa helpottamaan itselleenkin että vaikeat kohdat on ulkoa sisään tultaessa, ruokailu ja päiväuniaika? Ja niille kun järjestää rutiinit niin lapsi oppii muistamaan että mitä seuraavaksi tulee. Nukkukaa! Älä anna lapsen nukahtaa yksin jos se ei toimi. Joskus lapsi kaipaa apua nukahtamiseen mutta sekin menee ohi. En tiedä onko se sitten huomionkaipuuta vai mikä mutta tuo nukuttamisen vaiva menee ohi aikanaan.
Ja jos sinulla on mahdollisuus niin mene itsekin maate vaikka lapsen viereen. Voi päiväunet tehdä myös vaikka teltassa, majassa tai pumpattavassa patjassa.

Minusta kannattaa miettiä mitä kaikkea kieltää. Koska olen huomannut että joskus kun alkaa itsellä olemaan voimat vähissä ja tuntuu että kieltää jatkuvasti niin onko kaikki kieltämisen arvoistakaan? On ihan OK että joskus et huomaa. Ehdottomia joita huomaat on kun voi sattua vaikka kivi silmään tms. mutta jotain pieniä voi katsoa ohi. Sillä joskus lapsi saattaa hakea huomiotasi ihan vaan tekemällä hölmöjä mutta jos et sano siitä niin lapsi antaa sitten ollakin. Kannattaa kokeilla!
Anopillani on ollut joskus tapana sanoa että hän menee nyt yksin tai miehensä kanssa makkariin ja sinne ei tulla ellei jollain käsi irtoa. Lapset pärjää vaikkei heitä kokoajan paimenna. Mutta silloin toki pitää koti olla turvallinen ja lapsen pysyä kotona..

Takalukot kannattaa siis laittaa käyttöön ja opettaa että miten ovista kuljetaan, kuka ne avaa ja miten ulkona ollaan. Lapsi oppii kun selittää (lue=lässyttää) miten muutkin tekee/ei tee.

Itselleni vesikaivot on ollut haasteellisia, sanon että ei jää vedelle ei jää tilaa jos kaikki laittaa kaivoon kiviä.

Kannattaa muistaa että jokaisella lapsella on elämä kasvamista, se tarkoittaa että lasta pitää opettaa ja se ei tapahdu nopeaan eikä kerrasta. 3- vuotias on pieni, koulun aloittavakin on! Tuntuu että ihmisillä on kova tarve saada leikki-ikäisetkin käyttäytymään kuin aikuiset..

Jos mahdollista niin pohdi teidän sääntöjä. Onko niitä liikaa? Onko osa liian vaativia 3- vuotiaalle? Sääntöjä muutetaan kun lapsi kasvaa. Yksi toimiva on vaikka puistossa rajata lapsen leikkipaikkaa sen mukaan miten käyttäytyy! Jos lapsi karkaa, riehuu tai ilkeilee niin lapsen leikkipaikkaa kutistetaan. Kun lapsi osaa taas leikkiä nätisti niin leikkitila kasvaa.

Jos lapsi ei osaa kävellä nätisti niin kulku tapahtuu joko rattaissa tai hihnassa. Tuossa iässä lapsi ei ole vastuussa liikenneturvallisuudesta eikä sitä ymmärrä.
Liikenneturvallisuus on sitten taas niin paljon eri asia kuin kiljuuko lapsi jos joutuu lähtemään kotiin kesken leikkien.

Kannattaa miettiä ruokailja ja päiväunien sijoittelua. Lapsen saa yhteistyökykyiseksi positiivisella juttelulla ja houkuttelemalla jollain mukavalla mitä tapahtuu kohta. Ja anna lapselle aikaa lopettaa leikki. Lähde puistosta niin että kerrot että lähdette vartin päästä. Ja muistuta myöhemmin muutamana kertana että kohta lähdetään. Ja ennen lähtöä vaikka laskette liukumäkeä 5 kertaa. Ja lopuksi yksi ylimääräinen liuku niin tulee hyvä mieli lähteä. ;)

Koita pitää lapsen mieli korkeana. Tee muutama yksinkertainen sääntö; ei saa satuttaa, ei saa hajoittaa eikä saa karata. Ja sitten kaikkea hyvää päälle. Kehuja satamaan!

Jos ajattelet "lapsi on tuhma, kaikki muutkin käskee, elämä on raskasta" niin kaikki hyvä jää taka-alalle ja niiden hehkutus unohtuu kun edessä on aina jo odotettavat kamalat ongelmat.

Voi perse! Miksi toi kirjoitus tuli pötköön?
Ihan kamala tämä uusi kirjoitusvalikko jossa näköjään saa hakata ylimääräsiä rivejä ettei tule kaikki yhteen!!

Anteeksi tuo pötköön kirjoittaminen, luulin että se tulee väliriveillä.. :(

23

Paljon ajatuksia edellä tulikin. Oman rauhallisuuden säilyttäminen on ainakin meillä ihan avainasia, muuten on peli menetetty jos molemmat samassa mielentilassa.

Ennakoiminen, eli etukäteen kerrotaan mitä kohta tapahtuu.Oikeaan tekemiseen ohjaaminen, ts esim sinne hiekkikselle sitten mukaan vähän virittelemään fiksumpia leikkejä jos näyttää että alkaa kehittyä hiekan heittelyn suuntaan. Toistamisesta eroon pääseminen, eli jos sanot jotain niin älä jää jankkaamaan vaan huolehdi sitten kädestä pitäen että toteutuu. Kieltojen miettiminen siten, ettei tule kiellettyä vain kieltämisen vuoksi vaan että siihen on aina joku oikea syy. Yhteinen aika, mukava tekeminen, kotitöihin osallistaminen. Virikkeiden miettiminen, ei liikaa eikä liian vähän.

Helpommin sanottu kuin tehty, totean usein omankin 3v:n kanssa. Välillä menee paremmin, välillä huonommin, ja jos tulee itse ylireagoitua, anteeksipyytäminen lapselta on tärkeää. Omalle kotihoidossa olevalle pojalle ainakin on tärkeää kaveriseura. Yleensä käydään lähes päivittäin kerhoissa tms. ja jos jostain syystä jää väliin niin mellastminen on tavallista pahempaa.

Meillä aamuihin auttaa parhaiten ennakointi: Eli lasta ei repäistä yhtäkkiä yllättäen piirretyn edestä ja käsketä laittamaan vaatteita päälle, vaan ennakoiden: Jo edellisenä iltana (ja kyllä, joka armas ilta...) muistutetaan, että huomenna on päiväkotipäivä. Aamulla kerrataan mitä tehdään: ensin saa syödä leivän ja katsoa 2 jaksoa piirrettyä, sitten laitetaan tv kiinni ja on aamupesujen aika jne. Ja yleensä yritän vielä sitä toista jaksoa laittaessani muistaa muistutella, että tämä on viimeinen, tämän jälkeen lähdetään.

Tämä siis toimii ainakin meidän nyt 4v hitaasti lämpiävän pojan kanssa. Siirtymätilanteet ovat meillä olleet ongelma, joista syntyy eniten uhmaa, joihin tuo ennakointi toimii parhaiten.