miten saan 3-v tottelemaan

Ongelma on: Arestit ja rajoittamiset käytössä. Tuntuu että en jaksa enää, että omasta mielestäni olen jo kokeillut kaiken.

Kokeile ottaa syliin ja olla ihana äiti, joka on mukana lapsen tekemisissä eikä jakelemassa tuomioita.

Juu, se sylipuoli jäikin kertomatta. Kyllä hän on sylissä ja saa positiivista huomiota. Ei ole pelkkää tuomiolla oloa lapsen olot.

Näihin uhmakohtauksiin ja uhmaamiseen olisin vertaistukea  kaivannut.

Tehosana: EI. Ei rajoittamiset ja arestit toimi iässä, jolloin ei edes muista, mitä 20 min sitten tullut tehtyä.

Kaikkein eniten uhmaavat ja riehuvat niiden lapset, joiden vanhemmat rääkyvät ja rankaisevat lujimmin.

Aggressiivinen käytös oli selvästi yleisempää lapsilla, jotka katsoivat televisiota ja joten televisio kiinni lapsen valveilla olon ajaksi.

Lapsi katsonut tvtä vain aamupalan jälkeen sen aikaa että siivoan keittiön. Ip harvoin. Leikitään ja ollaan ulkona.

Eikö lapsi voisi sen television katsomisen sijaan auttaa siinä keittiön siivouksessa?! Tai pukeutua sinä aikana.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 12:25"]

Kaikkein eniten uhmaavat ja riehuvat niiden lapset, joiden vanhemmat rääkyvät ja rankaisevat lujimmin.

[/quote]

Aivan. Lapsethan oppii esimerkistä, eikä aresteilla, rajoituksilla eikä varsinkaan sanomalla.

Onhan se helpompaa istuttaa lapsi television eteen, kun esim. ottaa lapsi mukaan kotitöihin.

Uhkailu, lahjonta ja kiristys toimii aina.

no mä olen kyllä samaa mieltä kuin moni. Kannattaa keskittyä kertomaan ja opettamaan sitä mitä saa tehdä, eikä niinkään toistella koko ajan sitä mitä ei saa tehdä. 

Käskytys ja arestit lisäävät monella lapsella uhmaa. Siksi monilla lapsilla toimii opettaminen ja ohjaaminen huomattavasti paremmin kuin kieltäminen ja rankaisu.

SIis ihan yksinkertaisesti:

siellä hiekkalaatikolla kerrot lapselle, että alkaa lapioida hiekkaa ämpäriin ja rakentamaan hiekkalinnaa. Itse autat linnan rakentamisessa. Lapsen huomio keskittyy linnan rakentamiseen ja olet itse lähellä ratkaisemaan ristiriitoja ENNEN kuin on siinä hiekan heittely -vaiheessa.

Koita tällaista: Ala pitää lasta "isona" ja taitavana. Pidä itse itsesi rauhallisena, tiukassa tilanteessa vaikka kuvittele että hän ei olekaan sinun lapsesi vaan jonkun muun ja sinulla vain hoidossa tänään. 

Jos lapsi ei kuuntele, menet hänen luokseen, otat rauhallisesti käsistä kiinni ja menet itse samalle korkeudelle lapsen kanssa. Kerrot miksi ei saa tehdä mitä kiellät. "Sinä et saa mennä pihasta pois, muuten äiti ei näe sinua ja äiti huolestuu." Varmista lapsen ymmärtäneen asia kysymällä miksi ei pihasta saa mennä pois. 

Muista myös valvoa että lapsi suorittaa annetut tehtävät. Jos pyydät lasta vaikkapa viemään lautasen tiskipöydälle ruoan jälkeen, ja jos hän ei tottele, sanot uudestaan. Ilman uhkauksia, huutoja tai ärtymystä. Jos ei lapsi tee, menet luokse, otat kädestä ja talutat lapsen lautasen luokse, laitat hänen kätensä ottamaan lautasen ja sitten kädestä pitäen viette sen lautasen tiskiin. Sen jälkeen ei mitään kehuja, vaan asia jää siihen. Kunhan viet loppuun tilanteen.

Voit myös laskea kolmeen. Ensimmäinen sanominen on eka. Sanot että kun pääset kolmoseen, niin tulee seuraus. Sitten sanot ohjeen uudestaan ja kaksi. Silloin on viime hetki toimia. Sitten sanot että "Kolme!" ja menet kädestä pitäen laittamaan lapsen tekemään mitä piti.

Kun lapsi tottelee hyvin, muista näyttää tosi iloista naamaa ja kehua kuinka hän on jo niin reipas ja taitava, ja miten äiti tuli iloiseksi. 

Näillä minä pärjään vaikean kolmevuotiaan kanssa.

Aika mielenkiintoisia neuvoja olet saanut...

Mulla on 2.5 vuotias poika, jolla selvästi jo uhmaikä. Ja oon niin tyytyväinen et jaksaa kattoa telkkaria vaikkapa sen 15min. Saan juoda vaikka kahvikupposen rauhassa:)

Meillä auttaa muksun kiukkuiluihin aikuisen johdonmukaisuus ja asioista kertominen. Eli sanon vaikka et nyt syödään ja sitten mennään pesulle. Ja kiukun yllättäessä ihan vaan harhautetaan muksun huomio johonkin muuhun ;)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:16"]

SIis ihan yksinkertaisesti:

siellä hiekkalaatikolla kerrot lapselle, että alkaa lapioida hiekkaa ämpäriin ja rakentamaan hiekkalinnaa. Itse autat linnan rakentamisessa. Lapsen huomio keskittyy linnan rakentamiseen ja olet itse lähellä ratkaisemaan ristiriitoja ENNEN kuin on siinä hiekan heittely -vaiheessa.

[/quote]

Ja tämä neuvo ei ainakaan mun järkeen mene. Tuli sellanen mielikuva, että mä istun siinä vieressä valvomassa että joskohtavaikka muksu heittelee hiekkaa. Eli tavallaan odottaisin siinä vieressä että kohta se käyttäytyy huonosti.

Ainakin lapsen tunteisiin vetoaminen on kyseenalaista, jos sitä ja tätä äiti huolestuu.

Kyllä lasta on siellä hiekkalaatikolla pidettävä kädestä pitäen kiinni niin pitkää, että hän siellä osaa käyttäytyä. Sama koske sitä tielle juoksemista. Se on  vaan vanhemman loputon tehtävä olla iholla, jos lapsi on vaaraksi itselleen ja muille.

Täysin eri asia toki on, jos tälläistä huolta ei ole niin sille lapselle voi sitä tilaan antaa.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:50"]

Ainakin lapsen tunteisiin vetoaminen on kyseenalaista, jos sitä ja tätä äiti huolestuu.

Kyllä lasta on siellä hiekkalaatikolla pidettävä kädestä pitäen kiinni niin pitkää, että hän siellä osaa käyttäytyä. Sama koske sitä tielle juoksemista. Se on  vaan vanhemman loputon tehtävä olla iholla, jos lapsi on vaaraksi itselleen ja muille.

Täysin eri asia toki on, jos tälläistä huolta ei ole niin sille lapselle voi sitä tilaan antaa.

[/quote]

Täytyy sanoa että olen täysin eri mieltä kanssasi. Mulla on 3 lasta enkä kyllä kenenkään "iholla" ole ollut. Olen lähellä jos minua tarvitaan, mutta en iholla.

Missäs vaiheessa se lapsesi oppii siellä hiekkalaatikolla käyttäytymään muiden lasten kanssa, jos olet koko ajan silottamassa lapsesi tietä. Valitettavasti elämään kuuluu hieman hiekan heittämistä tai lapiosta päähänsä saamista.Tai hiekkalaatikon reunan yli putoamista, vähän mustelmia ja naarmuja. Pikkuhiljaa siitä sitten opitaan mikä on sopivaa ja mikä ei. Milloin pitää olla varovainen ja milloin sitä äitiä kannattaa kuunnella :)

Tämä nyt on mun tapani toimia äitinä, jokaisellahan ne on omat toimintatapansa :)

Ilmeisesti 16 ei ole vieläkään oppinut mikä on ok, mikä ei. Luuletko että muiden lasten vanhemmista on kiva vahtia mitä älytöntä sun lapset tekee pihalla? Ja kun niille sanoo et noin ei sovi tehdä, ni otat ne sanomiset ittees?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:18"]Ilmeisesti 16 ei ole vieläkään oppinut mikä on ok, mikä ei. Luuletko että muiden lasten vanhemmista on kiva vahtia mitä älytöntä sun lapset tekee pihalla? Ja kun niille sanoo et noin ei sovi tehdä, ni otat ne sanomiset ittees?[/quote]
Ei minun lapseni ilman valvontaa ole. En ole iholla kiinni vaan olen kyllä vieressä. Ja puutun jos puuttumista tarvitaan, vaan en samasta lapionvarresta lapseni kanssa pidä kiinni. Ja alle 3-vuotiaani osaa kyllä itsekseen tehdä hiekkakakkuja.
Toki lapsieni tekemisiin saa puuttua jos on tarve, en siitä itseeni ota :)

Ja täytyy sanoa että tämä nykyajan tyyli on minusta outo. Esimerkki: 2lasta leikkii vierekkäin hiekkalaatikolla. Iältään vaikka alle 3-v. Lapiot vaihtaa omistajaa eikä kumpikaan ole moksiskaan :) Leikki jatkuu.. Vierestä syöksyy toisen muksun äiti,
-Ei, ei saa viedä kädestä!! Anna lapio heti takaisin ! Pyydä kaverilta anteeksi..

Miksi? Eikö siihen toisen kanssa leikkimisen opetteluun kuulu tuollainen, miksi aikuisen pitää tuohon puuttua kun kumpikaan leikkijöistä ei asiasta välitä tai mieltään pahoita ?
-16-

Koko ketjua en ole lukenut enkä jaksakkaan ;) Mutta nuo ensimmäiset vastaukset alkoi oikeasti ärsyttämään.

Minä olen kolmen lapsen äiti ja kokemusta siis kolmesta erilaisesta lapsesta. Esikoisella joka kohta 9 vuotta on ADD diagnoosi ja kehityksessä viivettä, keskimmäisellä joka 6 vuotta ADHD ja asperger ja kuopus joka 3 vuotta ei mitään.

Muistan esikon kohdalla kun ihmettelin mikä mättää kun mikään ei suju, ulkona ei ollut kiva olla kun mitään ei uskonut ja sisälläkin oli yhtä uhmaa vaan. Ei auttanut mikään kuri ja pidin itseäni huononä äitinä.
Keskimmäisen kohdalla aika lailla sama juttu paitsi että puistossa pystyttiin joten kuten käymään kun hiekkalaatikolla jaksoi leikkiä kuitenkin.

Kun kuopuksen sain niin huomasin että vika ei olekkaan minussa kasvattajana. Vaikka kuopus omaakin vahvan tempperamentin niin hän on kuitenkin hallittavissa ja komennettavissa. Hänen kasvattaminen on mukavaa kun asiat menee perille vaikka uhmaa löytyykin =)
Tämä alku siis tarkoitettu teille jotka kritisoitte äitiä pointtina se että jos en omistaisi kahta erityislasta ja olisi vaan tuo uhmakas kolmevuotias nenttilapsi niin voisin olla samaa mieltä teidän kanssa että vika on ehdottomasti kasvatuksessa!

Sinulle AP jaksamista! Tuo on ikä joka koettelee vanhempia, oli lapsi sitten erityislapsi tai ei. Lyhyet selkeät ohjeet on varmasti paras konsti ja se että on aina johdonmukainen.
Entä oletko kuullut liikennevaloista? Niissä on vihreä, keltainen ja punainen lappu joita näyttää lapselle. Vihreää tietty niin usein kuin pystyy eli aina kun lapsi on kiltisti =) Keltaista kun näyttää niin silloin ollaan jo vaaravyöhykkeellä. Jos lapsi muuttaa käytöstään parempaan keltaista näytettäessä niin heti vihreää! Ja punainen on tietty se viimeinen pisara josta seuraa sovittu rangaistus, esim se jäähy. Voit itse päättää montako kertaa "varoitat" näyttämällä keltaista ennen jäähyä mutta paras on että max 3 kertaa näyttää ja sitten punainen kortti ja lapsi pois tilanteesta jos käytös ei muutu.

Sylittelyt ym hellimiset varmasti tiedät itsekkin hyviksi niin en ala sellaisia neuvomaan ;) Tässä oli vaan itse ongelmaan pari vinkkiä =)

Kiireessä kirjoitettu enkä tarkastanut tekstiä joten pahoittelut kirjoitusvirheistä ;)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:58"]Koko ketjua en ole lukenut enkä jaksakkaan ;) Mutta nuo ensimmäiset vastaukset alkoi oikeasti ärsyttämään. Minä olen kolmen lapsen äiti ja kokemusta siis kolmesta erilaisesta lapsesta. Esikoisella joka kohta 9 vuotta on ADD diagnoosi ja kehityksessä viivettä, keskimmäisellä joka 6 vuotta ADHD ja asperger ja kuopus joka 3 vuotta ei mitään. Muistan esikon kohdalla kun ihmettelin mikä mättää kun mikään ei suju, ulkona ei ollut kiva olla kun mitään ei uskonut ja sisälläkin oli yhtä uhmaa vaan. Ei auttanut mikään kuri ja pidin itseäni huononä äitinä. Keskimmäisen kohdalla aika lailla sama juttu paitsi että puistossa pystyttiin joten kuten käymään kun hiekkalaatikolla jaksoi leikkiä kuitenkin. Kun kuopuksen sain niin huomasin että vika ei olekkaan minussa kasvattajana. Vaikka kuopus omaakin vahvan tempperamentin niin hän on kuitenkin hallittavissa ja komennettavissa. Hänen kasvattaminen on mukavaa kun asiat menee perille vaikka uhmaa löytyykin =) Tämä alku siis tarkoitettu teille jotka kritisoitte äitiä pointtina se että jos en omistaisi kahta erityislasta ja olisi vaan tuo uhmakas kolmevuotias nenttilapsi niin voisin olla samaa mieltä teidän kanssa että vika on ehdottomasti kasvatuksessa! Sinulle AP jaksamista! Tuo on ikä joka koettelee vanhempia, oli lapsi sitten erityislapsi tai ei. Lyhyet selkeät ohjeet on varmasti paras konsti ja se että on aina johdonmukainen. Entä oletko kuullut liikennevaloista? Niissä on vihreä, keltainen ja punainen lappu joita näyttää lapselle. Vihreää tietty niin usein kuin pystyy eli aina kun lapsi on kiltisti =) Keltaista kun näyttää niin silloin ollaan jo vaaravyöhykkeellä. Jos lapsi muuttaa käytöstään parempaan keltaista näytettäessä niin heti vihreää! Ja punainen on tietty se viimeinen pisara josta seuraa sovittu rangaistus, esim se jäähy. Voit itse päättää montako kertaa "varoitat" näyttämällä keltaista ennen jäähyä mutta paras on että max 3 kertaa näyttää ja sitten punainen kortti ja lapsi pois tilanteesta jos käytös ei muutu. Sylittelyt ym hellimiset varmasti tiedät itsekkin hyviksi niin en ala sellaisia neuvomaan ;) Tässä oli vaan itse ongelmaan pari vinkkiä =) Kiireessä kirjoitettu enkä tarkastanut tekstiä joten pahoittelut kirjoitusvirheistä ;)[/quote]

Ikävä, että näit vaivaa...mutta en jaksa lukea teksitäsi. Lukija on teksin asiakas ja odotottaisin kirjoittajan näkevän sen verran vaivaa, että tarkistaisi kirjoitusasun ja korjaisi suurimmat virheet.