12v esiteini vinkuu koko ajan

Miksi yrität tehdä vaikka mitä? Eikö normaali "lopeta vinkuminen" ole sinulle kasvattajana vaihtoehto?

On. Esiteini haluaa aikuiselta läsnäoloa, läheisyyttä ja sitä että hän tulee aidosti kuulluksi. Älä ainakaan provosoidu ja lähde mukaan vinkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yrität tehdä vaikka mitä? Eikö normaali "lopeta vinkuminen" ole sinulle kasvattajana vaihtoehto?

Tietysti on mutta mikään ei tunnu auttavan. Suuttuu joka asiasta.

Mikään ei estä sinua kieltämästä sitä vinkumista jos koet, että se on häiritsevää.

Määräät vaikka sen esiteinin arestiin joka kerta, kun se vinkuu, ja totta kai et anna sille sitä asiaa mitä se yritti vinkumalla saada itselleen.

Meidän 7-vuotias on samanlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yrität tehdä vaikka mitä? Eikö normaali "lopeta vinkuminen" ole sinulle kasvattajana vaihtoehto?

Tietysti on mutta mikään ei tunnu auttavan. Suuttuu joka asiasta.

Etkö siis kurita sitä mitenkään?

- Ruutukielto...?

- Kotiaresti...?

- Nurkkaan seisomaan...?

- Rahaa lapselta pois...?

- Polkupyörä takavarikkoon...?

- Ylimääräisiä kotitöitä...?

- Ynnä muuta...

Luulisi sentään jonkun tai joidenkin keinojen tehoavan.

Sillä on alamittaiset aivot ja rajallinen kyky kestää pettymyksiä, ja täällä ehdotellaan rangaistuksia?

Jos et kestä vinkumista, sun pitää poistua itse tai pyytää lasta poistumaan.

Aikuisena toivottavasti yrität auttaa lasta parhaan kykysi mukaan.

Aina ei voi onnistua, joten yksi tärkeä homma sinulla on hanskata omat riittämättömyydentunteesi.

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Vierailija kirjoitti:

Sillä on alamittaiset aivot ja rajallinen kyky kestää pettymyksiä, ja täällä ehdotellaan rangaistuksia?

Jos et kestä vinkumista, sun pitää poistua itse tai pyytää lasta poistumaan.

Aikuisena toivottavasti yrität auttaa lasta parhaan kykysi mukaan.

Aina ei voi onnistua, joten yksi tärkeä homma sinulla on hanskata omat riittämättömyydentunteesi.

12v:llä on jo sen verran kehittyneet aivot, että se kyllä kykenee olemaan asiallisesti jos sitä vaaditaan. Eri asia sitten, että vaaditaanko. Monissa perheissä kun ollaan sitä mieltä, että jopa myöhäisteinit ovat "pieniä ja kehittymättömiä joilta ei voi vaatia asioita".

Good old nahkaremmi.

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Onko astmalääkitys kohdallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Sori, en ajatellut vinkumisen olevan huonoa käytöstä vaan teiniyteen liittyvää hormonimyrskyä ja ahdistuksen purkua, joka ei poistu piiskalla tai käskystä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Sori, en ajatellut vinkumisen olevan huonoa käytöstä vaan teiniyteen liittyvää hormonimyrskyä ja ahdistuksen purkua, joka ei poistu piiskalla tai käskystä...

Aina löytyy joku selitys sille, että miksi ei voi olla ihmisiksi. Oli se sitten hormonimyrsky tai yhteiskunnan sortorakenteet. Vankilat ovat täynnä näitä tapauksia joilla ei kuulemma ollut mitään vastuuta omasta käytöksestään vaan olivat vain olosuhteiden uhreja.

Mitä AP tarkoittaa vinkumisella? Minun äitini mielestä vinguin jatkuvasti, kun yritin kertoa, mikä ahdistaa. No, vuosia myöhemmin ahdistuneisuushäiriö dg, ja äitee harrastaa sumutusta siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Sori, en ajatellut vinkumisen olevan huonoa käytöstä vaan teiniyteen liittyvää hormonimyrskyä ja ahdistuksen purkua, joka ei poistu piiskalla tai käskystä...

Aina löytyy joku selitys sille, että miksi ei voi olla ihmisiksi. Oli se sitten hormonimyrsky tai yhteiskunnan sortorakenteet. Vankilat ovat täynnä näitä tapauksia joilla ei kuulemma ollut mitään vastuuta omasta käytöksestään vaan olivat vain olosuhteiden uhreja.

Arvaa mitä?

Vankilat ovat täynnä lapsuudessaan hiljaiseksi hakattuja ja rankaistuja.

Vierailija kirjoitti:

On. Esiteini haluaa aikuiselta läsnäoloa, läheisyyttä ja sitä että hän tulee aidosti kuulluksi. Älä ainakaan provosoidu ja lähde mukaan vinkumiseen.

Kyllä minä halusin teininä rauhassa oloa enkä mitään läheisyyttä. Ajatuskin vanhempien kanssa olemisesta ja puhumisesta oli kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Sori, en ajatellut vinkumisen olevan huonoa käytöstä vaan teiniyteen liittyvää hormonimyrskyä ja ahdistuksen purkua, joka ei poistu piiskalla tai käskystä...

Aina löytyy joku selitys sille, että miksi ei voi olla ihmisiksi. Oli se sitten hormonimyrsky tai yhteiskunnan sortorakenteet. Vankilat ovat täynnä näitä tapauksia joilla ei kuulemma ollut mitään vastuuta omasta käytöksestään vaan olivat vain olosuhteiden uhreja.

Arvaa mitä?

Vankilat ovat täynnä lapsuudessaan hiljaiseksi hakattuja ja rankaistuja.

Aika paljon se kertoo sinusta, jos huonon ja häiriköivän käytöksen kieltäminen ja siitä rankaiseminen on "hiljaiseksi hakkaamista".

Ilmeisesti lasta pitäisi vaan "ymmärtää" loputtomiin ja selitellä, että ei se itselleen mitään voi, kun on tuo teini-ikäkin... Koulussakin paha opettaja laittoi jälki-istuntoon, ja lapseni on nyt tosi nujerretun ja onnettoman oloinen, kun ei enää uskalla häiriköidä luokassa.