Mies ei luota minuun

Mies tietää, ettei itse ole luotettava ja siksi uskoo ettet sinäkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, ettei itse ole luotettava ja siksi uskoo ettet sinäkään ole.

Nimenomaan tämä mullekin tuli mieleen... Että onko asia niin, että hän ei kykene pysymään pöksyissään jos lähtee viihteelle. Itselle jotenkin täysin itsestäänselvyys, että kun on varattu toisia miehiä ei katsella "sillä tavalla". Voi toki ihastella että onpa hyvä tyyppi/kivan näköinen mutta ei muuta. Koska se oma mies on paras ja rakkain. En vaan käsitä. Ikinä en ole mitään aihetta antanut epäillä.

Up

Hän ei rakasta sinua aidosti. Ota aikalisä suhteeseen ja tarkkaile, käyttäytyykö mies niin kuin rakastunut ihminen yleensä käyttäytyy. Älä tyydy puolilämpimään.

Huono ja todella tylsä.

Mies heittelee ohimennen paljon asioita mitä sinussa ja suhteessa on vialla. Et ole hänen tyyppiään, et ole luotettava, sinun elämä on hänelle vaikeaa jne. Seksikään ei suju ja sitäkin parhaasi ymmärrät. Kohta olet kiitollinen, että kaikista "vioistasi" huolimatta hän on sinun kanssa. Sanoisin, että hän manipuloi sinua ja tuosta ei seuraa mitään hyvää. Tuskin tuo mies tietää mitä on rakkaus, vaikka sitä sanaa käyttää.

Kuulostaa kyllä siltä, että mies yrittää nyt kaiken sekoilun jälkeen vakiintua, ei ole sinut oman menneisyytensä kanssa eikä ole sinut sinun kanssa, koska haluaisi jännittävämmän naisen mutta joka jäisi hänen luokseen uskollisesti. Voi voi.

Mies etsii tekosyitä voidakseen erota.

Minulle jäi vähän hukkaan se että mikä liitossanne on hyvää ja toimivaa?

Kiitos kommenteista. Ystäväni on sanonut samaa hyvinkin suorin ja armottomin sanankääntein, mutta jotenkin en ole... Halunnut uskoa. Sitä kun on sokeasti ja typerästi rakastunut, selittelee itselleen kaiken parhain päin. Ja mua suoraan sanoen v*tutta, että olen ajautunut tällaiseen. Olen aina ollut sellanen ärsyttävän vahva ja nykyisillä muotitermeillä sanoen voimaantunut nainen. Pitänyt huolen omasta elämästä parisuhteen rinnalla ym. Nyt alan havahtua että tää mies on todellakin onnistunut häivyttämään sitä MINUA, omaa itseäni todella taitavasti. Antanut ymmärtää että persoonani on vääränlainen koska x ja minähän olen sitten yrittänyt häivyttää sitä piirrettä. Piirrettä jota aikaisempi mies ymmärsi ja rakasti, naureskeli että sinä se sitten olet... Miehessä on hyviä piirteitä, tekee kivojakin juttuja minua kohtaan, mutta tää viimeisin homma herätti oikeasti ajattelemaan. Inhoan toisen kontrollointia. Etenkin ku en itse sellaista harrasta vähimmässäkään määrin.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, ettei itse ole luotettava ja siksi uskoo ettet sinäkään ole.

Tämä on se tavallisin tarina näissä. En jäisi tuohon, näyttää siltä että tulee pahenemaan ja alkaa näykkiä ja alistaa sinua entistä hiostavammin. Ei näillä tyypeillä mitään moraalia ole, ne heijastavat oman sisäisen tunkionsa ulos. Eikä niitä ole valitettavasti miehissä ihan vähänkään.

Valta ja kontrolli. Se on kaikkien väkivaltaisten suhteiden ydin ja tuo hiipii pikkuhiljaa kuvaan. Ja se mukava kiva etc puoli tyypistä on myös osa sitä väkivallan sykliä. Olet äkkiä huomaamattasi pihdeissä, syytettynä ja moitittuna.

ÄLÄ vaan jää odottelemasn tuon solmun kiristymistä, jos nyt jo huolestuttaa. Jos kunnioitusta ja luottamusta ei ole, lähde heti. Noiden juttu on juuri sinun syyllistämisesi asioista joita he ovat itse tehneet, eli ihan hullun touhua siis. Ovat kaksinaismoralismin mestareita.

Kuulostaa tutulta. Minulla meni lopulta kuusi vuotta päästä irti manipulatiivisesta ja väkivaltaisesta suhteesta. Seksi väheni radikaalisti kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen, mutta mies oli kuitenkin saanut minut, vahvan ja uskollisen naisen, koukutettua rakentamaan parisuhdetta, jossa miehen mielestä oli todella paljon vikoja. Mies oli todella huonoitsetuntoinen alkoholisti ja mut heikensi henkilökohtainen kriisi ja minuun kohdistunut väkivalta.