Olen mökillä ja savusta siikaa. Luonnossa on liikaa antimia, pöydät, lautaset, tarjottimet eivät riitä!
Parin aarin keittiöpuutarha tulvehtii satoa, ojanpientäreet syvän punaisia mesimarjoista, jo pelkät perunat ovat makeita. Perunaa, sipulia, ensimmäiset vadelmat, herkkutatteja, kanttarelleja.
Tuo siika oli jo liikaakin, satamasta ostin kala mieheltä kahdella eurolla.
Mikä luonnonherkkujen ylenpalttisuus!
Ennen ihmiset pyrkivät heinä- ja elokuussa syömään valtavia määriä. Metsäsuomalainen sai silloin c-vitamiinit marjoista, samoin monet muut hivenaineet.
Kustaa Vilkuna kertoo kirjassaan Vuotuinen ajantieto kokonaisten kylien pysähtyneen vielä 1800 luvun hyvinä vuosina pelkästään mässäilemään. Heinäkuussa ei sopinut edes suvun jatkotoimia suorittaa ettei äiti ole pienokaisen vuoksi pois kylvötyöstä mutta kyllähän mansikan tuoksuinen naarasyksilö jonka jäsenissä on tervettä pontta syvien vesien kaloista ja viljaa hiuksissaan vie ajatukset niillekin, seksuaalisille urille.
Muistanpa, ja naurahdan mielessäni, miten istuin tällä saunan kuistilla tammikuussa säilöntäliemeen varastoituja jopa vuosia vanhoja oliiveja.
On vielä mainittava herkkutatti ohuina siivuina kaurakeksin tai hapankorpun ja pienen juustonokareen kera. Tai sientä lähinnä käytetään kasvisöljyisellä, tirisevän kuumalla pannulla jossa sitruunapippuria on paistettu mikäli haluaa sienen lämpimänä. Itsen suosin juuston kanssa sellaisenaan, pienen puolukkahillonokkareen peittämänä juuston kanssa--sienet.
Suosittelen kaikille satokauden huomioimista ruokavaliossa ja kauppareissun sijaan metsä retkeä.
Kommentit (2)
Täällä ei kasva mitään, eikä ole kalaakaan kuin parisenttisiä sinttejä tuolla parin kilometrin päässä joessa. Ja nykyään niissä ei saa onkia.
Käy kateeksi. Rehevän kasvimaan perustus maksaa aika paljon sekin.
Ja muuten, luulen että suomalainen sai c-vitamiinit lantusta aika pitkälti, se säilyy, ja siinä on enemmän kuin appelsiinissa, c-vitamiinia ei tietääkseni voi syödä varastoon.
Asiaa.