olen katkera paska!

Nykyään on saatavilla monenlaista apua. Ehkä psykoterapia auttaisi sinua:(

onko se sitten kallista? onko siitä saatava hyöty pysyvää? En minä näinkään enää jaksa...ap

Kuulema kuutisenkymppiä kerta. voit toki saada mielenterveyspuolelta siihen kelan rahaakin, mutta nopeammin pääset maksamalla itse. Tsemppiä avunhakemiseen, se ei aina tässä maassa ole ihan yksinkertaista, vaikka sitä saatavilla onkin

Juttelemaan jollekin ammatti-ihmiselle. Itselläni on läheinen, joka on katkera muille kaikesta ja kaiken kuorruttaa vielä hillitön kateus. Ei tajua edes omaa tilaansa, muut sitäkin paremmin. Hae apua, olet fiksu kun sen teet ja varmasti olo helpottaa! Tsemppiä.

Lopeta eläminen lasten kautta. Hommaa kiva työ, kiva harrastus, elä vähän. Viidestä pojasta joku kyllä saa vielä tyttäriä. Koita vähän nauttia elämästä ja lapsistasi ennen sitä.

Melko kallista vain. Mietityttää se, että voiko tästä oikeasti päästä eroon eds terapailla kun syykin on niin selvä ja itsekin sen tiedostan. Uskon, että pelkästään ajankin kanssa kaikki muu ylimääräinen katkeruus varmasti väistyy, mutta tuo pohjimmainen syy tuskin koskaan. On ainakin hyvin vaikea nähdä, että se väistyisi ilman, että itse syy katoaisi. Mutta mihinkäs se siitä katoaisi, se on todellisuutta minulle kuolemaan asti.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:57"]

Lopeta eläminen lasten kautta. Hommaa kiva työ, kiva harrastus, elä vähän. Viidestä pojasta joku kyllä saa vielä tyttäriä. Koita vähän nauttia elämästä ja lapsistasi ennen sitä.

[/quote]

Tämä on hyvä neuvo ja olen tätä kovasti pohtinut, että tämä voisi toimia. Että saisin intohimon elämään jostain muusta. Mutta kääntöpuolena tässä olisi se, että en enää kokisi äitiyttä niin tärkeänä. Tavallaan tulsin ura ihmiseksi joka keskittyisi itseensä perheen sijaan. Olisin sellainen ihminen mitä en aidosti sisimmiltäni ole, eli "esittäisin" jotain muuta. Ja kyllähän siitäkin pojat kärsisi, kun olisin omaa napaa tuijottava äiti. Huoh, ei ole helppoa ei. Voi miksi MIKSI en vaan voinut saada yhtä tyttöä tai miksi en voinut olla nainen joka toivoo poikalapsia???

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:57"]

Lopeta eläminen lasten kautta. Hommaa kiva työ, kiva harrastus, elä vähän. Viidestä pojasta joku kyllä saa vielä tyttäriä. Koita vähän nauttia elämästä ja lapsistasi ennen sitä.

[/quote]

Tämä on hyvä neuvo ja olen tätä kovasti pohtinut, että tämä voisi toimia. Että saisin intohimon elämään jostain muusta. Mutta kääntöpuolena tässä olisi se, että en enää kokisi äitiyttä niin tärkeänä. Tavallaan tulsin ura ihmiseksi joka keskittyisi itseensä perheen sijaan. Olisin sellainen ihminen mitä en aidosti sisimmiltäni ole, eli "esittäisin" jotain muuta. Ja kyllähän siitäkin pojat kärsisi, kun olisin omaa napaa tuijottava äiti. Huoh, ei ole helppoa ei. Voi miksi MIKSI en vaan voinut saada yhtä tyttöä tai miksi en voinut olla nainen joka toivoo poikalapsia???

[/quote]

olen siis ap

Opettele hyväksymään sellaiset asiat, mitä et voi muuttaa. Mitään muuta keinoa ei ole. Hyväksy tai elät loppuelämäsi onnettomana. Väistämätöntä vastaan on turha taistella.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:57"]

Lopeta eläminen lasten kautta. Hommaa kiva työ, kiva harrastus, elä vähän. Viidestä pojasta joku kyllä saa vielä tyttäriä. Koita vähän nauttia elämästä ja lapsistasi ennen sitä.

[/quote]

 Ei se ole lapsillekkaan hyväksi, että hääräät vain heidän heidän ympärillään ja vierität vastuun oman elämäsi mielenkiinnosta heidän vastuulleen.

Tämä on hyvä neuvo ja olen tätä kovasti pohtinut, että tämä voisi toimia. Että saisin intohimon elämään jostain muusta. Mutta kääntöpuolena tässä olisi se, että en enää kokisi äitiyttä niin tärkeänä. Tavallaan tulsin ura ihmiseksi joka keskittyisi itseensä perheen sijaan. Olisin sellainen ihminen mitä en aidosti sisimmiltäni ole, eli "esittäisin" jotain muuta. Ja kyllähän siitäkin pojat kärsisi, kun olisin omaa napaa tuijottava äiti. Huoh, ei ole helppoa ei. Voi miksi MIKSI en vaan voinut saada yhtä tyttöä tai miksi en voinut olla nainen joka toivoo poikalapsia???

[/quote]

Äitiydessä on se huono puoli, että kun on sen kerran valinnut, ei enää voi valita käyttävänsä kaiken aikansa uran luomiseen, kun lapset ovat pieniä, koska lapset nyt vaan tarvitsevat äitiä aika paljon. Siksi on niin hankalaa toteuttaa sitä ohjetta, että panostaisi johonkin muuhun kuin lapsiin, koska panostaminen vaan vie aina aikaa. Aikuisella ihmisellä kuitenkin on vastuu lapsistaan, kun on ne tähän maailmaan tehnyt.

Minäkin suosittelen että käyt juttelemassa jonkun kanssa ap. Jos sulla on viisi lasta, niin olet ollut jo aika monta vuotta pelkästään muita varten, ja on hyvä jos saat edes jonkun kanssa miettiä, millainen itse olet nykyään. En jaksa uskoa, että olet oikeasti mikään katkera paska. Väsynyt varmasti olet, ja pettynyt, mutta et varmasti ole tehnyt oikeasti mitään, minkä perusteella sua voisi sanoa paskaksi ihmiseksi.

Koen itseni paskaksi :( ihmiset alkavat vaistoamaan minusta, että en ole onnellinen. Minulle on jo huomautettu asiasta ja se vaivaa minua. Olen jotenkin umpikujassa ajatusteni kanssa ja kyllähän tässä taidetaan ammattiapua tarvita, Pelottaa vaan tosiaan, että raha menee hukkaan ja apua en saa tai se ei ole pysyvää. Mutta ei se ota jos ei annakaan, eli pakko kait se on ainakin kokeilla. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:22"]

Äitiydessä on se huono puoli, että kun on sen kerran valinnut, ei enää voi valita käyttävänsä kaiken aikansa uran luomiseen, kun lapset ovat pieniä, koska lapset nyt vaan tarvitsevat äitiä aika paljon. Siksi on niin hankalaa toteuttaa sitä ohjetta, että panostaisi johonkin muuhun kuin lapsiin, koska panostaminen vaan vie aina aikaa. Aikuisella ihmisellä kuitenkin on vastuu lapsistaan, kun on ne tähän maailmaan tehnyt.

Minäkin suosittelen että käyt juttelemassa jonkun kanssa ap. Jos sulla on viisi lasta, niin olet ollut jo aika monta vuotta pelkästään muita varten, ja on hyvä jos saat edes jonkun kanssa miettiä, millainen itse olet nykyään. En jaksa uskoa, että olet oikeasti mikään katkera paska. Väsynyt varmasti olet, ja pettynyt, mutta et varmasti ole tehnyt oikeasti mitään, minkä perusteella sua voisi sanoa paskaksi ihmiseksi.

[/quote]

Ei sen elämän silti tarvitse olla mitään joko-tai -elämää. Kyllä viiden lapsen äitikin voi mennä töihin, sitten kun katsoo että se nuorin on sopivassa iässä. Eikä se sitä tarkoita, että lapset eivät kuitenkin olisi tärkeintä elämässä. Se vaan ei ole pitemmän päälle hyväksi äidille eikä lapsille, että äidin elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset. Ajatukset alkaa kiertää kehää ja tulee kaikenlaisia kummallisia päähänpinttymiä ja ajatuksia siitä millaisia lasten pitäisi olla, että elämä olisi mielenkiintoisempaa. Oikeasti kyse on vain siitä, että lapset ei voi täyttää kaikkia äidin tarpeita sen suhteen mikä tekee elämästä kiinnostavaa.

12 -> 14  koska ap ei ole sanonut, että olisi kotona, oletan että hänellä on työ, mutta vähemmän kiva (koska hän on kateellinen siitä että toisilla on nimenomaan kiva työ). Jos työ ei ole se juttu, josta saa voimaa, niin arkipäivässä on aika vähän tunteja sen työpäivän jälkeen käytettäväksi omiin juttuihin.

Sitten tietenkin, jos ap on vielä kotona, ja pienin lapsi vielä pieni, voisi miettiä onko tässä takana hormonaalisia syitä, kuten hoitamatonta ja tunnistamatonta synnytyksen jälkeistä masennusta, yliväsymystä tms.

Vaikuttaa siltä, ettet tulisi onnelliseksi, vaikka saisit tytön. Onnellisuus lähtee ihmisen sisältä pääsääntöisesti. Kukaan ei voi tehdä sua onnelliseksi, jos sulla on esim. sisäsyntyinen masennus eli serotoniinin määrässä ongelmaa. Tai muuten vaan oot negatiivinen. Äärimmäisen onnellinenkin ihminen voi sairastua masennukseen ja siinä ei auta, vaikka kuinka saisi toivomansa tytön...

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:57"]

Koen itseni paskaksi :( ihmiset alkavat vaistoamaan minusta, että en ole onnellinen. Minulle on jo huomautettu asiasta ja se vaivaa minua. Olen jotenkin umpikujassa ajatusteni kanssa ja kyllähän tässä taidetaan ammattiapua tarvita, Pelottaa vaan tosiaan, että raha menee hukkaan ja apua en saa tai se ei ole pysyvää. Mutta ei se ota jos ei annakaan, eli pakko kait se on ainakin kokeilla. 

Ap

[/quote]

Eihän terapeuttikaan paranna sinänsä vaan hän auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja saisit jotain uusia mielipiteitä. Vaikka kävisit terapiassa niin ei sen onnistuminen ole muusta kiinni kuin siitä miten hyvin onnistut itse muuttamaan ajatusmaailmaasi, joko sallivammaksi omille virheillesi tai saat muutettua mielipiteitäsi toisiin joita et nyt näe. Mutta muutos tulee sinusta. Ei terapeutti sinuun asenna jotain uutta vaan ehdottelee asioita ja sinä onnistut muuttumaan.

Sinä siis joko sallit itsellesi nuo negatiiviset tunteet. Mitä sitten jos tahdot saada tytön? Jos halusi saada jotain tuo kurjuutta.

Minusta oleellista on ymmärtää ettei kaikkea voi saada. Jos hankkii lapsen saadakseen tytön niin tottakai siinä on 50% mahdollisuus että lapsi on poika. Tarkoitus on saada lapsi. Keskittyä millainen lapsi on, ei siihen että lapsi on jotain sukupuolta. Minusta on jännä että joku aidosti toivoo noin kovaa saavansa tyttöä. Koska oleellisempaa on suhde lapseen, se millainen lapsi on. Koska ei elämä tyttöläpsen kanssa ole välttämättä mukavaa ja täytä elämää. Lapsihan saattaa olla poikamainenkin! ;)

Minusta sinun elämäsi kuulostaa sinänsä helpolta että näin turha asia sitä vaivaa, joskin ehkä juuri se on säälittävääkin. En ole kuullut kuin provosaatioissa että lapsen kuuluisi olla jotain sukupuolta. Ketä tuollainen oikeasti kiinnostaa äitinä? Olet todella kamala olento pojillesi. Pitäisi aikuisen ymmärtää että se mitä on olemassa on lahjaa ja sen uuden lapsen pitää täydentää perhettä, ei niin että pippeli/pimppi on pettymys. Ajattele jos omille vanhemmillesi olisit sitä, pitäisikö tehdä sukupuolenvaihdos että lapsi kelpaa?

Sillä lopulta sinun pettymys on pettymys lapsiisi yksilöinä. Ja juuri heitä sinun kuuluisi arvostaa.

17; kuinka kaunis ja 80-lukulainen ajatus, että pojat ja tytöt ovat aivan samanlaisia. Eiköhän viiden poikalapsen äiti kuitenkin voi aivan perustellusti olla asiasta eri mieltä. Montakos poikaa ja tyttöä sulla on? Veikkaan ettei yhtäkään.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 22:57"]

Koen itseni paskaksi :( ihmiset alkavat vaistoamaan minusta, että en ole onnellinen. Minulle on jo huomautettu asiasta ja se vaivaa minua. Olen jotenkin umpikujassa ajatusteni kanssa ja kyllähän tässä taidetaan ammattiapua tarvita, Pelottaa vaan tosiaan, että raha menee hukkaan ja apua en saa tai se ei ole pysyvää. Mutta ei se ota jos ei annakaan, eli pakko kait se on ainakin kokeilla. 

Ap

[/quote]

Eihän terapeuttikaan paranna sinänsä vaan hän auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja saisit jotain uusia mielipiteitä. Vaikka kävisit terapiassa niin ei sen onnistuminen ole muusta kiinni kuin siitä miten hyvin onnistut itse muuttamaan ajatusmaailmaasi, joko sallivammaksi omille virheillesi tai saat muutettua mielipiteitäsi toisiin joita et nyt näe. Mutta muutos tulee sinusta. Ei terapeutti sinuun asenna jotain uutta vaan ehdottelee asioita ja sinä onnistut muuttumaan.

Sinä siis joko sallit itsellesi nuo negatiiviset tunteet. Mitä sitten jos tahdot saada tytön? Jos halusi saada jotain tuo kurjuutta.

Minusta oleellista on ymmärtää ettei kaikkea voi saada. Jos hankkii lapsen saadakseen tytön niin tottakai siinä on 50% mahdollisuus että lapsi on poika. Tarkoitus on saada lapsi. Keskittyä millainen lapsi on, ei siihen että lapsi on jotain sukupuolta. Minusta on jännä että joku aidosti toivoo noin kovaa saavansa tyttöä. Koska oleellisempaa on suhde lapseen, se millainen lapsi on. Koska ei elämä tyttöläpsen kanssa ole välttämättä mukavaa ja täytä elämää. Lapsihan saattaa olla poikamainenkin! ;)

Minusta sinun elämäsi kuulostaa sinänsä helpolta että näin turha asia sitä vaivaa, joskin ehkä juuri se on säälittävääkin. En ole kuullut kuin provosaatioissa että lapsen kuuluisi olla jotain sukupuolta. Ketä tuollainen oikeasti kiinnostaa äitinä? Olet todella kamala olento pojillesi. Pitäisi aikuisen ymmärtää että se mitä on olemassa on lahjaa ja sen uuden lapsen pitää täydentää perhettä, ei niin että pippeli/pimppi on pettymys. Ajattele jos omille vanhemmillesi olisit sitä, pitäisikö tehdä sukupuolenvaihdos että lapsi kelpaa?

Sillä lopulta sinun pettymys on pettymys lapsiisi yksilöinä. Ja juuri heitä sinun kuuluisi arvostaa.

[/quote]

Itseasiassa näin se juuri EI ole. Yhteenkään poikaani en ole pettynyt, enkä rakastaisi tyttölasta yhtään sen enempää kuin poikianikaan. Haluaisin vain myös tytön. Yksikin tyttö veisi tämän katkeruuden ja kateuden minusta pois. Ei minua haittaa, että minulla on paljon poikia, mutta haluisin myös tytön. Poikani eivät kärsi tästä millääm tavalla, itseasiassa he sanoivat yksi päivä, että äiti varmaan toivoisi meille lsää pokia :D että eivät kyllä ole ihan perillä ajatuksistani. Eikä tarvitse ollakaan.

Itseni kanssa minulla tässä on hankalaa. On ahdistavaa olla katkera ja kateellinen. Se imee  koko elämäniloni. En ole tottunut muiden kadehtimiseen, se ei sovi minulle yhtään. Edelleen jotain pitäisi itselleni tehdä...

ap

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:10"]

Miksi olet noin katkera siitä, että sulla on vain poikia? Mä olen onnellinen, että mulle on siunaantunut kolme poikaa. Luojan kiitos, en ole saanut tyttöjä! :) Haluaisin vielä yhden lapsen, mutta en uskalla, kun pelkään, että jos onkin tyttö.

[/quote]

En tiedä? Jostain syystä olen aina nähnyt itseni tytön äitinä. Ja toivonut jo ensimmäisestä lapsestani tyttöä. Sinulle ehkä olisi tullut sama kriisi jos olisit saanut pelkkiä tyttöjä?

ap

Etkö voisi adoptoida tyttöä?