Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuudessa koetun trauman etsiminen aikuisuuden parisuhteista
18.07.2020 |
Varmaan ikuisuusaihe mutta vaikka aiheesta on kirjoitettu paljon ja olen näitä kirjoituksia lukenut, en tahdo millään päästä pahasta kierteestä eroon.
Oma taustani on narsistinen äiti, joka ei nähnyt minua muuna, kuin pelkästään itseni jatkeena. Koko lapsuuden ja nuoruuden tunsin olevani äidilleni vain väline, jonka avulla hän oikeuttaa omaa olemassaoloaan. Olen ollut masentunut ja käynyt terapiassa mutta riittämättömyyden tunne ei ole poistunut mihinkään ja minun on edelleen vaikea ajatella olevani arvokas ja riittävä itsenäni.
Minua viehättävät itsenäiset ja muista riippumattomat ihmiset siksi, että olen itse koko elämäni tottunut huolehtimaan omista asioistani ja muilta apua kyselemättä. Oli sitten kyseessä muutto, vakava loukkaantuminen tai esimerkiksi kerran raiskaus, olen nuollut haavani yksin ja muita vaivaamatta. Lukemattomia kertoja olen kuunnellut muiden murheita ja auttanut ties missä. Milloin kuunnellut puoli vuotta toisen avioerotilitystä, milloin hoitanut koiria/kissoja, milloin auttanut muutossa, milloin kantanut 50-kiloisena naisena miesystävän vähintään itseni painoisen pesukoneen pakettiautoon. Milloin hakenut lääkkeitä apteekista keskellä yötä, milloin lähtenyt keskellä yötä lohduttamaan itsemurhalla uhkaillutta ja itkuista tuttavaa. Lapsuudessa tietysti kuuntelin pienestä saakka äidin tilityksiä ja yritin olla reipas ja harmiton.
Tuntuu kuitenkin siltä, että olen ihmisille näkymätön aina, kun he eivät tarvitse minua mihinkään. Parisuhdemielessä minusta kiinnostuvat koiramaisesti palvovat ihmiset, joilla ei ole minulle mitään annettavaa. Itse kunnioittamani miehet taas eivät minusta kiinnostu. En tiedä, miltä itse vaikutan ulospäin mutta joka ikinen minuun ihastunut mies on ollut kuin itselleen äitiä etsivä pikkulapsi. Ei oikein enää huvita edes tutustua uusiin ihmisiin kun lopputulos on vuodesta toiseen sama. Olen kuin ilmaa heille, joista voisin itse olla kiinnostunut ja rumasti sanottuna vedän puoleeni erilaisista riippuvuuksista kärsiviä miehiä kuin paska kärpäsiä.
Onko jollain ajatuksia tai samoja kokemuksia? Tunnen olevani kuin umpikujassa. Elämässäni on muuten puitteet kunnossa mutta vedän puoleeni vain hyväksikäyttäjiä sukupuolesta riippumatta. Toisin sanoen ystäviä minulla ei ole kavereista puhumattakaan. Miten saisin itseni kiinnostumaan tarjolla olevista ja totaalisen avuttomista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua osapuilleen postipaketin lähettämisen vaikeustasoa vastaavissa tehtävissä?
Kommentit (12)
Sinä hehkut ulospäin tukipilarin olemusta. Joten seuraasi hakeutuvat ne ihmiset, jotka kaipaavat elämäänsä turvallisuutta ja vahvaa ihmistä.
Mitä yhteistä noilla avuttomilla, riippuvaisilla ihmisillä on? Opi tunnistamaan merkit jo heti alussa, jotta osaat välttää vääräntyyppisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitä itsetuntemustasi, jotta tunnistat itsesi tyyliset ihmiset.
Suosittelen tämän kirjan lukemista.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://kauppa.tv7…
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
Minulla on ollut vähän vastaavia kokemuksia kuin ap:lla. Kun aloin asettamaan rajoja, monet epäterveet ihmissuhteet katosivat elämästäni. Nyt elämässäni on kaksi tasapainoista ihmissuhdetta, jotka eivät perustu millekään hyväksikäytölle, vaan ovat tasapainoisia, reiluja ja vastavuoroisia aikuisten ihmisten suhteita. Nykyään olen aika tarkka siitä kenen kanssa alan rakentamaan ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
On myös sellaisia itsenäisiä miehiä, jotka arvostavat itsenäistä naista, mutta niitä voi olla vaikeampi löytää. Ehkä joltain keskustelupalstalta netistä lähtisin etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
On myös sellaisia itsenäisiä miehiä, jotka arvostavat itsenäistä naista, mutta niitä voi olla vaikeampi löytää. Ehkä joltain keskustelupalstalta netistä lähtisin etsimään.
Oikeasti itsenäisiä miehiä on ikäluokassa 40+ niin vähän tarjolla suhteessa itsenäisiin naisiin, että miljoonaluokan lottovoitoksi voisin selaisen löytymistä väittää. Oletuksena nyt se, että mies on ulkonäöltään miellyttävä ja tulee toimeen kuten itsenäiseltä ja fiksulta mieheltä sopii odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
On myös sellaisia itsenäisiä miehiä, jotka arvostavat itsenäistä naista, mutta niitä voi olla vaikeampi löytää. Ehkä joltain keskustelupalstalta netistä lähtisin etsimään.
Olisiko sinulla muuten antaa vinkkejä tallaisista " netin keskustelupalstoista"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
On myös sellaisia itsenäisiä miehiä, jotka arvostavat itsenäistä naista, mutta niitä voi olla vaikeampi löytää. Ehkä joltain keskustelupalstalta netistä lähtisin etsimään.
Oikeasti itsenäisiä miehiä on ikäluokassa 40+ niin vähän tarjolla suhteessa itsenäisiin naisiin, että miljoonaluokan lottovoitoksi voisin selaisen löytymistä väittää. Oletuksena nyt se, että mies on ulkonäöltään miellyttävä ja tulee toimeen kuten itsenäiseltä ja fiksulta mieheltä sopii odottaa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
On myös sellaisia itsenäisiä miehiä, jotka arvostavat itsenäistä naista, mutta niitä voi olla vaikeampi löytää. Ehkä joltain keskustelupalstalta netistä lähtisin etsimään.
Olisiko sinulla muuten antaa vinkkejä tallaisista " netin keskustelupalstoista"?
Valitettavasti ei, mutta seuraisin kiinnostavia palstoja ja kokeilisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, osaan samastua aloitukseesi hyvinkin paljon. Minäkin viehätyn itsenäisistä ihmisistä juuri sen vuoksi, että olen itse joutunut aina pitämään itsestäni huolta, enkä halua tulla "hyväksikäytetyksi" uhrautuvaisuuteni vuoksi.
Viimeisimmän eron jälkeen kaverini pakotti minut lukemaan Kimmo Takasen Tunne Sydämesi -teoksen, ja se jotenkin jäsenteli päässäni harhailevia ajatuksia siitä, millaiset piirteet ihmisissä on jollekin toiselle ihmistyypille "myrkkyä", jonka kanssa ei yhteiselo voi sujua. Toinen herättävä teos on ollut psykologi Meg Jayn Supernormal, joka käsittelee rankan lapsuuden läpikäyneiden tarinoita, ja tuo esille, miten sisu ja selviytymisvietti voi viedä pitkälle elämässä.
Enpä osaa sanoa muuta kuin että näiden kirjojen lukemisen jälkeen olen antanut yksipuolisten ihmissuhteiden kuihtua, sillä usein nämä ihmiset alkavat kohdella sinua kuin ilmaa, jos eivät voi enää hyötyä sinusta. Olet pärjännyt elämässä yksin, mikä on ihailtavaa ja hyvä! Itsenäinen ei tarvitse hännystelijöitä. Rohkeasti tavoittelemaan tasavertaisia ystävyyssuhteita. Miesrintamalla tällainen itsenäinen on ilmeisesti totaalinen turn off, vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen ja maanläheinen. Tähän ei ole siis ratkaisua!
On myös sellaisia itsenäisiä miehiä, jotka arvostavat itsenäistä naista, mutta niitä voi olla vaikeampi löytää. Ehkä joltain keskustelupalstalta netistä lähtisin etsimään.
Olisiko sinulla muuten antaa vinkkejä tallaisista " netin keskustelupalstoista"?
Valitettavasti ei, mutta seuraisin kiinnostavia palstoja ja kokeilisin.
Ehdotuksesi vaikuttaa toisin sanoen olevan aika hataralla pohjalla. Mitä nämä "kiinnostavat palstat" noin esimerkiksi voisivat olla? Omaan mieleeni ei tule kerta kaikkiaan yhtään netin keskustelupalstaa, jossa kannattaisi kokeilla seuranhakua.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti samoja kokemuksia omaavia löytyy. Viimeiseen kysymykseen ainakin sanoisin, että älä. Sinun ei tarvitse tyytyä mihinkään passattavaan lapseen jotta voit saada parisuhteen. Hyvä että olet tunnistanut kaavasi.