Haluaisin imettää myös taaperoani :)

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 20:27"]

Täällä taas pulloruokittujen lasten äidit kommentoi. Hyi yök ja buuhuu kun on sairasta. Itse imetän 8-kuista esikoistani, ja hyvin voisin kuvitella tuntevani jotain samanlaista, jos joskus saan toisen lapsen ja esikoinen ei tietenkään silloin enää imisi. Varmaan tulisi muistoja vauva-ajalta ja jotain epämääräistä halua tarjota sille "isolle" esikoiselle jotain niihin ensihetkiin liittyvää. Minä ainakin olen tämän vauvan kanssa viettänyt niin paljon tunteja ja päiviä vauva tississä kiinni, että ei se noin vain unohdu. Tuntuu, että nämä pitkän imetyksen (nykyään tämäkin taitaa tarkoittaa jo yli 6kk imetystä) kammoksujat ovat vain itse imetyksessä epäonnistuneita.

[/quote]

Heh, luuletko että joku pullolla lapsensa ruokkinut (kiinteärintainen) äiti arvostaa sinua ja pitää parempana? :DD Minusta on oksettavaa haluta tunkea rinta oman lapsen suuhun, jos lapsi on jo siinä iässä, että syö ihan tavan ruokaa.

[/quote]

Noh, tuo minun 8-kuiseni syö hänkin "ihan tavan ruokaa". Aika lailla samaa sapuskaa mitä me muutkin. Pitäiskö lopettaa imetys, kun se on niin oksettavaa? Vai minkä ikäinen teillä on alkanut syödä kunnon ruokaa? Jotenkin olen ihan elänyt uskossa, että viimeistään puolivuotiaille aletaan tarjota oikeaa ruokaa. Korviketta siis pitäisi antaa siitä eteenpäin, jepjep. Ihmeellinen suhde sinulla on lapseesi, jos hän jotenkin "oikean" ruoan myötä muuttuu yhtäkkiä niin paljon isommaksi, ettei äidinmaitoa enää voi antaa.

No joo, tuo kiinteärintainen-huomautus kertoi kyllä kaiken oleellisen. Jotain alemmuudentuntoa sielläkin podetaan, ei kukaan muuten viitsisi tuollaisia kommentoida. Ja en todellakaan luule, että kukaan pitäisi minua tai ketään muutakaan imettävää äitiä parempana. Nämä korvikeäidithän aina todistelevat (itselleenkin) miten korvike on jees ja niin helppoa.

Niin, on siinä seksuaalisuutta mukana

http://www.momlogic.com/2009/09/women_who_orgasm_during_breastfeeding.php

Minäkin haluaisin kysyä, että kun meidän vauva on nyt 2kk ja sen isoveli on 15v, niin voinko vielä imettää Jani-Petteri 15v:täkin? Se tuntuu olevan välillä niin mustis, mutta kun maitoa ei heru, niin sitten se karauttaa mopolla nuokkarille ja unohtaa asian.

No eiköhän noi orgasmin saajat ole erityinen ryhmänsä, tuskin nyt tuollaisen jutun perusteella voi kaikkia naisia, jotka lapsiansa imettää, niputtaa. Vai kuin moni av-mammoista on saaneet orgasmin imettäessä? En minä ainakaan eikä se ole seksuaalitoiminto missään tapauksessa muutenkaan.

Jotkut ihmiset saa orgasminsa omituisista asioista, sellaista se nyt vaan on. Jopa raiskarit saavat orgasmeja, tai ylipäätään kiihotuksen väkivallasta. Meitä on moneen junaan.

Mä en siis kerta kaikkiaan ymmärrä ap:n kaltaisia äitejä. Onko teillä ruuasta pulaa, vai onko sulla joku seksuaalinen taka-ajatus?

Suomalaisäidit täysimettävät keskimäärin 1,4kk. Sitten on näitä sairaita tapauksia, jotka imettävät vielä kun poika olisi lähdössä armeijaan...

Niin siis täysimettävät keskimäärin 1,4 kk. Eikö keskimääräinen imetysaika ollut 7 kk?

Hyvin hyvin lyhyethän nuo ajat kuitenkin on suosituksiin ja maailmanlaajuisesti verrattuna. Kyllä minusta äidinmaito pesee korvikkeen, mikä järki on antaa korviketta vuoden ikään asti, jos vaan imetys onnistuu.

Ei nyt tissiä enää 2 v. anna muuten hellyyttä, sylitystä, halauksia, suukkoja, olemalla läsnä. Huh hellettä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:03"]

Niin siis täysimettävät keskimäärin 1,4 kk. Eikö keskimääräinen imetysaika ollut 7 kk?

Hyvin hyvin lyhyethän nuo ajat kuitenkin on suosituksiin ja maailmanlaajuisesti verrattuna. Kyllä minusta äidinmaito pesee korvikkeen, mikä järki on antaa korviketta vuoden ikään asti, jos vaan imetys onnistuu.

[/quote]

Se fakta, että äidinmaito nyt vain on sokerilitkua, ei ravintoa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:03"]

Niin siis täysimettävät keskimäärin 1,4 kk. Eikö keskimääräinen imetysaika ollut 7 kk?

Hyvin hyvin lyhyethän nuo ajat kuitenkin on suosituksiin ja maailmanlaajuisesti verrattuna. Kyllä minusta äidinmaito pesee korvikkeen, mikä järki on antaa korviketta vuoden ikään asti, jos vaan imetys onnistuu.

[/quote]

Suositukset tehdään WHO:n toimesta ja ne samat suositukset on tarkoitettu myös kehitysmaihin. Kehitysmaissa onkin järkevää imettää sitä lasta niin pitkään kuin mahdollista, mutta länsimaissa.... sairasta tuo tuollainen taaperoimetys on. Ei siitä pääse mihinkään.

8kk ikäiselle voi antaa jo tavallisia maitotuotteita. Ja se tissimaito on vain niin hyvää kuin äidin kroppa pystyy tuottamaan. Sulaahan sitä tuottaessa niitä raskauskiloja rasvoineen, ja rasvaan on varastoituneena kaikki kivat kemikaalijämät aspiriinista arsenikkiin. Ja koska seuraava kommentoi kemikaalijäämiä lehmänmaidosta: lehmät eivät sentään kylve kemikaaleissa kuten ihmislajin naaraspuoliset edustajat. Antibiootteja toki syövät, mutta niin syövät ihmisetkin.

Ei ole vielä lapsia, mutta minua inhottaa jo etukäteen ajatus imettämisestä.

Seksin aikana ihan ok, jos mies leikkii nännillä, mutta silloinkin joskus inhottaa. Ja tulee oikeasti, FYYSISESTIKIN, paha, huono olo.

Siis alkaa oksettaa. Onko joku muu tuntenut tällaista ja silti onnistunut imettämään lasta ilman sen kummempia tuntemuksia (inhoa) ?

Minä imetin esikoistani melkein 4 v. Kaikki hyvin, ei ongelmia. Vieroitus sjui helposti, hampaat ovat täydelliset, lapsi reipas, terve ja iloinen - kuten koko ikänsä.

Voin todella suositella ja niin suosittelisi lapsenikin!

Turha murehtia, mitä muut (tietämättömät ajattelee), jos äidinvaisto toimii, tietää itse asioista ja lapsi haluaa. Se meillä ratkaisi.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:28"]

Ei ole vielä lapsia, mutta minua inhottaa jo etukäteen ajatus imettämisestä.

Seksin aikana ihan ok, jos mies leikkii nännillä, mutta silloinkin joskus inhottaa. Ja tulee oikeasti, FYYSISESTIKIN, paha, huono olo.

Siis alkaa oksettaa. Onko joku muu tuntenut tällaista ja silti onnistunut imettämään lasta ilman sen kummempia tuntemuksia (inhoa) ?

[/quote]

 No minä kiihotun nännien koskettelusta seksin aikana, mutta en imettäessäni. Minusta se on vain jotenkin niin eri asia. Toki molemmissa koen olevan paljon hellyyttä ja rakkautta, mutta imetyksestä puuttuu se seksuaalinen aspekti, mitä koen miehen kanssa.

 Ehkäpä tästä syystä mietin, mitä nuo imetyksen pervoksi leimaavat itse ovat miettineet imettäessään vauvojaan...?

Imetysuutisia 1/2001, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu (at) imetys. fi
Artikkelia ei saa kopioida eikä sitä saa käyttää esimerkiksi uuden artikkelin lähdeaineistona ilman mainintaa lähteestä. Tulostaminen ja edelleen jakaminen ei-kaupallisiin tarkoituksiin, lähde mainiten on sallittua.

Vauvaa vanhemmat maitolapset - Karla Loppi

Suomen lastenlääkärien virallinen suositus imetyksen pituudeksi on yhteen vuoteen asti. Sen pidempää imetystä ei suorastaan kielletä, mutta virallisesti katsotaan, ettei yli yksivuotias lapsi saa imetyksestä mitään erityistä hyötyä. Onko näin? Miksi moni imettää vielä kaksi-, kolme... jopa seitsemänvuotiasta lasta? Millaista se on?

Mitä tiede sanoo?

Pitkää imetystä on länsimaisen lääketieteen parissa tutkittu vähän. Suomessa ei ole oikeastaan tutkittu edes imetysten kestoja yhden vuoden iän jälkeen. Saati sitä, miten pitkä imetys lapsen ja äidin terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaisi.

WHO:n ja Unicefin suositus imetyksen kestoksi on vähintään kahteen vuoteen asti, ja jos se äidille ja lapselle sopii, mielellään pidempäänkin. Usein luullaan, että tämä koskee vain kehitysmaita, joissa ravitsemustilanne ilman imetystä voi olla kehno ja hygienia huono. Mutta myös monet hyvinvointivaltiot ovat ottaneet kahden vuoden imetystavoitteen omakseen, ja joitakin tutkimuksia pidemmän imetyksen eduista on jo olemassa.

Ravitsemuksellisesti maito toisen vuoden aikana on aivan samanlaista kuin aiemminkin. Mikroskooppi on siis varmistanut, että maito ei missään vaiheessa (esimerkiksi puolen vuoden tai yhden vuoden iässä) muutu "sokerivedeksi" tai "vähärasvaiseksi, ei enää täyttäväksi". Yhdestä kahteen vuoteen ikäinen lapsi saa puolesta litrasta rintamaitoa (mihin tarvitaan kaksi tai kolme kunnon imetystä) 95 % päivän C-vitamiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta ja 31 % energiantarpeesta. Maito on edelleen imeytymisen ja ravintoaineiden hyväksikäytön kannalta ylivoimaista ravintoa, ja esimerkiksi ankaran vatsataudin aikana imetetty lapsi joutuu sairaalaan paljon epätodennäköisemmin kuin ei-imetetty.

Muutama tutkimus on tehty myös äidinmaidon sairauksia lievittävästä ja ehkäisevästä vaikutuksesta ja pitkästä imetyksestä, ja näyttää siltä, että mm vasta-ainevaikutus jatkuu aivan samoin kuin ravitsevuuskin niin pitkään kuin imetystä riittää. Maito sisältää sairauksien vasta-aineita sitä suurempina pitoisuuksina, mitä vanhempi lapsi on ja mitä harvemmin hän maitoa nauttii. Näin hyvinkin vanha, jo vieroittuva lapsi, saa edelleen äidin maidon kautta vastustuskykyä sairauksille.

Paitsi vauvalle, tutkimus on todennut terveydellistä hyötyä imetyksestä olevan myös imettävälle äidille. Imetys auttaa ehkäisemään mm. munasarja-, kohtu-, kohdunkaulan ja rintasyöpää. Ainakin joidenkin syöpien kohdalla parhaaseen ehkäisevään vaikutukseen tarvitaan useamman vuoden imetyshistoria.

Mitä luonto sanoo?

Nykyinen länsimainen käytäntö vieroittaa lapset vielä vauvaikäisinä tai hyvin pian sen jälkeen on ihmiskunnan historiassa harvinainen ilmiö. Kautta historian, Suomessakin vielä muutama kymmenen vuotta sitten, vähintään kahden-kolmen vuoden mittainen imetys on ollut normaali käytäntö – ja koskeepa se vieläkin ehkä suurinta osaa maailman lapsista. Esimerkiksi Intian kymmenistä ellei sadoista miljoonista lapsista on 65 % tilastojen mukaan imetettyjä n. 2 vuoden iässä.

Ihminen on biologisesti laji lajien joukossa, vaikka ihmiskulttuurit vaihtelevatkin. Eri kädellisten lajeja on vertailtu mm. sen mukaan kuinka pitkä raskausaika on, milloin maitohampaat vaihtuvat, eliniän yms. perusteella. Ihminen sijoittuu tässä vertailussa kauniisti omalle paikalleen ja ihmisen biologisesti luonnollisen vieroittumisiän voisi tämän vertailun perusteella päätellä olevan jotain 2,5 ja 7 vuoden välillä.

Mitä kokemus kertoo?

"Taaperoimetys" ei siis olekaan mitään tavatonta ja kummallista. Ja onpa sille aivan kelpoja terveydellisiä perusteluitakin. Mutta aika harvinainen taitaa olla sellainen taaperoimettäjä, joka tutkimuksia selaamalla päätyisi jatkamaan imetystä yli yhden vuoden rajapyykin, vaikka "tieteellinen tieto" auttaakin perustelemaan valintaa ulkopuolisille.

Tavallinen tarina on se, että imetys on koettu sekä äidin, lapsen että koko perheen kannalta hyväksi asiaksi lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, eikä tämä seikka muutu miksikään lapsen kasvaessa. Taaperoimetykseen ajaudutaan. Joku saattaa ajatella, että voisi yhtä hyvin jo olla imettämättäkin, mutta toisaalta ajatus vieroittamisesta tuntuu vaikealta, ja sitä lykätään.

Kaksivuotiaan imetys ei ole samanlaista kuin kaksikuisen. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän tarvittaessa tulee toimeen ilman rintaakin, ja vaikka jotkut lapset käyvät rinnalla monta kertaa päivässä ja yössä vielä pitkälti yli kolmivuotiaina, käynnit yleensä ovat pikaisia eikä maratonimetystä enää tarvita. Toiset lapset jo jossain yhden ja kahden ikävuoden välillä itse tai äidin kanssa yhdessä rajaavat imetykset vain tiettyihin tilanteisiin, kuten aamuimetykseen tai nukahtamiseen. Lapsen ja äidin muutaman päivän erokin onnistuu ihan eri lailla kuin vauvaiässä.

Äidin työssäkäynti ei ole este pitkällekään imetyssuhteelle. Kertoopa moni työssäkäyvä äiti, että raskaan tarha- ja työpäivän jälkeen imetystuokio illansuussa on erityisen arvokas keskinäisen rauhoittumisen ja yhteyden luomisen hetki, josta ei haluaisi luopua mistään hinnasta.

Juuri tämä imetyksen luoma erityinen side äidin ja lapsen välillä on monille isompaa lasta imettäville se kaikkein tärkeimmältä tuntuva asia, jota ajatellen jaksaa aina välillä iskevän imetysväsymyksen ohi. Erään vauvalehden jutussa listattiin pitkän imetyksen huonoksi puoleksi "vauvavaiheen pitkittyminen", mutta moni näkee asian juuri päinvastoin: soisi kernaasti kaikille lapsille mahdollisuuden olla "vauvoja" vähän pidempään kuin on tapana tässä varhaiseen itsenäistymiseen, varhaiseen puberteettiin, varhaiseen aikuistumiseen johdattelevassa kulttuurissamme.

Aina äidin rinnassa roikkuvia mammanpoikia ja –tyttöjä pitkään imetetyistä lapsista ei kasva sen enempää kuin muistakaan. Moni uskoo, että päinvastoin: kun lapsella on syli ja lohtu aina saatavilla, hänen on helpompi lähteä maailmalle seikkailemaankin.

Joka tapauksessa vauvasta kasvaa jossain vaiheessa ihan oikea leikki-ikäinen, "uhma-ikäinen", tahtotaistelija. Joskus pitkä imetys voi olla tärkeä tuki äidin ja lapsen välisen yhteyden säilymiseen kriittisinä aikoina, kun molemmat raastavat toistensa hermoja – jos sellaista aikaa perheeseen sattuu. Kuhmuihin ja pahoihin mieliin tisu on usein ihmelääke.

Harmin paikat

Joskus kuulee, että imetys on hyvä lopettaa ajoissa, koska mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeampaa vieroittaminen tulee olemaan. Tämä ei yleensä pidä paikkaansa – vieroituksesta on tässä samassa lehdessä oma juttunsa, jossa asiaa selvitetään tarkemmin. Moni vastaa vieroituspeloitteluihin sanomalla, että "tätä lasta ei aiota vieroittaa ikinä". Ajatuksena on, että lapsi itse päättää milloin on kypsä lopettamaan imetyksen.

Jotkut pitkään imetetyt pitävät jostain syystä äidinmaitoa pääravintonaan pidempään kuin toiset. "Kiinteät" ruoat ovat heille selvästi vain ravinnon lisä, jota nautitaan vain sikäli mikäli mieli erityisesti tekee. Lapsi on siis "huono syömään", niin kuin sanotaan. Tämä on aika tavallista 1 – 2 –vuotiailla, mutta voipa joku olla ainakin puoliksi maitolapsi yli kolmivuotiaaksi asti. Tätä pidetään yhtenä pitkän imetyksen huonoista puolista.

Lapsen kannalta siinä kuitenkaan ei ole mitään huonoa. Ilmeisesti kyse on aivan normaalista ja ihmislapselle luonnollisesta ilmiöstä – taaperothan ovat muutenkin kuuluisan nirsoa ja välillä paastoavaa porukkaa. Lapsi kyllä pärjää. Ja lukemattomien perheiden kokemukset kertovat, että jos lapsi yhtäkkiä joutuu eroon rinnasta, esimerkiksi aloittaa pitkät päivähoitopäivät tai äiti matkustaa tai sairastuu – lapsi kyllä osaa oikein hyvin syödä muutakin. Hän vain valitsee rinnan, jos se on saatavilla.

Vanhemmille "syömättömyys" voi tietysti olla ongelma vaikkei lapselle olisikaan. Joskus on kerta kaikkiaan vaikea uskoa lapsen pärjäävän niin hyvin äidinmaidolla, kun naapurin lapsi vetäisee pari puuroa ja makaronilaatikon päivässä. Varsinkin kun moni pitkään imetettykin vetäisee puurot ja laatikot yhtä hyvin! Miksi lapset ovat näin erilaisia, emme tiedä.

"Syömisongelmien" lisäksi pitkään imetykseen liitetään joskus levottomat ja rikkonaiset yöt ja tarve jatkaa yöimetyksiä jopa vuosien ajan. Näin todella on joidenkin – ei kaikkien – pitkään imetettyjen lasten kohdalla. Aina tämä ei ole vanhemmille ongelma, jotkut jopa pitävät yöimetyksiä kalliina aarteenaan, josta eivät "vielä" haluaisi luopuakaan. Moni taas tekee onnistuneen yövieroituksen, jatkaen imetyksiä päiväsaikaan. Jotkut yrittävät sitä, mutteivät onnistu – mutta onhan yöllä levottomia lapsia ei-imetetyissäkin.

Kun imetys on ohi, lapsi ei suhtaudu rintoihin, seksiin, ruokaan, nukkumiseen – mihinkään – sen kummemmin kuin aikaisemmin vieroittuneet tai vieroitetut lapset. Imetys ei jätä psyykkisiä vammoja lapseen.

Muiden mutinat

Imetyksen keston pitäisi olla perheen sisäinen asia. Ikävä kyllä näin ei aina ole, vaan isompaa lasta imettävä nainen voi joutua kuulemaan todella kummallisia käsityksiä "epäterveestä suhteestaan lapseen".

Onneksi sentään aika harvassa ovat ne, jotka pitävät pitkää imetystä suorastaan sairaana. Yleisempää on väärään tietoon ja vanhentuneisiin käsityksiin perustuva vilpitön huoli lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista: "Täytyyhän sen saada jo kunnon ruokaa" tai "Ei se sitten opi ikinä olemaan erossa äidistä".

Yksi rajapyykki, jota monet eivät halua ylittää, on hetki jolloin lapsi oppii pyytämään rintaa itse, puhumalla. Melkein jokaisessa suvussa kerrotaan tarinaa jostakin suvun jäsenestä, tai kuinka on nähty vieras lapsi, joka esimerkiksi kassajonossa nolostutti äitinsä vaatimalla "tissiä äkkiä". Joskus tarinaan liittyy, että lapsi tehosti vaatimustaan kiroilemalla. Eräs imetysuskomuksia ja –käytäntöjä tutkinut kansatieteilijä havaitsikin tämän olevan aivan arkkityyppinen tarina Suomessa.

Tietenkään ei ole mitään väärää tai luonnotonta siinä, että lapsi pyytää rintaa sanoin. Päinvastoin paatuneen taaperoimettäjän mielestä se on varsin kätevää. Mutta on aivan ymmärrettävää, että kaikki eivät halua olla lapsensa kanssa huomion kohteena. Kaikissa perheissä imetystä ei muutenkaan koeta yhtä tärkeäksi osaksi lapsen ja äidin suhdetta, ja vaikka pitkällä imetyksellä on joitakin terveydellisiä hyötyjä, meidän oloissamme imetyksen lopettamisen aiemmin ei voi sanoa mitenkään vaarantavan lapsen hyvinvointia.

Pitkä imetys ei siis ole, tai sen ei pitäisi olla, arvo sinänsä. Siihen ei tarvitse pyrkiä väkisin, jos ei se tunnu perheelle omalta vaihtoehdolta. Mutta olisi hyvä, jos kaikilla olisi halutessaan mahdollisuus saada tästäkin aiheesta asiallista tietoa ja tukea imetyksen jatkumiselle niin pitkään kuin perheestä aidosti tuntuu hyvältä.

Yksi konkreettinen tavoite on muuttaa suomalainen virallinen imetyssuositus sellaiseksi, että siinä erikseen mainittaisiin olevan hyväksi, tai edes mahdollista jatkaa imetystä senkin jälkeen, kun lapsi täyttää vuoden. Vaikkapa muodossa "jos äiti ja lapsi niin haluavat", kuten amerikkalainen imetyssuositus kuuluu. Nykyisen yhden vuoden suosituksen perusteet eivät ole kovin vahvat, lähinnä taustalla lienee huoli siitä, että jos suositus on kovin kaukana vallitsevasta käytännöstä, se uhkaa menettää merkityksensä täysin. Joitakin vuosia sitten perusteltiin imetyksen lopettamista viimeistään yhden vuoden iässä sillä, että imettävän äidin elimistöstä vapautuu maitoon ympäristömyrkkyjä ja tietysti sitä enemmän, mitä pidempään imettää. Tämä peruste on nyttemmin todettu paikkansapitämättömäksi.

Karla Loppi

 
 
Imetys vähentää karieksen riskiä

Uumajan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kariekselta (strep. mutans) suojaavaa lactobasilli-maitohappobakteeria löydettiin imetettyjen ja osittaisimetettyjen lasten sylkinäytteistä. Korvikeruokituilta tätä maitohappobakteeria ei löydetty. Tutkimukseen osallistui 207 kolmikuista vauvaa, joista suurin osa sai ravinnokseen äidinmaitoa. (23.4.2013)

Lähde: Oral Microbial Profile Discriminates Breast-fed From Formula-fed Intants, Uumaja 2013.

http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/hammaspeikkojen-herkkuruokaa 

http://www.digipaper.fi/hammaslaakarilehti/89689/index.php?pgnumb=30

http://yle.fi/uutiset/imettaminen_suojaa_kariekselta/5550894

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:28"]

Ei ole vielä lapsia, mutta minua inhottaa jo etukäteen ajatus imettämisestä.

Seksin aikana ihan ok, jos mies leikkii nännillä, mutta silloinkin joskus inhottaa. Ja tulee oikeasti, FYYSISESTIKIN, paha, huono olo.

Siis alkaa oksettaa. Onko joku muu tuntenut tällaista ja silti onnistunut imettämään lasta ilman sen kummempia tuntemuksia (inhoa) ?

[/quote]

 No minä kiihotun nännien koskettelusta seksin aikana, mutta en imettäessäni. Minusta se on vain jotenkin niin eri asia. Toki molemmissa koen olevan paljon hellyyttä ja rakkautta, mutta imetyksestä puuttuu se seksuaalinen aspekti, mitä koen miehen kanssa.

 Ehkäpä tästä syystä mietin, mitä nuo imetyksen pervoksi leimaavat itse ovat miettineet imettäessään vauvojaan...?

[/quote]

Mutta kun mua inhottaa se miehenkin tekemänä yleensä, eikä kiihota.

Ajatus siitä, että lapsi imee sitä, inhottaa. Samassa veneessä, ketään, kokemuksia?

 Niin ja yli 1-vuotiaan imetys ei ole sairasta siksikään, koska

1. Tällöin sille pitäisi olla virallinen sairausluokitus.

2. Äidinmaito ei muutu "sokerilitkuksi" missään vaiheessa, vaan sen koostumus vaihtelee lapsen tarpeista, niin sisäisistä kuin ulkoisista tekijöistä, riippuen. Tämä on tutkittu asia, eikä vain uskomus.

3. Tästä johtuen äidinmaito on ravitsemuksellisestikin perusteltua yli 1-vuotiaalle, jonka kanssa on noudatettu suosituksia ja viimeiset rajoitteet poistuneet vasta äskettäin. Miksi muuten juottaa päivittäin desitolkulla lehmänmaitoa lapselle, jonka pitäisi saada "kaiken ravintonsa" kiinteästä ruuasta?

4. Äidinmaito sisältää vasta-aineita tartuntatauteja vastaan suojaten ja kehittäen lapsen omaa immuunijärjestelmää ( joka kehittyy täyteen tehoonsa vasta hieman ennen maitohampaiden lähtemistä).

5. Imurefleksin ylläpidolla on lapselle psyykkinen merkitys turvallisuudentunteen ja tunteiden säätelyn suhteen. Rinta on hampaiden kannalta parempi vaihtoehto kuin tutti tai tuttipullo.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:28"]

Ei ole vielä lapsia, mutta minua inhottaa jo etukäteen ajatus imettämisestä.

Seksin aikana ihan ok, jos mies leikkii nännillä, mutta silloinkin joskus inhottaa. Ja tulee oikeasti, FYYSISESTIKIN, paha, huono olo.

Siis alkaa oksettaa. Onko joku muu tuntenut tällaista ja silti onnistunut imettämään lasta ilman sen kummempia tuntemuksia (inhoa) ?

[/quote]

 No minä kiihotun nännien koskettelusta seksin aikana, mutta en imettäessäni. Minusta se on vain jotenkin niin eri asia. Toki molemmissa koen olevan paljon hellyyttä ja rakkautta, mutta imetyksestä puuttuu se seksuaalinen aspekti, mitä koen miehen kanssa.

 Ehkäpä tästä syystä mietin, mitä nuo imetyksen pervoksi leimaavat itse ovat miettineet imettäessään vauvojaan...?

[/quote]

Mutta kun mua inhottaa se miehenkin tekemänä yleensä, eikä kiihota.

Ajatus siitä, että lapsi imee sitä, inhottaa. Samassa veneessä, ketään, kokemuksia?

[/quote]

 Niin no se ainakin minusta on eri asia, eri tilanne. Vauvan imiessä rintaa hän saa ravintoa, minä helpotuksen kun maito pääsee rinnoista ulos. Oma vauva vaikuttaa myös erityisen suloiselta siinä rinnalla kun hakee katsekontaktia ja yhteyttä tyyliin "olet ihan outo tyyppi, mutta silti rakastan sinua". Siitä ei ole tarkoituskaan kiihottua, vaan kasvattaa rakkautta ja kiintymystä lasta kohtaan. Voi siis olla että imetys ei inhota sinua, voi olla, että sellainenkin kosketus rintoihin inhottaa. Et voi etukäteen tietää.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 01:01"]

 Niin ja yli 1-vuotiaan imetys ei ole sairasta siksikään, koska

1. Tällöin sille pitäisi olla virallinen sairausluokitus.

2. Äidinmaito ei muutu "sokerilitkuksi" missään vaiheessa, vaan sen koostumus vaihtelee lapsen tarpeista, niin sisäisistä kuin ulkoisista tekijöistä, riippuen. Tämä on tutkittu asia, eikä vain uskomus.

3. Tästä johtuen äidinmaito on ravitsemuksellisestikin perusteltua yli 1-vuotiaalle, jonka kanssa on noudatettu suosituksia ja viimeiset rajoitteet poistuneet vasta äskettäin. Miksi muuten juottaa päivittäin desitolkulla lehmänmaitoa lapselle, jonka pitäisi saada "kaiken ravintonsa" kiinteästä ruuasta?

4. Äidinmaito sisältää vasta-aineita tartuntatauteja vastaan suojaten ja kehittäen lapsen omaa immuunijärjestelmää ( joka kehittyy täyteen tehoonsa vasta hieman ennen maitohampaiden lähtemistä).

5. Imurefleksin ylläpidolla on lapselle psyykkinen merkitys turvallisuudentunteen ja tunteiden säätelyn suhteen. Rinta on hampaiden kannalta parempi vaihtoehto kuin tutti tai tuttipullo.

[/quote]

Mitä paskaa. :) Lapsi saa vasta-aineita jo kohdussa. Seuraavat vasta-aineet lapseen tulevat normaalin elämän mukana sitä mukaa, kun lapsi joutuu kosketuksiin esimerkiksi uusien tautien kanssa.

En usein viitsi ottaa osaa näihin tyhmin keskusteluihin, mutta tuon verran oli pakko oikaista hölmö-raukkaa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 00:28"]

Ei ole vielä lapsia, mutta minua inhottaa jo etukäteen ajatus imettämisestä.

Seksin aikana ihan ok, jos mies leikkii nännillä, mutta silloinkin joskus inhottaa. Ja tulee oikeasti, FYYSISESTIKIN, paha, huono olo.

Siis alkaa oksettaa. Onko joku muu tuntenut tällaista ja silti onnistunut imettämään lasta ilman sen kummempia tuntemuksia (inhoa) ?

[/quote]

Minä ainakin. En tykkää seksin aikana ollenkaan tissien koskemisesta, nännit on arat ja se tuntuu omituiselta/epämukavalta/jopa kivuliaalta. Imetys teki alussa tosi kipeää ennen kuin nännit tottui, mutta samalla tavoin inhottavalta imetys ei missään vaiheessa tuntunut. Kumma juttu, samaa itsekin vähän etukäteen pelkäsin!

No onpas tähän ketjuun kokoontunut imetysvastaista porukkaa! Ymmärrän ap:n tuntemukset, mutta fakta on se, että lapsi ei opi enää imemään. Mulla on vähän alle 2-vuotias lapsi, joka jätti rinnan pois n. kuukausi sitten. Tänä aamuna tissi tuli mieleen ja hän halusi vähän maistaa, mutta imuote oli jo kadonnut. Se katoaa tosi äkkiä.

Ap ajattelee, että hänen esikoisensa on jäänyt jostain paitsi, mutta mä en ainakaan usko siihen! Eri lasten eri vaiheet ovat erilaisia, esikoisellasi ja kuopuksellasi ei kaikki mene samalla tavalla, mutta ei niiden tarvitsekaan. 

Muuten, maailman terveysjärjestö suosittelee länsimaissakin imetystä 2-vuotiaaksi asti ja kehitysmaissa 4-vuotiaaksi, luulen, että sieltä löytyy parempia asiantuntijoita kuin AV:lta.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 01:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 01:01"]

 Niin ja yli 1-vuotiaan imetys ei ole sairasta siksikään, koska

1. Tällöin sille pitäisi olla virallinen sairausluokitus.

2. Äidinmaito ei muutu "sokerilitkuksi" missään vaiheessa, vaan sen koostumus vaihtelee lapsen tarpeista, niin sisäisistä kuin ulkoisista tekijöistä, riippuen. Tämä on tutkittu asia, eikä vain uskomus.

3. Tästä johtuen äidinmaito on ravitsemuksellisestikin perusteltua yli 1-vuotiaalle, jonka kanssa on noudatettu suosituksia ja viimeiset rajoitteet poistuneet vasta äskettäin. Miksi muuten juottaa päivittäin desitolkulla lehmänmaitoa lapselle, jonka pitäisi saada "kaiken ravintonsa" kiinteästä ruuasta?

4. Äidinmaito sisältää vasta-aineita tartuntatauteja vastaan suojaten ja kehittäen lapsen omaa immuunijärjestelmää ( joka kehittyy täyteen tehoonsa vasta hieman ennen maitohampaiden lähtemistä).

5. Imurefleksin ylläpidolla on lapselle psyykkinen merkitys turvallisuudentunteen ja tunteiden säätelyn suhteen. Rinta on hampaiden kannalta parempi vaihtoehto kuin tutti tai tuttipullo.

[/quote]

Mitä paskaa. :) Lapsi saa vasta-aineita jo kohdussa. Seuraavat vasta-aineet lapseen tulevat normaalin elämän mukana sitä mukaa, kun lapsi joutuu kosketuksiin esimerkiksi uusien tautien kanssa.

En usein viitsi ottaa osaa näihin tyhmin keskusteluihin, mutta tuon verran oli pakko oikaista hölmö-raukkaa.

[/quote]

 No sitä paskaa, että jos esimerkiksi ympäristössä jyllää jokin tartuntatauti minkä äiti saa, äidin kehon tuottamat vasta-aineet siirtyvät lapseen imetyksen kautta. Tämä ehkäisee taudin tarttumista ja leviämistä lapsen elimistössä, jolloin oireet jäävät vähäisemmiksi kuin tilanteessa, jossa lasta ei imetetä. Ihmisen immuunijärjestelmä rakentuu synnynnäisestä ja adaptiivisesta eli opitusta immuniteetista, joten ensimmäisten elinvuosien aikana lapsen oma puolustuskyky tartuntatauteja vastaan on tavallista heikompi. Ilman äidiltä saatuja lisävasta-aineita infektiot rasittavat lapsen elimistöä enemmän ja jotkut niistä voivat äityä jopa vaarallisiksi lapsen iästä ja taudin agressiivisuudesta riippuen.

 Noin ylimielisellä asenteella voi olla ihan hyvä, ettet osallistu "tyhmiin keskusteluihin" jotka ei sinun arvollesi sovellu.