Mika vierottamisen hulluus teita vaivaa? Yksi kysyy unilelusta/ -ratista tai tutista. Karmeaa luettavaa. Lapset luopuvat aikanaan, ei siihen tarvitse puuttua.

Mietihän nut äläkä provosoidu kun ei ole tietoa eikä taitoa.

ap

Vierailija:

Vierailija:

Olivat siihen henkisesti valmistautuneet. Kunnioitan heidän päätöstään.

En kunnioita vanhempia, jotka pieniltä vievät rakkaat esineet väkisin.

Olivat sitten rättejä, leluja tai tutteja.

ap

Voi tsiisus! Tuotahan minä juuri tarkoitin!

Olis aika vinkeetä kun olis kaupungilla ja lapsi ois jotai kaheksan ja sitten sillä ois tutti suussa. Sanos vaan että ei se halua luopua siitä, kun hän ei ole henkisesti siihen vielä valmis!!

HALOOOO!!

Olen edelleen sitä mieltä, että ap on kummallinen, mutta mitäpä se minulle kuuluu.



Kerronpa nyt kuitenkin sen, että yksi tutin rikki pureminen riitti minulle. Mistäs minä olisin tiennyt, kuinka nopeasti seuraava hajoaa? En hakunnut todellakaan joutua tilanteeseen, jossa lapsi on esim. unta odotellessa purrut tutin rikki ja tukehtunut tutin paloihin. Tutteja oli kyllä useita käytössä ja lähinnä päikkäreille tai yöunille mennessä loppuvaiheessa.



Niin ja vierottaminen kävi meillä niin, että vain jätin tutin pois. Lapsi kitisi yhtenä iltana tutin perään. Seuraavana päivänä meni päikkäreillekin jo ilman kitinää. Maksan kyllä terapian sitten aikuisena, jos nimenomaan tuosta tutin pois ottamisesta on jäänyt trauma, joka haittaa aikuisen lapseni elämää.



Ethän ap muuten koskaan jätä lastasi kenellekään hoitoon? Edes isänsä kanssa kahden? Lapselle kun voi olla tosi traumaattista olla erossa äidistä.

asiaan.

apVierailija:

Olen edelleen sitä mieltä, että ap on kummallinen, mutta mitäpä se minulle kuuluu.

Kerronpa nyt kuitenkin sen, että yksi tutin rikki pureminen riitti minulle. Mistäs minä olisin tiennyt, kuinka nopeasti seuraava hajoaa? En hakunnut todellakaan joutua tilanteeseen, jossa lapsi on esim. unta odotellessa purrut tutin rikki ja tukehtunut tutin paloihin. Tutteja oli kyllä useita käytössä ja lähinnä päikkäreille tai yöunille mennessä loppuvaiheessa.

Niin ja vierottaminen kävi meillä niin, että vain jätin tutin pois. Lapsi kitisi yhtenä iltana tutin perään. Seuraavana päivänä meni päikkäreillekin jo ilman kitinää. Maksan kyllä terapian sitten aikuisena, jos nimenomaan tuosta tutin pois ottamisesta on jäänyt trauma, joka haittaa aikuisen lapseni elämää.

Ethän ap muuten koskaan jätä lastasi kenellekään hoitoon? Edes isänsä kanssa kahden? Lapselle kun voi olla tosi traumaattista olla erossa äidistä.

Tämän kirjoittaa alle moni lapsipsykologi ja kasvatuksen ammattilainen.



(ja jätetään taas tähänkin liittyvät ääriesimerkit käsittelemättä; en tarkoita pettymyksillä mitään vanhemmat jouluna kännissä- tyylistä toimintaa)

Vierailija:

Tämän kirjoittaa alle moni lapsipsykologi ja kasvatuksen ammattilainen.

(ja jätetään taas tähänkin liittyvät ääriesimerkit käsittelemättä; en tarkoita pettymyksillä mitään vanhemmat jouluna kännissä- tyylistä toimintaa)

Mitäs siihen sanovat av-hammaslääkärit? Kaikki ovat jo koululaisia nyt ja ensimmäistäkään oikomishoitoa ei ole tehty, päinvastoin hammaslääkäri sanoi että onpas hyvin hoidetut hampaat ja oli kyllä tietoinen miten pitkään ovat tuttia syöneet. Niin että höpö höpö tutin aiheuttamille oikomishoidoille. Kyllä se vika on perimässä tai jossain muualla.

http: //www. stadia. fi/sailio/suusiivous/hampaidenkehitys. html



http: //pre20031103. stm. fi/suomi/eho/julkaisut/mamuhampaat/hampaidenhoito_suomi. pdf (sivu 4)



http: //www. yle. fi/akuutti/arkisto2002/030902_a. html



Tässä näin muutama fakta ihan aluksi...

Löytyykö mitään faktaa että tutista ei ole haittaa hampaille?

http: //keminmaa. terve. com/hammashoito/mims_binding?id=14704

itse söin tuttia viisivuotiaaksi saakka, kuten äitinikin aikoinaan. Mitään haittaa ei tuosta ole minulle ollut, hammaslääkärini sanoi purentani olevan lähes täydellinen. Ekaluokalla hampaat vielä sojotti sinne tänne, mutta nyt nätti suu (paitsi keltaiset hampaat :( ) Että ei se tutti niin vaarallinen oikeasti ole.

Lääkärit vaan liioittelee.