Lue keskustelun säännöt.
Nyt kilahti!
31.05.2013 |
Nyt alko olemaan viimeinen pisara! Jätin lapset miehen kanssa ja hilpasin ulos rauhottumaan. Nyt istuskelen kahvilassa. Oli pakko päästä pois kotoa.
Tilannetta avaan sen verran. Mulla on erittäin laiska mies, suoraan sanottuna hän ei tee kotona yhtikäs mitään. Ei mitään kotitöitä, harvoin hoitaa lapsia, komentaa niitä jos on tarvetta. Ja sitte jos lapsi esim. huutaa niin mies raivostuu pienestäkin huudosta (ei kuitenkaan tee lapsille mitään) raivostuu vain. Mä toisin sanoen hoidan kaiken. Tästä asiasta me ollaan puhuttu niin paljon, että mä alan olemaan loppu. Mä olen menettänyt yöunet sen takia, koska alan olemaan niin tympiintynyt tähän koko elämään.
Mies tuli muutama tunti sitten kotiin töistä, ja alkoi heti valittamaan mulle, kun en ollut kerennyt koiran kanssa ulos. Koko päivän olin kuunnellut 2,5 vuotiaan uhmaamista ja 6 kk itkua (johtuen tästä kuumasta kelistä). Koira ei ollut 5 tuntiin ollut ulkona ja ajattelin, että mies voisi sen varmaan tehdä, kun kotiin tulee. Mainitsin asiasta niin samantien alkoi valittamaan, että miksi en ole tehnyt yhtikäs mitään täällä. Siinä vaiheessa napsahti ja totesin, että herra on hyvä ja hoitaa vittu kaiken mä hilpasen. Lapset olivat ulkona, pienempi rattaissa, isompi leikke. Heille kävin sanomassa, että äitii lähtee käymään kylässä tulee illalla. Joten eivät ihmettele missä olen. Oli pakko päästä pois siitä kaikesta.
Ja ennen kuin joku tulee tähän rutisemaan, että mähän olen äitiyslomalla kaikki hommat kuuluu mulle voin vastauksena sanoa, että olin esikoisen ja kuopuksen välissä myöskin töissä, ja silloinkin hoidin kaiken. Ihan kaiken. Mies saatto soittaa mulle aamuisin töihin, että mitä laitan lapselle päälle päiväkotiin, kun hän vei. ISO AIKUINEN MIES EI OSANNUT SITÄKÄÄN EDES PÄÄTTÄÄ.
Lisäksi mies on erittäin lyhyt pinnainen. Hermostuu pienimmästäkin huudosta. Pariin otteeseen olen lähtenyt lasten kanssa isovanhempien luo, kun ei vaan jaksa. Alan olla niin täynnä tätä paskaa. Tuntuu, ettei tässä ole enää vaihtoehtoja kuin erota, mikä on sinänsä "harmillista". Hän on kuitenkin sillä tapaa hyvä isä lapsilleen, ei lyö, ei juo, leikkii heidän kanssaan. Mutta kaikki muu onkin sitten sontaa. Ja ei ollut tuollainen ensimmäiseen pariin vuoteen.
Mä en todellakaan tiedä mitä teen. Miehen mielestä 2,5 vuotiaan olisi pitänyt jo oppia kuivaksi ja häntä ärsyttää se kuin välillä tulee pissavahinkoja. Mun mielestä se on elämää ja kuuluu asiaan. Mies ei jaksa kuulemma siivota ylimäärstä (vittuku siivoisi edes jotakin!). Astiat saadaan tiskipöydälle joten kuten, tai sitten ne lojuu pisin pitkin olohuonetta. Vaatteita lojuu siellä sun täällä. Roskat saadaan kyllä tiskialtaaseen, mutta ei 30 senttiä alemmas roskikseen.
Lapsia ei kommenneta, jos tarvetta on. Tällä hetkellä esikoisen uhma on niin vahva, että mä olen pulassa asian kanssa. En tiedä oikein mitä mun pitäis tehdä, kun lapsi ei tottele ollenkaan, uhittelee mulle päin naamaa, saattaa joskus jopa läppästäkkin, ja mies ei tee mitään. Karkaa vaan tilanteesta pois ja kaikki jää mulle. Alan olemaan niin loppu.
Kaikesta huolimatta rakastan lapsiani yli kaiken, he ovat parasta mitä mulle on tapahtunut. Jotenkin vaan tuntuu, että mä olen niin yksinäni tän asian kanssa. Mies on luvannut viimeiset 3 vuotta muuttua, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Ei vaan jaksa. Sitten kaupan päälle nämä uniongelmat, niin homma sen kun paranee.
Anteeksi purkaukseni, jonnekkin oli pakko päästä purkautumaan. Taidan kohta olla rauhoittunut sen verran, että hilpasen kotiin päin.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 19:29"]
No onhan se vähän outoa jos ei lapsi vielä 2,5v ole päiväkuiva, mutta anna se miehen tehtäväksi opettaa.
[/quote]
Tähän kommenttiin sen verran voin vastata, että ei siinä minusta ole mitään outoa ja nyt illan aikana lapsi oli 2 pissinyt housuunsa, kun mies ei ollut "muistuttanut"/"pöntöttänyt" lasta. Lapsi ei osaa vielä sanoa, koska on hätä koska ei. Tästä syystä mä pissitän häntä parin tunnin välein pöntöllä. Mies tietää tämän, mutta tuskin oli laiskuuttaan jaksanut. Tiedä siitä sitten..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos myöskin tukevista kommenteista, ne lämmittää mieltä oikein urakalla!
ap
Oliko sulla läppäri mukana vai mistä sä ton ensimmäisen kiukkuviestin kirjotit?
ei kaikki vaan osaa. Aika sissi olet kun menit vielä toisenkin lapsen tekemään...
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 21:54"]
Oliko sulla läppäri mukana vai mistä sä ton ensimmäisen kiukkuviestin kirjotit?
[/quote]
Nettikahvilasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 21:57"]
ei kaikki vaan osaa. Aika sissi olet kun menit vielä toisenkin lapsen tekemään...
[/quote]
Ehkä, mut en kadu lasten tekoa pätkääkään. He ovat edelleen parasta mitä mulle on tapahtunut. Miehestä en ookkaan sitten niin varma.
Ap
meillä oli aika samanlainen asetelma kun lapset oli pieniä. Mies aina ajoittain yritti jotain, mutta unohti pian ja tuntui, että hän eli aivan omissa maailmoissaan, jonne sotku, tyhjä jääkaappi tai lasten itku ei kantautunut. Hän jotenkin heräsi isyyteen vasta kun lapset olivat vanhempia. Koko ajan ihmettelin mikä tässä mättää, kun lapset olivat pieniä. Sen tajusin, että mies vaan ei parempaan pystynyt vaikka miten ajoittain skarppasi. Kiltti, hyvä ja luotettava mies. Aivan sama meillä, ei mitään hajua mitä lapsen päälle pitää laittaa, unohti antaa lapsille ruokaa jos hänelläitsellään ei ollut nälkä yms. Ei hän sitä ilkeyttään tehnhyt, hän vaan ei osannut. Ihan ihmisiä noista lapsista silti kasvoi ja yhä ollaan yhdessäkin, joten voimia toivotan. Pidä puolesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä kans revitään hiuksia harva se päivä kun vituttaa suoraan sanottuna tuo ukko. En voi käsittää miten aikuinen ihminen voi olla niin poropeukalo. Ihan fiksu, koulutettu ihminen, mutta tietyissä asioissa hoksottimet ei vaan pelitä. Koitetaan sinnitellä tää pikkulapsi vaihe jotenkuten ja yrittää parhaamme mukaan sietää toisiamme. Meillä kyllä mies täbnään itse ehdotti että voi varata meille keskusteluajan perheneuvolaan. Ollaan siellä aikasemminkin käyty esikoisen ollessa suht saman ikäinen. Tuntuu jotenkin tässä puolen vuoden tienoilla olevan aina jotenkin erityisen rankkaa tää elo. Kait se kuuluu sit asiaan. Ei muutakun tsemppiä teillekkin ja et todellakaan ole yksin!
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 19:29"]
No onhan se vähän outoa jos ei lapsi vielä 2,5v ole päiväkuiva, mutta anna se miehen tehtäväksi opettaa.
[/quote]
tässä taas joku täydellinenäiti täydellisineen lapsineen, piti vähän päästä pätemään. Joku täydellinen, joka ei ymmärrä, että lapset ovat erilaisia, kun oma pikku-Jessica oppi kaiken vähän aikaisemmin kuin muut.
Hei mun lapseni oli yökastelija kymmenvuotiaaksi asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ku meidän ukosta puhuisit.. Ihan samallaista menoa. Todellakin nautin siitä kun mies on poissa ja kauhulla ootan viikonloppuja kun tulee se kolmas lapsi kotiin. Voi luoja sitä sotkun määrää.. Näkee kyllä jos on voileivän tehnyt kun ensinäkin leipäkaappi ja jääkaappi auki, leipäpussi avonaisena pöydällä, samoin voipaketti jossa törröttää veitsi, pöytä täynnä leivänmurusia. Et ei edes omia sotkujaan viitsitä siivota. Ja joku vitun vamma ettei osaa roskia laittaa roskikseen kun pitää kasata jotain ihme roskatorneja tiskipöydälle. Ja sama kun kysyn että eikös jotain terapiaa voi kokeilla niin vastaus on että "ei mulla oo mitään ongelmia mä oon ihan terve, jos sä tarviit jotain apua sun ongelmiis niin mee itse". Ja keskustelu jotain niin lapsellista ja älyttömiä vastauksia että tekis mieli hakata päätä seinään kun voi ihminen ollakin niin urpo
Kerro nyt kaikki ne miehesi hyvät puolet!
Ethän sinä ole voinut edes rakastuneena olla niin äärettömän tyhmä, että olet ottanut tuollaisen laiskimuksen, ja vielä lyhytpinnaisen, jos hän ei olisi vähintään komea, rikas, hyvä sängyssä ... kerro tarkemmin!
Miten mies voi pysyä täysipäisen kirjoissa ja muka työkykyisenä ja muutenkin täysivaltaisena kansalaisena, jos "ei vain osannut", esim. antaa lapselle ruokaa?
Uskotteko te naiset tuon ihan tosissanne? Voitteko ihan sinisin silmin uskoa, että mies saattaa työkseen suunnitella tai asentaa koneita, mutta ei "osaa" käyttää pölynimuria? Tai tehdä hyvinkin vaativia suunnitelmia ja tehdä vaativaa työtä, mutta kotona on niin pöljä, ettei älyä vaihtaa lapselle vaippaa eikä antaa sille ruokaa?
Hei haloo naiset, ottakaa edes OMA järki käyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedä niin tuon tunteen! Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pahemmaksi meno menee jos siihen ei puututa.
Kokeilkaa työnjakoa. Laittakaa paperille kaikki hommat ja jakaa ne. Voisitte myös sopia että sun "työaika" on 8-4:ään ja että sen jälkeen tehtävät kotityöt on yhteisiä kotitöitä. Mies tietenkin marisee mikset tehnyt kaikkea päivällä, mutta jätä se vaikkapa viikonlopuksi yksin muksujen kanssa ja sunnuntaina kello 4 tulet paikanpäälle toteamaan mitä ei ole tehty ja mitä on. Luulisi tajuavan.
Siitä kuivaksi oppimisesta - ei mitään kiirettä ja paniikkia, kaikki on yksilöitä. Esikoinen meillä oppi kuivaksi alle 2v ja kuopus alle 3v ja edelleen yökastelee (5v).
Uhmaan saat hyviä ohjeita MLL:n sivulta, itse palaan aina sinne kun tuntuu että pallo on hukassa. Lyömisestä sanoisin napakasti "ei saa lyödä", laittaisin jäähytuolille ja tilanteen mentyä ohi keskusteltaisiin miksi niin ei saa tehdä, että se sattuu ja siitä tulee paha mieli. Hyvät ja selkeät rajat ja siitäkin voisitte miehen kanssa keskustella että missä teillä menee vaikkapa rangaistuksen raja, minkälaisen ja miten lasta varoitetaan etukäteen tulevasta rankkarista (jos vielä teet niin sitten...).
MLL:n linkkejä:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/vanhempi_asettaa_rajat/
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/mustasukkaisuutta_kun_perheeseen/
Pariterapiaa suosittelen myös ja jos mies ei sinne halua, niin Väestöliiton sivuilla voitte paneutua ja kehittää suhdettanne:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdetesteja/kartoita_parisuhdettasi/
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa.
Mitä jos lähtisit viikonlopuksi pariksi päiväksi lomalle vaikka kylpylään ja miehesi hoitaisi kodin ja lapset sen ajan? Veikkaan, että he selviäisivät ihan hyvin ilman sinuakin.
Lapset usein kiukkuavat äidilleen enemmän kuin isälleen, koska äiti on se tuttu ja turvallinen, jolle on tottunut kiukkuamaan. Sinä tarvitset nyt lepoa ja vaihtelua, ja vaihtelua se olisi miehellesikin, että hän saisi hoitaa huushollia itsekseen pari päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä idareita oikein sikiää?! "Mene vaan yksin sinne terapiaan, ei minussa ole mitään vikaa"!! Siis minun mieheni on samanlainen vellihousu kuin useamman mies tässä ketjussa!
Tulee mieleen tuo toinen ketju jossa mies kertoo jättävänsä vaimonsa huomenna kun on jo 4v kaikkea kestänyt ja seksiäkään ei ole. Milloin miehet oikein tajuavat, että konfliktiin tarvitaan aina 2 osapuolta ja että jos sitä tilannetta alkaa puhumalla purkamaan ja ratkaisuja löydetään, se seksikin astuu kuvioihin ihan tuosta vaan! Pään pensaaseen laittaminen johtaa väistämättä eroon. Ugh!
Mulla ei ihan noin paha mies, mutta jotain samaa. Kotihommat sisällä ei kiinnosta ja lapsille ei pidä aikataulua (ruokailu ja nukkumaanmenoajat venyy), eikä myöskään vaadi ihmeempiä lapsilta (kun ei jaksa vahtia että tekevät).
Siivouksen kanssa vähän auttaa, jos en vain yksinkertaisesti tee mitään. Kun kaikki astiat on likaisia, niin saattaa pestä ne ja sama lasten vaatteiden kanssa. Ruokaa tekee vasta kun lapset valittavat nälkää ja nukkumaan laittaa vasta kun lapset ovat yliväsyneitä. Eli nuo asiat hoidetaan vasta viimeisestä pakosta.
Miehellä taitaa olla ongelmana että yrittää olla "mukava" ja ei tykkää komentaa/pitää jöötä. Tässä on kyllä täysin äitinsä kasvattama poika. Molemmat ovat mukavia ja rauhallisia, mutta yksi sun toinen tekeminen heillä helposti venyy ja eivät sano yleensä mitään mihin toinen voisi reagoida negatiivisesti. Lisäksi tykkäisivät hitaasta ja hiljaisesta elämästä.
Muuten mies on hyvä isä ja mies. Käy töissä, huolehtii lapsen harrastuksesta ja on perheen kanssa, ei pahemmin mene omia menojaan. Kotona jos puuhailee, niin mielummin pihalla. Kuuntelee tai ainakin näyttää siltä että kuuntelee lapsia. Ei menetä hermojaan kovin helposti.
Homma toimii jos jaksan koordinoida tekemiset ja jaksan vahtia että muut tekevät oman osuutensa. Joskus vain en jaksaisi. Minä huolehdin kaikki lomamatkat, lasten hammaslääkärit/lääkärit, juhlat, sovin kyläilyt ja huolehdin juhlapyhien tekemiset yms. Suunnittelen kodin rakennus/remonttipuuhat, mutta onneksi mies toteuttaa (tosin joskus vaatii aikaa). Mies kyllä hoitaa autot itsenäisesti, eli siis jonkun asian!
Itselleni suurin pakkopulla tässä yhtälössä on siivouksen koordinointi (tai sitten teen sen yksin) ja lasten nukkumaanmenon vahtiminen (nousen todella aikaisin aamulla töihin ja olen illalla yleensä turhan poikki). Joskus väsyn näihin ja olen mieheen hitusen kypsä kun ei auta. Mutta onneksi muut asiat eivät tunnu minusta niin rasittavilta.
Meillä jo isommat lapset ja odotan että menee joitakin vuosia kun lapset uskovat sanomisesta että on mentävä nukkumaan, sekä lisäksi että eivät enää leiki leluilla ja vaatteet pysyvät siistimpänä ja määrä vähenee. Lisäksi kiukuttelu (ainakin väsymys ja nälkä) vähenee, tosin sitten se murrosikäailahtelu tulee tilalle, mutta siinä vanhempi ei voi tehdä niin paljoa ja joudu tekemään niin paljoa. Taidetaan vain elää ruuhkavuosia ja taidan odottaa että aika hoitaa, niinhän se mieskin taitaa tehdä.
No mene sinä sinne terapiaan.
Minä joskus menin kun MINULLA oli alakuloa. Kävin pari kertaa ja sitten terapeutti pyysi miestä tulemaan sinne. Ei siellä tarvinut puhua mutta hänen teki hyvää kuulla juttujani, olla läsnä.
Menemällä itse terapiaan saat apua itsellesi, uusia näkökulmia ja apua.
Mies ei ole osa sinua. Te olette kaksi yksikköä jotka jaatte yhteisen elämän. Ei sen kummempaa.
Ei terapiassa käyminen ole niin kovin kummallista, neuvolan kautta se on ilmaistakin. Perheellisenä se on hyvä sinulle koska sinä hoidat perhettä ja terapia toimii ehkäisevänä perhetyönä. Se ettei mies halua sinne nyt ei tarkoita ettet sinä voi sinne mennä. Minusta sinulle voisi siellä olla paljon hyvää. Saat omaa aikaa, jutella asiantuntevalle joka käsittelee tälläisiä perheiden jaksamisia työkseen.
Mies voi innostua lähtemään joskus sinne myöhemmin kanssasi, mutta mene sinä!
Tämä on sinun jaksaminen, sinun elämä, sinun tunteet! Et sinä kaikkeen miestä tarvitse, mutta jaksaminen on ihan sinun oma asia. Se voi pelottaa hakea apua mutta oikeasti se kannattaa. Pariterapia on ihan jees mutta kyllä sinä saat apua ihan neuvolastakin, sinun omaan jaksamiseen. Suosittelen! Olen itse käyttänyt palvelua kun oli vaarana palaa loppuun.
Lähetteen saat neuvolasta. Sen tekee lääkäri mutta ajan lääkärille voit varata neuvolasta vaikka maanantaiaamuna.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 10:07"]
Ihmettelen, mistä näitä saamattomia lapamato miehiä sikiää. Täällä on vähintään kerran viikossa aloitus juurikin tästä samasta aiheesta "mies ei osallistu kotitöihin/lastenhoitoon". Mistä te nämä miehet olette oikein löytäneet. Tunnen olevani onnekas kun mieheni oikein vapaaehtoisesti auttaa kotitöissä yms, ei tarvitse edes pyytää ja jos jotain pyydän, tekee heti, ei tarvi montaa kertaa käskeä.
Toinen mitä ihmettelen on, että missä on teidän parisuhteenne keskusteluyhteys? Kyllähän tuollaisista asioista pitäisi voida puhua, kertoa sille puolisolle, että "hei mä olen aika väsynyt ja toivoisin, että voisit laittaa tiskit/imuroida/pyyhkiä pölyt/laittaa lapset nukkumaan, että mä jaksaisin vähän paremmin".
[/quote]
No mä voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole ongelmia keskustella näistä asioista, mutta niistä on vaikea keskustella, jos toiselta ei saa muuta vastaukseksi kuin mm, en tiedä, jaa. Ja lisättäköön tähän, että keskustelen asiallisesti, en huuda, syyttele tai muuta vastaavaa, kun tiedän, että sillä tavalla siitä keskustelusta ei ainakaan mitään tule, mutta kyllä se turhauttavaksi menee, kun puhut melkein yksinäsi. Ja lisäksi, kun asiasta on keskusteltu, päästy jonkin sortin sopuun niin se unohtuu mieheltä seuraavana päivänä totaalisesti ja sama meno jatkuu.
Ja kyllä, jos mies olisi suhteen alku aikoina ollut samanlainen mitä nyt, niin se olisi loppunut lyhyeen. Nyt tilanne on eri. En kuitenkaan viitsisi tämän takia rikottaa perhettämme, vaikka asia minua vaivaa erittäin paljon ja olo on useaan otteeseen masentunut. Lapsille isä on kuitenkin tärkeä. Jospa se helpottaisi, kun tämä pikkulapsi aika on ohitse.
ap
Toivottavasti sulla on jo kamoja pakattuna ja uutta kämppää katseltuna, herraisä lähde menemään lasten kanssa tollaselta! :(
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 10:07"]
Ihmettelen, mistä näitä saamattomia lapamato miehiä sikiää. Täällä on vähintään kerran viikossa aloitus juurikin tästä samasta aiheesta "mies ei osallistu kotitöihin/lastenhoitoon". Mistä te nämä miehet olette oikein löytäneet. Tunnen olevani onnekas kun mieheni oikein vapaaehtoisesti auttaa kotitöissä yms, ei tarvitse edes pyytää ja jos jotain pyydän, tekee heti, ei tarvi montaa kertaa käskeä.
Toinen mitä ihmettelen on, että missä on teidän parisuhteenne keskusteluyhteys? Kyllähän tuollaisista asioista pitäisi voida puhua, kertoa sille puolisolle, että "hei mä olen aika väsynyt ja toivoisin, että voisit laittaa tiskit/imuroida/pyyhkiä pölyt/laittaa lapset nukkumaan, että mä jaksaisin vähän paremmin".
[/quote]
No mä voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole ongelmia keskustella näistä asioista, mutta niistä on vaikea keskustella, jos toiselta ei saa muuta vastaukseksi kuin mm, en tiedä, jaa. Ja lisättäköön tähän, että keskustelen asiallisesti, en huuda, syyttele tai muuta vastaavaa, kun tiedän, että sillä tavalla siitä keskustelusta ei ainakaan mitään tule, mutta kyllä se turhauttavaksi menee, kun puhut melkein yksinäsi. Ja lisäksi, kun asiasta on keskusteltu, päästy jonkin sortin sopuun niin se unohtuu mieheltä seuraavana päivänä totaalisesti ja sama meno jatkuu.
Ja kyllä, jos mies olisi suhteen alku aikoina ollut samanlainen mitä nyt, niin se olisi loppunut lyhyeen. Nyt tilanne on eri. En kuitenkaan viitsisi tämän takia rikottaa perhettämme, vaikka asia minua vaivaa erittäin paljon ja olo on useaan otteeseen masentunut. Lapsille isä on kuitenkin tärkeä. Jospa se helpottaisi, kun tämä pikkulapsi aika on ohitse.
ap
[/quote]
Eli miehesi on vaikea puhua asioista.. Lienee kasvatuksen tulos (?). Olen todella pahoillani puolestasi, että tuollainen saamaton lurjus on puolisonasi. Saatko apua ystäviltä/sukulaisilta? Ei tuo kahden lapsen kasvattaminen yksin ole kyllä reilua, jos edelleen perheeseen kuuluu kuitenkin kaksi vanhempaa. 28
Mä olen ehdottanut miehelle tuota terapiaa, hän ei sitä kuulemma tarvitse. Saan luvan mennä yksin, jos haluan, mutta hän ei sinne tule. Ei hänessä kuulemma ole mitään vikaa.
Mä olen yrittänyt monesti puhua, enkä pelkästään syyttelemis meiningillä. Olen kertonut miltä musta tuntuu ja kysynyt mieheltä, mitä mieltä hän on asiasta, teenkö itse jotain väärin ja muuta vastaavaa. Mies turhautuu keskustelusta ja siinä on vaikea pysyä asiallisena kuin vastaukseksi saa pelkkää muminaa. Muuten hänelle juttu kyllä lentää, mutta sitten kun pitäisi vakavista asioista keskustella niin tuntuu, että hänestä tulee täysin tuppisuu.
Vähän helpotti, kun tulin kotiin. Kun oli rauhoittunut. Täällä puolestaan oli aika show käynnissä. Isompi huutaa väsymystään, ja pieni varmaan samaa asiaa. Mies tietää, että meillä on yleensä 7 aikoissa aletaan tekemään iltavalmisteluita, ruvetaan iltapalalle sun muuta. Mies oli suoraan sanottuna ihan pulassa. Enkä ymmärrä miksei ollut ruvennut syöttämään pienempää ja antanut iltapalaa isommalle.
Vielä enemmän tässä ehkä ärsyttää se, että mies on viikosta yleensä 4 päivää poissa, jossakin puolella suomea. Hän yöpyy hoteillessa ja kylpylöissä. Rentoutuu siis siellä, mä puolestai olen 24/7 lasten kanssa ja sitten, kun mies tulee kotiin tuntuu että paikalle saapuu kolmas lapsi, jota pitää paapoa, hoitaa ja huolehtia. Noh, nyt on onneks lapset nukkumassa ja mies töllöttää telkkaria. Pyysi se anteeksi, ja nyt on ilmeisesti mukamas kaikki hyvin. Näin ei todellakaan ole, ainakaan mun puolelta, mutta eipähän tarvitse kuluttaa iltaa siihen, että riidellään.
ap