onneksi sain sektion!

Kyllästyin siihen odottamiseen puolen tunnin jälkeen ja aloin vain ponnistaa, vaikka mitään tarvetta ei ollutkaan. Olihan se vähän hankalaa, kun mitään kunnon työntösupistuksiakaan ei ollut. Vauva syntyi kuitenkin ihan ok. 17 minuuttia kesti ponnistus muistaakseni.



50

Siis supistuksia tuli, mutta ei ponnistamisen tarvetta. Ja ihan piti itse ponnistaa lapsi ulos. Ponnistusvaiheet aina yli tunnin mittaisia. Eivät sattuneet sinänsä niin hirveästi, repeämisen tunne kyllä oli (siis tunne, että halkeaa kahtia), vaikkei puudutusta.

Silloin oli aivan tavallista, että ponnistetaan selällään.





Eikö teistä tuo vauvan pään vetäminen näyttänyt hurjalta?? Huh. Aika karu ammatti. En uskaltaisi tehdä tuollaisia juttuja, leikata välilihaa ja repiä vauvan päätä ulos.

Onneksi en itse nähnyt yhtään synnytysviedoa ennen tositoimia. Näyttää paljon hurjemmalta kuin siinä tuoksinan keskellä oikeasti on.

Vierailija:

ja aijemmatkin lapseni on leikattu. en oikeasti osaisi kuvitella että mun alapäästä vois tulla vauvan kokoinen mötikkä... arvostan tietenkin niitä äitejä jotka synnyttävät ns. normaalisti. suurin osa miehistä kuitenkin on sitä mieltä että synnytys venyttää paikat ja kun ovat kuulleet että minut on leikattu niin ovat miehelleni sanoneet että ole onnellinen ku sun vaimon alapää on pysyny samana.