Onko mut tuhottu lääkkeillä?

Kaikki alkoi siitä kun mut raiskattiin. Sekosisin siitä häpeästä niin että jouduin sairaalaan. Kenellekään en pystynyt kertomaan mitä mulle oikeasti oltiin tehty, kun muutkin asiat luokiteltiin niin että olen psykoosissa. Minua alettiin hoitamaan erilaisilla lääkkeillä.

Ensimmäinen lääke oli sellainen jota ei olisi saanut edes lapsille määrätä. Lääkkeet tekivät elämästäni todella hankalaa sillä nukuin 15 tuntia putkeen ja hereillä olo aikakin oli todella tokkuraista.

Lopetin lääkkeen syönnin, jonka sitten tunnistinkin, sillä tiesin että varmasti joku hoitajista huomaa etten niitä niele. Lääkärille sanoin etten suostu enää tuota lääkettä syömään ja hän määräsi minulle toisen lääkityksen josta ei myöskään olllut muuta kuin haittavaikutuksia. 

Lääkitystä vaihdeltiin. Voin henkisesti huonosti ja jos olin itkuisempi niin määrättiin lisää lääkitystä. Kaikkeen vaan lääkkeitä lääkkeitä lääkkeitä. Huomasin vuosien kuluessa etten osaa eläää tuntemuksieni kanssa.

Kun lopetin lääkityksen niin aloin "paranemaan" mutta edelleenkin negatiivisten tuntemusten tunteminen tuottaa vaikeuksia. Tämä katsotaan niin että tarvitsen lääkkeitä, jotka minulle taas määrättiin.

Ei mitään apua. Elämäni on kuin yhtä vuoristorataa jyrkkine mäkineen ja mutkineen. En enää uskalla kertoa olotilastani lääkärille. Hän ei minua todesta ota kun kuvittelee muutenkin minun olevan toisenlainen kuin olen.

Ja olen siis jo aikuinen. Lääkkeitä minun olisi pakko syödä. En uskalla lopettaa koska lääkkeiden syöntiä edellytetään ja pitoisuutta veressä seurataan verikokein.