Miten elämäsi todennäköisesti muuttuu seuraavan 5v aikana? Miten haluaisit?

Todennäköisesti: Lapset 18 ja 13, minä olen kuollut.

Toive: Olisin vielä elossa. Ottaisin sen lottovoiton myös mielelläni.

Toivon valmistuvani ja saavani koulutusta vastaavaa työtä. Toivon lapsille mieluisia koulupaikkoja.

Eiköhän nuo toteudu.

Todennäköisesti ero tulee, lapsi on 5 vuoden päästä 10-vuotias, saa nähdä miten huoltajuuskuviot järjestyvät. Valmistun varmaan merkonomiksi mutta teen ihan samaa paskaduunia kuin nytkin.

Toive: Löytäisin uuden ihanan miehen jolla olisi rahaa niin paljon että voitaisiin elellä leveästi, ja vielä tärkeämpää, expat-työ, jotta pääsisin pois Suomesta. Nykyinen mies löytäisi myös sellaisen uuden elämän että minä saisin ottaa lapsen mukaani.

Todennäköisesti muutetaan miehen kanssa virallisesti yhteen.

Haluaisin, että mennään naimisiin ja hankkia ainakin sen ensimmäisen lapsen. Toivoisin myös että työpaikkani vakinaistuisi TAI pääsisin opiskelemaan.

Todennäköisesti: Olen juuri valmistumassa koulusta, olen naimisissa ja minulla on ainakin yksi lapsi. Asumme vielä tässä samassa asunnossa vuokralla, tai ehkä hieman isommassa. Valmistun ja pääsen hyväpalkkaiseen ammattiin, samoin kuin mieheni, ja alamme rakentaa omakotitaloa.

Toive: ^ juuri tuo :) Kyllä se lottovoittokin kelpaisi, mutta olen varautunut työskentelemään unelmieni elämän eteen :)

Olen vaihtanut ammattia ja toivottavasti päässyt/lähtemässä ulkomaille töihin.

Valmistun ammattiin ja olen työelämässä. Alan olla huolissani, koska olen 29-vuotias ja ne lapset on vieläkin tekemättä kun sitä ukkoa ei ole vieläkään löytynyt. Nyt en vielä stressaa asiasta, mutta viiden vuoden päästä alkaa olla jo kiire. 

Valmistun ja löydän koulutusta vastaavan työpaikan. Toivottavasti olen myös naimisissa ja ainakin yhden lapsen äiti. 

Toivon, että mies löytää työpaikan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, jotta voimme muuttaa pois Helsingistä. Vanha omakotitalo olis myös ihana :)

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:00"]

Valmistun ammattiin ja olen työelämässä. Alan olla huolissani, koska olen 29-vuotias ja ne lapset on vieläkin tekemättä kun sitä ukkoa ei ole vieläkään löytynyt. Nyt en vielä stressaa asiasta, mutta viiden vuoden päästä alkaa olla jo kiire. 

[/quote]

Olipa huonosti muotoiltu. Siis viiden vuoden kuluttua olen 29-vuotias nykyistäkin katkerampi vanhapiika ja silloin stressaan sitä lasten hankkimista.  

Olen mennyt naimisiin ja etsimme parhaillaan tai olemme löytäneet isomman asunnon, jossa asumme. Olen siirtynyt kahden lapsen kotiäidistä työelämään ja lapset aloittaneet päiväkodissa. Juoksuharratus, jota olen aloitellut on johtanut tuloksiin ja jaksan juosta puolimaratonin.  

Olemme palanneet takaisin Suomeen ulkomaanvuosien jälkeen. Nykyisen määräaikaisen työn ja ensi viikolla alkavan äitiysloman jälkeen olen löytänyt uuden, toivottavasti vakituisen työpaikan. Mieskin on ehkä vaihtanut työpaikkaa. Lainat on kutakuinkin maksettu pois, joten käyttörahaa on vähän enemmän.

Viiden vuoden päästä  todennäköisti lapseni on muuttanut pois kotoa, minä ja mies olemme muuttaneet minun työni perässä ulkomaille ja tullleet ehkä jo takaisinkin. Minun työni joko etenee ns. " korkeimmalle uraportaalle" tai sitten lakkaa olemasta.

Toiveeni on, että se kotoa muuttava lapsi on saanut elämänsä hyvään alkuun, ehkä onnellisen parisuhteenkin.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 13:31"]

Meillä vanhin lapsi on tuolloin lukiossa, toinen yläasteella ja kolmas ala-asteella. Asumme samassa asunnossa, minä teen samaa työtä. Mies on edennyt firmassa taas vähän eteenpäin.

Ja toive: voitan huomenna lotossa, lopetan työt. Muut asiat samalla tavalla kuin todennäköisessä vaihtoehdossa.

[/quote]

Meillä on jo isot lapset, ja sen myötä minulla aikaa enemmän itselleni. Alan harrastaa ratsastusta, pianon soittoa ja tanssia paljon. Töissä teen taas niitä töitä, joista kaikkein eniten pidän. Nyt tyhmyyttäni siirsin itseni pois niistä tehtävistä, jotka rakkaimpia itselleni ovat.

Rahatilanne on parempi, osa lainoista on maksettu kokonaan, ja meille jää pelkästään sen takia 1000e /kk enemmän rahaa käyttöön. Se on kivaa.

Todennäköinen skenaario: Olen vakituisissa töissä jossain (tai ainakin määräaikasena pidemmän aikaa kun muutaman kuukauden kerrallaan, niinkuin nykyään). Elän avoliitossa miesystäväni kanssa ja lapsiasia alkaa olla ajankohtainen, toivottavasti siinä vaiheessa jo haluaisin lapsia.

Toive: Teen mielenkiintoista työtä kansainvälisten asioiden parissa, reissaan ja nautin elämästä. Tapailen kivoja miehiä ja minulla on edelleen paljon ystäviä. Minulla on pieni, kodikas asunto jota olen saanut laittaa itseni näköiseksi.

Todennäköisesti: Lapseni syntyy kohta, joten edessä on äitiyslomavuosi ja kaksi hoitovapaavuotta. Talo valmistuu pikkupikkupikkuhiljaa ja on siis vihdoinkin ihan valmis viiden vuoden päästä (jos ei, niin meikäläisen pää hajoaa). Lapsi on aloittanut päiväkodin, minä ja mies molemmat töissä ja parin vuoden suurköyhäily takanapäin. Jotain alkaa jäädä säästöönkin, ja lapsen kanssa tehdään ehkä ensimmäinen kesälomareissu johonkin, Ruotsiin tai Tanskaan.

Toive: Jostain kummasta tulisi rahaa niin rutkasti, että asuntolaina tulisi maksettua kertaheitolla pois. Ihan sama, olisiko lottovoitto vai mikä :)

Luulen että lapset ei enää asu kotona (ainakaan isompi), meillä menisi hyvin ja välttämättä ei enää itsekään asuta tässä isossa omakotitalossa vaan jossain enemmän keskustassa. Toiveena että lapsilla olisi opiskelupaikat tai jo ammatit.

Todennäköisesti olen valmistunut, toivottavasti jossain jännässä työpaikassa. Työn myötä elämä muuttuu jo aika paljon, nyt piirit on aika pienet, ei ole rahaa ja en panosta itseeni.

Toivon että olen normaalipainoinen. Ja harrastan liikuntaa. Luulen että viiden vuoden päästä meillä on jo toinen lapsi ja hänkin jo päiväkodissa siinä vaiheessa. Esikoinen koulussa! Koirista toinen saattaa olla jo vainaa, toinen luultavasti vielä elossa. Piha varmasti paremmassa kunnossa kuin nyt, koska olisi saatu vähän rahaa siihenkin. Mutta noin muuten olettaisin, että aika samanlaista kuin nyt, että asutaan samassa paikassa, vapaa-aika pyörii kodin, perheen ja lemmikkien ympärillä, kesälomilla ollaan mökillä, toivottavasti isovanhempia ja sukulaisia vielä on läsnä.

Luultavasti asun nykyisen avomieheni kanssa maalla, lapsemme ovat onnelliesti omillaanja minun sairauteni onjoko parantunut tai hyvin hoidossa, olen osa-aika työssä.

Haaveeni on melko samanlainen, mutta terveyttä todella toivon kaikkein eniten kaikille perheen jäsenille.

Olen valmistunut ja olen töissä toivottavasti unelma-ammatissani. Vapaa-ajalla osallistun vapaaehtoistyöhön, kuntoilen ja teen käsitöitä. Olemme ostaneen oman asunnon ja muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Toivottavasti meillä on miehen kanssa enemmän aikaa toisillemme. Esikoinen on koulussa ja kuopus vielä päiväkodissa. Olen toivottavasti normaalipainoinen. Raha-asiamme ovat paremmalla tolkulla eikä penniä tarvitse joka asiassa venyttää.

Ap, en ihan ymmärrä, miksi mainitsit lapsiesi vanhenemisen kuitenkaan kertomatta, miten elämäsi oikeasti muuttuu sen takia. Jotenkin en odottanut, että otsikon kysymykseen riittäisi vastaukseksi vähän tyyliin "olen nyt 30v. mutta viiden vuoden päästä olen 35v."

Lisäät vielä, että asut todennäköisesti samassa asunnossa ja teet samaa työtä... Vain miehen kohdalla mainitset muutoksen, mutta siitäkään ei saa selvää, miten se sinuun vaikuttaa.

Anteeksi, että tämä on hieman negatiivinen kommentti, mutta jäin vain ihmettelemään, miksi tehdä tällainen aloitus, joka ei kosketa itseä juuri lainkaan. Vähän kuin kysyisi "Aiotko aloittaa trumpetin soiton ensi vuonna?" ja sitten vastata siihen itse "Minä en."