Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syyttelevä puoliso
aapee
17.07.2020 |
Olemme aikuinen pariskunta, yhdessä olemme olleet jo vuosia. Sillon kun meillä menee hyvin, on meillä kivaa yhdessä. En kuitenkaan pääse yli miehen käytöksestä riidellessä tai hänen ollessa vihainen.
Miestä ei saa kritisoida mistään eikä häntä saa neuvoa. Neuvoihin vastaus on lähes aina "tee sitten itse kun osaat paremmin" tms. Kritiikkiin hän vastaa aina hyökkäämällä ja syyttelemällä. Jos sanot esimerkiksi "hei, olet edelleen velkaa kauppalaskusta", hän saattaa vastata että jatkossa hankitaan sitten omat ruuat tai kaivelee jonkun tapauksen, josta mä olen ollut velkaa. Käytöksestä jos kritisoit, alkaa järkyttävä uhriutuminen ja mökötys. Eilen hän rikkoi pyörän osan, jonka olin juuri ostanut. Harmitti, ja nätisti sanoin myöhemmin että olisi kiva, jos hän olisi pyytänyt anteeksi. Tavaralla ei niin väliä, mutta itse ainakin pahoittelen jos jotain rikon, vaikka olisikin vahinko. Syy oli kuulemma minun, koska olin itse pyytänyt häntä auttamaan sen asennuksessa eikä hänellä ole mitään syytä pahoitella.
Mistä tämmöinen käytös juontaa juurensa ja onko tommoiselle mitään tehtävissä? Hyvä mies muuten, mutta jatkuva muiden syyttely kaikesta alkaa nyppimään. Kokemuksia?
Kommentit (11)
Narsistista käytöstä. Huom. Ei narsisti, mutta narsistinen. Koskaan mikään ei ole oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostaa kyllä aivan järkyttävän rasittavalta syyttelijältä ja nalkuttajalta. Suosittelen jättämään sian ja muutkin rauhaan. Hanki vaikka kissoja.
On puolustuskannalla kaikkeen, veikkaisin että syy juontaa lapsuudesta. Miten lapsuudenkodissa on suhtauduttu pieniin vahinkoihin yms?
Oletko yrittänyt puhua asiasta, asiallisesti, syyttelemättä? Eikä tietenkään noissa tilanteissa, vaan joskus kun ilmapiiri on rauhallinen. Ja muista minä-kieli, "minusta tuntuu...".
Vierailija kirjoitti:
On puolustuskannalla kaikkeen, veikkaisin että syy juontaa lapsuudesta. Miten lapsuudenkodissa on suhtauduttu pieniin vahinkoihin yms?
Oletko yrittänyt puhua asiasta, asiallisesti, syyttelemättä? Eikä tietenkään noissa tilanteissa, vaan joskus kun ilmapiiri on rauhallinen. Ja muista minä-kieli, "minusta tuntuu...".
Minä puhuin eksälle kaikkien tieteen ja taiteen oppien mukaan. Olen hyvä käyttämään minä-kieltä.
Ei se mies muuttunut mihinkään 20-vuotisen avioliiton aikana. Eron jälkeen hänestä on tullut syyttelijänä ihan mahdoton, kun en ole vieressä puhumassa asiallisesti.
Ihmiseltä, joka syyllistää ja syyttelee, puuttuu itsetuntemus täysin. Jos tähän piirteeseen yhdistyy kaikkivoipaisuusja kuvitelma omasta hyvyydestä, niin hän ei ikinä tule oppimaan itsestään mitään
Vierailija kirjoitti:
Muita ei voi muuttaa, itseään voi. Älä neuvo, jos se suututtaa puolisosi. Eiköhän homma tule hoidettua ilmankin neuvomista. Älä kritisoi vaan keskustele. Miehen aggressiivinen vastaus voi olla seurausta liian aggressiivisesta syyttelystäsi.
Toinen vaihtoehto on, että käytöksesi on täysin moitteetonta ja mies riehuu ilman mitään syytä. Silloin kannattaa jättää se sika.
Mä oonkin muuttanut. En neuvo turhasta, välillä otan johonkin kantaa jos on pakko, mutta harvoin. En edes syyttele, pyrin aina keskustelemaan asiallisesti ja "musta tuntuu" ja "olisi tosi kiva jos" -tyyliin. Näiden vuosien aikana on oppinut lähestymään tosi lempeästi. Tuntuu siltä että vaikka tarjoilisit sen sun palautteen pumpulipedillä niin hirveä hyökkäily ja puolustelu alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita ei voi muuttaa, itseään voi. Älä neuvo, jos se suututtaa puolisosi. Eiköhän homma tule hoidettua ilmankin neuvomista. Älä kritisoi vaan keskustele. Miehen aggressiivinen vastaus voi olla seurausta liian aggressiivisesta syyttelystäsi.
Toinen vaihtoehto on, että käytöksesi on täysin moitteetonta ja mies riehuu ilman mitään syytä. Silloin kannattaa jättää se sika.
Mä oonkin muuttanut. En neuvo turhasta, välillä otan johonkin kantaa jos on pakko, mutta harvoin. En edes syyttele, pyrin aina keskustelemaan asiallisesti ja "musta tuntuu" ja "olisi tosi kiva jos" -tyyliin. Näiden vuosien aikana on oppinut lähestymään tosi lempeästi. Tuntuu siltä että vaikka tarjoilisit sen sun palautteen pumpulipedillä niin hirveä hyökkäily ja puolustelu alkaa.
Niin, kysymys kuuluukin, miksi pitää kävellä munankuorilla? Mitä elämää se on?
Vierailija kirjoitti:
On puolustuskannalla kaikkeen, veikkaisin että syy juontaa lapsuudesta. Miten lapsuudenkodissa on suhtauduttu pieniin vahinkoihin yms?
Oletko yrittänyt puhua asiasta, asiallisesti, syyttelemättä? Eikä tietenkään noissa tilanteissa, vaan joskus kun ilmapiiri on rauhallinen. Ja muista minä-kieli, "minusta tuntuu...".
En tiedä, olisi kiva tietää. Vaikka olisi lapsuudesta jotain sanomista, ei ikimaailmassa sitä kertoisi, koska ei halua asettaa itseään tai perhettään "huonoon valoon". Ei mainitse koskaan mitään haavoittavaa itsestään
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puolustuskannalla kaikkeen, veikkaisin että syy juontaa lapsuudesta. Miten lapsuudenkodissa on suhtauduttu pieniin vahinkoihin yms?
Oletko yrittänyt puhua asiasta, asiallisesti, syyttelemättä? Eikä tietenkään noissa tilanteissa, vaan joskus kun ilmapiiri on rauhallinen. Ja muista minä-kieli, "minusta tuntuu...".
En tiedä, olisi kiva tietää. Vaikka olisi lapsuudesta jotain sanomista, ei ikimaailmassa sitä kertoisi, koska ei halua asettaa itseään tai perhettään "huonoon valoon". Ei mainitse koskaan mitään haavoittavaa itsestään
ap
Nii-in. Johan minä sanoin, että narsistista käyttäytymistä. Kerro vielä lisää, niin pääsen sanomaan kenties kolmannenkin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puolustuskannalla kaikkeen, veikkaisin että syy juontaa lapsuudesta. Miten lapsuudenkodissa on suhtauduttu pieniin vahinkoihin yms?
Oletko yrittänyt puhua asiasta, asiallisesti, syyttelemättä? Eikä tietenkään noissa tilanteissa, vaan joskus kun ilmapiiri on rauhallinen. Ja muista minä-kieli, "minusta tuntuu...".
Minä puhuin eksälle kaikkien tieteen ja taiteen oppien mukaan. Olen hyvä käyttämään minä-kieltä.
Ei se mies muuttunut mihinkään 20-vuotisen avioliiton aikana. Eron jälkeen hänestä on tullut syyttelijänä ihan mahdoton, kun en ole vieressä puhumassa asiallisesti.
Ihmiseltä, joka syyllistää ja syyttelee, puuttuu itsetuntemus täysin. Jos tähän piirteeseen yhdistyy kaikkivoipaisuusja kuvitelma omasta hyvyydestä, niin hän ei ikinä tule oppimaan itsestään mitään
Mun mies on oppinut, tosi paljon. Vastaantulemista riidoissa, sitä ettei aina tarvitse puolustautua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puolustuskannalla kaikkeen, veikkaisin että syy juontaa lapsuudesta. Miten lapsuudenkodissa on suhtauduttu pieniin vahinkoihin yms?
Oletko yrittänyt puhua asiasta, asiallisesti, syyttelemättä? Eikä tietenkään noissa tilanteissa, vaan joskus kun ilmapiiri on rauhallinen. Ja muista minä-kieli, "minusta tuntuu...".
Minä puhuin eksälle kaikkien tieteen ja taiteen oppien mukaan. Olen hyvä käyttämään minä-kieltä.
Ei se mies muuttunut mihinkään 20-vuotisen avioliiton aikana. Eron jälkeen hänestä on tullut syyttelijänä ihan mahdoton, kun en ole vieressä puhumassa asiallisesti.
Ihmiseltä, joka syyllistää ja syyttelee, puuttuu itsetuntemus täysin. Jos tähän piirteeseen yhdistyy kaikkivoipaisuusja kuvitelma omasta hyvyydestä, niin hän ei ikinä tule oppimaan itsestään mitään
Mun mies on oppinut, tosi paljon. Vastaantulemista riidoissa, sitä ettei aina tarvitse puolustautua jne.
Olen tuo, jolle vastaat. Eksäni kyllä oppi myös normioloissa, mutta riitatilanteessa ei noudattanut oppeja.
Alue: Aihe vapaa
Muita ei voi muuttaa, itseään voi. Älä neuvo, jos se suututtaa puolisosi. Eiköhän homma tule hoidettua ilmankin neuvomista. Älä kritisoi vaan keskustele. Miehen aggressiivinen vastaus voi olla seurausta liian aggressiivisesta syyttelystäsi.
Toinen vaihtoehto on, että käytöksesi on täysin moitteetonta ja mies riehuu ilman mitään syytä. Silloin kannattaa jättää se sika.