Lue keskustelun säännöt.
Istumajärjestys häissä: veljen sijoittaminen "kaveripöytään", onko ok?
Kutsuvieras
17.07.2020 |
Hei,
onko teidän mielestä ihan normaalia, että häissä sulhasen lähiperhe (vanhemmat ja muut sisarukset) laitetaan istumaan yhdessä samaan pöytään, mutta yksi sulhasen veljistä ja hänen vaimonsa on sijoitettu "kaveripöytään", jossa on morsiamen ystäviä? Minusta kaveripöytä on se pöytä, joka on kauimmaisessa nurkassa ja jolle myös tarjoillaan viimeiseksi, eikä siihen todellakaan sijoiteta lähisukua. Eikä pöydässä ole edes sulhasen ystäviä vaan morsiamen, joita veli ei tietenkään tunne ollenkaan, enkä käsitä miksi hänen tarvitsisi edes heihin tutustua lähemmin. Minusta tämä ei nyt mennyt ihan etiketin mukaan ja saa sulhasen veljen tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi ja vähemmän arvostetuksi vieraaksi.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Vaikka ravintolaan menisi ilman pöytävaraustakin, niin ei siellä silti jaeta ihmisiä satunnaisiin pöytiin. Joko siellä sattuu olemaan seurueelle tilaa samassa pöydässä tai sitten käännytetään ovelta. Eli eihän nämä vertaudu mitenkään keskenään.
Niinhän se menee siellä häissäkin. Ei silläkään ilman pöytäjärjestystä ketään jaeta yhtään minnekään. Mennään istumaan sopivaksi katsottuun paikkaan ja yksin olevat kohteliaasti huomioivat, ettei perhe joudu väkisin erotetuksi toisistaan. Ei ole vaikeaa, jos ei asiasta tekemällä tee vaikeaa.
Eli ravintolassakin olet valmis vaihtamaan saamastasi pöydästä johonkin toiseen, missä myös istuu vaikka pariskunta, että jälkeesi saapunut perhe pääsee istumaan? Entä, jos toisen pöydän asiakkaat eivät halua sinua, lähdetkö kokonaan pois?
(Ei sillä, että tilanne olisi verrannollinen häihin, mutta kysyn silti.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Ei häät ole mitään julksia tiloja vaan nimenomaan yksityistilaisuuksia, jonne tullaan kutsuttuina vieraina!
Kyllä me kaikki sen tiedämme. Mutta, jos ei ole nimettyä istumapaikkaa, siellä toiminen on sama asia kuin julkisella nimikoimattomalla paikalla toimiminen. Ja kun oikein pilkkua viilataan, hääpaikka voi hyvinkin olla julkinen tila. Se vain useimmiten on varattu yksityiseen käyttöön. Mutta onhan niitäkin, jotka viettävät hääjuhlaa ravintolassa, joka on samalla auki normaaliin tapaan. Ainakin yhden tapauksen tiedän, joka toimi näin, koska oli todella pienet häät kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Mutta entä silloin, kun jäljellä on enää vain yksittäisiä paikkoja eri puolilla salia? Kun suurin osa vieraista on jo istumassa, niin väistämättä tapahtuu. Tarkkailetko koko ajan tilannetta ja kun näet perheen, pomppaat ylös ja ilmoitat että täällä on tilaa, minä siirryn? Ja jokainen, joka on jo istumassa, osaa kyllä sanoa pöytään tuleville, että anteeksi, mutta tähän on vielä tulossa kolme muuta.
Silloin perheelliset ovat jo siellä pöydissä istumassa eikä asiassa ole vieläkään mitään ongelmaa. Yksin paikalle tulevan en änkeä tietenkään ensimmäisenä pöytään istumaan, vaan odotan, ette seurueet menevät ensin ja menen sitten vapaalle hajapaikalle (jolta toki nousen, jos hajapaikka sattuu olemaan juuri sinun miehesi tai kaverisi vieressä). Miten te selviätte elämästä, kun näinkin yksinkertainen asia on ongelma?
No mutta hei, ihmiset nyt vaan on erilaisia. Kannatan nimettyjä paikkoja ja napostelun jälkeen siirrytään minne huvittaa. Ei nyt tapella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Vaikka ravintolaan menisi ilman pöytävaraustakin, niin ei siellä silti jaeta ihmisiä satunnaisiin pöytiin. Joko siellä sattuu olemaan seurueelle tilaa samassa pöydässä tai sitten käännytetään ovelta. Eli eihän nämä vertaudu mitenkään keskenään.
Niinhän se menee siellä häissäkin. Ei silläkään ilman pöytäjärjestystä ketään jaeta yhtään minnekään. Mennään istumaan sopivaksi katsottuun paikkaan ja yksin olevat kohteliaasti huomioivat, ettei perhe joudu väkisin erotetuksi toisistaan. Ei ole vaikeaa, jos ei asiasta tekemällä tee vaikeaa.
Eli ravintolassakin olet valmis vaihtamaan saamastasi pöydästä johonkin toiseen, missä myös istuu vaikka pariskunta, että jälkeesi saapunut perhe pääsee istumaan? Entä, jos toisen pöydän asiakkaat eivät halua sinua, lähdetkö kokonaan pois?
(Ei sillä, että tilanne olisi verrannollinen häihin, mutta kysyn silti.)
No ei se minulle ongelma olisi. Mutta mikään ravintola ei kyllä tuollaista toteuttaisi, koska ohjeistus on, ettei eri seurueita laiteta samaan pöytään. Toki esim. lounasravintolassa varmasti jokainen on mennyt joskus ihan vieraan ihmisen kanssa istumaan, kun muualla ei yksinkertaisesti ole ollut tilaa ja lounastunnilla aikaa rajallisesti käytettävissä. Loppu jossittelusi on turhaa eikä liity aiheeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Riippuu varmaan häiden koosta sitten. Pienissä häissä, joissa melkein kaikki tuntevat ainakin ylimalkaisesti tai vieraita on ehditty briiffata tästä käytännöstä, tuo ehkä sitten toimiikin. Vertaisin ennemminkin vaikka ylioppilasjuhliin, joihin porukka tulee ja menee eri aikaa eikä ole mitään nimettyjä paikkoja, vaan istutaan sinne missä on tilaa. Mutta jos ajattelee vaikka 100 hengen häitä, joissa yksittäinen vieras ei tiedä ollenkaa, että kuinka monia perhekuntia juhliin on tulossa, kuinka monta lasta kenelläkin, kuka on pariskunta, kuka on kenenkin kaveri jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Mutta entä silloin, kun jäljellä on enää vain yksittäisiä paikkoja eri puolilla salia? Kun suurin osa vieraista on jo istumassa, niin väistämättä tapahtuu. Tarkkailetko koko ajan tilannetta ja kun näet perheen, pomppaat ylös ja ilmoitat että täällä on tilaa, minä siirryn? Ja jokainen, joka on jo istumassa, osaa kyllä sanoa pöytään tuleville, että anteeksi, mutta tähän on vielä tulossa kolme muuta.
Silloin perheelliset ovat jo siellä pöydissä istumassa eikä asiassa ole vieläkään mitään ongelmaa. Yksin paikalle tulevan en änkeä tietenkään ensimmäisenä pöytään istumaan, vaan odotan, ette seurueet menevät ensin ja menen sitten vapaalle hajapaikalle (jolta toki nousen, jos hajapaikka sattuu olemaan juuri sinun miehesi tai kaverisi vieressä). Miten te selviätte elämästä, kun näinkin yksinkertainen asia on ongelma?
Perheet eivät välttämättä ole vielä pöydässä, jos he tai toinen vanhemmista ei juokse ensimmäisenä varaamaan paikkaa käymättä edes onnittelemassa vihkiparia. Ja jos hajapaikka on jo varattu jonkun puolisolle, niin et sinä siihen istu ollenkaan, joten ei tarvitse nousta.
Miten sinä selviät elämästä, jos tykkäät näin monimutkaisista kuvioista, mutta määrätyt ja mietityt istuinpaikat on ylivoimaisen suuri ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Mutta entä silloin, kun jäljellä on enää vain yksittäisiä paikkoja eri puolilla salia? Kun suurin osa vieraista on jo istumassa, niin väistämättä tapahtuu. Tarkkailetko koko ajan tilannetta ja kun näet perheen, pomppaat ylös ja ilmoitat että täällä on tilaa, minä siirryn? Ja jokainen, joka on jo istumassa, osaa kyllä sanoa pöytään tuleville, että anteeksi, mutta tähän on vielä tulossa kolme muuta.
Silloin perheelliset ovat jo siellä pöydissä istumassa eikä asiassa ole vieläkään mitään ongelmaa. Yksin paikalle tulevan en änkeä tietenkään ensimmäisenä pöytään istumaan, vaan odotan, ette seurueet menevät ensin ja menen sitten vapaalle hajapaikalle (jolta toki nousen, jos hajapaikka sattuu olemaan juuri sinun miehesi tai kaverisi vieressä). Miten te selviätte elämästä, kun näinkin yksinkertainen asia on ongelma?
No mutta hei, ihmiset nyt vaan on erilaisia. Kannatan nimettyjä paikkoja ja napostelun jälkeen siirrytään minne huvittaa. Ei nyt tapella.
Ei kukaan tietääkseni ole tapellut. Ihan asiallista keskustelua on käyty puolin ja toisin. Ei siinä mitään, jos on nimetyt paikat. Mutta sitten on turha kitistä jälkikäteen kuinka "minä jouduin sinne ja sinne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Ei häät ole mitään julksia tiloja vaan nimenomaan yksityistilaisuuksia, jonne tullaan kutsuttuina vieraina!
Kyllä me kaikki sen tiedämme. Mutta, jos ei ole nimettyä istumapaikkaa, siellä toiminen on sama asia kuin julkisella nimikoimattomalla paikalla toimiminen. Ja kun oikein pilkkua viilataan, hääpaikka voi hyvinkin olla julkinen tila. Se vain useimmiten on varattu yksityiseen käyttöön. Mutta onhan niitäkin, jotka viettävät hääjuhlaa ravintolassa, joka on samalla auki normaaliin tapaan. Ainakin yhden tapauksen tiedän, joka toimi näin, koska oli todella pienet häät kyseessä.
Eli vertaan tätä nyt siis vaikka bussiin tai lounasravintolaan, jossa mennään istumaan sinne missä on tilaa? No eihän busseissa tai lounastunneilla ole tarkoitustaan jutustella ja tutustua niihin vierustovereihin vaan siellä selataan kännykkää, luetaan lehteä jne. Noinko sinä toisten häissä toimit? Ymmärrän että miksi sinulle on ihana se ja sama, että missä istut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Mutta entä silloin, kun jäljellä on enää vain yksittäisiä paikkoja eri puolilla salia? Kun suurin osa vieraista on jo istumassa, niin väistämättä tapahtuu. Tarkkailetko koko ajan tilannetta ja kun näet perheen, pomppaat ylös ja ilmoitat että täällä on tilaa, minä siirryn? Ja jokainen, joka on jo istumassa, osaa kyllä sanoa pöytään tuleville, että anteeksi, mutta tähän on vielä tulossa kolme muuta.
Silloin perheelliset ovat jo siellä pöydissä istumassa eikä asiassa ole vieläkään mitään ongelmaa. Yksin paikalle tulevan en änkeä tietenkään ensimmäisenä pöytään istumaan, vaan odotan, ette seurueet menevät ensin ja menen sitten vapaalle hajapaikalle (jolta toki nousen, jos hajapaikka sattuu olemaan juuri sinun miehesi tai kaverisi vieressä). Miten te selviätte elämästä, kun näinkin yksinkertainen asia on ongelma?
Perheet eivät välttämättä ole vielä pöydässä, jos he tai toinen vanhemmista ei juokse ensimmäisenä varaamaan paikkaa käymättä edes onnittelemassa vihkiparia. Ja jos hajapaikka on jo varattu jonkun puolisolle, niin et sinä siihen istu ollenkaan, joten ei tarvitse nousta.
Miten sinä selviät elämästä, jos tykkäät näin monimutkaisista kuvioista, mutta määrätyt ja mietityt istuinpaikat on ylivoimaisen suuri ongelma?
Miksi pitäisi rynnätä? Juurihan kerroin, että yksintulevana odotan rauhassa, että seurueet menevät ensin. Eli heillä on oikein hyvin aikaa sekä onnitella hääparia että tehdä kaikki muutkin tarpeelliset asiat ennen pöytään menoa. Minulla ei koskaan ole häissä tai muissa juhlissakaan kiire, joten voi ihan rauhassa odotella, että ne, joille tietty seurue on tärkeä, ovat seurueensa kanssa istumassa.
Kiitos kysymästä, selviän elämästä oikein hyvin. Eikä minusta ole mitenkään monimutkaista, jos minulle ei ole nimettyä paikkaa. Ehkä se onkin syy sille, että selviän elämästä hyvin enkä mene paniikkiin, jos en pääse juuri sille tietylle paikalle juuri sen tietyn ihmisen viereen turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Ei häät ole mitään julksia tiloja vaan nimenomaan yksityistilaisuuksia, jonne tullaan kutsuttuina vieraina!
Kyllä me kaikki sen tiedämme. Mutta, jos ei ole nimettyä istumapaikkaa, siellä toiminen on sama asia kuin julkisella nimikoimattomalla paikalla toimiminen. Ja kun oikein pilkkua viilataan, hääpaikka voi hyvinkin olla julkinen tila. Se vain useimmiten on varattu yksityiseen käyttöön. Mutta onhan niitäkin, jotka viettävät hääjuhlaa ravintolassa, joka on samalla auki normaaliin tapaan. Ainakin yhden tapauksen tiedän, joka toimi näin, koska oli todella pienet häät kyseessä.
Kun ollaan hääjuhlassa ravintolassa, joka sinulla vertautuu julkiseen tilaan, niin siellä vallitsee viidakon lait. Kun joku lähtee hakemaan ruokaa tai vessaan, paikkansa vapautuu ja istutan lapset siihen. Kun poistunut palaa, on paikkansa mennyt muille ja hän tietenkin etsii uuden, niinhän se menee vaikka aseman odotushallissa, ei siellä voi paikkaa varata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Vaikka ravintolaan menisi ilman pöytävaraustakin, niin ei siellä silti jaeta ihmisiä satunnaisiin pöytiin. Joko siellä sattuu olemaan seurueelle tilaa samassa pöydässä tai sitten käännytetään ovelta. Eli eihän nämä vertaudu mitenkään keskenään.
Niinhän se menee siellä häissäkin. Ei silläkään ilman pöytäjärjestystä ketään jaeta yhtään minnekään. Mennään istumaan sopivaksi katsottuun paikkaan ja yksin olevat kohteliaasti huomioivat, ettei perhe joudu väkisin erotetuksi toisistaan. Ei ole vaikeaa, jos ei asiasta tekemällä tee vaikeaa.
Eli käytkö sinä vain häissä joissa et tunne ketään muuta morsiusparia lukuunottamatta, etkä tunne kuuluvasi mihinkään porukkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Riippuu varmaan häiden koosta sitten. Pienissä häissä, joissa melkein kaikki tuntevat ainakin ylimalkaisesti tai vieraita on ehditty briiffata tästä käytännöstä, tuo ehkä sitten toimiikin. Vertaisin ennemminkin vaikka ylioppilasjuhliin, joihin porukka tulee ja menee eri aikaa eikä ole mitään nimettyjä paikkoja, vaan istutaan sinne missä on tilaa. Mutta jos ajattelee vaikka 100 hengen häitä, joissa yksittäinen vieras ei tiedä ollenkaa, että kuinka monia perhekuntia juhliin on tulossa, kuinka monta lasta kenelläkin, kuka on pariskunta, kuka on kenenkin kaveri jne.
Minun ylioppilasjuhlissani oli noin 80 ihmistä eli vertautuvat kohtuu hyvin 100 hengen häihin. Ei mitään ongelmaa, vaikka ei ollut nimettyjä paikkoja eivätkä kaikki tunteneet toisiaan ja tienneet perhekokoja. Juhlat olivat vieläpä muualla kuin kotona eli senkin puoleen häihin verrattava tilaisuus tältä osin t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Vaikka ravintolaan menisi ilman pöytävaraustakin, niin ei siellä silti jaeta ihmisiä satunnaisiin pöytiin. Joko siellä sattuu olemaan seurueelle tilaa samassa pöydässä tai sitten käännytetään ovelta. Eli eihän nämä vertaudu mitenkään keskenään.
Niinhän se menee siellä häissäkin. Ei silläkään ilman pöytäjärjestystä ketään jaeta yhtään minnekään. Mennään istumaan sopivaksi katsottuun paikkaan ja yksin olevat kohteliaasti huomioivat, ettei perhe joudu väkisin erotetuksi toisistaan. Ei ole vaikeaa, jos ei asiasta tekemällä tee vaikeaa.
Eli käytkö sinä vain häissä joissa et tunne ketään muuta morsiusparia lukuunottamatta, etkä tunne kuuluvasi mihinkään porukkaan?
En tietenkään pelkästään. Mutta olen minä sellaisissakin ollut. Eikä vieläkään ollut ongelmaa, vaikka ei ollut nimettyä paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Mutta entä silloin, kun jäljellä on enää vain yksittäisiä paikkoja eri puolilla salia? Kun suurin osa vieraista on jo istumassa, niin väistämättä tapahtuu. Tarkkailetko koko ajan tilannetta ja kun näet perheen, pomppaat ylös ja ilmoitat että täällä on tilaa, minä siirryn? Ja jokainen, joka on jo istumassa, osaa kyllä sanoa pöytään tuleville, että anteeksi, mutta tähän on vielä tulossa kolme muuta.
Silloin perheelliset ovat jo siellä pöydissä istumassa eikä asiassa ole vieläkään mitään ongelmaa. Yksin paikalle tulevan en änkeä tietenkään ensimmäisenä pöytään istumaan, vaan odotan, ette seurueet menevät ensin ja menen sitten vapaalle hajapaikalle (jolta toki nousen, jos hajapaikka sattuu olemaan juuri sinun miehesi tai kaverisi vieressä). Miten te selviätte elämästä, kun näinkin yksinkertainen asia on ongelma?
Perheet eivät välttämättä ole vielä pöydässä, jos he tai toinen vanhemmista ei juokse ensimmäisenä varaamaan paikkaa käymättä edes onnittelemassa vihkiparia. Ja jos hajapaikka on jo varattu jonkun puolisolle, niin et sinä siihen istu ollenkaan, joten ei tarvitse nousta.
Miten sinä selviät elämästä, jos tykkäät näin monimutkaisista kuvioista, mutta määrätyt ja mietityt istuinpaikat on ylivoimaisen suuri ongelma?
Miksi pitäisi rynnätä? Juurihan kerroin, että yksintulevana odotan rauhassa, että seurueet menevät ensin. Eli heillä on oikein hyvin aikaa sekä onnitella hääparia että tehdä kaikki muutkin tarpeelliset asiat ennen pöytään menoa. Minulla ei koskaan ole häissä tai muissa juhlissakaan kiire, joten voi ihan rauhassa odotella, että ne, joille tietty seurue on tärkeä, ovat seurueensa kanssa istumassa.
Kiitos kysymästä, selviän elämästä oikein hyvin. Eikä minusta ole mitenkään monimutkaista, jos minulle ei ole nimettyä paikkaa. Ehkä se onkin syy sille, että selviän elämästä hyvin enkä mene paniikkiin, jos en pääse juuri sille tietylle paikalle juuri sen tietyn ihmisen viereen turvaan.
Eli käytkö sinä vain häissä, joissa et tunne ketään muuta etkä kuulu mihinkään seurueeseen? Tajuat kai, että tämä on melko harvinaista. Oletko joku valokuvaaja tai esiintyjä, joka nyt on kutsuttu muutenkin paikalle vain työtä varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Ei häät ole mitään julksia tiloja vaan nimenomaan yksityistilaisuuksia, jonne tullaan kutsuttuina vieraina!
Kyllä me kaikki sen tiedämme. Mutta, jos ei ole nimettyä istumapaikkaa, siellä toiminen on sama asia kuin julkisella nimikoimattomalla paikalla toimiminen. Ja kun oikein pilkkua viilataan, hääpaikka voi hyvinkin olla julkinen tila. Se vain useimmiten on varattu yksityiseen käyttöön. Mutta onhan niitäkin, jotka viettävät hääjuhlaa ravintolassa, joka on samalla auki normaaliin tapaan. Ainakin yhden tapauksen tiedän, joka toimi näin, koska oli todella pienet häät kyseessä.
Kun ollaan hääjuhlassa ravintolassa, joka sinulla vertautuu julkiseen tilaan, niin siellä vallitsee viidakon lait. Kun joku lähtee hakemaan ruokaa tai vessaan, paikkansa vapautuu ja istutan lapset siihen. Kun poistunut palaa, on paikkansa mennyt muille ja hän tietenkin etsii uuden, niinhän se menee vaikka aseman odotushallissa, ei siellä voi paikkaa varata.
Onneksi en ole noin moukkien kanssa ollut juhlissa, vaan ruuanhaun on voinut hoitaa ilman, että joku on heti kakaransa tunkenut penkilleni. Mutta jos niin kävisi, menisit jonnekin muualle istumaan. Ei minun juhlakokemukseni ole istumapaikasta kiinni. En ole niin yksinkertainen ihminen, etten osaa löytää tuolia ilman, että siinä on minun nimeni. Tarvittaessa osaan myös syödä vaikka seisten. Mökkihäissä niinkin tullut tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
No höpöhöpö! Juuri aikaisemmin tässä joku kertoi tuosta, että minne perhe 6- ja 4-vuotiaine lapsineen istuu, kun on vain hajapaikkoja siellä täällä. Olet ilmeisesti ollut ensimmäisten joukossa valitsemassa paikkaa. Onkohan ne viimeiseksi paikkansa valitsevat olleet samaa mieltä, että ihan helpostihan tämä käy?
Kuten jo toiselle vastasin, niissä häissä on ollut sen verran fiksuja ihmisiä, että on tehty mahdolliseksi lasten istua vanhempiensa vieressä. Itsekin olen siirtynyt toiseen paikkaan, jotta tuo on onnistunut. Enkä koskaan ole ollut ensimmäisenä paikkaa valitsemassa. Sinkkuna ennemminkin jäänyt viimeisten joukkoon, koska minulle on ollut aikalailla sama kenen vieressä istun.
Eli sinulle riittää se että hääpari on osannut sen verran matematiikkaa että ovat osanneet varata tuolin kaikille? Hyvä, hyvä. Mutta kysypä vaikka joltain perheelliseltä, pariskunnalta tai kaveriporukalta, että kuinka helppoa ja vaivatonta tuollainen olisi että kierretään pitkin juhlatilaa kyselemässä vierailta että kukas nyt voisi siirtyä jonnekin muualle että hän mahtuu pesueensa kanssa tähän.
Ihan hyvin on heiltäkin näyttänyt onnistuvan. En ole kertaakaan kuullut valitusta. Kun ne perheelliset ja porukatkin ovat minun tuttavapiirissäni täysijärkisiä ihmisiä, jotka osaavat paitsi katsoa ympärilleen myös toimia muuten kuin vain nimikoiduilla paikoilla. Siksi kykenevät käymään mm. ravintolassa ilman pöytävarausta tai konsertissa, jossa ei ole numeroituja paikkoja tai vaikka häissä joissa ei ole istumajärjestystä.
Riippuu varmaan häiden koosta sitten. Pienissä häissä, joissa melkein kaikki tuntevat ainakin ylimalkaisesti tai vieraita on ehditty briiffata tästä käytännöstä, tuo ehkä sitten toimiikin. Vertaisin ennemminkin vaikka ylioppilasjuhliin, joihin porukka tulee ja menee eri aikaa eikä ole mitään nimettyjä paikkoja, vaan istutaan sinne missä on tilaa. Mutta jos ajattelee vaikka 100 hengen häitä, joissa yksittäinen vieras ei tiedä ollenkaa, että kuinka monia perhekuntia juhliin on tulossa, kuinka monta lasta kenelläkin, kuka on pariskunta, kuka on kenenkin kaveri jne.
Minun ylioppilasjuhlissani oli noin 80 ihmistä eli vertautuvat kohtuu hyvin 100 hengen häihin. Ei mitään ongelmaa, vaikka ei ollut nimettyjä paikkoja eivätkä kaikki tunteneet toisiaan ja tienneet perhekokoja. Juhlat olivat vieläpä muualla kuin kotona eli senkin puoleen häihin verrattava tilaisuus tältä osin t. eri
Ylioppilasjuhlat ovat aina samana päivänä kaikilla lakin saaneilla. Monilla vierailla on useammat juhlat samana päivänä, joten henki on siellä aivan eri kuin häissä. Kukin ruokailee ja kahvittelee silloin kun saapuu, eikä jää "asumaan" juhliin. Häitäkin on monenlaisia, mutta nyt puhuttiin sellaisista "normihäistä", joissa istutaan pöydissä ruokailun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Ei häät ole mitään julksia tiloja vaan nimenomaan yksityistilaisuuksia, jonne tullaan kutsuttuina vieraina!
Kyllä me kaikki sen tiedämme. Mutta, jos ei ole nimettyä istumapaikkaa, siellä toiminen on sama asia kuin julkisella nimikoimattomalla paikalla toimiminen. Ja kun oikein pilkkua viilataan, hääpaikka voi hyvinkin olla julkinen tila. Se vain useimmiten on varattu yksityiseen käyttöön. Mutta onhan niitäkin, jotka viettävät hääjuhlaa ravintolassa, joka on samalla auki normaaliin tapaan. Ainakin yhden tapauksen tiedän, joka toimi näin, koska oli todella pienet häät kyseessä.
Niissä muille auki olevassa ravintolassa järjestetyissä pienissä häissä oli oletettavasti varattu seurueelle yksi iso tai pari pienempää pöytää? Jos vieraita on max 20, jakautuminen on todella paljon helpompaa kuin sadan hengen juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä kovin fiksusti toteutettu. Todella ahdistavaa istus tuntemattomien kanssa, jollei sitten heti ole tarjolla alkoholia mikä tunnetusti rentouttaa.
Määrätyt istumajärjestykset on muutenkin ahdistavia ja persiistä. Ja sitten jotkut tosiaan saa vielä näitä neronleimauksia kuten viimeksi häissä jossa olin, oli pariskunnatkin hajoitettu eri pöytiin. Tämä oli ääriekstrovertin morsiamen idea, kun HÄNESTÄ olisi tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, niin hän päätti että kaikki muutkin pakotetaan eroon tutuista niin että tutustuisi vieraisiin. Hyvin hiljaista oli useimmissa pöydissä. Ja sitten kun virallisempi ohjelma loppui, porukka lähti juomineen kulkemaan ja etsi omat tutut ja pysyi niiden seurassa.
No huomattavasti hankalampi olisi kyllä sellainen, ettei olisi istumajärjestyksiä ollenkaan. Kyllä vähintään pöydittäin täytyy osoittaa, että missä kukakin istuu.
Ihan helposti on onnistunut kaikissa noin 30 häissä, joissa elämäni aikana olen ollut. Tuolit pöydän viereen järkevään järjestykseen ja kukin menee istumaan haluamalleen tuolille tai sille, joka sattuu olemaan vapaana. Helppoa, rentoa ja yksinkertaista.
Helppoa, rentoa ja yksinkertaista varsinkin niille pareille ja perheille, jotka joutuvat jakautumaan eri pöytiin.
Ei ole tapahtunut koskaan niissä häissä, joissa olen ollut. Niissä onkin ihmisillä ollut käytöstavat ja on annettu tilaa, jotta perheet voivat istua yhdessä.
Tuollainen tuolileikki on aivan älytöntä.
Kyllä, todella älyvapaata, kun ehkä kerran joudut siirtymään pois paikaltasi. Ihan käsittämätön vaikeaa ja monimutkaista ja hankalaa. Miten ihmeessä selviätte missään julkisilla paikoilla, kun ei ole valmiiksi nimettyä penkkiä, jolle istua?
Mieti niiden ihmisten kannalta, jotka joutuvat kulkemaan pöydästä toiseen kyselemässä, että voisiko joku siirtyä. Lasten kanssa vielä kehtaa kun on pakko päästä edes toinen vanhempi ja lapsi/lapset samaan pöytään, mutta pariskunta välttämättä ei.
Ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan. Meilläpäin kun perheellisillä on silmät päässä ja he näkevät ihan itse missä on vapaata ja missä ei. Lisäksi yksin tai kaksi mukana olevilla on älyä päässä ja osaavat ihan omatoimisesti antaa tilaa, jos ovat istuneet vaikkapa perheen isän viereen niin, ettei äidille ja lapsille jää siihen lähelle tilaa. Ja tuskinpa sekään olisi ongelma, jos sanoisi "hei, saisinko tulla istumaan tähän, kun tuossa on mieheni" tms. Jos aikuinen ei tuon vertaa kehtaa, pitää pysytellä poissa julkisista tiloista, joissa ei ole nimettyä paikkaa.
Ei häät ole mitään julksia tiloja vaan nimenomaan yksityistilaisuuksia, jonne tullaan kutsuttuina vieraina!
Kyllä me kaikki sen tiedämme. Mutta, jos ei ole nimettyä istumapaikkaa, siellä toiminen on sama asia kuin julkisella nimikoimattomalla paikalla toimiminen. Ja kun oikein pilkkua viilataan, hääpaikka voi hyvinkin olla julkinen tila. Se vain useimmiten on varattu yksityiseen käyttöön. Mutta onhan niitäkin, jotka viettävät hääjuhlaa ravintolassa, joka on samalla auki normaaliin tapaan. Ainakin yhden tapauksen tiedän, joka toimi näin, koska oli todella pienet häät kyseessä.
Kun ollaan hääjuhlassa ravintolassa, joka sinulla vertautuu julkiseen tilaan, niin siellä vallitsee viidakon lait. Kun joku lähtee hakemaan ruokaa tai vessaan, paikkansa vapautuu ja istutan lapset siihen. Kun poistunut palaa, on paikkansa mennyt muille ja hän tietenkin etsii uuden, niinhän se menee vaikka aseman odotushallissa, ei siellä voi paikkaa varata.
Onneksi en ole noin moukkien kanssa ollut juhlissa, vaan ruuanhaun on voinut hoitaa ilman, että joku on heti kakaransa tunkenut penkilleni. Mutta jos niin kävisi, menisit jonnekin muualle istumaan. Ei minun juhlakokemukseni ole istumapaikasta kiinni. En ole niin yksinkertainen ihminen, etten osaa löytää tuolia ilman, että siinä on minun nimeni. Tarvittaessa osaan myös syödä vaikka seisten. Mökkihäissä niinkin tullut tehtyä.
Eli tulet siis lähinnä syömään ja selaamaan sitä kännykkääsi toisten häihin? Ymmärrät kai, ettei tämä todellakaan ole mikään normaali tapa toimia eikä edes kohteliasta, vaan monet haluvat nähdä sukulaisiaan ja ystäviään, nauttia heidän kanssaan tunnelmasta ja vaihdella ruokailun lomassa kuulumisia.
Silloin perheelliset ovat jo siellä pöydissä istumassa eikä asiassa ole vieläkään mitään ongelmaa. Yksin paikalle tulevan en änkeä tietenkään ensimmäisenä pöytään istumaan, vaan odotan, ette seurueet menevät ensin ja menen sitten vapaalle hajapaikalle (jolta toki nousen, jos hajapaikka sattuu olemaan juuri sinun miehesi tai kaverisi vieressä). Miten te selviätte elämästä, kun näinkin yksinkertainen asia on ongelma?