Miehet, miten ottaa teihin kontaktia KAUPASSA?

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SINI SILMÄ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupassa ostoksilla, en tarjolla deiteille. Jätä minut rauhaan.

M

Suppee jätkä :(

Tapasin ex vaimoni kaupassa. Kävelin ohi ja jokin pakotti kääntymään takaisin ja muistaakseni sanoin tyyliin "anteeksi että häiritsen mutta sulla on varmaan kauneimmat ikinä näkemäni silmät". Tuloksena 12v avioliitto ja 2 upeaa poikaa. Kiitos Sini jos luet näitä :D  <3

Oletpa aikamoinen sanaseppo.

Luoja auttakoon jos joku sini silmiä tulee lähi alepassa mulle hehkuttamaan...

Mikäs siinä on ongelma? Mitä väliä sillä on missä niitä tullaan kehumaan?

No onhan sillä merkitystä.

Kuka haluaa sp-tautiklinikalla alkaa juttelemaan?

Sä näytät tutulta, ollaanko me tavattu jossain?

Miks ei? Jos irtopillun perässä niin en pysty kuvittelemaan parempaa paikkaa etsiä kevytkenkäistä naista

No sen sp-taudin saadakseen ei tarvitse olla itse kevytkenkäinen, riittää kun puoliso on sellainen.

Kannattaisko se puoliso valita paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SINI SILMÄ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupassa ostoksilla, en tarjolla deiteille. Jätä minut rauhaan.

M

Suppee jätkä :(

Tapasin ex vaimoni kaupassa. Kävelin ohi ja jokin pakotti kääntymään takaisin ja muistaakseni sanoin tyyliin "anteeksi että häiritsen mutta sulla on varmaan kauneimmat ikinä näkemäni silmät". Tuloksena 12v avioliitto ja 2 upeaa poikaa. Kiitos Sini jos luet näitä :D  <3

Oletpa aikamoinen sanaseppo.

Luoja auttakoon jos joku sini silmiä tulee lähi alepassa mulle hehkuttamaan...

Mikäs siinä on ongelma? Mitä väliä sillä on missä niitä tullaan kehumaan?

No onhan sillä merkitystä.

Kuka haluaa sp-tautiklinikalla alkaa juttelemaan?

Sä näytät tutulta, ollaanko me tavattu jossain?

Miks ei? Jos irtopillun perässä niin en pysty kuvittelemaan parempaa paikkaa etsiä kevytkenkäistä naista

No sen sp-taudin saadakseen ei tarvitse olla itse kevytkenkäinen, riittää kun puoliso on sellainen.

Kannattaisko se puoliso valita paremmin?

Kysy niiltä, jotka sen on saaneet puolisoltaan. Kommentti liittyi siihen, että ei se että jollakulla on sp-tauti, tarkoita että hän itse olisi kevytkenkäinen. Varatutkin ihmiset ovat kevytkenkäisiä ja voivat tuoda tauteja puolisolleen, joka on umpiuskollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä menee seuraa halutessaan paikkoihin, joissa perinteisesti on todennäköistä seuraa saada. Sellaisia paikkoja ovat esim. terassit, baarit, tanssilavat, kaverin mökkibileet, netin treffipalstat, Tinder. Kyseisissä paikoissa voidaan olettaa, että seura lähtökohtaisesti kelpaa ja lähestyminen on toivottavaa.

Kauppaan mennään ostoksille, kirjastoon lainaamaan kirjoja, julkisilla siirrytään paikasta toiseen, kadulla kävellään töihin, bussipysäkille, kuka minnekin. Kyseisissä paikoissa voidaan olettaa, että ihmiset toimittavat arkisia asioitaan eivätkä ole ostamassa ruokaa, lainaamassa kirjoja tai kulkemassa työmatkaa saadakseen seuraa ja treffiehdotuksia.

Ei luulisi olevan liian vaikea asia ymmärtää. Lähestyminen vaikuttaa oudolta paikassa, johon se ei kuulu. Asianmukaisessa paikassa sama lähestyminen koetaan täysin normaaliksi.

Luetellaanpa paikkoja missä aloitteen tekeminen ei käy. Aloitan

Hautajaiset

Kerättyjä vastauksia eri ketjuista:

-Ruokakauppa

-Ruokakaupan parkkipaikka

-Kuntosali

-Uimahalli

-Uimaranta

-Lenkkipolku

-Työpaikka

-Kirjasto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Oikeasti, on olemassa ihmisiä, jotka ilmeisesti siksi kun ovat itse ihastuneita, tulkitsevat normaalin ystävällisyyden kiinnostukseksi. Kaikki mitä vastapuoli tekee, on heille osoitus että hänkin on kiinnostunut. Puhumattakaan niistä lukemattomista (miehistä), joita jokainen kassatyötä tehnyt nainen tietää; kun kassa tervehtii iloisesti ja hymyilee, hänelle on ihan ok ehdottaa treffejä tai antaa puhelinnumeronsa ja sitten kiukutella kun hän ei lähtenytkään treffeille tai soittanut, että "miksi sä sitten aina moikkasit, hymyilit ja juttelit".

No niinpä, on se kummallista ja väärin kun asiakaspalvelutyössä ollaan ystävällinen asiakkaille......

Vierailija kirjoitti:

Koskenlaskija kirjoitti:

Olen nainen, ja huvittaa lukea näitä kommentteja. Yleinen ajatus tuntuu olevan "voisin yllättyä, positiivisesti! Onpa rohkeaa!"

Ei ihmiset oikeasti reagoi normeista poikkeaviin lähestymisyrityksiin positiivisesti juuri koskaan. On olemassa tietyt sosiaaliset säännöt, ja kun joku yksilö räikeästi poikkeaa näistä, on ympäristön reaktio järkytys, kiusaaantuminen, ja tarve poistua nopeasti tilanteesta. Luultavasti reaktio olisi automaattinen torjuminen, koska pitäisi olla kyllä todella sujuva lähestymisyritys, jotta mies ei ajattelisi, että "tuolla naisella ei ole kaikki ihan kotona".

Kuvittele itsesi ihan oikeasti laittamassa kärryyn jotain leivinpaperipakettia, kun joku ihan puskista hyppää eteesi ja kysyy, lähdetkö treffeille. Koetko, että tässäpä normaali, rento kohtaaminen psyykkisesti tasapainoisen ja sosiaaliset säännöt taitavan aikuisen ihmisen kanssa?

Jokainenhan tietää vastauksen ja sen että 99,9% ihmisistä ei olisi positiivisesti yllättyneitä saati lähtisi treffeille.

Juuri koskaan on ihan varmasti oikein sillä suurin osa on tylsiä konformisteja ja sääntöihin taipujia. Osa ihmisistä pystyy vielä kuitenkin hyvinkin hienovaraiseen ja älykkääseen spontaaniin toimintaan. Onneksi edes se pieni osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskenlaskija kirjoitti:

Olen nainen, ja huvittaa lukea näitä kommentteja. Yleinen ajatus tuntuu olevan "voisin yllättyä, positiivisesti! Onpa rohkeaa!"

Ei ihmiset oikeasti reagoi normeista poikkeaviin lähestymisyrityksiin positiivisesti juuri koskaan. On olemassa tietyt sosiaaliset säännöt, ja kun joku yksilö räikeästi poikkeaa näistä, on ympäristön reaktio järkytys, kiusaaantuminen, ja tarve poistua nopeasti tilanteesta. Luultavasti reaktio olisi automaattinen torjuminen, koska pitäisi olla kyllä todella sujuva lähestymisyritys, jotta mies ei ajattelisi, että "tuolla naisella ei ole kaikki ihan kotona".

Kuvittele itsesi ihan oikeasti laittamassa kärryyn jotain leivinpaperipakettia, kun joku ihan puskista hyppää eteesi ja kysyy, lähdetkö treffeille. Koetko, että tässäpä normaali, rento kohtaaminen psyykkisesti tasapainoisen ja sosiaaliset säännöt taitavan aikuisen ihmisen kanssa?

Jokainenhan tietää vastauksen ja sen että 99,9% ihmisistä ei olisi positiivisesti yllättyneitä saati lähtisi treffeille.

Juuri koskaan on ihan varmasti oikein sillä suurin osa on tylsiä konformisteja ja sääntöihin taipujia. Osa ihmisistä pystyy vielä kuitenkin hyvinkin hienovaraiseen ja älykkääseen spontaaniin toimintaan. Onneksi edes se pieni osa.

Fantastinen postaus <3

Ihan samalla tavalla lähestyt puhumalla mielenkiintoista henkilöä kaupassa, ravintolassa, kirjastossa, festareilla, laivalla, junassa jne. Mitä helvetin merkitystä sillä paikalla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Tottakai voi sanoa, että saanko häiritä, mutta tottakai toinen vastaavasti sanoo että joo mitä. Ei se tarkoita lupaa lähestymiseen ns. romanttisessa mielessä, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa käsityksen. Että kun sanoo ensin, saako häiritä ja saa luvan niin sitten on jotenkin hyväksyttävämpää tai vähemmän outoa ehdotella treffejä vieraalle ihmiselle kaupassa. Eihän se toinen voi tietää, kysytkö mistä löytyy maustehylly vai kysytkö lähteekö hän treffeille. Jos hän tietäisi että aiot kysyä treffeille, hän voisi sanoa että ei saa häiritä, mutta nythän hän ei tiedä, joten on aivan sama kysytkö heti treffeille vai sanotko täysin turhan saanko häiritä-lauseen ensin. Tottakai saat luvan häiritä.

Joko ymmärsit mitä tarkoitin?

"Tikusta asiaa" -tyyli toimii parhaiten. Kysyt neuvoa johonkin. Tosin riskinä on että moni mies ei tajua "vihjettä".

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla lähestyt puhumalla mielenkiintoista henkilöä kaupassa, ravintolassa, kirjastossa, festareilla, laivalla, junassa jne. Mitä helvetin merkitystä sillä paikalla on?

No jos sinusta ei ole mitään eroa sillä, menetkö ehdottelemaan satunnaiselle kanssa-asiakkaalle lähempää tuttavuutta baarissa ja festareilla tai kaupassa ja junamatkalla niin turha sitä on alkaa selittämään. Todennäköisesti kuitenkin voit havaita saavasi myönteisempiä vastauksia ensinmainituissa paikoissa kuin jälkimmäisissä ja siihen on ihan syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin normaalista ihmisten välisestä kanssakäymisestä on tullut tabu? Tinderin myötä?

Ihan normaalia on ottaa kontaktia tuntemattomiin vaikka bussipysäkillä, kaupassa, kirjastossa, keikalla tms. Kunhan sen tekee kohteliaasti, kaikkihan me tosin osaamme käytöstavat, eikös juu?

Tapaat kiinnostavan henkilön kaupassa. Menet tervehtimään ja sanot vaikkapa "Moi. Oot mielenkiintoisen oloinen tyyppi. Lähdetkö kahville / viinille mun kanssa?". Ei se sen vaikeampaa ole. Ei varmaan siltä seisomalta lähde, mutta jäät mieleen positiivisena ihmisenä ja vaihdatte numeroita / muita kontaktitietoja. So easy!

"Mielenkiintoisen oloinen" = hyvännäköinen. Tuollaisessa lähestymistavassa sen lähestyjän on myös hyväksyttävä se, että periaate on täsmälleen sama kuin Tinderissä: kohde arvioi sinut ulkonäön perusteella. Aivan kuin teet itsekin.

Kirjoittajahan olettaa, että vaikka millainen kammotus menee selittämään kaupassa huippuhyvännäköiselle ihmiselle tämän olevan mielenkiintoisen oloinen, kyseinen kammotus jää huippuhyvännäköisen mieleen positiivisena ja he ilman muuta vaihtavat yhteystietoja.

Todellisuudessahan homma ei toimi noin, tietenkään. Tottakai kaikki haluavat mahdollisimman "mielenkiintoisen", lue hyvännäköisen, kumppanin - myös ne kammotukset, mutta niin haluavat ne "mielenkiintoisetkin". Miksi varsinkaan he siis tyytyisivät kammotukseen kun heillä on tarjolla ruuhkaksi asti vastaavanlaisia "mielenkiintoisia" kuin itsekin ovat?

Tinder on vienyt nettiin vain sen saman joka on ollut irl olemassa aina; ulkonäkö on se ensimmäinen asia, johon huomiota kiinnitetään. Niinhän se on näillä kaupassalähestyjilläkin; mielenkiintoisuus tarkoittaa hyvää ulkonäköä.

Tietenkin pakit voi kääntää aina itselleen toisen ylimielisyydeksi, koppavuudeksi, huonoksi käytökseksi ja k-sipäisyydeksi, mutta kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta lähteä treffeille kenenkään kanssa vain siksi että tämä ehdottaa, on ehdottaja sitten kammotus tai hyvännäköinen.

Juu, voin sanoa että kammotusten lähestymiset eivät koskaan jää positiivisena mieleen. Jos tyyppi osaa käyttäytyä ja ymmärtää heti ettei minua kiinnosta, silloin tilanne on vielä ihan ok. Mutta jos hän ei usko ja jää jankkaamaan ja tivaamaan selitystä, ahdistun todella. Joskus olen jopa pelännyt kieltävän vastauksen antamista, sillä lähestyjä on ollut tyyliltään aggressiivinen.

Kammotusten lähestymiset ovat myös saaneet minut ihan vakavasti epäilemään omaa viehätysvoimaani.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, on olemassa ihmisiä, jotka ilmeisesti siksi kun ovat itse ihastuneita, tulkitsevat normaalin ystävällisyyden kiinnostukseksi. Kaikki mitä vastapuoli tekee, on heille osoitus että hänkin on kiinnostunut. Puhumattakaan niistä lukemattomista (miehistä), joita jokainen kassatyötä tehnyt nainen tietää; kun kassa tervehtii iloisesti ja hymyilee, hänelle on ihan ok ehdottaa treffejä tai antaa puhelinnumeronsa ja sitten kiukutella kun hän ei lähtenytkään treffeille tai soittanut, että "miksi sä sitten aina moikkasit, hymyilit ja juttelit".

No niinpä, on se kummallista ja väärin kun asiakaspalvelutyössä ollaan ystävällinen asiakkaille......

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Tottakai voi sanoa, että saanko häiritä, mutta tottakai toinen vastaavasti sanoo että joo mitä. Ei se tarkoita lupaa lähestymiseen ns. romanttisessa mielessä, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa käsityksen. Että kun sanoo ensin, saako häiritä ja saa luvan niin sitten on jotenkin hyväksyttävämpää tai vähemmän outoa ehdotella treffejä vieraalle ihmiselle kaupassa. Eihän se toinen voi tietää, kysytkö mistä löytyy maustehylly vai kysytkö lähteekö hän treffeille. Jos hän tietäisi että aiot kysyä treffeille, hän voisi sanoa että ei saa häiritä, mutta nythän hän ei tiedä, joten on aivan sama kysytkö heti treffeille vai sanotko täysin turhan saanko häiritä-lauseen ensin. Tottakai saat luvan häiritä.

Joko ymmärsit mitä tarkoitin?

No selvä. Sulle ei saa tehdä aloitetta kuin baarissa mihin lähdet vain pitkäaikaisen kumppanin toivossa. Tämä selvä.

Yritä ymmärtää että on olemassa ihmisiä jotka eivät ajattele noin suppeasti ja voivat lähteä tutustumiskaffeille yllättäen kaupasta bongatun henkilön kanssa jos vaikka siitä jotain tulisi mutta on ainakin saanut kahvitella jos ei yhteistä säveltä löydykkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Tottakai voi sanoa, että saanko häiritä, mutta tottakai toinen vastaavasti sanoo että joo mitä. Ei se tarkoita lupaa lähestymiseen ns. romanttisessa mielessä, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa käsityksen. Että kun sanoo ensin, saako häiritä ja saa luvan niin sitten on jotenkin hyväksyttävämpää tai vähemmän outoa ehdotella treffejä vieraalle ihmiselle kaupassa. Eihän se toinen voi tietää, kysytkö mistä löytyy maustehylly vai kysytkö lähteekö hän treffeille. Jos hän tietäisi että aiot kysyä treffeille, hän voisi sanoa että ei saa häiritä, mutta nythän hän ei tiedä, joten on aivan sama kysytkö heti treffeille vai sanotko täysin turhan saanko häiritä-lauseen ensin. Tottakai saat luvan häiritä.

Joko ymmärsit mitä tarkoitin?

Sitäpaitsi mä puhun kokemuksesta kun taas sä vedät ilmeisesti ihan fiilispohjalta? Mikä tekee susta tämän aiheen asiantuntijan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Tottakai voi sanoa, että saanko häiritä, mutta tottakai toinen vastaavasti sanoo että joo mitä. Ei se tarkoita lupaa lähestymiseen ns. romanttisessa mielessä, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa käsityksen. Että kun sanoo ensin, saako häiritä ja saa luvan niin sitten on jotenkin hyväksyttävämpää tai vähemmän outoa ehdotella treffejä vieraalle ihmiselle kaupassa. Eihän se toinen voi tietää, kysytkö mistä löytyy maustehylly vai kysytkö lähteekö hän treffeille. Jos hän tietäisi että aiot kysyä treffeille, hän voisi sanoa että ei saa häiritä, mutta nythän hän ei tiedä, joten on aivan sama kysytkö heti treffeille vai sanotko täysin turhan saanko häiritä-lauseen ensin. Tottakai saat luvan häiritä.

Joko ymmärsit mitä tarkoitin?

No selvä. Sulle ei saa tehdä aloitetta kuin baarissa mihin lähdet vain pitkäaikaisen kumppanin toivossa. Tämä selvä.

Yritä ymmärtää että on olemassa ihmisiä jotka eivät ajattele noin suppeasti ja voivat lähteä tutustumiskaffeille yllättäen kaupasta bongatun henkilön kanssa jos vaikka siitä jotain tulisi mutta on ainakin saanut kahvitella jos ei yhteistä säveltä löydykkään.

Tuostahan ei ollut kyse, vaan siitä että sinusta anteeksi saako häiritä-aloitus ennen treffikutsua vieraalle ihmiselle kaupassa on jotenkin vähemmän "hyllyn välistä hyppäämistä" kuin kysyä suoraan treffeille ja myös ilmeisesti normaali vastaus tarkoittaa, että on kiinnostunut ja voit ehdottaa treffejä etkä ole mikään ääliö, joka heti vonkaisi treffeille. Hyvä taktiikka sinänsä, kaikki ovat aina "kiinnostuneita" kun vastaavat normaalisti aloitukseesi. Tosin saman "kiinnostuneen" vastauksen anteeksi saanko häiritä-kysymykseen saisivat kaikki muutkin, mutta mitä siitä :D

Että nyt kommentoit jotakin muuta kuin mihin vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, on olemassa ihmisiä, jotka ilmeisesti siksi kun ovat itse ihastuneita, tulkitsevat normaalin ystävällisyyden kiinnostukseksi. Kaikki mitä vastapuoli tekee, on heille osoitus että hänkin on kiinnostunut. Puhumattakaan niistä lukemattomista (miehistä), joita jokainen kassatyötä tehnyt nainen tietää; kun kassa tervehtii iloisesti ja hymyilee, hänelle on ihan ok ehdottaa treffejä tai antaa puhelinnumeronsa ja sitten kiukutella kun hän ei lähtenytkään treffeille tai soittanut, että "miksi sä sitten aina moikkasit, hymyilit ja juttelit".

No niinpä, on se kummallista ja väärin kun asiakaspalvelutyössä ollaan ystävällinen asiakkaille......

Veikkaan, että jokainen ihastunut tulkitsee toisenkäytöstä itselleen edulliseksi. Mutta ketjun aiheeseen palatakseni: jos miestä haluaa lähestyä kaupassa, kannattaa ilmeisesti ryhtyä kaupan kassaksi, niin voi valkata parhaat päältä.

Suomessa ainoat viralliset lähestymisympäristöt on alkoholijuomia ja paskaa musiikkia tarjoilevat juottolat. Kaikkialla muualla katsotaan kuin hullua. Jännä homma.