Miesystävä loisii kotonani

Minulla ei ole rahaa niin paljon kuin miehellä, mutta korvaan sitä tekemällä esim hyvää vaikka edullista kotiruokaa, leipomalla ym. Emme asu yhdessä ja oleskelemme vuoroin molempien luona. Saan välillä lainata hänen autoa, pyydän vain kun todella tarvis. Hän välillä tarkistelee että eihän minulla ole liian tiukkaa, tuo ruokakassin kun tulee minun luo, tai valmista ruokaa.

Näin on menty jo muutama vuosi toisistaan huolehtien.

Ap sinun mies huolehtii vain omasta mukavuudestaan. Sinä saat jotain mikä ei ole häneltä pois. Vaan ne on todennäköisesti asioita jotka hän itse haluaa ja on hänen mukavuudeksi. Ehkä haluaa tehdä ne jonkun kanssa ja sinä olet käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen luonteeltani juuri tuollainen kuin ap. Eli teen miehelle ruokaa, koska haluan ilahduttaa. Siivoan kämpän ennen treffejä, jotta on viihtyisää. Teen toiselle palveluksia, koska sekin ilahduttaa.

Tuo toimii hyvänä testinä. Minä olen sellainen, joka tekee toisen hyväksi. Enkä tule onnellisemmaksi olemalla toisenlainen. Mutta jos mies alkaa käyttää tilannetta hyväkseen, niin mies ei ole oikeanlainen minulle. Ja jos mies ei samalla tavalla halua puolestaan ilahduttaa minua, niin mies ei ole oikeanlainen minulle.

Niitäkin löytyy, jotka haluavat vastavuoroisesti toiselle hyvää. Tuossa asiassa vain pitää tuntea omat tapansa ja olla hereillä jo heti alussa. Ap:lle sanoisin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyllä minultakin tuo hereillä oleminen joskus unohtuu, ja se sitten harmittaa ihan vietävästi.

Tunnistan itseni tästä 🤓

Vierailija kirjoitti:

Minusta suhdetta ei kannata jatkaa. Olen kokenut saman, ja näin jälkikäteen ajatellen koen tehneeni virheen jatkaessani suhdetta tilanteessa, jossa vastaavia hälytysmerkkejä oli jo alussa nähtävissä. Miellyttävä luonne ei kompensoi puutteita elämänhallinnassa. Entinen miesystäväni jäi työttömäksi suhteemme alussa, ja pidin aluksi luontevana, että minä maksan kuluistamme enemmän sinä aikana, kun mies etsii uutta työtä. Viikot venyivät kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi, ja huomasin, että saavutetuista eduista pidettiin tiukasti kiinni ja että myös rajaa siitä, minkä kaiken ajateltiin kuuluvan minun vastuulleni, alettiin hivuttaa koko ajan kauemmaksi. Vaikka olen vahvatahtoinen, annoin periksi, sillä en halunnut riidellä. Olen kokenut kunnia-asiaksi sen, että minua ei pidetä minään nalkuttavana pirttihirmuna.

Sen lisäksi, että olen tarkka taloudesta, olen hyvin toimelias luonne ja ryhdyn mieluummin itse työhön kuin odottelen loputtomiin jonkun muun tekevän aloitteen. Mies käytti tätä ominaisuuttani hyväkseen, ja lopulta löysin itseni tilanteesta, jossa minä sekä maksan kaiken että teen kaikki kotityöt. Yritykseni puuttua tilanteeseen käännettiin vaativuudeksi: minun olisi kuulemma vain otettava rennommin. Omassa toiminnassaan mies ei nähnyt vikaa. Hänhän yritti parhaansa mukaan etsiä töitä ja kyllähän hän silloin viime viikollakin tyhjensi astianpesukoneen.

Pystyin lopulta irtautumaan suhteesta punnittuani, parantaako vai huonontaako suhde elämänlaatuani. Nyt, kun olen elänyt muutaman kuukauden sinkkuna ja elämä on monin verroin parempaa, harmittaa, että en päättänyt suhdetta jo aiemmin. Mies puolestaan edelleen elättelee toiveita yhteenpaluusta.

Naiset pelkäävät ihan hirveästi tuota nalkuttavan pirttihirmun mainetta. Sillä pelolla naisia on helppo hallita. Ja tätä käyttävät hyväksi sekä miehet että naiset.

Yksikään määräilevä mies ei pelkää että saa pirttihirmun maineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on omia tuloja, mutta silti "ei ole varaa" johonkin viidenkympin juttuun, niin epäilisin jonkinlaista kiristystä. Tyyliin "en sit oo sun kans, jos et maksa mun menoja". "Maksa, niin saat olla mun kans."

Mun ex kiristi seurustelurahalla ja oli juurikin miespuoleinen. En alkanut maksamaan vaan heitin ulos. Uskon vakaasti tasa-arvoiseen suhteeseen missä kummankaan ei pidä maksaa suhteessa olemisesta. Riittää että maksetaan menot puoliksi.

Seurusteluraha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on omia tuloja, mutta silti "ei ole varaa" johonkin viidenkympin juttuun, niin epäilisin jonkinlaista kiristystä. Tyyliin "en sit oo sun kans, jos et maksa mun menoja". "Maksa, niin saat olla mun kans."

Mun ex kiristi seurustelurahalla ja oli juurikin miespuoleinen. En alkanut maksamaan vaan heitin ulos. Uskon vakaasti tasa-arvoiseen suhteeseen missä kummankaan ei pidä maksaa suhteessa olemisesta. Riittää että maksetaan menot puoliksi.

Seurustelurahaa kumppanille? Voi lol!

Tuosta tuli ihan mieleen exäni. Alettiin suhteen alussa jo viettämään tiiviisti aikaa yhdessä ja hän oli mun luona melkein koko ajan. Mulla kun on kaksi kissaa joita en jätä yksin yön yli, niin en montaa kertaa edes käynyt exän asunnolla. Aluksi hän kyllä maksoi osansa ruoka ja vesi kuluista. Sitten alkoi selittely miksei ole rahaa maksaa. Hetken sitä kattelin ja totesin että tää oli tässä ja painu kotios. Sitten paljasti että hän olikin työtön ja koditon. Se asunto jossa olin käynyt oli hänen kaverinsa ja hänen kaverinsa halusi hänet pois sieltä. Itse kun lähdin töihin jo 5 aikaan, exä oli vaan jatkanut nukkumista ja lähti "töihin" ennen kuin tulin kotiin ja palasi "töistä" pari tuntia mun jälkeen. Silloin ymmärsin miksi oli kinunut itselleenkin avainta, siksi että voisi vapaasti kulkea päivän aikana eikä jäisi ulkopuolelle jos johonkin menee. Avainta en missään vaiheessa antanut. Kehtasikin vielä paria päivää myöhemmin ehdottaa että muutettaisiin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta suhdetta ei kannata jatkaa. Olen kokenut saman, ja näin jälkikäteen ajatellen koen tehneeni virheen jatkaessani suhdetta tilanteessa, jossa vastaavia hälytysmerkkejä oli jo alussa nähtävissä. Miellyttävä luonne ei kompensoi puutteita elämänhallinnassa. Entinen miesystäväni jäi työttömäksi suhteemme alussa, ja pidin aluksi luontevana, että minä maksan kuluistamme enemmän sinä aikana, kun mies etsii uutta työtä. Viikot venyivät kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi, ja huomasin, että saavutetuista eduista pidettiin tiukasti kiinni ja että myös rajaa siitä, minkä kaiken ajateltiin kuuluvan minun vastuulleni, alettiin hivuttaa koko ajan kauemmaksi. Vaikka olen vahvatahtoinen, annoin periksi, sillä en halunnut riidellä. Olen kokenut kunnia-asiaksi sen, että minua ei pidetä minään nalkuttavana pirttihirmuna.

Sen lisäksi, että olen tarkka taloudesta, olen hyvin toimelias luonne ja ryhdyn mieluummin itse työhön kuin odottelen loputtomiin jonkun muun tekevän aloitteen. Mies käytti tätä ominaisuuttani hyväkseen, ja lopulta löysin itseni tilanteesta, jossa minä sekä maksan kaiken että teen kaikki kotityöt. Yritykseni puuttua tilanteeseen käännettiin vaativuudeksi: minun olisi kuulemma vain otettava rennommin. Omassa toiminnassaan mies ei nähnyt vikaa. Hänhän yritti parhaansa mukaan etsiä töitä ja kyllähän hän silloin viime viikollakin tyhjensi astianpesukoneen.

Pystyin lopulta irtautumaan suhteesta punnittuani, parantaako vai huonontaako suhde elämänlaatuani. Nyt, kun olen elänyt muutaman kuukauden sinkkuna ja elämä on monin verroin parempaa, harmittaa, että en päättänyt suhdetta jo aiemmin. Mies puolestaan edelleen elättelee toiveita yhteenpaluusta.

Naiset pelkäävät ihan hirveästi tuota nalkuttavan pirttihirmun mainetta. Sillä pelolla naisia on helppo hallita. Ja tätä käyttävät hyväksi sekä miehet että naiset.

Yksikään määräilevä mies ei pelkää että saa pirttihirmun maineen.

Miksi ihmeessä pelkäisi? Myös nalkuttavia miehiä on. 😁

Jos on sanonut esim. viikon aikana joka päivä, että täällä pitäisi siivota, eikä mitään tapahdu. Niin jossain vaiheessa sitä sanoo, että NYT siivotaan tai aloittaa on-se-kumma-mun-pitää-aina-sinä-et-koskaan nalkutuksen.

Nykyään meillä on käytössä tuo NYT siivotaan, niin ei jää ajankohta epäselväksi. Vihaan siivoamista, mutta en myöskään rakasta sotkuja.

Puuh! Ei kuulemma maksa vedestä, koska omakin lasku pitää maksaa, mihin saa tasauksen vasta vuoden lopussa. Sähköä ei hänen mielestään mene yhtään sen enempää mitä mulla muutenkin. Ruokaan menee max 50€/ viikko, joista mun täytyy nyt tehdä tarkka laskelma, jotka maksaa takas sitten kun pystyy.

Eikä siis hänen mielestään ole sen syytä, että mun kulut on noussut 🤯 Mulleriitti.

Ööö pitääkö miehelle ostaa ja tehdä ruuat? Eikö miehet osaa pestä pyykkiä? Sulla on pikku poika. Ei mies. En palvelisi, enkä elättäisi aikuista ihmistä päivääkään.

Eipä tuo siipeilijämies juuri lottovoitolta kuulosta.

Tuo "on muuten niin ihana mies" - eli muilta osin kuin niiltä joissa on itsekäs hyväksikäyttäjä. Kuinka ihana hän sitten on? Sen ihanuuden täytyy olla jotain pinnallista, koska se ei ilmene

Hänen sisimmässä, välittämisenä ja huolehtimisena eikä anteliaisuutena. Ehkä hän näyttää paperilla ihanalta. Se ei riitä siihen myötä ja vastoinkäymisiin. Tuo on sellainen myötätuulen mies.

Käyttäytyminen mua kohtaan on ollut ala-arvoista sen jälkeen kun lopetin elättämisen. Parisuhde ei kuulemma toimi niin, jos jatkuvasti ollaan eri osoitteissa. Se oli so long sille ukolle ja mä lähden exän kanssa reissuun viikonloppuna, kun sillä sattui olemaan rahaa ja halusi mukaan :-D

Kuulostaa kaverin exältä vuosien takaa.

Mahtavaa että kerrankin näin päin,yleensä se on nainen joka kirmaa miehen luo kassin kans täysihoitoon.(varsinkin jos on hyvä kämppä hyvällä paikalla ja lompakko kunnossa)

Se mies ihan vaan valehtelee, kun sanoo, ettei ole varaa maskaa asumisestaan ja ruuastaan, kun on työssäkäyväkin. Hyväksikäyttää häikäilemättä. Ole tiukkana, äläkä anna höynäyttää itseäsi.

Mies käyttää sinua hyväkseen.

Alussa on normaalia, että mies syö kanssasi sun ruokia, mutta mitä pidempää yhdessä ja  kun siitä tulee tapa ja viettää suurimman osan ajasta sun luona tulisi toisen osapuolen olla ehdottomasti osallinen kuluissa.

ps. itse olin suhteessa miehen kanssa joka saattoi yksin syödä mun edessä eikä edes kysynyt haluanko mitään. Tällaisiakin ääripäitä löytyy :D