Miesystävä loisii kotonani

Kokemusta on. Luulin, että mies saa raha-asiansa kuntoon kun säästää syömällä ja olemalla minun luona. Selvisi, että hän pistää nettipokeriin kaikki liikenevät rahat. Hänkin käy töissä ja on muuten kunnollinen. Se rahattomuus ja kyvyttömyys säästää vaikuttaa ihan kaikkeen. Suosittelen miettimään kannattaako jatkaa.

Minä olen seurustellut 10 vuotta tälläisen miehen kanssa. Yhdessä ei asuta, minä vietän aikaa miehen luona , hän harvemmin luonani. Kumpikin maksaa oman asumisen ja muut menot mut minun kontolleni jää ruoka ja monesti muitakin menoja. Miehellä ei oo koskaan rahaa yhteisiin menoihin vaikka lupaa. Lisäksi oon maksanu auton kustannuksia ja hänen laskujaan kun lupaa maksaa seuraavasta tilistä. Eipä vaan koskaan oo rahaa. Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä mut pitkästä suhteesta ei oo helppo erota.

Mitä? Eikö naisen pidä elättää mies. Satoja vuosia miehen kuului elättää vaimo ja perhe. Nykyään tasa-arvo on kääntänyt asiat toisinpäin.

Kyyyllä, naisen kuuluu elättää miehensä.

Mä en tarjoa edes mun alaikäisille lapsille moista täyshoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaako nimi S:llä?

Itse en pystyis olemaan tollaisen kanssa.

Ei ala. En tiedä pystynkö itsekään. Muuten aivan ihana ihminen, mutta silti tämä asia nyt vaivaa ihan liikaa mieltäni ja olenkin pitänyt hieman etäisyyttä ja miettinyt.

MIten tuollainen loisija ja hyväksikäyttäjä on mielestäsi ihana ihminen? 

Oletko kysynyt miten hän näkee teidän yhteisen tulevaisuuden. Kerro, mikä sinua häiritsee. Kulut puoliksi. Se on reilu peli. Minä en ole tavannut yhtään niin ihanaa k..pää, että katsoisin tuota. Potki pihalle.

Näin se on, kun joku on oltava. Mikä pitää teidät yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö mies töissä?

Kyllä vaan. En vaan tajua kuinka on tullut tähän saakka toimeen..

Kyllä se tulisi nytkin. Älä ole sinisilmäinen ap! Se tietää voivansa käyttää nyt rahojaan muihin juttuihin, kun sinä maksat ruokia. Ihan tietoisesti se hyväksikäyttää.

Nytkin kysyin mukaan yhdelle reissulle, mikä olisi maksanut hänelle vain 50€, ei ole varaa. Ei tietenkään, kun mä en maksa enää elämistä. Hyväksikäytetty olo mulla onkin..

No höpö höpö ei ole varaa, kyllä olisi jos haluaisi lähteä! Oikeasti, kyllä työssä käyvältä aikuiselta 50 € liikenee. Se yrittää nyt saada takaisin saavuttamiaan etuja, että maksaisit jatkossakin hänen elämistään tai vaihtoehtoisesti maksaisit hänelle matkoja ja muuta. Älä lähde sille tielle. Ei olisi varmasti jatkossakaan "varaa" maksaa mistään muustakaan yhteisestä tekemisestä.

Haluatko lisää motivaatiota jättää pummi? Voin kertoa omakohtaisen tositarinan. Minä jätin lokkeilijan rahojen loputtua. Meni muutama viikko ja tämä kehuskeli, että on löytänyt uuden rikkaan naisystävän. Semmoinen "rakkaus" sitten kyseessä. Tuo on niille elämäntapa, tai melkeinpä tekisi mieli käyttää erästä ammattinimikettä näistä miehistä.

Aika säälittävää alun alkaenkaan ottaa loisimaan ja vielä kokata, pyykätä ja maksaa kaiken. Miksi? Siksi että saa viettää lisää aikaa loisen kanssa? Onneksi ap ruusunpunaiset lasisi tippuivat näin pian, jotkut jatkaa tuota vuosikausia

Kannattaa erota. Parempaa löytyy kyllä. Minulla oli tuollainen mies nuorena, lapseni isä. Otti päähän silloin että hänen rahat eivät olleet perheen rahoja, vaan käytti ne itseensä. Katsoin moista aivan liian kauan. Ei ne mihinkään muutu.

Sulla on hyväksikäytetty olo ja syystä. Ota asia avoimeen keskusteluun. Jos hän käy normaalisti töissä, mihin rahat menevät? Vanhoihin velkoihin tai elatusmaksuihin?

Lähipiiriini kuuluu 65-nainen, joka viitisen vuotta sitten vihdoinkin jätti tällaisen miehen. Oli seurustellut 18-vuotiaasta asti ja odotti kosintaa kymmeniä vuosia. Vietti viikonloput miehen luona, vei mukanaan ruokakassit, joista valmisti hyvät ruuat, siivosi ja pyykkäsi. Maksoi miehen laskuja omasta palkastaan. Lähipiiri katseli sivusta tilannetta vuosikausia ja ihmetteli. Miehellä ehkä oli toinen nainen sivussa, kun ei halunnut sitoutua.

Olet löytänyt Lompakko-Lassen.

Mies on tyhmän oloinen pummi.

Mullakin on taipumus luuhata mieskaverin nurkissa, joka on myös kiltti ihminen, mutta tasaamme ruokamenot ja teen hänelle koti- ja pihatyöt korvauksena luuhaamisesta hänen luonaan. Olen vähävarainen ja joudun joka sentin miettimään, mutta käytän myös luovuutta keksimällä säästöä monella eri tavalla. 

Kyse on vastuuntunnosta ja toisen huomioimisesta, joten tuollaista äijää älä kattele enää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaako nimi S:llä?

Itse en pystyis olemaan tollaisen kanssa.

Ei ala. En tiedä pystynkö itsekään. Muuten aivan ihana ihminen, mutta silti tämä asia nyt vaivaa ihan liikaa mieltäni ja olenkin pitänyt hieman etäisyyttä ja miettinyt.

MIten tuollainen loisija ja hyväksikäyttäjä on mielestäsi ihana ihminen? 

En ole koskaan ennen pitänyt rahaa mitenkään tärkeänä, koska sitä on ollut sen verran mitä tarvitsen, ilman että on tarvinnut miettiä tarkkaan mihin menee mitäkin. Nyt vasta kun menot on melkein tuplaantunut, huomaan ahdistuvani. Kyllä selvästi vaikuttaa myös negatiivisesti niihin muihin asioihin, eikä hän enää tunnukaan niin ihanalta.

Kiitos tähänastisista kaikista kommenteista, silmät todellakin aukesi.

Etsi uusi ja tällä kertaa et päästä heti majoittumaan luoksesi. Pistät maksamaan omat menonsa!

Minä olen luonteeltani juuri tuollainen kuin ap. Eli teen miehelle ruokaa, koska haluan ilahduttaa. Siivoan kämpän ennen treffejä, jotta on viihtyisää. Teen toiselle palveluksia, koska sekin ilahduttaa.

Tuo toimii hyvänä testinä. Minä olen sellainen, joka tekee toisen hyväksi. Enkä tule onnellisemmaksi olemalla toisenlainen. Mutta jos mies alkaa käyttää tilannetta hyväkseen, niin mies ei ole oikeanlainen minulle. Ja jos mies ei samalla tavalla halua puolestaan ilahduttaa minua, niin mies ei ole oikeanlainen minulle.

Niitäkin löytyy, jotka haluavat vastavuoroisesti toiselle hyvää. Tuossa asiassa vain pitää tuntea omat tapansa ja olla hereillä jo heti alussa. Ap:lle sanoisin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyllä minultakin tuo hereillä oleminen joskus unohtuu, ja se sitten harmittaa ihan vietävästi.

Eli sinulla on ap ollut hyvä onni tai hyvä arviokyky, etkä ole ennen törmännyt hyväksikäyttäjään. Jossain vaiheessa ne oppirahat on näköjään maksettava,. Joten nyt kun tilanne tuli sinulle ensimmäistä kertaa eteen, niin nyt vasta opit asian, vaikka ajattelit sinulla jo olevan suhdekokemusta. Ihan inhimillistä.

Jos miehellä on omia tuloja, mutta silti "ei ole varaa" johonkin viidenkympin juttuun, niin epäilisin jonkinlaista kiristystä. Tyyliin "en sit oo sun kans, jos et maksa mun menoja". "Maksa, niin saat olla mun kans."

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on omia tuloja, mutta silti "ei ole varaa" johonkin viidenkympin juttuun, niin epäilisin jonkinlaista kiristystä. Tyyliin "en sit oo sun kans, jos et maksa mun menoja". "Maksa, niin saat olla mun kans."

Mun ex kiristi seurustelurahalla ja oli juurikin miespuoleinen. En alkanut maksamaan vaan heitin ulos. Uskon vakaasti tasa-arvoiseen suhteeseen missä kummankaan ei pidä maksaa suhteessa olemisesta. Riittää että maksetaan menot puoliksi.

Minusta suhdetta ei kannata jatkaa. Olen kokenut saman, ja näin jälkikäteen ajatellen koen tehneeni virheen jatkaessani suhdetta tilanteessa, jossa vastaavia hälytysmerkkejä oli jo alussa nähtävissä. Miellyttävä luonne ei kompensoi puutteita elämänhallinnassa. Entinen miesystäväni jäi työttömäksi suhteemme alussa, ja pidin aluksi luontevana, että minä maksan kuluistamme enemmän sinä aikana, kun mies etsii uutta työtä. Viikot venyivät kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi, ja huomasin, että saavutetuista eduista pidettiin tiukasti kiinni ja että myös rajaa siitä, minkä kaiken ajateltiin kuuluvan minun vastuulleni, alettiin hivuttaa koko ajan kauemmaksi. Vaikka olen vahvatahtoinen, annoin periksi, sillä en halunnut riidellä. Olen kokenut kunnia-asiaksi sen, että minua ei pidetä minään nalkuttavana pirttihirmuna.

Sen lisäksi, että olen tarkka taloudesta, olen hyvin toimelias luonne ja ryhdyn mieluummin itse työhön kuin odottelen loputtomiin jonkun muun tekevän aloitteen. Mies käytti tätä ominaisuuttani hyväkseen, ja lopulta löysin itseni tilanteesta, jossa minä sekä maksan kaiken että teen kaikki kotityöt. Yritykseni puuttua tilanteeseen käännettiin vaativuudeksi: minun olisi kuulemma vain otettava rennommin. Omassa toiminnassaan mies ei nähnyt vikaa. Hänhän yritti parhaansa mukaan etsiä töitä ja kyllähän hän silloin viime viikollakin tyhjensi astianpesukoneen.

Pystyin lopulta irtautumaan suhteesta punnittuani, parantaako vai huonontaako suhde elämänlaatuani. Nyt, kun olen elänyt muutaman kuukauden sinkkuna ja elämä on monin verroin parempaa, harmittaa, että en päättänyt suhdetta jo aiemmin. Mies puolestaan edelleen elättelee toiveita yhteenpaluusta.