Lue keskustelun säännöt.
Mä olen ollut vain kamalissa häissä. Aina ihan hirveää!
28.05.2013 |
Olen ollut seitsemissä häissä. Lapsena oli parin tädin häissä, mutten niistä muista mitään. Kaikki viimeisen kolmen vuoden aikana. Päätin viime kesän jälkeen, etten enää osallistu kenenkään häihin ikinä.
1. Häät Helsingin ydinkeskustassa kuitenkin sen verran kaukana juna- ja bussiasemilta, että on päädytty tulemaan autolla ja jouduttu ajamaan korttelirallia löytämättä parkkipaikkaa kuitenkaan yhtään sen lähempää kuin oltaisiin tultu yleisillä. Rakot jo hääpaikalle saavuttaessa. Kirkko ja juhlapaikka 2km päässä toisistaan, joten taas se auton haku ja/tai kävely ja kortteliralli.
Ei mitään ohjelmaa. Siis ei mitään, yhtään mitään. Saavuttiin juhlapaikalle, jonossa onniteltiin hääparia. Sitten syötiin. Ja se oli siinä. Hitaanlaisesti ihmiset lähtivät, kun kaikki odottivat, että joku sanoisi jotain jossain vaiheessa tai tapahtuisi jotain. Me istuttiin kolme tuntia ja lähdettiin sitten pois.
2. Häät keskellä korpea. Vihkimisen jälkeen morsiusparia kuvattiin hääpaikalla kaksi tuntia eri yhdistelmillä. Morsian ja sulhanen. Sulhanen ja bestman. Bestman ja kaaso. Morsiusneidot ja morsian. Kaksi tuntia. Sitten syötiin ja viinihanat aukesivat. Kansa kittasi halpaa viiniä (Alkon halvin, Pearly Bay Cape White, jota ei suositella minkään ruoan kanssa, ei edes boolin pohjaksi..) ja oli pian siinä kunnossa, että lähdettiin pois. Olin raskaana, enkä muutenkaan olisi juonut itseäni humalaan. Oli ihan älyttömän tylsää. Kännihäät.
3. Itkuhäät, joissa kaikki itkivät koko ajan. En tuntenut ketään muuta paitsi lapsuudenystäväni, joka oli morsian. Sulhasenkin näin ensimmäistä kertaa vasta alttarilla. Kaikki jutut olivat sisäpiirijuttuja, en tajunnut mistään mitään. Ja kaikki vaan itkivät koko ajan.
4. Häät, joissa kukaan ei hymyillyt. Perushäät, joissa vihkimisen jälkeen syötiin, morsiamen isän puhe, morsiamen ryöstö, kakkukahvit ja tanssit. Jotenkin kaikki meni vaan niin kaavamaisen tylsästi, ettei kenelläkään ollut hauskaa. Pari muutti erilleen jo häämatkan jälkeen ja avioliitto mitätöitiin, ei tullut edes kunnon avioeroa.
5. Harrastusteemaiset häät. Kaikki muusikkoja. Ne, jotka eivät olleet muusikoita, tunsivat itsensä hölmöiksi. Laulettiin stemmoissa pöytäryhmittäin, arvottiin seuraavan laulun säestäjät ja siirryttiin häveliäästi seuraavaan, jos arpa osui nakkisormisen ei-muusikon kohdalle. Pelkkää soittoa ja laulua ja inside-muusikkovitsejä. Puheissa viljeltiin nimiä, jotka ilmeisesti olivat jotain pienen piirin muusikkojulkkiksia. En laulanut, enkä soittanut. Istuin viisi tuntia hiljaa.
6. Kaukaisempi sukulainen halusi jostain kummasta syystä tehdä istumajärjestyksen niin, ettei kukaan vieras istunut tuntemansa henkilön vieressä. Siinä sitten istuin viiden hengen pöydässä yksin viisikuisen vauvani kanssa, oma mies oli toisessa pöydässä. Pöydässäni oli morsiamen opiskelukaveri ja morsiamen työkaveri, sulhasen isotäti ja sulhasen toisen puolen serkku. Ei mitään yhteistä hääparin lisäksi. Morsiamen opiskelukaveri oli avoimen ärtynyt siitä, että joutui istumaan vauvan vieressä. Sanoi suoraan, ettei voi sietää vauvojen rääkymistä ja toivottavasti kakara pysyy hiljaa. Ei pysynyt.
7. Miljoonabudjetin häät, joissa jo polttarit olivat 200 euroa per nenä. En "päässyt". Häät pidettiin venematkan päässä saaressa. "Kaikillahan" on vene, joten matka ei ollut muille mikään ongelma. Me jouduttiin sitten pyytämään kyytiä muilta, kun meillä ei ihan oikeasti kaikkien hämmästykseksi ollut omaa venettä. Häälahjat olivat ihan käsittämättömiä ja niitä availtiin kaikkien nähden. Huipputaidetta ja hopeasarjoja. Ei siis kahvilusikoita, vaan kokonaisia hopeasarjoja. Viiden tonnin matkalahjakortteja ja tietenkin isiltä ja äidiltä avo-Porsche maissa odottamassa.
Kommentit (66)
Voi voi kun olet niin paljon parempi ihminen kuin muut. Vai onko taustalla kuitenkin se, ettei mies suostu pitämään hääjuhlia/rahat ei riitä/olet niin lihava, ettet löydä hääpukua? Mutta voihan sen toki noinkin yrittää perustella ;)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:08"]
Mä olin kerran häissä, joissa pappi otti asiakseen kouluttaa yleisöä vihkipuheensa avulla aiheesta: "Avioliitto on MIEHEN JA NAISEN välinen liitto". Asiaa painotettiin ainakin parikymmentä kertaa puheen aikana. Kyllä nolotti! Eikö siinä olisi tarkoitus keskittyä hääpariin ja nimenomaan heidän kahden välisen liiton siunaamiseen, eikä siihen minkämerkkiset vehkeet kenelläkin sattuu olemaan ja miten pappi siihen suhtautuu?
En kyllä muutenkaan tykkää häistä enkä halua omaan naimisiinmenooni sellaisia sotkea. Vähän väsynyttä teatteria mielestäni. Haluan jakaa sen hetken vain ja ainoastaan mieheni kanssa, meidän liittommehan siinä on kyseessä ja meille suhteemme on kuitenkin hyvin yksityinen, kahden välinen asia. Emme elä enää yhteiskunnassa jossa avioliitto on kahden suvun välinen kauppa ja morsian siirretään sievään kääreeseen paketoituna kauppatavarana sulhasen sukuun.
T. Onnellinen morsian, jonka hääpäivä lähestyy!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häät, hautajaisiakin vakavemmat, vain suomessa....
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 17:26"]
Voi voi kun olet niin paljon parempi ihminen kuin muut. Vai onko taustalla kuitenkin se, ettei mies suostu pitämään hääjuhlia/rahat ei riitä/olet niin lihava, ettet löydä hääpukua? Mutta voihan sen toki noinkin yrittää perustella ;)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:08"]
Mä olin kerran häissä, joissa pappi otti asiakseen kouluttaa yleisöä vihkipuheensa avulla aiheesta: "Avioliitto on MIEHEN JA NAISEN välinen liitto". Asiaa painotettiin ainakin parikymmentä kertaa puheen aikana. Kyllä nolotti! Eikö siinä olisi tarkoitus keskittyä hääpariin ja nimenomaan heidän kahden välisen liiton siunaamiseen, eikä siihen minkämerkkiset vehkeet kenelläkin sattuu olemaan ja miten pappi siihen suhtautuu?
En kyllä muutenkaan tykkää häistä enkä halua omaan naimisiinmenooni sellaisia sotkea. Vähän väsynyttä teatteria mielestäni. Haluan jakaa sen hetken vain ja ainoastaan mieheni kanssa, meidän liittommehan siinä on kyseessä ja meille suhteemme on kuitenkin hyvin yksityinen, kahden välinen asia. Emme elä enää yhteiskunnassa jossa avioliitto on kahden suvun välinen kauppa ja morsian siirretään sievään kääreeseen paketoituna kauppatavarana sulhasen sukuun.
T. Onnellinen morsian, jonka hääpäivä lähestyy!
[/quote]
[/quote]
Hei, täällä toinen joka ei rehellisesti halua isoja hääjuhlia saati kirkkohäitä. Vain lähimmät ihmiset ja jotakin pienimuotoista. Ainakin nykypäivänä tuntuu, että hääjuhlasta on tullut melkoinen "paremmat kuin naapurilla vaikka vararikon ja eron uhalla", ja keskittyminen siirretään enemmän itse juhlaan kuin elämään häiden jälkeen (haluan henk. koht. maksaa lainaa asunnosta kuin hääjuhlista).
Ja kyllähän näitä on nähty. Häävelkaa maksellaan vielä vaikka pari on jo aikaa sitten eronnutkin.
Tuskin pienetkään häät ennestään huonoa liittoa pelastavat, mutta ainakin itse olen päätynyt siihen etten halua tappaa itseäni stressiin ja vararikkoon yhtenä elämäni ihanimpana päivänä. Kauniista puvusta ja kunnon sapuskasta en tosin tingi. ;) (Ai niin, ei tuota saa sanoa. Nyt paljastui etten halua isoja häitä ettei kaikki näe kuinka lihava olen! :/)
Ja lainaus muuten oli tuolle :
Voi voi kun olet niin paljon parempi ihminen kuin muut. Vai onko taustalla kuitenkin se, ettei mies suostu pitämään hääjuhlia/rahat ei riitä/olet niin lihava, ettet löydä hääpukua? Mutta voihan sen toki noinkin yrittää perustella ;)
Mahtava postaus, ap :D Olen aikuisiällä ollut vieraana vain kansissa häissä. Toiset veljeni, toiset serkkuni.
Toiset oli pohjalaishäät, joiden tarkoitus oli näyttää koko kylälle, että pirttihirmu kelpasi jollekin. Toisissa häissä morsian oli ehtinyt jo siunattuun tilaan odotellessaan kaksi vuotta, että saa häät sinne Helsingin jonotetuimpaan kirkkoon.
Molemmat häät olivat supertylsiä ja junttimaisia morsiamen ryöstöineen ja muine kliseineen. Veljen häitä katsellessa mietin, että olisi kannattanut appivanhempien mielummin satsata se parikymmentä donaa auton ostoon, minkä häihin upottivat, niin ei olisi tarvinnut itkeskellä jälkikäteen maajussielämän kovuutta ja vanhaa autonrämää. Mutta kun se näyttämisen halu menee yli järjen ja pahasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:08"]
En kyllä muutenkaan tykkää häistä enkä halua omaan naimisiinmenooni sellaisia sotkea. Vähän väsynyttä teatteria mielestäni. Haluan jakaa sen hetken vain ja ainoastaan mieheni kanssa, meidän liittommehan siinä on kyseessä ja meille suhteemme on kuitenkin hyvin yksityinen, kahden välinen asia. Emme elä enää yhteiskunnassa jossa avioliitto on kahden suvun välinen kauppa ja morsian siirretään sievään kääreeseen paketoituna kauppatavarana sulhasen sukuun.
T. Onnellinen morsian, jonka hääpäivä lähestyy!
[/quote]
Meillä samoin, emme pitäneet lainkaan häitä. Käväistiin maistraatissa vihillä työpaikalta lounastauolla, sitten käytiin lounaallla ja palattiin töihin. Ei siitä sen isompaa numeroa haluttu tehdä eikä sukuja asiaan sotkea. Ei meistä kyllä kumpikaan sukunsa kanssa oikein missään tekemisissä ole ollutkaan.
Ainahan nyt jotain puhumista löytyy vieraidenkin kanssa. Tosi typerä ihminen ei keksi mitään jutunjuurta, istuu vaan hiljaa pitkästyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:44"]
Voi kun saisin enemmän hääkutsuja, kaikenlaiset hääjuhlat kävisivät.
En ymmärrä tuota pönötyshäät -termiä, sillä vaikka olisi ilman puolisoa vieraana, eikä tuntisi juhlasta muuta kuin esim morsiammen, niin eikö nyt jokainen pysty keskustelemaan pöytäseurueensa kanssa?!! Jos häissä ei ole mitään sen kummempaa ohjelmaa, niin seurustelu on vapaamuotoista ja silloin voi tutustua uusiin ihmisiin, puhuttavaa varmasti löytyy :)
[/quote]
Ei aina. Jos olet itse vaikka lapsiperheen nuori äiti ja vastassa on n 75v pariskunta joka selkeästi paheksuu pukeutumistasi eikä halua mitään kontaktia tms. Ja minä kuitenkin tapaan työkseni ihmisiä, edustan ja joudun keksimään asiaa aiheesta kuin aiheesta.... Joskus vaan menee sanattomaksi.
[/quote]
Ehkä ei kannata pukeutua "paheksuttavasti" häihin ;)
[/quote]
Tuo oli vain esimerkki, en koskaan pukeudu huonosti itse
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 17:26"]
Voi voi kun olet niin paljon parempi ihminen kuin muut. Vai onko taustalla kuitenkin se, ettei mies suostu pitämään hääjuhlia/rahat ei riitä/olet niin lihava, ettet löydä hääpukua? Mutta voihan sen toki noinkin yrittää perustella ;)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:08"]
Mä olin kerran häissä, joissa pappi otti asiakseen kouluttaa yleisöä vihkipuheensa avulla aiheesta: "Avioliitto on MIEHEN JA NAISEN välinen liitto". Asiaa painotettiin ainakin parikymmentä kertaa puheen aikana. Kyllä nolotti! Eikö siinä olisi tarkoitus keskittyä hääpariin ja nimenomaan heidän kahden välisen liiton siunaamiseen, eikä siihen minkämerkkiset vehkeet kenelläkin sattuu olemaan ja miten pappi siihen suhtautuu?
En kyllä muutenkaan tykkää häistä enkä halua omaan naimisiinmenooni sellaisia sotkea. Vähän väsynyttä teatteria mielestäni. Haluan jakaa sen hetken vain ja ainoastaan mieheni kanssa, meidän liittommehan siinä on kyseessä ja meille suhteemme on kuitenkin hyvin yksityinen, kahden välinen asia. Emme elä enää yhteiskunnassa jossa avioliitto on kahden suvun välinen kauppa ja morsian siirretään sievään kääreeseen paketoituna kauppatavarana sulhasen sukuun.
T. Onnellinen morsian, jonka hääpäivä lähestyy!
[/quote]
[/quote]
Hei, täällä toinen joka ei rehellisesti halua isoja hääjuhlia saati kirkkohäitä. Vain lähimmät ihmiset ja jotakin pienimuotoista. Ainakin nykypäivänä tuntuu, että hääjuhlasta on tullut melkoinen "paremmat kuin naapurilla vaikka vararikon ja eron uhalla", ja keskittyminen siirretään enemmän itse juhlaan kuin elämään häiden jälkeen (haluan henk. koht. maksaa lainaa asunnosta kuin hääjuhlista).
Ja kyllähän näitä on nähty. Häävelkaa maksellaan vielä vaikka pari on jo aikaa sitten eronnutkin.
Tuskin pienetkään häät ennestään huonoa liittoa pelastavat, mutta ainakin itse olen päätynyt siihen etten halua tappaa itseäni stressiin ja vararikkoon yhtenä elämäni ihanimpana päivänä. Kauniista puvusta ja kunnon sapuskasta en tosin tingi. ;) (Ai niin, ei tuota saa sanoa. Nyt paljastui etten halua isoja häitä ettei kaikki näe kuinka lihava olen! :/)
[/quote]
4 myös on sitä mieltä että ne häät kirkossa hörselöineen on ihan turhat vaikka onkin kiva prinsessaleikki. Ekat häät oli hillityt ja vaatimattomat kirkkohäät, toiset maistraatissa ja tosiaan 6kk myöhemmin upeat kesäjuhlat ystäville. Ja jälkimmäisistä on jo 17 vuotta:) Onnellisia ja hoikkia ollaan yhä, ei se painosta ole kiinni ettei halua kirkkohäitä:D
Melkoista kilpavarustelua ja raivoamista siitä että häihin per henkilö on kulutettu enemmän kuin lahjaksi saatiin?? Törkeää - häät on parin, perheen ja ystävien juhlat eikä mikään markkinapaikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 19:44"]
Ainahan nyt jotain puhumista löytyy vieraidenkin kanssa. Tosi typerä ihminen ei keksi mitään jutunjuurta, istuu vaan hiljaa pitkästyneenä.
[/quote]
Tai sitten tosi ujo?
Ja joskus se on toisinkin päin: viimeksi häissä yritin epätoivoisesti keksiä jutunjuurta, mutta pöydässä olevat 5 muuta ihmistä eivät vastanneet kuin korkeintaan väkinäisillä hymyillä. Kukaan ei puhunut mitään, vaikka ikäjakauma oli morsiamen parikymppisestä opiskelukaverista sulhasen kuusikymppiseen tätiin. Yksi nuorehko mies räpelsi koko ajan kameransa kanssa ja mulkoili aina kun häiritsin hänen luovaa prosessiansa sanomalla jotain.
Eikun joo, sanoi sen tädin mies jossain vaiheessa "jokohan sitä ruokaa voisi hakea". Keskustele siinä sitten.
Minulla on muutama vinkki häiden järjestämiseen. Tuli nimittäin miehen kanssa järjestettyä viime vuonna vuosisadan bileet. Ainakin siitä päätellen, että vielä vuosi jälkeenpäin paikalla olleet innostuvat suu vaahdossa selittämään muille, millaista siellä oli. Outoa, mutta ihanaa. Eli tässä vinkit.
Kaikki samassa tilassa, jos mahdollista. Vihkiminen/siunaus, syöminen, jatkot. Jatkoja varten voi siirtyä lähellä olevaan rennompaan huoneeseen tai rakennukseen, mutta porukan on pysyttävä kasassa. Turha ajelu pitkin maita ja mantuja taas latistaa hyväkin tunnelman.
Ikärajat: K-18 ja K-70. Pikkulapset harvoin nauttivat häistä ja vanhukset väsyvät helposti. Eivät kaikki, eikä yläikäraja ole ehdoton. Mutta jos haluaa pitää hauskaa, ei ehkä kannata raijata mummua hyysättäväksi kun ei se edes välttämättä halua tulla. Pienten lasten vanhemmat taas nauttivat, kun saavat jättää kersansa edes joskus kotiin. Häät saattavat pelastaa useamman parisuhteen.
Sulhane mukana järjestelyissä, jos vain mitään asiasta ymmärtää. Meillä mies hoiti hyvin pitkälti järjestelyt, eikä voinut valittaa että jotain puuttui tai että juhlavuutta ei olisi ollut. Kaason kanssa emme askarrelleet sekuntiakaan. Kutsut sähköpostilla, ruokalistat ja ohjelmat normaaleina tulosteina. Kukat cateringin puolesta. Kaunista ja helppoa.
Kunnon jatkot. Meillä oli karaokea, mistä tietysti kaikki eivät tykkää, mutta osa jengistä oli täysillä mukana ja osasi laulaakin, joten musiikillinen taso säilyi jonkinlaisena. Ujommatkin lauloivat mukana. Kelle sopii tanssi, kelle livebändi, kuka haluaa saunomaan. Kaikkea on nähty, mutta olennaista on, että bileet jatkuvat eikä hääpari häviä minnekään. Se on ihan tyhmää ja tarpeetonta.
Pitäkää bileet, joissa on mukana hääjuttuja, älkää väkisin vääntäkö juhlia, joissa ette osaa itsekään olla. Rakkaus on kaunista ja juhlat ihania, näissä merkeissä kannattaa häätkin järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap:n saamia negatiivisia, persoonaan käyviä kommentteja. Esimerkit olivat hulvattoman hauskoja ja todenmakuisia. Häät ovat erittäin helppo juhla pilata.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 21:13"]
En ymmärrä ap:n saamia negatiivisia, persoonaan käyviä kommentteja. Esimerkit olivat hulvattoman hauskoja ja todenmakuisia. Häät ovat erittäin helppo juhla pilata.
[/quote]
Ja jos haluaa ihan takuuvarmasti häänsä pilata, niin kutsuu paikalle ap:n kaltaisia "mikään ei kelpaa, mulla on kamalaa" - ihmisiä, jotka eivät kykene käyttäytymään asiallisesti saati iloitsemaan toisten onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 17:26"]
Voi voi kun olet niin paljon parempi ihminen kuin muut. Vai onko taustalla kuitenkin se, ettei mies suostu pitämään hääjuhlia/rahat ei riitä/olet niin lihava, ettet löydä hääpukua? Mutta voihan sen toki noinkin yrittää perustella ;)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:08"]
Mä olin kerran häissä, joissa pappi otti asiakseen kouluttaa yleisöä vihkipuheensa avulla aiheesta: "Avioliitto on MIEHEN JA NAISEN välinen liitto". Asiaa painotettiin ainakin parikymmentä kertaa puheen aikana. Kyllä nolotti! Eikö siinä olisi tarkoitus keskittyä hääpariin ja nimenomaan heidän kahden välisen liiton siunaamiseen, eikä siihen minkämerkkiset vehkeet kenelläkin sattuu olemaan ja miten pappi siihen suhtautuu?
En kyllä muutenkaan tykkää häistä enkä halua omaan naimisiinmenooni sellaisia sotkea. Vähän väsynyttä teatteria mielestäni. Haluan jakaa sen hetken vain ja ainoastaan mieheni kanssa, meidän liittommehan siinä on kyseessä ja meille suhteemme on kuitenkin hyvin yksityinen, kahden välinen asia. Emme elä enää yhteiskunnassa jossa avioliitto on kahden suvun välinen kauppa ja morsian siirretään sievään kääreeseen paketoituna kauppatavarana sulhasen sukuun.
T. Onnellinen morsian, jonka hääpäivä lähestyy!
[/quote]
[/quote]
Hei, täällä toinen joka ei rehellisesti halua isoja hääjuhlia saati kirkkohäitä. Vain lähimmät ihmiset ja jotakin pienimuotoista. Ainakin nykypäivänä tuntuu, että hääjuhlasta on tullut melkoinen "paremmat kuin naapurilla vaikka vararikon ja eron uhalla", ja keskittyminen siirretään enemmän itse juhlaan kuin elämään häiden jälkeen (haluan henk. koht. maksaa lainaa asunnosta kuin hääjuhlista).
Ja kyllähän näitä on nähty. Häävelkaa maksellaan vielä vaikka pari on jo aikaa sitten eronnutkin.
Tuskin pienetkään häät ennestään huonoa liittoa pelastavat, mutta ainakin itse olen päätynyt siihen etten halua tappaa itseäni stressiin ja vararikkoon yhtenä elämäni ihanimpana päivänä. Kauniista puvusta ja kunnon sapuskasta en tosin tingi. ;) (Ai niin, ei tuota saa sanoa. Nyt paljastui etten halua isoja häitä ettei kaikki näe kuinka lihava olen! :/)
[/quote]
Hyvä ajatus teillä. Meillä oli hyvin pienet häät sellaisena kesänä, kun kavereita meni naimisiin isojen juhlien kanssa. Neljät isot häät oli kesä-heinäkuu. Me menimme siinä välissä miehen kanssa salaa naimisiin. Oli ihanan vapauttavaa ja helppoa.
Teimme juuri sen, mitä halusimme. Eli meidät vihittiin eräänä keskiviikkoiltana rannalla ja todistajina oli eräs tuttu pariskunta. Tämän jälkeen tarjosimme tutuillemme aterian ja lähdimme sitten viettämään kahdestaan hääyötä. Vihkijänä toimi rakas ystäväni.
Seuraavana aamuna lähdimme kahdeksi viikoksi reppureissulle Intiaan.
Suosittelen todella sitä, että mietitte, mitä oikeasti haluatte. Ei niin, että mitä joku muu ajattelee. Ei niin, että jos ette pidä häitä, ei liittonn ole oikea ja mies ei rakasta teitä ja ei ole rahaa hääpukuun tms.
Tehkää juuri sitä, mitä ihanaa haluatte miehen eli sen rakkaimman kanssa tehdä kahdestaan. Yhdessä yhteisen elämän alussa.
Kun kävimme ne kaikki neljät häät, emme todellakaan katuneet ratkaisuamme. Toisaalta oli hassua, että nämä tutut hääparit olivat ikäänkuin loukkaantuneita, kun kuulivat jälkeen päin, että meidät oli vihitty hiljaisuudessa.
Olen ollut yksissä häissä. Ruoka piti syödä ulkona, kun sisälle ei kaikki mahtunut. Hyttyset kimpussa erämäämökillä. Ei kiitos häitä. Olen kyllä hauska ihminen.
Todella törkeetä, jos ruoka loppuu kesken ja kaikille ei ole istumapaikkoja tai oli juhlissa ulkopenkki ja sukuni toimi löytämä.
38
"Parhaat" häät olivat maistraattihäät, johon saavuimme kutsun mukaisesti, luonnollisesti juhlavaatteissa ja lahjojen kera. Onneksi (?) emme jättäneet lahjaa autoon, kuten ensin piti, sillä kävi ilmi, että mitään hääjuhlaa ei ollutkaan, vaan vihkimisen jälkeen syömään tarkoittikin vain hääparia. Annoimme lahjan sitten siinä ovensuussa, ja jäimme ihmeissämme katselemaan, kun hääpari poistui parin minuutin vihkimistoimituksen jälkeen paikalta lahjavuorten kanssa keskenään.
Maistraattihäät ovat ihan ok, mutta on jokseenkin noloa kutsua sinne mukamas vieraina, jos ei ole mitään pientäkään kahvitusta tilaisuuden jälkeen tai edes maljan nostoa vihkipaikalla "vieraille". Koska vihkiminen oli perjantaina virka-aikaan, olin joutunut itse ottamaan vielä palkatonta vapaata uudesta työpaikastani, kiireellä tälläytynyt "juhlaan", hakenut miehen ja lahjan kanssa pelipaikalle jepjep ja heipat.
Olen ollut muutamissa häissä. Monissa sellaisia juttuja, joista olen ajatellut, että jos joskus pääsen naimisiin niin meillä ei ainakaan tulla näkemään tuota ja tuota.
Toisaalta taas sellaisiakin juttuja ollut, jotka mieluusti omiinkin häihini huolisin :).
Yksissä muuten kivoissa häissä loppui soitto kesken. Minusta pohjanoteeraus. Itse maksaisin bändille niin etä jatkavat soittamista niin kauan kuin viimeinenkin ihminen joraa pystyssä tai vaihtoehtoisesti jonkun soittamaan hyvää musaa niin kaun kuin jengi jaksaa tanssia.
Yksissä häissä kun mentiin juhlapaikalle oli morsiuspari häviksissä. Vieraat seisoivat tulikuumassa auringonpaisteessa ilman mitään varjopaikkaa melkein puoli tuntia. Samaisissa häissä ei ollut minkäänlaista ns seremoniamestaria, joka olisi kertonut mitä on milloinkin luvassa.
Vieraat haahuilivat tipoittain sisälle, kävivät halaamassa/kättelemässä morsiuspari kuka milloinkin. Kahvia kaikki otti hiukan eri aikaan ja toiset veti jo kirkkaita kannusta kun toiset vasta söivät kakkua.
Kukaan ei kertonut ohjelman etenemisestä. Omissa mahdollisissa häittäni tulee ilman muuta olenaa sereminiamestari joka täyttää tyhjät paikat ja hiljaiset hetket ja joka kuuluttaa ja kertoo milloin tapahtuu mitäkin. Kunnollinen "juontaja" pelastaa monelta nololta tilanteelta tai vaivaannuttavalta hiljaisuudelta.
Ei missään nimessä nimettyjä istumapaikkoja häihin! Pöydät on sovittava kaikki samaan tilaan. Ei niin, että jämäsakki jätetään johonkin sivuhuoneeseen jossa he ovat pihalla kuin lumiukot mitä milloinkin tapahtuu.
Kaikenlaiset leikit ovat kammottavia. Lakanan taittelu javironkielinen puhe NIIIIN kuluneita. Samoin morsiamen ryöstö.
Lyhyet puheet morsiamen ja sulhasen historiasta ja tapaamisesta ym taas mukava lisä ja saavat yleensä aina silmäkulman kostumaan herkkyydellään.
Alkoholi tai ruoka ei saa missään nimessä loppua kesken. Ruoak pitää olla asianmukaisesti tarjolla niin että lämpimäksi tarkoitettu pysyy lämpimänä ja juomat KYLMINÄ, esim oluet ja siiderit jossain jääkaapissa jota joku pestattu ihminen hoitaa koko ajan ja tarkastaa ettei juomat pääse loppumaan. Kyseinen ihminen voisi tarkistaa myös parin tunnin välein juhlapaikan wc tilat. Roskikset tyhjiksi ja papereiden lisäystä.
Tämmöisiä nyt ainakin tuli mieleen :D!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:44"]
Voi kun saisin enemmän hääkutsuja, kaikenlaiset hääjuhlat kävisivät.
En ymmärrä tuota pönötyshäät -termiä, sillä vaikka olisi ilman puolisoa vieraana, eikä tuntisi juhlasta muuta kuin esim morsiammen, niin eikö nyt jokainen pysty keskustelemaan pöytäseurueensa kanssa?!! Jos häissä ei ole mitään sen kummempaa ohjelmaa, niin seurustelu on vapaamuotoista ja silloin voi tutustua uusiin ihmisiin, puhuttavaa varmasti löytyy :)
[/quote]
Ei aina. Jos olet itse vaikka lapsiperheen nuori äiti ja vastassa on n 75v pariskunta joka selkeästi paheksuu pukeutumistasi eikä halua mitään kontaktia tms. Ja minä kuitenkin tapaan työkseni ihmisiä, edustan ja joudun keksimään asiaa aiheesta kuin aiheesta.... Joskus vaan menee sanattomaksi.
[/quote]
Ehkä ei kannata pukeutua "paheksuttavasti" häihin ;)