Olen todella rikas mutta en uskalla ostaa kalliita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut niin köyhä nuorempana että joskus kirjaimellisesti rahat loppui kesken siinä 10 päivää ennen kuun loppua.

En ole vieläkään ~60 iässä päässyt noista pelkotiloista ja terrorinsekaisista tunteista eroon, vaikka terapiassakin tuli joskus oltua.

Nykyään on säästöjä, perintöjä jne. mutta katson edelleen esimerkiksi maitopurkin hintoja tai jätän tuotteita ostamasta koska kilohinta on mielestäni liian korkea. Haluan mielummin että tilillä on runsaasti katetta kuin että saan muutamaksi minuutiksi iloa jostain herkusta tai tavarasta.

Olen varmaan paska kuluttaja kansantaloudellisessa mielessä, mutta minkäs teet kun mieli on jo niin kiveen hakattu vuosia sitten.

Ihanko mukaan ajattelit omaisuuden hautaan ottaa? Eikö kannattaisi nauttia ja satsata itseensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut niin köyhä nuorempana että joskus kirjaimellisesti rahat loppui kesken siinä 10 päivää ennen kuun loppua.

En ole vieläkään ~60 iässä päässyt noista pelkotiloista ja terrorinsekaisista tunteista eroon, vaikka terapiassakin tuli joskus oltua.

Nykyään on säästöjä, perintöjä jne. mutta katson edelleen esimerkiksi maitopurkin hintoja tai jätän tuotteita ostamasta koska kilohinta on mielestäni liian korkea. Haluan mielummin että tilillä on runsaasti katetta kuin että saan muutamaksi minuutiksi iloa jostain herkusta tai tavarasta.

Olen varmaan paska kuluttaja kansantaloudellisessa mielessä, mutta minkäs teet kun mieli on jo niin kiveen hakattu vuosia sitten.

Ihanko mukaan ajattelit omaisuuden hautaan ottaa? Eikö kannattaisi nauttia ja satsata itseensä?

Eipä sitä edes tyhjiä taskujakaan oteta mukaan :) joten kohtuus toimii toiseenkin suuntaan elämän suhteen. tavarat eivät rakasta, ymmärrän ellei kiinnosta ne ap täkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut niin köyhä nuorempana että joskus kirjaimellisesti rahat loppui kesken siinä 10 päivää ennen kuun loppua.

En ole vieläkään ~60 iässä päässyt noista pelkotiloista ja terrorinsekaisista tunteista eroon, vaikka terapiassakin tuli joskus oltua.

Nykyään on säästöjä, perintöjä jne. mutta katson edelleen esimerkiksi maitopurkin hintoja tai jätän tuotteita ostamasta koska kilohinta on mielestäni liian korkea. Haluan mielummin että tilillä on runsaasti katetta kuin että saan muutamaksi minuutiksi iloa jostain herkusta tai tavarasta.

Olen varmaan paska kuluttaja kansantaloudellisessa mielessä, mutta minkäs teet kun mieli on jo niin kiveen hakattu vuosia sitten.

Ihanko mukaan ajattelit omaisuuden hautaan ottaa? Eikö kannattaisi nauttia ja satsata itseensä?

Eipä sitä edes tyhjiä taskujakaan oteta mukaan :) joten kohtuus toimii toiseenkin suuntaan elämän suhteen. tavarat eivät rakasta, ymmärrän ellei kiinnosta ne ap täkään.

Minä olen ostanut paljon hyvinvointipalveluita ja laadukkaita lisäravinteita ja tuoretta hyvää ruokaa. Uskon sen siirtävän hautaushetkeä tai luovan parempaa elämänlaatua jäljellä oleville päiville (vähemmän särkyjä, pidempään säilyvä muisti tms.).