Lapsi ei halua mennä kevätjuhlaan. Pakotanko?

Peilaa itseäsi hetki kasvattajana, millaiset paineet/vaatimukset sinä olet lapsellesi asettanut koulun suhteen. Jankutatko koko ajan hyvistä numeroista jne, kuinka tärkeää on koulussa pärjätä tulevaisuutta ajatellen jne. Palkitsetko itse hyvistä numeroista ja vastaavasti rankaiset huonoista jne...

Ei tuollaiset paineet itsestään kasva, jotakin niiden takana on. Eikä ongelma poistu sillä, että lapsi jää juhlasta pois. Ei ongelmia voi vaan todeta, ja olla passiivisena niiden vietävissä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:32"]

Älä kiusaa lastasi vaan anna hänen jäädä kotiin.

Mä olin opettajan kiusaama alaluokilla ja vietin joulujuhla-ajan metsässä kun en halunnut mennä kiusattavaksi eikä kotiin voinut jäädä. Ja opettajalle tarkoitettu lahja meni suoraan avaamatta taloyhtiön roskikseen.

Musta on upeaa että lapsesi uskaltaa kertoa tunteistaan sinulle.

[/quote]

Minustakin on upeaa, että lapsi uskaltaa kertoa tunteistaan äidille. Mutta olen silti sitä mieltä, että tämä juuri on hyvä hetki opettaa lapselle niitä omien tunteiden käsittelykeinoja sekä selviytymiskeinoja ja laittaa lapsi menemään kouluun. Jos jotain ongelmia koulussa on, niin sitten vanhempi on erikseen yhteydessä opettajaan (ehkä ei enää tänä keväänä, mutta heti syksyllä taas uudestaan). Se on vain pieni aika mitä siellä koulussa ollaan, sitten pääsee lomalle.

Minua kiinnostaisi enempi ainakin miksi lapsi ei tahdo sinne. Koska syy ei ole että "kaikki saa jonkun stipendin". Jos on iso koulu niin siellä on monta luokkaa ja yhteensä tunnustuksia paljon.

Menisin itseenikin jos lapsi vielä 10- vuotiaana puhuu tuollain, hänhän hyppyyttää. Eli joustatko usein kun lapsi on jotain mieltä? Vai annatko periksi?

Ihan kasvatusmallina: juhlaan mennään vaikkei sieltä sadakaan rahaa. Uskon, että teillä on ollut koko koulu tähän saakka samaa vääntöä. Eikä se helpotakaan jos et pidä kiinni.

Luulisi että aikuinen ihminen tajuaa ettei vaikka 20 oppilaan luokalta noita palkintoja saa kuin 1-4 lasta, jos se on "kaikki" niin voisi vähän jutella ihan ajan kanssa lapselleen.. Ei hyvää päivää sun vanhemmuuttasi.

Sen ymmärrän että lapsi koittaa kepillä jäätä, sitä varmemmin mitä enempi sitä tietää saavansa kuten valittaa. Ihan käsittämätön asia tämä ap.

Ps. Luulisi että jos lapsesi on jo viime vuonna itkua vääntäen lähtenyt luokasta niin olisitte puhuneet tästä kun "kaikki muut saa tunnustusta" tai se olisi laittanut lapsesi kellot soittamaan ja nostamaan numeroitaan ja toimintaansa niin että sen opettaja huomaisi.

Mutta eeeeeeeeeei, kun sinne juhliin on vaan parempi jättää menemättä.. Paijaa sää vaan lapsen päätä.

25

Meidän koulussa stipendin saa vain yksi luokaltansa -ei todistuksen perusteella, vaan hyvän ja kannustavan ystävän tunnustuksen. Päättävä luokka saa muitakin stipendejä.

Minun mielestäni, jos erityisiä tunnustuksia jaellaan, niin sellainen tulisi antaa jokaiselle oppilaalle sen mukaan mikä oma kehitys on ollut. Kannattaa jutella opettaja kanssa etukäteen siitä mikä on ollut käytäntö.

Jos koulussa ei anneta erikseen tunnustuksia, niin perheen parissa voi pitää pienen kivan hetken kevätjuhlan jälkeen. Hakea ne positiiviset asiat ja mennä vaikka kahvilaan syömään hienot jäätelöannokset. 

Todennäköisesti kevätjuhlaan on harjoiteltu jotain esityksiä -voisiko pojan vastahakoisuus liittyä esiintymiseen, jännitystä tai jotain muuta?

Taustalla on myös kiusaamista, jota ei olla koulussa saatu kuriin. Poikaa on nimenomaan kiusattu oppimisvaikeuksien takia. Nyt nämä viimeiset viikot on hänelle sanottu, että "tollaset tymät ei mitään stipdendejä tule saamaan" jne. Viime vuonna vain muutama jäi ilman jonkinlaista tunnustusta (kirja tai jokin pieni juttu).

Olemme kotona tsempanneet ja poika on parantanut parissa aineessa hieman vaikeuksista huolimatta. Olemme pyrkineet palkitsemaan jollain tavalla jokaista onnistumista. Olemme myös keskustelleet ettei kaikki voi olla yhtä hyviä kaikissa aineissa. Toiset osaa matikkaa paremmin ja toiset taas jotain muuta. Olemme myös jutelleet siitä, että poika on meille rakas meni koulussa miten tahansa. Emme vaadi täydellisyyttä, mutta vaadimme että koulu hoidetaan kunnolla (tehdään läksyt, ollaan ajoissa, käyttäydytään tunnilla jne). Emme vaadi hyviä numeroita.

On käyty tutkimukset ja nyt olemme menossa juttelemaan tuosta itsetunnosta koska ei selkeästi auta kotona kehuminen ja palkitseminen.

Sattuu vaan niin paljon nähdä pieni lapsi surullisena, niin tekis mieli suojella kaikelta pahalta.

En tiedä onko luokalla jotain ohjelmaa juhlissa. Yleensä heillä on ollut aina joulu- ja kevätjuhlissa jotain ohjelmaa, mutta kertaakaan ei ole oma poika ollut siinä mukana. Tästä juteltu open kanssa ja vastaus on aina "ei kaikki voi päästä mukaan". Mutta miksi aina jättää samat oppilaat pois?

Ei tekis mieli veidän opelle lahjaa ollenkaan, mutta velvollisuudentunnosta olen sen jo hankkinut.

Toivottavasti ensi vuoden ope on parempi...

ap

Ihan loistava tapa kasvattaa lasta palkita onnistumisista, ja kehua koko ajan?! Kun ei  tule palkintoa ja kehuja teoista pettymys on 110% varmuudella edessä. Ja nyt sitten vielä pitäisi palkita pettymys sillä, että ei ole pakko mennä juhlaan... Ei lasta kasvateta kuin lemmikkiä. Nii-i, ei lasta voi eikä pidäkään suojella kaikelta pahalta niiden "pahojen"  asioiden kanssa pitää myös elää.

Ihan hyvä, että haette apua.

Opettaja taitaa olla ite mukana kiusaamassa suosimalla muita lapsia enemmän.

Muistan kun meidän ala-asteella nimenomaan nämä pahimmat kiusaajat saivat hyvä kaveri-palkintoja.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:38"]

 Viime vuonna vain muutama jäi ilman jonkinlaista tunnustusta (kirja tai jokin pieni juttu).

[/quote]

Onko kyseessä ihan normaali peruskoulun ala-aste? Ja normaalikokoinen luokka? Vaikuttaa todella oudolta, että kaikki paitsi muutama saavat jonkinlaisen "tunnustuksen". Siis parikymmentä oppilasta luokasta saa stipendin tms? Oletko itse ollut paikalla näkemässä tämän?

Meidän tokaluokkalaisen luokalla jaetaan hymytyttö- ja hymypoikapalkinnot, ja korkeintaan yksi muu tunnustus. 

Tuossa vaiheessa ottaisin jo opettajaan yhteyttä. Eihän ole mitään järkeä palkita kaikkia paitsi muutamaa, siinähän kääntyy koko idea päälaelleen.

No jopa on nössökkä poika jos noin pienestä itkua vääntää tuossa iässä. Kannattaisi varmaan opettaa sietämään pettymyksiä ja sitä, että kaikki ei ole aina tasapuolista. Ei pitkälle elämässä pötki jos tuollaiseen opetetaan ja mennään surkutteluun mukaan. Eihän niitä stipendejä jaeta kun pari, patsaan saa yksi. Kai se poika nyt sen tajuaa ettei niitä riitä silloin kaikille?! Pitäisikö sun ottaa hei kouluun yhteyttä ja kertoa, että koette tämän epäreiluksi. Jos järjestettäisiin vaikka keräys niin,e ttä koulusta voitaisiin jakaa kaikille rahaa tasapuolisesti?

Juuri tuommoisia itkupillejä se curling teettää. Sitten ei kestetä mitään ja kaikki on epäreilua. Miksi menet mukaan tuohon pojan touhuun? Jakamalla sääliä ja antamalla lintsata opetat vain pojan marisemaan ja tihrustamaan itkua tulevaisuudessakin joka asiasta, koska sillä saa tahtonsa läpi. Lisäksi opetat, että huolimatta työn tuloksesta ja lahjoista, jokaisen pitäisi saada sama palkinto. Lapsi ei opi koskaan sietämään pettymyksiä tuolla kasvatuksella. Elämän reaaliteetteja on, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kaikessa ja se on paras vain hyväksyä. Ei mikään ihme ettei stipendejä jaeta pojallesi. Hyvästä yrittämisestä sellaisen ykllä voi saada, mutta sen vuoksi niitä ei kenellekään jaeta ettei sille tulisi nyt vain paha mieli... huonot häviäjät ja kiukuttelijat ei koulusta stipendiä saa, ei katsos haluta opettaa, että kiukuttelulla saa periksi. koulussa sentään vielä on joku järki kasvatuksessakin, vaikka koti on ihan hakoteillä.

Lopeta se jatkuva ymmärtäminen ja laita lapsesi ryhtiin.

Tuossa tilanteessa ehkä pitäisin pojan kotona. Ei tuo sellaiselta pettymykseltä kuulosta, johon olisi tervettä siedättää; kuulostaa siltä, että tuollaisia pettymyksiä poika on saanut jo yli oman sietokykynsä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 13:36"]

Tuossa tilanteessa ehkä pitäisin pojan kotona. Ei tuo sellaiselta pettymykseltä kuulosta, johon olisi tervettä siedättää; kuulostaa siltä, että tuollaisia pettymyksiä poika on saanut jo yli oman sietokykynsä.

[/quote]

Totta. Nämä nykyajan *lastenkasvatusmenetelmällä kasvatetut lapset ovat loppuun palaneita ennen kun ovat edes aikuisuuden kynnyksellä.

(*koko ajan kehuja, palkitsemalla kasvatetut, jos nyt ole nätisti, saat... ja jatkuvaa ihailua)

Ensinnäkin on ihan varmasti pötypuhetta, että melkein kaikki muut olisivat saaneet jonkin stipendin - sellaista koulua (normaalia) ei olekaan, missä kaikki lapset pitäisi palkita.

Toisekseen. koulujen päätöspäivä on koulupäivä, ja jos kouluun ei mene, on lintsari.

Tässä kohtaa lukukautta ei voi muuta kuin purra hampaat yhteen ja kestää, ja kesällä sitten miettiä toimenpiteitä poikari suhteen.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:38"]

Taustalla on myös kiusaamista, jota ei olla koulussa saatu kuriin. Poikaa on nimenomaan kiusattu oppimisvaikeuksien takia. Nyt nämä viimeiset viikot on hänelle sanottu, että "tollaset tymät ei mitään stipdendejä tule saamaan" jne. Viime vuonna vain muutama jäi ilman jonkinlaista tunnustusta (kirja tai jokin pieni juttu).

Olemme kotona tsempanneet ja poika on parantanut parissa aineessa hieman vaikeuksista huolimatta. Olemme pyrkineet palkitsemaan jollain tavalla jokaista onnistumista. Olemme myös keskustelleet ettei kaikki voi olla yhtä hyviä kaikissa aineissa. Toiset osaa matikkaa paremmin ja toiset taas jotain muuta. Olemme myös jutelleet siitä, että poika on meille rakas meni koulussa miten tahansa. Emme vaadi täydellisyyttä, mutta vaadimme että koulu hoidetaan kunnolla (tehdään läksyt, ollaan ajoissa, käyttäydytään tunnilla jne). Emme vaadi hyviä numeroita.

On käyty tutkimukset ja nyt olemme menossa juttelemaan tuosta itsetunnosta koska ei selkeästi auta kotona kehuminen ja palkitseminen.

Sattuu vaan niin paljon nähdä pieni lapsi surullisena, niin tekis mieli suojella kaikelta pahalta.

En tiedä onko luokalla jotain ohjelmaa juhlissa. Yleensä heillä on ollut aina joulu- ja kevätjuhlissa jotain ohjelmaa, mutta kertaakaan ei ole oma poika ollut siinä mukana. Tästä juteltu open kanssa ja vastaus on aina "ei kaikki voi päästä mukaan". Mutta miksi aina jättää samat oppilaat pois?

Ei tekis mieli veidän opelle lahjaa ollenkaan, mutta velvollisuudentunnosta olen sen jo hankkinut.

Toivottavasti ensi vuoden ope on parempi...

ap

[/quote]

Eli siis opettaja ei saa sitä hommaa kuosiin. Mä olisi räjähtänyt tuosta niin, että jos opettaja ei saa niitä muita aisoihin rehtori hoitaa homman sitten. Ei ihme, että oppilaat käyttäytyy noin jos opettaja on tuollainen. Suoraa palautetta koululle tuosta tyypistä ja heti. Ja vaikka lahja on ostettu jättäkää viemättä, kait sille jotain käyttöä kotona löytyy? Ja menette ja haette todistuksen ja poistutte. Soitat opettajalle, että mihin aikaa tuo ohjelma päättyy, te tulette vaan hakemaan tuon todistuksen tai sinä menet ja annat samalla suoran palautteen tuon opettajan ammattitaidosta.

Ihan oikein olette poikaa ohjanneet, ja tukeneet. Ensi vuonna vaan tiukempi ote siihen, että tuo kiusaaminen ja opettajan dissaaminen ei edes ala.

Jos lapsi ei halua mennä kouluun, pitää ratkaisua etsiä jostain muualta kuin antaa olla menemättä. Kuulostaa, että on isommat asiat kyseessä kuin stipendi. Kiusaaminen on iso asia. Jos ajattelette miltä tällä pastalla saamanne negatiivinen palaute tuntuu, niin lapsesta koulussa tuntuu varmaan 100 kertaa pahemmalta. Hän joutuu sen kohtaamaan päivä toisensa jälkeen. Se vaikuttaa vahvasti itsetuntoonkin. Jos lapsi ei ole kotona tottunut nälvimiseen, kyllä hän sen raskaasti ottaa koulussa. Kiusaaminen on subjektiivistä. Toiselle nälviminen ei tunnu missään, toiselle tuntuu. Olisipa ratkaisu tähän asiaan.

Opetat siis poikaa luovuttamaan ja antamaan periksi kiusaajille. Minkälainen vanhempi hyväksyy lapsen lintsauksen? Sellainen, joka tulee aina antamaan kaikessa tylsässä ja epämukavassa lapselle periksi. Lapsi oppii, että kun kunnolla ruikuttaa, saa mitä haluaa.

Itse opetan lapsilleni, että sisulla selviää useimmista tilanteista. Lapset ovat pärjänneet hyvin elämässään, kiusattukaan ei ole. Jos olisi, takoisin päähän, että sellaiseen ei kuulu alistua. Jossain määrin voi myös näpäyttää takaisin. Mikäs sen mukavampaa kiusaajille kuin heikkouden osoitus jäämällä pois "stipendijuhlasta". Voit olla varma, että sillä se lällättely ainakin jatkuu ensi vuonna. Mikset mene itse paikalle? Kyllä vanhemmat voivat osallistua juhlaan. Ei sinne luokkaan tarvitse mennä, mutta jonnekin käytävälle odottaman. Jos ilkeilyä esiintyy, puutut itse asiaan. Vai onko sutkin kasvatettu niin, ettet uskalla lapsesi puoliakaan pitää, vaan jättäydyt ikävästä tilanteesta pois?

Olisin hyvin huolissani jos tuon ikäinen lapsi itkee ettei saa jotain stipendiä. Siis onko poika aina saanut lohdutus- ja säälimielessä haluamansa? Kun on vähnä reppana koulussa, niin kouluhommista palkitaan ja joka asiasta ylistetään? ja sitten kun joku taho ei toimi niin, se on ylivoimaisen vaikeaa pojalle? On tottunut saamaan kehuja ja huomiota, koulussa ei sitten sitä joka suorituksesta saa niin ottaa koville. Kannattaisi kyllä lopettaa se jokaisesta onnistumisesta palkitseminen. Poika oppii siihen, että kaikesta pitää tulla palkinto tai muuten ei ole hyvä tai muuten ei ole onnistunut suoritus. Oppii myös sen,e ttä hommat tehdään palkintoa varten, mitään ei vain velvollisuudesta jne. Lapsen työ on koulunkäynti. Se työ pitää oppia hoitamaan hyvin ja vastuuta ottamaan, vaikka aina ei olisi kivaa, helppoa tai mielenkiintoista. Ei kaikista velvollisuuksista kuulu palkita!!!

Olette ap itse osittain kyllä tuohon suohon itsenne ajaneet. Toivottavasti joku ammattilainen puuttuu tilanteeseen pian. Ylenpalttinen kehuminen, palkitseminen, huomiointi jne. ei ole hyväksi, ksoka koko elämää ei voi elää niin. Arki ja tavalliset velvollisuudet alkavat muuttua ylivoimaisiksi sitten kun ei olekaan äitiä koko ajan tsemppaamassa ja kannustamassa joka askeleella. Minä, minä, minä ja minun huomiointi... se on se toimintamalli, joka lapselle välittyy. Sitten tulee itku kun huomaa, ettei olekaan opettajien, toisten oppilaiden, sukulaisten, ventovieraiden jne. maailman keskipiste ja ihailun kohde.

No et todellakaan pakota,mitä hyvää sillä saavuttaisit? Kevätjuhlassa ei ole mitään mistä ei voisi jäädä paitsi,todistuksen voi hakea/saada postissa myöhemminkin. Ilmoitat opettajalle että olette vaikka matkoilla juuri silloin.

Miten sinä viime juhlien jälkeen kävit asian lapsesi kanssa läpi?

Siis oikeastiko KAIKKI muut saavat, paitsi hän....?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:38"]

Taustalla on myös kiusaamista, jota ei olla koulussa saatu kuriin. Poikaa on nimenomaan kiusattu oppimisvaikeuksien takia. Nyt nämä viimeiset viikot on hänelle sanottu, että "tollaset tymät ei mitään stipdendejä tule saamaan" jne. Viime vuonna vain muutama jäi ilman jonkinlaista tunnustusta (kirja tai jokin pieni juttu).

Olemme kotona tsempanneet ja poika on parantanut parissa aineessa hieman vaikeuksista huolimatta. Olemme pyrkineet palkitsemaan jollain tavalla jokaista onnistumista. Olemme myös keskustelleet ettei kaikki voi olla yhtä hyviä kaikissa aineissa. Toiset osaa matikkaa paremmin ja toiset taas jotain muuta. Olemme myös jutelleet siitä, että poika on meille rakas meni koulussa miten tahansa. Emme vaadi täydellisyyttä, mutta vaadimme että koulu hoidetaan kunnolla (tehdään läksyt, ollaan ajoissa, käyttäydytään tunnilla jne). Emme vaadi hyviä numeroita.

On käyty tutkimukset ja nyt olemme menossa juttelemaan tuosta itsetunnosta koska ei selkeästi auta kotona kehuminen ja palkitseminen.

Sattuu vaan niin paljon nähdä pieni lapsi surullisena, niin tekis mieli suojella kaikelta pahalta.

En tiedä onko luokalla jotain ohjelmaa juhlissa. Yleensä heillä on ollut aina joulu- ja kevätjuhlissa jotain ohjelmaa, mutta kertaakaan ei ole oma poika ollut siinä mukana. Tästä juteltu open kanssa ja vastaus on aina "ei kaikki voi päästä mukaan". Mutta miksi aina jättää samat oppilaat pois?

Ei tekis mieli veidän opelle lahjaa ollenkaan, mutta velvollisuudentunnosta olen sen jo hankkinut.

Toivottavasti ensi vuoden ope on parempi...

ap

[/quote]

Minä antaisin ollakotona. On kurjaa, että saman lapsen pitää kokea aina pettymystä. Älä välitä näiden täydellisten lasten mammojen mielipiteistä.

Itse seurasin 2 vuotta sitten todella ikävää tapahtumaa kevätjuhlassa. Lapset olivat saaneet äänestää, kuka saa hymypoikapatsaan. Olivat äänestäneet sen hiukan pyöreälle, kiusatulle pojalle.

Kun opettaja sitten kevätjuhlassa kysyi, että "kuka saakaan tänä vuonna hymypoikapatsaan". Kaikki lapset huusivat tämän pojan nimen. Oli hetken hiljaisuus ja opettaja kiekaisi vahingoniloisena "eipä saakaan, sen saa tänä vuonna xxx"

Miksi juuri yhden lapsen pitää kokea aina pettymykset. Tarpeeksi kun kokee, niin lopulta voi käydä niin, että tappaa itsensä, kun ei enää kestä.

Äidin tehtävä on panna raja kiusaamisellekin. Ei omaa lasta tarvitse heittää leijonien raadeltavaksi siksi, ettei palstamamma pääse sanomaan, että olet curling-mamma.