Lapsi ei halua mennä kevätjuhlaan. Pakotanko?

Koulupäivinä mennään kouluun ja kyllä: kevätjuhla ja todistustenjako ovat koulua. Mitä oikein haluat opettaa lapsellesi? Vaikuttaa kirjoittamasi perusteella siltä, että lapsi oppii tässä juuri sen, että riittävän kovalla vastustamisella saa tahtonsa läpi. Nyt mamma curlingvälineet naulakkoon ja otat vanehmman roolin. maailmassa kaikki ei voi olla aina mieleistä, eikä kaikille napsahda kohdille stipendejä. Silti ei voi LINTSATA, jos joku juttu tuntuu ikävältä. Ei vedoten huonoon itsetuntoon, ujouteen tai mihinkään muuhun syyhyn, kuten vaikka laiskuuteenkaan.

Ihan sama mikä syy, kouluun on mentävä. Myös silloin kun se ei ole yhtään kivaa. Aika moneen muuhunkin paikkaan joutuu myöhemmässäkin elämässä menemään, vaikka kuinka pahalta tuntuisi.

Ei ole pakko mennä, mut sit pitää anoa koulusta vapaapäivää/ vapautusta.

No eihän suurin osa oppilaista kuitenkaan mitään stipendiä tai hymypatsaita saa, vai kaikilleko niitä oikeasti jaetaan nykyisin? Jos jaetaan niin koko hommahan on kärsinyt inflaation. Itse en saanut yhtäkään koko koulu-uran aikana, ja tuskin kuulun vähemmistöön. Tehän voitte itse yllättää lapsen jollain kivalla jutulla ahkeran koulutyön ansiosta. Ei se toki sama ole kuin luokan edessä saatu tunnustus, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Tietääkö opettaja miten hyvin lapsen vaikeudet ja sen, miten paljon ponnistelua koulunkäynti vaatii?

Mutta kevätjuhla on koulupäivä ja kyllä, siihen kuuluu osallistua. Yhdessä sitten käsittelette sen pettymyksen. 

2 jatkaa vielä...

Itse olisin vanhempana etukäteen yhteydessä opettajaan ja koettaisin keskustella tästä lapsen keväjuhlapäivä'pelosta'. Fiksu opettaja ottaisi huomioon ja varmasti jokaisesta ihmisestä löytyy positiivista palautetta annettavaksi, joku asia, jossa on kehittynyt edelliskerrasta.

Stinbenjejä on jaossa tuon ikäsille 0-2/luokka, sitten mahdollinen hymytyttö/poikapatsas tai muu "hyväkaveri" tunnustus, satunnaisesti ehkä joku muu tunnustus. Eli luokasta palkitaan ihan maksimissaan 5 oppilasta. Eli vaikka joka vuosi tunnustukset olisi jaettu eri oppilaalle, niin kaikki eivät ole vielä saaneet tunnusta. Ja kun näitä ei jaeta tasapuolisuus perusteella, vaan tosiaankin kannustuksena niille, jotka ovat parhaiten pärjänneet siinä ominaisuudessa, josta tunnustus jaetaan, niin poikasi ei ole ainoa joka tunnstusta ei saa.

Tottkai "pakotat" pojan kevätjuhlaan. Ja vielä huolehdit, että poika osaa käyttäytyä ko.tilaisuudessa. Eli paikalta poistutaan vasta tilaisuuden lopussa.

Tositusta on sitten kotona luettava pojan ominaisuudet huomioiden. Eli nostettava esiin ne asiat, joissa poika on onnistunut. Ja kehuttava poikaa siitä, että hän on selvinyt hyvin omiin lähtökohtiina nähden (toiselle 7 numerona voi olla todellakin työvoitto ja suurempi saavutus, kun 9 toiselle lapselle).

Lohduta sitä sillä sillä että ei niitä palkintoja tule kaikille muillekaan. Meidän pojalla ei todellakaan ole mitään oppimisvaikeuksia ja koulu menee oikein hyvin, mutta kun on vähän hölösuu tunneilla ja ei oikein toi muisti pidä noiden läksyjen kanssa, niin ikinä ei ole tullut mitään palkintoja. Ja tuskin koskaan tuleekaan. Eikä tarviikaan.

Asettakaa yhdessä rima, johon hän järkevällä työnteolla yltää ja kun se rima on saavuttettu palkitsette hänet itse. Jutelkaa vaikka koulun kuraattorin tms kanssa, mikä on realistista. Tärkeintä on että hän saisi onnistumisen tunteita sillä omalla tasollaan, ei muiden. Ei oo mun idea, vaan Espoo Saunalahden koulun rehtorin ideologia, käy kattomassa ko. koulun kotisvuja, siellä asia on aika hyvin selitetty.

Eli esim. jos poikasi käyttäytyy tunneilla kauniisti ja läksyt on tehty ja muitakaan unohduksia ei tule, sehän on jo ison palkinnon paikka, tai olisi ainakin meillä:)

Vielä jankkausta samasta aiheesta, mutta lapsellesi olisi ehkä syytä selvittää, että ne kuuluisat 'kaikki' ei todellakaan saa mitään stipendejä vai missä ihmeen koulussa teidän lapsi oikein on. Meidän lapsen luokilta on palkittu aina yksi ns. hyvä kaveri -palkinnolla. Omana kouluaikana sai hyvin menestynyt jonkun palkinnon. Minäkin olin hyvin menestynyt, mutta en koskaan paras ja en ikinä saanut yhtään stipendiä. Jos lastasi yhtään lohduttaa niin voit myös kertoa, että niillä hymytyttö/-poika -patsailla tai palkintokirjoilla harvoin tekee mitään. Luokaa itse lapselle oma kannustussysteemi. Nyt jos todistuksessa on jotain hyvää jossain kohtaa, parannusta edelliseen tai lapsi on jaksanut tsempata läksyt edes kutakuinkin niin annatte oman palkinnon vaikka uimahallireissu tai retki tai jotain mikä teille sopii. Teidän pitää rueta kehumaan sitä lasta niistä asioista, mitkä onnistuu ja voisitte openkin kanssa jutella tästä huonosta itsetunnosta. Kiusataanko teidän lasta tai nälvivätkö luokkakaverit, koska minusta normaalisti lapsi ei ihan noin herkillä ole noista stipendeistä. 

Älä kiusaa lastasi vaan anna hänen jäädä kotiin.

Mä olin opettajan kiusaama alaluokilla ja vietin joulujuhla-ajan metsässä kun en halunnut mennä kiusattavaksi eikä kotiin voinut jäädä. Ja opettajalle tarkoitettu lahja meni suoraan avaamatta taloyhtiön roskikseen.

Musta on upeaa että lapsesi uskaltaa kertoa tunteistaan sinulle.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:27"]

 Kiusataanko teidän lasta tai nälvivätkö luokkakaverit, koska minusta normaalisti lapsi ei ihan noin herkillä ole noista stipendeistä. 

[/quote]

Asiaa.. Jotain  muuta tuossa on takana. Hyviä ehdotuksia onkin jo tullut.

Miten lapselle on syntynyt sellainen kuva että stipendi olisi joku ihmisarvon mitta? Onko kaveriporukkansa hikareita? Minä en koskaan saanut mitään stipendiä enkä hymytyttöpatsasta, ja ihan tyytyväinen olin koulussa ja kevätjuhlissa. Tiesin että riitän vanhemmilleni ja kavereilleni omana itsenäni, eikä kukaan (myöskään minä itse) velvoittanut saamaan stipendejä.Myöskään todistuksia me ei kavereideni kanssa vertailtu kevätjuhlissa.

Kevätjuhlassa lähinnä pidettiin hauskaa kavereiden kesken, nautittiin siitä että sai laittaa jotain nättiä päälle, että kesäloma alkaa, ja tietenkin siitä että kerrankin ollaan koulussa siten ettei tarvitse mitään tehdä tai kukaan kysele läksyjen perään. Juteltiin kesäsuunnitelmista, joidenkin kanssa sovittiin että nähdään heti iltapäivällä, toisille toivotettiin hyvää kesää ja että nähdään viimeistään syksyllä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:12"]

Taustaksi voin sanoa, että pojalla todella heikko itsetunto johtuen oppimisvaikeuksista. Niin ja ikää on 10v. Olemme paljon tehneet töitä ja hakeneet apua ja raskasta on ollut kaikki nämä kolme vuotta.

 [/quote]

Taitaa kaikki tuo purkautua tähän asiaan. Onko päässyt käymään niin että poika peilaa itseään ihmisenä oppimisvaikeuksiensa kautta? Koettakaa opettaa sille että se on arvokas omana itsenään ja pikkusen vähemmän henkistä painetta pärjätämiseen? Vaaditteko siltä liikaa?

Siis mitä? Eihän niitä KAIKKI saa! Jokunen voi saada mutta ei todellakaan kaikki. Jos annat lapsen jäädä kotiin niin opetat hänelle ettei hänen tarvitse mennä kouluun jollei halua. Ja se kun ei ole totta. EI siellä juhlissa kukaan nyt varaan häntä kiusaa. 

Miettikää miksi lapselle ottaa niin koville jollei saa palkintoja? itse olin keskitason oppilas koulussa, kaikkien kaveri ja en koskaan saanut stipendejä enkä hymypatsaita. minut oli opetettu myös iloitsemaan jonkun toisen puolesta jos joku ystäväni sai.

Ei olisi tullut mieleenkään jättää juhlat väliin siksi etten saanut palkintoja! Eikä se olisi kyllä tullut kuuloonkaan meillä kotona.

Eli jättäisit pojan juhlista pois ettei joudu sietämään pettymystä ettei saa palkintoja? Kuule, ei aina voi saada, eikä edes joskus, katsos, joskus jää kokonaan ilman, koko peruskoulun ajalta. Ja miksi tehdä siitä niin iso asia? Jollet laita lasta kouluun niin sellainen siitä tulee, liian iso asia.

Aina ei ole kivaa, juhlaan vaan! Pettymysten kanssa on vaan jokaisen elettävä.

Auttaisko jos lapsi saisi mennä juhlaan ilman että opettajalle on pakko viedä mitään? Jos lapsella on ollut huono kouluvuosi ja hän kokee opettajan epäoikeudenmukaiseksi lahjan pakkovieminen voi jo pilata koko päivän. Kaikki opettajat eivät ole lahjoja ansainneet.

Mullekin tuli ekana mieleen, että takana on jotain muuta. Oletko varma ettei poikaa kiusata? Onko hän masenutunu? Miksi hän on stipendin saamisen asettanut noin merkittävään asemaan? Niitähän ei suurin osa saa koko peruskoulun aikana ainuttakkaan! Puhumattakaan siitä, että poikasi on vasta 10 v!

Meilläkin lapsi jännittää, mutta sun lapsen tapauksessa kuulostaa siltä, että hän ottaa todistuksen/stipendin/patsaan saannin jotenkin aivan valtavana asiana, se ei ole enää okeissa mittasuhteissa.

Puhu ja kysele mikä mättää!

Aiotko olla curling-äiti vai ei? Teet lapsellesi hallaa, jos opetat, että stipendittä jääminen oon ok jäädä pois yhteisestä toiminnasta. Opeta häntä nauttimaan myös muiden saavutuksista.

Poika oireilee sitä, että "raskasta on ollut kaikki nämä kolme vuotta" hänen takiaan.

Kesäloma alkaa kevätjuhlan jälkeen. Jos ei juhla ole mieluisa, niin kannattaa kääntää ajatukset sen jälkeiseen aikaan. Tämä kun vielä saadaan pois alta, niin päästään lomalle!

Ja tottakai kouluun pitää mennä koulupäivinä, vaikka ei haluaisikaan. Älä missään nimessä näytä lapsellesi, että poisjäämistä voisi harkita syystä "kun ei halua".

Mäkään en ymmärrä miksi sinä olet lahjomassa opettajaa? Lapsen pelko kevätjuhlapäivästä kyllä selvästi kertoo millaisest opettajasta ja luokasta on kysymys.