Lupasin teinille uuden puhelimen mutta tulikin yllättävä meno eikä ole varaa, nyt tyttö paiskoo ovia ja kiroilee, onko normaalia?
13-vuotias joka ollut ennen ns. liiankin kiltti. Läksyt aina tehty ja kotona ennen kotiintuloaikaa. Nyt ei saakaan lupaamaani iPhonea joka kuulemma muilla kavereilla on. Olen ihan hämilläni tästä käytöksestä enkä tiedä miten toimia, kun aina ollut hyvin helppo lapsi, ihan pienestä saakka?
Kommentit (65)
Mikä siinä on, että juuri näiden pienituloisten yksinhuoltajien on aivan välttämätöntä saada ostettua lapselleen iPhone? Ei meidän lapselle/teinille ostettu ikinä yli 200€ luuria, edes silloin kun mies alkoi tienata yli 100000€ vuodessa. Aina on opetettu rahan arvo ja tehty ostokset järkevästi, eikä teini koskaan vaatinut itselleen mitään pissispuhelinta, koska "kaikilla muillakin on".
Opiskelijana hän kyllä sitten repsahti ostamaan 600€ luurin kesätyörahoillaan, mutta ei sekään iPhone ollut.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee pettymyksiä ja yht'äkkisiä muutoksia. Niitä pitää pystyä sietämään. Lapsena jo opetellaan näitä käsittekemään mielessään ja käytöksessään.
Lisäksi murrosikä taitaa olla alkamassa.
Keskustele tyttösi kanssa miksi puhelinta ei saa nyt ja mitä on ne keinot , aikataulut milloin voisi sellaisen saada. Milloin teillä rahatilanne sen mahdollistaa.
Tsempoiä!
-4 murkkua kasvattanut
Sitähän sanotaankin, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle myös pettymyksiä, jotta niitä oppii sietämään. Ja oppii, ettei kaikki mene kun Strömsössä.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän sanotaankin, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle myös pettymyksiä, jotta niitä oppii sietämään. Ja oppii, ettei kaikki mene kun Strömsössä.
Ei niitä pettymyksiä ole tarkoitus tuottamalla tuottaa. Pikemminkin niin, että jos elämä meinaa tuottaa lapselle pettymyksen, niin vanhemmat eivät liikaa suojele lasta siltä pettymykseltä, vaan auttavat sen pettymyksen käsittelemisessä.
Niitä pettymyksiä tulee ihan riittävästi, vaikka vanhemmat eivät niitä itse tekemällä tekisi.
Uskomaton mökä jostain luurista! :O Jos kyse olisi jostain tärkeästä, ymmärtäisin... Miettikää nyt: esim. hammaslääkäri vai omenapuhelin? Kunnon kengät äidille vai omenapuhelin tytölle (jolla jo siis ON puhelin)? Pientä järkeä nyt tähänkin. Se teinari tuijottaa kuitenkin nyt jo jotain ruutua jatkuvasti, joten miksi hankkia uusi? Siksi, että "kelpaisi kavereille"? Jos se on puhelimesta kiinni, voi hyvin olla ilmankin niitä kavereita. Taatusti ei 'kaikilla' samaa puhelinta ole! Ei ihme, että täällä ollaan niin ilkeitä ja inhottavia kaikille.
Ap hankkii lupaamansa puhelimen, kun rahat riittävät ja keskustelee nyt tyttärensä kanssa asiasta ensin rauhallisesti ja puolustelematta. Vanhemmalla on kuitenkin oikeus, velvollisuus ja vastuu raha-asioissa. Ei huutavalla teinillä, joka tod.näk. ei ymmärrä rahatilanteen todellisuutta vielä lainkaan.
Hyvät vanhemmat, oppikaa sanomaan niille lapsillenne, että katsotaan sitten myöhemmin ja kun raha on kasassa, menette ostamaan sen mikä oli tarkoitus, jos lapsi vielä sen haluu. Monesti mieli on jo odotusaikana muuttunut ja tarve sen myötä.
Ja 15 vuotiaalle voi kyllä jo sanoa, että rahat ei vielä riitä, jos syytä kärttää.