Lue keskustelun säännöt.
Lupasin teinille uuden puhelimen mutta tulikin yllättävä meno eikä ole varaa, nyt tyttö paiskoo ovia ja kiroilee, onko normaalia?
15.07.2020 |
13-vuotias joka ollut ennen ns. liiankin kiltti. Läksyt aina tehty ja kotona ennen kotiintuloaikaa. Nyt ei saakaan lupaamaani iPhonea joka kuulemma muilla kavereilla on. Olen ihan hämilläni tästä käytöksestä enkä tiedä miten toimia, kun aina ollut hyvin helppo lapsi, ihan pienestä saakka?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka AMK monimuoto tai verkkolinja? Voi jatkaa työssäkäyntiä ja siinä sivussa saada tutkinnon. Rankkaa kyllä, mutta kyllä se onnistuu. Olen itse opiskellut vaikka lapsi on.
Entä jos ei pääse opiskelemaan vaikka parhaansa yrittäisi? Tai jos voimavarat ei yksinkertaisesti riitä, se että joku kykenee johonkin ei tarkoita että kaikki kykenisivät, ihmiset ovat erilaisia ja toisilla on esimerkiksi jo ihan luontainen unentarvekin suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen aina yhtä surulliseksi kun luen yllättävän menon vaikuttavan eniten lapsiin. Menot pitäisi suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää ja jää säästöjä näihin yllättäviin menoihin ja te vanhemmat toimitte esimerkkinä ja periytätte lapsillenne tavan käytää rahaa. Se ei ole kenellekään kivaa, että sovituista asioista ei pidetä kiinni.
Pienituloisella yksinhuoltajalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kerryttää mitään suuria säästöjä, kun kaikki se mikä tulee myös menee jo ihan pakollisiin juttuihin.
No tähänhän on tosi yksinkertainen ratkaisu; jos tietää olevansa pienituloinen yh epävarmalla rahatilanteella, ei lupaile lapsilleen mitään iPhonen luokkaa maksavia tavaroita!
Lapsien pitää toki oppia kestämään pettymyksiä, mutta ei kyllä jossain tämän tason asioissa, varsinkaan teini-iän kuohuissa. Eli ei pidä mennä lupailemaan kun vasta siinä vaiheessa kun se puhelin on jo viittä vaille ulos sieltä kaupasta ja teinin saatavissa. Jos koko elämä on kädestä suuhun elämistä niin sitten pitää saada säästöön sen puhelimen hinta+extrarahaa niihin yllättäviin menoihin, eikä niin että sitten ne aina eteentulevat yllättävät menot syö ne teinille luvatut rahavarat. Ja puhelin luvataan teinille tosiaan vasta siinä vaiheessa kun sen osto on ajankohtaista=on saatu säästettyä tarpeeksi. Jos ei rahaa ole niin sitten ei luvata. So simple.
Itelle mikään ei teininä ollut pahempaa kuin se että vanhemman lupaamaa asiaa ei pidettykään. Osta osamaksulla niin ei tarvitse maksaa heti isoa summaa. Lupauksen rikkominen on iso asia tuon ikäiselle. Eikä ole todennäköisesti vielä käsitystä raha-asioista kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka AMK monimuoto tai verkkolinja? Voi jatkaa työssäkäyntiä ja siinä sivussa saada tutkinnon. Rankkaa kyllä, mutta kyllä se onnistuu. Olen itse opiskellut vaikka lapsi on.
Entä jos ei pääse opiskelemaan vaikka parhaansa yrittäisi? Tai jos voimavarat ei yksinkertaisesti riitä, se että joku kykenee johonkin ei tarkoita että kaikki kykenisivät, ihmiset ovat erilaisia ja toisilla on esimerkiksi jo ihan luontainen unentarvekin suurempi.
No voi hellanlettas :-D Sitten pitää tyytyä olemaan köyhä. Ei kukaan mitään mammonaa tuo ikkunasta sisään jos ei ole valmis tekemään työtä sen eteen.
Jaa, että oikein hämilläsi olet, ap.
Karkea provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaa lopun ikänsä tän episodin ja sen ettei suhun voi tiukan paikan tullen luottaa.
Tiukka paikka = Ei saa sitä uusinta muoti- Iphonea
Jestas.
No jestas omalle ajatuksenjuoksullesi vaan. Kyllä se lasta varmaan kaihertaa se puhelimetta jääminenkin, mutta isompi asia on se että vanhempi lupaa jotain lapselle todella tärkeää ja sitten kun lupaus on just täyttymässä, se perutaan. Eli lapselle jää hyvin vahva kokemus että vanhempaan ei voi luottaa. Ei voi luottaa edes puhelimen kanssa, miksi voisi luottaa isommissakaan asioissa?
Lapselle pitää tietty opettaa pettumyksensietoakin, mutta ihan en ainakaan itse harjoittelisi näin isolla asialla teini-ikäinen kanssa. Ei sille lapselle ole mikään pakko lupailla tälläisiä, ennenkuin on varma, että voi lupauksensa pitää. Muutama tälläinen katteeton lupaus vanhemmalta teiniä kohtaan, niin on turha ihmetellä miksi teini alkaa kapinoida ja rikkoa itsekin antamaan lupauksia, keksiä tekosyitä miksi ei voi jotain tehdä yms. Siitä vanhemmastahan ne mallia ottaa...
Minunkaan mielestäni teinin reaktio ei ollut mitenkään ylimitoitettu, vaan ihan normaali ikäisensä mielenilmaus valtavasta pettymyksestä. Mielestäni pettymyksen syvyydestä kertoo juurikin tuo, että hän on luonteeltaan tavanomaisesti rauhallinen ja huonot uutiset kuultuaan reagoi noinkin voimakkaasti. Uusi luvattu puhelin olisi ollut hänelle iso iso asia.
Pettymyksiä tulee oppia kestämään, mutta ei mielestäni läheisen ihmisen luottamuksen kustannuksella. Hän on voinut vaikka kertoa jo kavereilleenkin asiasta ja nyt ”menettää kasvonsa”, kun on ”valehdellut” saavansa uuden puhelimen.
Mielestäni pettymyksiä, joita tulee sietää, on esimerkiksi se, ettei pääse haluamaansa kouluun, työpaikkaan tai vaikka autokoulun inssistä läpi. Kukaan ei noita ole luvannut, vaikka odotukset ovat korkealla ja sieltä myös pudotaan, keräillään hetki ja asennoidutaan uudestaan. Sen sijaan jos mieheni olisi luvannut minulle vaikka viikonloppureissun, jota olisin hehkuttanut ystävilleni ja suunnitellut, mitä kaikkea kivaa tekisimme, olisin todella pettynyt, jos mies ilmoittaisi, ettei hänellä nyt oikeasti ole rahaa mihinkään Madridin matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonii, 3v ja se on toisenlaisissa teiniäidessä itkemässä kun se mablevi lähti takaisin afrikkaan kun mokkapala oli uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen aina yhtä surulliseksi kun luen yllättävän menon vaikuttavan eniten lapsiin. Menot pitäisi suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää ja jää säästöjä näihin yllättäviin menoihin ja te vanhemmat toimitte esimerkkinä ja periytätte lapsillenne tavan käytää rahaa. Se ei ole kenellekään kivaa, että sovituista asioista ei pidetä kiinni.
Pienituloisella yksinhuoltajalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kerryttää mitään suuria säästöjä, kun kaikki se mikä tulee myös menee jo ihan pakollisiin juttuihin.
No miksi se pienituloinen yh lupaa teinille ökykalliin puhelimen, jos perheen kaikki rahat menee kädestä suuhun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lupas sulle 2 viikon luksus lomamatkan karibianmerelle.
Päivä ennen lähtöä ilmoittaa että tuli vähän muita menoja, katotaan jos joskus olis rahaa reissuun.
Vaikuttaisiko?
Ihan vastaava juttu kun teineille luvatun puhelimen peruminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat osamaksulla sen telialta tai elisalta. Kai nyt 30-40€/kk pystyt maksamaan?
No ei missään nimessä näin. Millaisen kuvan rahankäytöstä se antaa teinille, että jos sattuu haluamaan uuden puhelimen - jota ei välttämättä edes tarvi, pitää vaan olla kun kavereillakin on - se hankitaan keinolla millä hyvänsä, eikä vasta sitten, kun oikeasti on varaa. Juuri tuolla tavalla niitä pikavipin ottajia kasvatetaan.
Ainoa järkevä koko ketjussa.
Miten muuten, kai lapsesi on itse tehnyt pikkutöitä ja säästänyt kaiken saamansa viikkorahan, palkan, lahjarahat ymyms? Mielestäni saa tienata itse sen puhelimen, joten mikäli kassa ei riitä iphoneen niin sitten odottelee ja tekee vaan lisää hommia. Anna kiukutella ja opetat, ettei aina saa mitä haluaa tuosta vain ja että tosiaan, aikuisten elämässä nyt vain toisinaan tulee yllättäviä rahanmenoja, jolloin uuden puhelimen hankinta vain statuksen vuoksi ei ole enää se prioriteettilistan kärjessä.
Itse en ymmärrä tätä karhunpalvelusta lapsilleen tekevien joukkoa, joka ryntää heti ostamaan kaiken mitä teini vain keksii milloinkin haluta. Omalla kohdallani ei ole edes kyse rahasta; voisin ostaa jos haluaisin mutta yritän opettaa lapseni ymmärtämään rahan ja tavaran arvon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit lupaamasi kännykän.
Ylimääräiset menot eivät ole teinin ongelma. Se kerkeää aikuisena huolehtimaan ja tressaamaan omasta taloudesta ja menoista ihan tarpeeksi.
Jos lupaat maksaa vuokrankin, niin se maksetaan. Ei sekään ole vuokranantajan ongelma, jos sulla on ylimääräistä rahamenoa.
Jos et hommaa kännykkää, varaudu siihen, ettei lupaukset pidä kutinsa toisinkaan päin.
Miten joku aikuinen voi olla noin typerä, ettei pidä lupauksiaan. Sun ongelmat siis katuu teinin ongelmaksi, älä kaada niitä muiden niskaan - kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Hankit lupaamasi kännykän.
Ylimääräiset menot eivät ole teinin ongelma. Se kerkeää aikuisena huolehtimaan ja tressaamaan omasta taloudesta ja menoista ihan tarpeeksi.
Jos lupaat maksaa vuokrankin, niin se maksetaan. Ei sekään ole vuokranantajan ongelma, jos sulla on ylimääräistä rahamenoa.
Jos et hommaa kännykkää, varaudu siihen, ettei lupaukset pidä kutinsa toisinkaan päin.
Miten joku aikuinen voi olla noin typerä, ettei pidä lupauksiaan. Sun ongelmat siis katuu teinin ongelmaksi, älä kaada niitä muiden niskaan - kiitos.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat osamaksulla sen telialta tai elisalta. Kai nyt 30-40€/kk pystyt maksamaan?
No ei missään nimessä näin. Millaisen kuvan rahankäytöstä se antaa teinille, että jos sattuu haluamaan uuden puhelimen - jota ei välttämättä edes tarvi, pitää vaan olla kun kavereillakin on - se hankitaan keinolla millä hyvänsä, eikä vasta sitten, kun oikeasti on varaa. Juuri tuolla tavalla niitä pikavipin ottajia kasvatetaan.
Ainoa järkevä koko ketjussa.
Miten muuten, kai lapsesi on itse tehnyt pikkutöitä ja säästänyt kaiken saamansa viikkorahan, palkan, lahjarahat ymyms? Mielestäni saa tienata itse sen puhelimen, joten mikäli kassa ei riitä iphoneen niin sitten odottelee ja tekee vaan lisää hommia. Anna kiukutella ja opetat, ettei aina saa mitä haluaa tuosta vain ja että tosiaan, aikuisten elämässä nyt vain toisinaan tulee yllättäviä rahanmenoja, jolloin uuden puhelimen hankinta vain statuksen vuoksi ei ole enää se prioriteettilistan kärjessä.
Itse en ymmärrä tätä karhunpalvelusta lapsilleen tekevien joukkoa, joka ryntää heti ostamaan kaiken mitä teini vain keksii milloinkin haluta. Omalla kohdallani ei ole edes kyse rahasta; voisin ostaa jos haluaisin mutta yritän opettaa lapseni ymmärtämään rahan ja tavaran arvon.
Missä ihmeen aikuisten elämässä ja toisaalta mitä ihmettä nämä yllättävät rahanmenot taas ovat? "Aikuisten elämässä" on mielestäni todella ylenkatsova ilmaus, kun puhutaan kuitenkin teini-ikäisestä ihmisestä. Selitetään siis jotain omaa typerää toimintaa tällaisella naurettavalla että "aikuisten elämässä sitä ja tätä"... Ihan samalla tavalla siellä "aikuisten elämässäkin" täytyy pitää annetuista lupauksista kiinni jne. Ja ne yllättävät menot? Mitä esimerkiksi? En ole koskaan ymmärtänyt.
Vanhemman vastuulla on järjestää raha-asiansa niin, että lapselle tehdyt lupaukset on mahdollista myös pitää. Ja jos kaikki menee kädestä suuhun niin silloin ei luvata mitään kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai sitä pettyy kun petetään niitä lupauksia. Ja kun on lapsesta kysymys pettymys on yhtä iso kuin sinun pettymyksesi olisi jos kumppanisi kävisi vieraissa.
No nyt jotain rajaa :D Jos vaikka sovit ystäväsi kanssa tapaamisesta pitkästä aikaa ja odotatte sitä innolla, mutta sairastutkin äkillisesti niin oletko siis petturi jolle on oikeus olla vihainen? Joskus vain tulee jotain yllättävää, ei kaikkea voi mitenkään ennakoida.
Toki ihan ymmärrettävää ettei tuon ikäinen ole vielä niin kehittynyt että osaisi käsitellä pettymyksiä kypsästi, tosin ikävä kyllä kaikki eivät osaa vielä aikuisenakaan. Kannattaa yrittää auttaa teiniä näkemään tilanne myös toisen osapuolen näkökulmasta, eli ole samaan aikaan myötätuntoinen teiniä kohtaan mutta tuo esille myös se, miten pahalta sinustakin tuntui että tuli yllättävä meno etkä pystynyt pitämään lupaustasi ja se että hän kiukuttelee nyt sinulle.
Sairastumista nyt kukaan ei voi etukäteen tietää eikä estää. Ikävää. Mutta mitä nämä "yllättävät rahamenot" ovat? Minusta ne ovat vain huono selitys sille, ettei olla kerrytetty säästöjä tai esim. auton omistajana varauduttu siihen että autoa täytyy joskus huoltaakin jne. Tällaisiin menoihin voi ja pitääkin varautua! Ja ennen kaikkea: jos ei ole maksukykyä kalliiseen puhelimeen, niin sitten ei lupailla sellaisia kenellekään!
Huh huh mitä kommentteja, tämä ketju tuntuu epätodelliselta. Minä olin ajatellut että se että ei saa jotain tavaraa, on nimenomaan niitä asioita mitä elämässä pitää oppia sietämään. Onko täällä Apple-fanaatikkojen kokoontumisajot?
Elämässä tulee pettymyksiä ja yht'äkkisiä muutoksia. Niitä pitää pystyä sietämään. Lapsena jo opetellaan näitä käsittekemään mielessään ja käytöksessään.
Lisäksi murrosikä taitaa olla alkamassa.
Keskustele tyttösi kanssa miksi puhelinta ei saa nyt ja mitä on ne keinot , aikataulut milloin voisi sellaisen saada. Milloin teillä rahatilanne sen mahdollistaa.
Tsempoiä!
-4 murkkua kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaa lopun ikänsä tän episodin ja sen ettei suhun voi tiukan paikan tullen luottaa.
Tiukka paikka = Ei saa sitä uusinta muoti- Iphonea
Jestas.
Asia senäänsä ei ratkaise, vaan muistaa sen että vanhempi lupasi ja petti lupauksen.
Hän ei tule ikinä unohtamaan tätä. Ei ikinä. Luultavasti uskoi, että on kerrankin samalla viivalla muiden saman ikäisten kanssa ja sitten matto vedettiinkin alta.