Erotako vai mitä? AUTTAKAA!

En tiedä, mitä sanoa tai tehdä, olen samassa tilanteessa. Puhuminen ei meilläkään auta. En haluaisi tämän asian takia erota, mutta alan olla aikamoinen hirviö kotona, kun olen puutteessa. Meillä parisuhteen seksittömyyden seuraukset kantaa koko perhe. :( Ymmärrän myös sen, että toista ei voi pakottaa jne. mutta voiko toisen pakottaa olemaan ilman seksiä? Eikö kumpikin voisi tulla puolitiehen, tai edes pienen matkan, vastaan?

Yritä kestää. Lue tuo toinen ketju aiheesta, siinä oli pari ihanan kannustavaa viestiä, tällainen voi olla ohimenevää. Mutta en tiedä, jaksanko odottaa. Jos nyt joku mies mua oikein alkaisi piirittää ja vikitellä, niin vaikka sydänjuuriani myöten olen aina ollut pettämistä vastaan, en enää voi vannoa, etteikö mua saisi houkuteltua vieraaseen sänkyyn. Ja ajatuskin on kuitenkin kauhea.

ap

Sori moka.

26 ja ei ap

Jos ap miehesi ahdistuu painostuksesta ja ehkä keskusteluyrityksistäkin (kokee negatiivisena palautteena) ja se lisää haluttomuutta, niin kannattaa varmaan pitää taukoa. Osta vaikka itsellesi sauva, että sinun tarpeesi tyydyttävät. Jos mies joskus haluaa hoitaa sinua sauvalla, niin asia on liikahtanut edes vähän eteenpäin.

Asiantuntija-apukin olisi varmaan paikallaan. Mistä sen tietää, että mikä oikeasti haluttomuuden takana on? Joku psyykkinen selvittämätön juttu?

Onhan ennen käytetty joitain yrttejä lemmennostatuslääkkeenä. En nyt tosin muista, että mitä ja miten usein/paljon. Laitat pikkuhiljaa salaa ruokaan...



Toivon, että asianne kääntyvät parempaan päin! Voimia sinulle!

Lukisin lisää myös jos vain joku haluaa kirjoittaa...



ap

Tiedän miehiä jotka kärsivät ahtaasta esinahasta ja yhdynnät sattuvat, tekevät kipeää. He eivät ole tienneet että pieni leikkaus hoitaisi asian. Eivät kehtaa asiasta puhua.

Mä hoitelen kyllä itteni tuon tuosta, mutta ihan sama onko sauva mukana vai ei (ja useimmiten ei), niin ontolta homma tuntuu, kun miestä tekee mieli...

26

ja tunnen surua, meitä on aika paljonkin, samassa tilanteessa, pohjimmiltaan :(

Minä naimisissa vasta kolmatta vuotta, lapsi kohta 2 vuotias, ja seksi melkein loppunut jo. Alussa naitiin kuin hullut, ei pystytty pitämään näppejämme erossa toisistamme. Raskausaikana minä en halunnut, ja siihen se on sitten loppunutkin. Tän vuoden puolella ollaan rakasteltu (siis oikeesti ollut 2 pikapanoa) 2 kertaa. Kaikki muuten suunnilleen kunnossa, mutta ollaan lähinnä 2 kaverusta, asutaan saman katon alla ja pussaillaan ja halataan välillä. Mulla on itsestäni samanlaisia tuntemuksia kuin ap:llä, en tunne itseäni naiseksi, ja se on niin sanoinkuvaamattoman surullista. Myös me tarvitsisimme apua.

Meitä taitaa olla monia mutta minusta tuntuu että miehen haluttomuus on niin tabu aihe ettei siitä paljon löydy tietoa. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta 10v ja kaksi lasta on. Alussa meilläkin meni lujaa, hyvä jos 3x päivässä riitti. Noin puolivuotta - vuoden sitä kesti ja sitten täysi romahdus. Seksiä meilläkin on välillä ollut se 3 kertaa vuodessa, raskausaikoina + synnytyksestä palautumisaikana ei ollenkaan, eli silloin puhutaan jo 1,5v ilman :(.



Itseäni tämä asia on vaivannut mutta en myöskään ole halunnut erota koska rakastan miestäni ja hän rakastaa minua. Olemme puhuneet (ja riidelleet) asiasta paljonkin. Olen yrittänyt olla hissukseen josko sitten heräisi halut mutta ei. Olen yrittänyt tehdä aloitetta tiuhaan mutta siitä tulee molemmille todella paha mieli. Mieheni kokee tietysti minun painostuksen todella ikävänä ja syyttää itseään siitä että saa minut ihan onnettomaksi. Itse olen ollut masennuksen partaalla kaikkien niiden torjuntojen jälkeen. Tämä on varsinainen noidanpyörä. Minä olen onneton ja tunnen itseni vajaaksi ja mieheni kokee olevansa huono kun ei vain halua.



Tilannetta ei tee helpommaksi yleinen käsite siitä että miehet ovat aina valmiina eivätkä muuta ajattele kuin seksiä. Tästäkin olemme puhuneet. Sekä siitä että mieheni ei todellakaan ole homo. Hänen ei myöskään tee muita naisia mieli. Omien sanojensa mukaan hän ei oikeastaan ajattele koko asiaa. Tilanteemme on siinä mielessä parempi nyt kun olemme jo melkein päässeet yli aiheesta riitelystä ja olemmekin puhuneet että mieheni kävisi lääkärissä ensin mittauttamassa testosteronit yms. ja sitten jos niissä ei ole mitään hakeutuisimme yhdessä johonkin. Asia on vain niin arka että mieheni on lykännyt lääkärille menoa pitkään. Yritän antaa hänelle aikaa koska asia on kuitenkin hänellekin arka mutta välillä on pakko kysyä josko nyt menisi. Katsotaan miten käy.



Niille jotka miettivät pettämistä/rakastajaa, en suosittele. Itse sorruin yhden illan juttuun ja siitä tuli kaiken päälle vain vielä syyllisyys sekä kovempi vaatimus miestäni kohtaan. Olen jo päässyt itse siitä yli enkä ole kertonut miehelleni. Olin kuitenkin onnekas että kyseinen juttu asuu toisella puolella maapalloa joten en ole sen jälkeen häntä tavannut. Huomasin että meinasin ihastua todella syvästi tähän mieheen. En tiedä mitä siitä sitten olisi seurannut...enkä haluakaan tietää. Jotenkin sitä kaipaa toisen läheisyyttä niin paljon että kun joku sitä antaa, menee ihan sekaisin. Eli vielä kerran, en suosittele pettämistä tässä tilanteessa. Sen jälkeen on 10x vaikeampaa.

Menet ensin yksin kertomaan tilanteestanne, ja sitten yrität saada miehesi sinne. Jos miehesi rakastaa sinua, ja haluaa liittonne jatkuvan, hän suostuu. Ja jatkossa menette todennäköisesti yhdessä.



Voimia ja jaksamista!! Muuuten hyvää suhdetta ei kannata erilaisten seksuaalisten tarpeiden takia lopettaa.

miehen saisi käymään lääkärillä niin luulen että solmut voisivat alkaa aueta. Jos ongelma on fyysinen, siihen saattaa olla jokin lääkitys. Tuli myös mieleeni että onkohan miehelle sattunut joskus (lapsuudessa niin ettei muista edes tai joskus myöhemmin) jotain, joka aiheuttaa seksistä ahdistumisen? Jonkinlaista hyväksikäyttöä tms..?

Ollaan puhuttu myös menneisyydestä, johtuisiko siitä, mutta en usko. Mieheni stressaa yleisesti kaikesta mahdollisesta ja uskon, että seksistä on tullut nyt yksi aihe lisää.



Tota pettämistä olen tosiaan miettinyt, ihan vaan teoreettisella tasolla, mutta en halua siihen ryhtyä kun suhteemme on niin hyvä, että jaamme kaiken ja miten voisin kertoa miehelleni että by-the-way kävin tuolla vähän yhden miehen luona? En voisi tietenkään häntä satuttaa niin mutta jos en kertoisi niin mitä siitäkin tulisi. Joten se on poissuljettu vaihtoehto.



Mies oli työpaikkalääkärillä tutkimuksissa (yleinen terveystarkastus) ja arvot olivat kohdallaan. En tiedä tutkitaanko niissä testeissä hormonitasapainoa...? Musta ongelma on enemmän henkinen ainakin oman mieheni tapauksessa, mutta kun hän ei halua lähteä ammattiauttajalle koska seksi on hänelle suurin yksityisyyden alue eikä siitä voi puhua ulkopuolisille - hyvä jos minullekaan. Älkää käsittäkö väärin, kyllä me keskenämme puhumme siitä mutta esim kun pyydän miestä kertomaan mikä tuntuisi hyvältä, hän ei vastaa mitään. Sanoo että anna olla ja lähtee pois.



Mietin nyt että ehkä lopetan ruinaamisen kokonaan vuodeksi. Katsotaan mitä tänä aikana tapahtuu ja jos ei tapahdu mitään niin taitaa olla vaihtoehdot vähissä... En tiedä, pelottaa jos oikeasti mies ei tee aloitetta ensi jouluun mennessä edes. Mietin joskus että olenko liian helposti saataville, pitäisikö alkaa karttaa miestä, olla aina täysissä vaatteissa ettei mies näe minua alasti - saisiko himot nousemaan? Plaah en tiedä :(



ap

Meillä toisinpäin.

entä muuten, mikä sai teidät yhteen?

Liian iso riski. Kun lukee noita tarinoita niin miettiin vain ettei se tosiaan voi olla hyväksi kenellekään, ei lapsillekaan. Kun äiti voi pahoin- voi koko perhe pahoin.



Jos et saa miestäsi seksiterapiaan ja lääkärintarkastukseen niin miettisin sinuna vaihtoehtoni tosi tarkkaan.

Kyllä miehesi mielestäni on selkeästi homo. Itselläni oli samantyyppisen miehen kanssa suhde vuosia sitten (seurusteltiin 3 vuotta, ei asuttu yhdessä). Tosin tämä mies kyllä halusi seksiä silloin tällöin (nyt jälkeen päin arvelen, että " silmän lumeeksi" halusi, vaikka varmasti minusta pitikin, ainakin kiintymysmielessä), mutta jotenkin aavistelin hänen olevan bi tai homo, vaikka en sitä tietoisesti silloin suostunut uskomaan.



Sain sitten tietää eromme jälkeen (kertoi itse) mm, että mies oli muuttanut asumaan (??!!) jonkun naapurikaupungissa asuvan miehen yksiöön, siis sen miehen kanssa. Outoa jo sinänsä, kun tällä ex-miesystävälläni oli itsellään oma rivitalokaksio olemassa kotikaupungissaan... Ja exä oli ko. miestä tavannut jo pari kertaa minun kanssa vielä seurustellessaan (selitti silloin jotain, että ko. mies MUKA olisi hänen lukion aikaisia luokkakavereitaan yms...).



Tämä exäni oli myös ns. ihannemies (hellä, huomaavainen yms yms) ja oli kuulemma aina haaveillut omista lapsista. Ilmeisesti perheen perustamispaine ajoi hänet suhteeseen minun kanssani, mutta päättikin eromme jälkeen alkaa toteuttaa seksuaalista identiteettiään (bi kai sitten oli, kun ei se seksi munkaan kanssani niiiiin vastenmielistä ollut ??)...