Lue keskustelun säännöt.
Moni äiti ja isä pettyy, jos tulevan vauvan sukupuoli on väärä
15.07.2020 |
Aihe on tabu. Kätilöopiston sairaalasta Helsingistä kerrotaan, että lähes kaikki vanhemmat haluvat tietää tulevan vauvan sukupuolen etukäteen. Monilla on myös odotuksia siitä, pitäisikö vauvan olla tyttö vai poika. Pettymys tulee kun sikiön sukupuoli ei ole se mitä vanhemmat ovat toivoneet.
Juttu on julkaistu jo vuonna 2015: https://yle.fi/uutiset/3-8409205
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä vois vaihtaa?
Tulin ehdottamaan samaa. Synnärillähän se kävis kätevästi, jokainen sais mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä vois vaihtaa?
Meillä suvussa tapaus, jossa veljeksistä toinen sai samoihin aikoihin 4. pojan kun toinen sai 3. tyttären. Suvussa ihan oikeasti ehdotettiin että vaihtaisivat vauvat päittäin. Joskus 1800-luvulla vastaava oli paikkakunnalla tehtykin. Serkukset kuulivat vaihdosta vasta aikuisena.
Minustakin aika raakoja johtopäätöksiä vieraiden ihmisten katseista...
Itse "toivoin" ensimmäisellä kerralla tyttöä, lähinnä siksi, että minulla ei ole veljiä, serkkupoikia eikä lähipiirissä oikeastaan lainkaan poikalapsia joten ajatus tuntui vieraalta. Esikoinen oli poika.
Toisella kerralla "toivoin" sitten poikaa, koska ne pienen pojan jutut olivat jo ehtineet tulla tutuiksi ja olisihan se ollut helpompaa, kun lasten mieltymykset olisivat suuremmalla todennäköisyydellä kohdanneet, jolloin vaatteet, lelut ja harrastusvälineet olisi ehkä voinut kierrättää. Kuopus oli tyttö.
Kummallakaan kerralla sukupuoli ei ollut mikään pettymys, mutta tokihan siinä 20 viikon aikana ehtii jonkun näköinen ajatus siitä lapsesta muodostua, monesti sukupuolta ehditään arvuutella enemmänkin ja onhan se kiva arvata oikein, ja minulla ainakin tuli sellainen "höh olin väärässä" - hetki, mutta ei se nyt todellakaan mikään pettymys ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osa toivoo lapselta jotain tiettyä ominaisuutta, niinkin iso juttu kun sukupuoli vaikuttaa loppuelämään ja kasvatukseen. Minä toivoin tyttöä ja sain tytön.
Entä jos tyttö huomaa teininä että on poika tytön ruumiissa?
No sitten hän on, mitä siitä?
Tosiaan se kysyvä katse voi olla enemmän tyyliä "oho, arvasin väärin", eikä niinkään mikään pettymyksen osoitus. Monella kun voi olla vahva "tyttöolo" tai "poikaolo" odotuksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ensimäisessä raskaudessa ei ollut väliä kumpi sieltä tulee. Pääasia oli, että lapsi olisi terve. Poika tuli. Olin aivan onnessani. Toisen kohdalla vähän toivoin tyttöä. Ihan sillä, että olisi näin vanhempana kiva kokea molempien sukupuolten kasvatus. No, toisestakin tuli poika. Vähän harmitti alkuun, mutta rakas tuo poikavauva on silti. En häntä vaihtaisi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin tyttöä, ja olin parin viikon ajan pettynyt saatuani tietää, että poika tulee. Siksi todella hyvä, että sain tietää sukupuolen varmasti monta kuukautta etukäteen, enkä vasta synnytyksessä, että ehdin tottua ajatukseen. Nyt olen todella tyytyväinen poikaan, ja toivon seuraavankin olevan poika, jos lapsi vielä tulee. Mulle tämä ei ole ollut tabu, vaan olen puhunut näistä tunteista avoimesti. Vaikka täytyy sanoa, että nyt kuulostaa omaan korvaan kauhealta, kun joku toivoo tyttöä, kun pienet pojat on niin uskomattoman ihania.
En tajua tätä kommenttia. Preferoit poikia ja tyttöjen preferoiminen kuulostaa sinusta "kauhealta". Miksi? Vain poikalapsia siis saisi toivoa? Erityisen absurdilta tällainen tuntuu, kun Suomessakin ollaan vasta juuri ja juuri pääsemässä tilanteeseen jossa tytöt on yleisesti ottaen yhtä toivottuja kuin pojat. Erityisesti miehille Suomessakin tyttölapsi voi edelleen olla suuri pettymys. Globaalisti pojat ovat monissa länsimaissakin edelleen tyttöjä toivotumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin tyttöä, ja olin parin viikon ajan pettynyt saatuani tietää, että poika tulee. Siksi todella hyvä, että sain tietää sukupuolen varmasti monta kuukautta etukäteen, enkä vasta synnytyksessä, että ehdin tottua ajatukseen. Nyt olen todella tyytyväinen poikaan, ja toivon seuraavankin olevan poika, jos lapsi vielä tulee. Mulle tämä ei ole ollut tabu, vaan olen puhunut näistä tunteista avoimesti. Vaikka täytyy sanoa, että nyt kuulostaa omaan korvaan kauhealta, kun joku toivoo tyttöä, kun pienet pojat on niin uskomattoman ihania.
En tajua tätä kommenttia. Preferoit poikia ja tyttöjen preferoiminen kuulostaa sinusta "kauhealta". Miksi? Vain poikalapsia siis saisi toivoa? Erityisen absurdilta tällainen tuntuu, kun Suomessakin ollaan vasta juuri ja juuri pääsemässä tilanteeseen jossa tytöt on yleisesti ottaen yhtä toivottuja kuin pojat. Erityisesti miehille Suomessakin tyttölapsi voi edelleen olla suuri pettymys. Globaalisti pojat ovat monissa länsimaissakin edelleen tyttöjä toivotumpia.
Kyllä niitä tyttöjä on Suomessa ennenkin toivottu. Sodan aikaan pappa oli pettynyt kun sai pojan ennen rintamalle lähtöä. Tän mielestä ainoastaan "vain työ töistä on hyötyä" ja "pojat ovat vain remmillä selkäänanatamisen arvoisia." Pappa onneksi kaatui rintamalla. Mummo kertoi että sen kanssa sai elää pelossa kun oli lapsia ja ainoaksi lapseksi syntyi poika (isäni).
Minäpä sain kerralla sekä tytön että pojan. Lapsettomuushoitojen tuloksena, eikä raskausaikana haluttu tietää sukupuolia, synnytyksessä vasta nähtiin että ensin syntyi poika, sitten tyttö.