Moni äiti ja isä pettyy, jos tulevan vauvan sukupuoli on väärä
Aihe on tabu. Kätilöopiston sairaalasta Helsingistä kerrotaan, että lähes kaikki vanhemmat haluvat tietää tulevan vauvan sukupuolen etukäteen. Monilla on myös odotuksia siitä, pitäisikö vauvan olla tyttö vai poika. Pettymys tulee kun sikiön sukupuoli ei ole se mitä vanhemmat ovat toivoneet.
Juttu on julkaistu jo vuonna 2015: https://yle.fi/uutiset/3-8409205
Kommentit (29)
Niinpä! Olisin toivonut muun sukupuolista vauvaa, mutta poika tuli.
Ja miettikää jos lapsen luonnekin on "väärä". Lapsiraukat.
Tottakai osa toivoo lapselta jotain tiettyä ominaisuutta, niinkin iso juttu kun sukupuoli vaikuttaa loppuelämään ja kasvatukseen. Minä toivoin tyttöä ja sain tytön.
"– Jos sukupuoli on se mitä odotettiin, vanhemmat ovat iloisia ja kertovat, että näin he toivoivatkin.
Pettymystä ei monikaan myönnä ääneen, mutta Toratin mukaan se tulee kuitenkin ilmi käytöksessä.
– Se näkyy ilmeissä ja eleissä. Tulevan äidin katse puolisoon voi olla vähän kysyvä"
Vähän oudosti tulkittu. Luulisi että myös tapauksissa joissa sukupuolella ei ole niin väliä voi olla tuo "kysyvä ilme".
Itselläni oli vaan valtava vauvakuume, eikä oikeasti ollut väliä kumpi tulee, kunhan vaan vauvan saa. Siksi en reagoinut sukupuolitietoonkaan oikein mitenkään.
Välillä sitä toivoisi, että kaikki ihmiset kärsisivät lapsettomuudesta ja joutuisivat käymään useamman vuoden lapsettomuushoidoissa, niin ainakin ehtisi miettiä sitä lastenhankintaa ja osattaisiin olla oikeasti kiitollisia siitä lapsesta. Olipa se sitten tyttö tai poika tmv.
Lisäksi vähenisi myös kaikkien alkoholistien yms. holtiton lisääntyminen.
Saahan sitä toivoa mitä vain. Mutta pitää kuitenkin olla valmis rakastamaan myös muunlaista. Vaikka meilläkin on miehen kanssa ollut kahdella kerralla ajatus, että josko nyt tulisi poika, kun esikoinen on tyttö, mutta niin meille on suotu noillakin kerroilla ihanat tytöt. En koskaan vaihtaisi kolmea tyttöäni mihinkään, vaikka raskausaikana oli ajatus pojasta. Eli omalla kohdallani en sanoisi, että sukupuoli olisi ollut pettymys, vaikka "toive" ei toteutunutkaan ja uskoisin, että näin on useimpien vanhempien kohdalla. Syntynyttä lasta rakastaa ehdoitta, hän on oma lapsi, oli tyttö tai poika, sairas tai terve.
Minä olin ei toivottu lapsi, tulihan se monin tavoin ilmi mutta vielä se piti ääneenkin sanoa. Jos olisin ollut poika niin ehkä olisin päässyt vähemmällä.
Mä toivoin tyttöä, sain joka kerta pojan. Mies toivoi ensin kahta poikaa ja sitten tyttöä, sai 3 poikaa. Pettymys on haihtunut pian ja lapset ovat ihan täydellisiä sellaisina kun ovat 😊 Enemmän se oli toivetta jonkinlaisesta perheidyllistä kuin mitenkään lapseen itseensä kohdistuvaa. Lapsellista ja epäkypsää toki.
Minun äiti toivoi poikaa. Minä olenkin, tosin trans. Tästä syystä luultavammin minua ei ikinä pakotettu olemaan tyttö. Hyvin kävi sen suhteen.
Pian lapsen sukupuolen voi korjata jo synnärillä, samalla kun pää käännetään menosuuntaan
Vähän kummallista, että vieraiden ihmisten ilmeistä ja kysyvistä katseista tulkitaan pettymys vauvan sukupuoleen. Mielestäni on todennäköisempää, että näille ihmisille vauvan sukupuolella ei ole juuri merkitystä ja siksi eivät reagoi riemastuneesti sukupuolitietoon.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osa toivoo lapselta jotain tiettyä ominaisuutta, niinkin iso juttu kun sukupuoli vaikuttaa loppuelämään ja kasvatukseen. Minä toivoin tyttöä ja sain tytön.
Entä jos tyttö huomaa teininä että on poika tytön ruumiissa?
Harvalla se pettymys kuitenkaan on mitään järin vahvaa tai pitkäaikaista. Olisin itse toivonut tyttöä ihan siksi kun tiesin että yh:nä täytyy lapsi kasvattaa, ja oman sukupuolinen tuntui jollain tapaa helpommalta. Poikahan sieltä sitten kuitenkin tuli. Hetken aikaa oli kaikenlaisia ajatuksia että minä en edes tykkää pojista tietyssä iässä, ovat äänekkäitä, sottaisia ja ärsyttäviä, mutta kyllä siihen omaan vauvaan rakastui eikä sillä ollut enää mitään merkitystä mitä sukupuolta se on.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä toivoa mitä vain. Mutta pitää kuitenkin olla valmis rakastamaan myös muunlaista. Vaikka meilläkin on miehen kanssa ollut kahdella kerralla ajatus, että josko nyt tulisi poika, kun esikoinen on tyttö, mutta niin meille on suotu noillakin kerroilla ihanat tytöt. En koskaan vaihtaisi kolmea tyttöäni mihinkään, vaikka raskausaikana oli ajatus pojasta. Eli omalla kohdallani en sanoisi, että sukupuoli olisi ollut pettymys, vaikka "toive" ei toteutunutkaan ja uskoisin, että näin on useimpien vanhempien kohdalla. Syntynyttä lasta rakastaa ehdoitta, hän on oma lapsi, oli tyttö tai poika, sairas tai terve.
Mulla oli kaksi veljeä jotka meidän perheessä oli niitä eitoivottuja koska olivat poikia ja se näkyi sekä vanhempien puheessa että käytöksessä ja asenteessa veljiäni kohtaan
Toinen on alkkis ja käynyt pari kertaa vankilassa. Toinen teki itsemurhana jo teini-iässä kun ei kestänyt vanhempiaan. Ite en koskaan jaksanut sitä jatkuvaa riitelyä joka meidän lapsuuden perheessä oli ja onneksi pääsin lopulta siitä myllystä pois kun pääsinkin isän maksamana yliopistoon ja muutin pois kotoa. Vanhempiini ka toiseen veljeni en ole enää pitänyt mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Välillä sitä toivoisi, että kaikki ihmiset kärsisivät lapsettomuudesta ja joutuisivat käymään useamman vuoden lapsettomuushoidoissa, niin ainakin ehtisi miettiä sitä lastenhankintaa ja osattaisiin olla oikeasti kiitollisia siitä lapsesta. Olipa se sitten tyttö tai poika tmv.
Lisäksi vähenisi myös kaikkien alkoholistien yms. holtiton lisääntyminen.
Kyllä lapsettomuushoidoissakin käyneet kokevat pettymyksiä! Eivät ehkä juuri sukupuolesta vaan siitä ettei vauva-arki vastannutkaan odotuksia. Kuvitellaan että vauvan saaminen tekee pyyteettömän onnelliseksi ja autuaaksi.
Kyllä jotkut ovat, työkaverin mies sanoi, kun kävimme katsomassa heidän toista tytärtään, miehelleni, että sinulla on asiat hyvin, kun sait tytön ja pojan. Työkaverini ilme oli äärettömän surullinen.
Emme vierailleet heillä toiste, emmekä pyytäneet heitä meille.
Vierailija kirjoitti:
Välillä sitä toivoisi, että kaikki ihmiset kärsisivät lapsettomuudesta ja joutuisivat käymään useamman vuoden lapsettomuushoidoissa, niin ainakin ehtisi miettiä sitä lastenhankintaa ja osattaisiin olla oikeasti kiitollisia siitä lapsesta. Olipa se sitten tyttö tai poika tmv.
Lisäksi vähenisi myös kaikkien alkoholistien yms. holtiton lisääntyminen.
Miten kuvittelet lapsettomuushoitojen ehkäisevän alkoholisti tai mt-tapausten lisääntymistä? Moni lapsettomuushoidoissa käynyt kärsii kyseisistä ongelmista. Tuollainen jatkuva stressaava tilanne, jossa lasta ei kuulu yrityksistä huolimatta, jo pelkästään altistaa noille ongelmille.
Ilman stressiä tulee yleensä onnellisin lopputulos.
Minä toivoin tyttöä, ja olin parin viikon ajan pettynyt saatuani tietää, että poika tulee. Siksi todella hyvä, että sain tietää sukupuolen varmasti monta kuukautta etukäteen, enkä vasta synnytyksessä, että ehdin tottua ajatukseen. Nyt olen todella tyytyväinen poikaan, ja toivon seuraavankin olevan poika, jos lapsi vielä tulee. Mulle tämä ei ole ollut tabu, vaan olen puhunut näistä tunteista avoimesti. Vaikka täytyy sanoa, että nyt kuulostaa omaan korvaan kauhealta, kun joku toivoo tyttöä, kun pienet pojat on niin uskomattoman ihania.
Jos näin on, niin väärät motiivit tehdä lapsi.
Uutinen ei toki yllätä kun seuraa näitä nykyihmisiä vaatimuksineen.
Lapsi pitäisi saada valita kuin koira tai sohva.