Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järki vai tunteet? ov
12.07.2006 |
Eli miten toimitte yleensä? Tunteella vai järjellä?
Mulla tilanne tää:
Elän onnettomassa suhteessa lapseni isän kanssa.. on luottamuspulaa, pettämistä yms.. Hyvä isä hän on, mutta mua kohtaan ei ole hyvä. Ollaan ravattu parisuhdeterapiassa yms.
Olen tavannut ihmisen, johon olen ihastumassa. Pitää minua kun kukkaa kämmenellä, tykkää lapsestani yms. Olen hiljattain tavannut uudelleen tämän miehen vaikka olen tuntenut hänet vuosia, joten tiedän, että hän on oikeasti tälläinen kuten kuvailen..
Järki sanoo, että älä jätä lapsen isää vaikket ole onnellinen ja toisaalta se halu olla onnellinen puskee aika voimakkaasti tällä hetkellä.
Auttakaa mua!
Kommentit (5)
Ja sitten vähän aikaa matalaa profiilia parisuhde rintamalla, että ehdit selvitellä eroa omassa päässäsi ja olet taas vahvoilla. Ja sitten uuteen suhteeseen. Jos hyppäät suoraan uuteen suhteseen on suuri vaara, että edellisen suhteen vaikeudet tulevat kuitenkin tavalla tai toisella vaikuttamaan uuteen suhteeseen, jos niitä ei ole käsitellyt rauhassa itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee vähemmän hyvä kun erotaan.. Eli tarttuu varmaan pulloon kun sen lemppaan kadulle..
Ja minkäs sitä mahtaa jos on ystävä ihmisen kanssa ja alkaa tuntemaan jotain muuta kun ystävyyttä..
ap
" Mä luulen että tästä hyvästä isästä tulee vähemmän hyvä kun erotaan.. Eli tarttuu varmaan pulloon kun sen lemppaan kadulle..
Ja minkäs sitä mahtaa jos on ystävä ihmisen kanssa ja alkaa tuntemaan jotain muuta kun ystävyyttä..
ap
"
Kuulehan ap,
aikuinen mies ei ole sinun vastuullasi! Lapsesi sen sijaan. Mietipä, millaisen miehen- ja naisen mallin olet tässä antamassa lapsellesi!!! Että mies voi mennä ja pettää (myös luottamuksen) ja tehdä mitä vaan, ja kaikki annetaan anteeksi?! Noin vain, ei siitä tapahdu mitään seuraamuksia?
Ennen kaikkea itsesi, mutta myös lapsesi takia, eroa. Lapset kyllä aistivat, jos vanhemmat eivät ole onnellisia. Jos kerran olet jo nyt lapsen isän kanssa vain kaveri (ja hei, anteeksi muistutus, mutta kaveriin pitää voida ja saada luottaa!) niin silloinhan jo elätte vallan erikoisessa suhteessa....
Sellainen isä ei ole oikeasti hyvä isä, joka kohtelee lapsen äitiä huonosti ja vastuuttomasti. Tai joka antaa elämänsä mennä hunningolle, jos hänet jätät. Hän on vastuussa omasta elämästään ja onnestaan, et sinä
Onko sinulla yhden lapsen sijaan kaksi lasta?? Ja mitä sinä siitä saat?
(Anteeksi jos kuulostan vihaiselta, tilanne muistuttaa liikaa yhden ystäväni tilannetta, joka on valmis uhraamaan oman elämänsä siksi että lapsella on " hyvä isä" - joka haukkuu, alentaa, moittii ja mollaa äitiä koko ajan. Toivon toivon että hän, ja sinä, tajuatte erota ja antaa lapsillenne hyvän, onnellisen, tasapainoisen elämän mallin!!)
tälläistä kannustusta kaipasin!
Tiedän että teen väärin tällä hetkellä, mutta mä pelkään että kadun sitä ratkaisua!
ap
Alue: Aihe vapaa
en ole etsiytynyt vastaavaan tilanteeseen. Tekisin varmaankin niin, että jättäisin sen pettäjämiehen ja antaisin jatkaa hyvää isyyttään yhteishuoltajuudessa. Elämäni saatua järjestykseen miettisin uusia suhteita. Suoraan ei kannata toiseen suhteeseen hypätä.