Olenko pelkkä kynnysmatto miehelleni?

Nyt täytyy kysyä muiden mielipiteitä näin anonyymisti, kun tästä ei voi tutuille puhua. Mitä mieltä olette miehen ajankäytöstä, onko reilua minua kohtaan: meillä on kolme pientä lasta, ja käymme molemmat töissä. Parisuhdetta on hoidettu terapiassa, mutta huonosti meillä menee edelleen. Puheyhteyttä ei ole, eikä juuri muutakaan yhteyttä. Mies välttelee minua.

Kysyin tammikuussa mieheltäni, haluaisiko hän lähteä kanssani viettämään pyöreitä syntymäpäiviäni yhteiselle matkalle kesällä, eli muutama päivä kesäkuussa poissa töistä. Vastaus oli ettei halua ottaa lomaa silloin, kun lomapäiviä on vähän. Kevät kului ja huhtikuussa jouduimme yllättäen tilanteeseen että olin raskaana (minkä ei pitänyt olla mahdollista), emmekä olleet valmiit enää uuteen lapseen. Vaikea päätös mutta päädyimme aborttiin. Miehellä ei ollut halua eikä aikaa ottaa vapaata ja tulla mukaani toimenpiteeseen, vaan hoidin kaiken itse. Tuntui todella pahalta. No, nyt kuulin  että kesäkuussa hän onkin ottanut  kolme päivää lomaa, koska sisarustemme jalkapallojoukkue pelaa keskellä viikkoa turnauksessa. Mies on yhtenä valmentajana, ja lapset tarvitsevat myös kyytiä silloin. Eli siis vaimon kanssa ei ehditä lomalle tai sairaalaan, mutta lasten jalkapalloon löytyy aikaa, varsinkin kun mukana on ihania naisvalmentajia samassa joukkueessa. Tähän asti olen ajatellut että kestän tämän parisuhteen ja sen että jalkapallo menee kaiken edelle, mutta tämä veti kyllä maton taas alta. Mitä mieltä olette, olenko hänelle minkään arvoinen? Itse tätä tilannetta ei tajua.