Lue keskustelun säännöt.
Opettaja? Tuleeko sulla sun oppilaita ikävä?
22.05.2013 |
Olen töissä yläkoulussa ja eilen menin kahvipöydässä möläyttämään, että mulla tulee ikävä meidän ysejä. Kaikki muut opettajat katsoivat minua kuin vajaata ja sanoivat, että "et voi olla tosissas" ja "mä en kyllä kiinny oppilaisiin" jne. Olin selvästi ainut meidän opettajanhuoneesta, jolla tulee ysejä ikävä.
Onko yleistäkin tämmöinen, että koulussa opettajat ovat tekemässä työtä vain ja eivät kiinny sitten oppilaisiin? Vai olenko töissä harvinaisen tunnekylmässä työyhteisössä?
Kommentit (59)
Kyllä mulle tulee joka kevät lakkiaisissa haikea mieli. Voisi kai sanoa että tulee ikävä. Etenkin tänä vuonna on ollut aivan ihanat abit ja oon opettanut niitä paljon. Jo nyt on ollut outoa kun ne ei ole enää 3 kuukauteen olleet koulussa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, mulle tulee kyllä ihan kesälomallakin (olen ammattikoulussa) mutta tiedän että monet ei luo tunneperäistä suhdetta opiskelijoihin. Olen iloinen että itse luon ja uskon että siitä hyötyvät opiskelijatkin.
Mulle tulee ikävä ysejä, mutta tiedän sen, että syksyllä ne vanhat ysit unohtuu aika äkkiä, kun tulee uusia oppilaita.
Tulee kyllä. Kirjoittelinkin siitä jo aiemmin tänne jokunen viikko sitten.
Mulla tulee, jopa silloin, kuntiedän jatkavani heidän kanssaan taas syksyllä. Siis kesälläkin välillä ikävöin oppilaitani. En mitenkään kauhean paljon, mutta niin, että välillä mietin syksyä ja ajattelen, että on ihan mukavaa taas syksyllä nähdä heitä. Jäähyväisten jättäminen keväällä kutosille on aina tosi haikeaa ja minun on vaikeaa pidätellä kyyneleitä. Eli ikävä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukiossa opettajana, ja kyllä tulee ikävä! Toki joitain oppilaita tulee enemmän ikävä kuin toisia. Kun he painavat ylioppilaslakin päähänsä, tulee tosi haikea olo. Monia olen opettanut viikottain lähes kolmen vuoden ajan, ja siinä kolmessa vuodessa he kaikki ovat kasvaneet ihan älyttömästi ja upeaa miten nuorista on tullut fiksuja aikuisia.
Onneksi monet tulevat vuoden, parin sisällä moikkaamaan vanhaa lukiota ja opettajiaan. Eniten kuitenkin aina kiinnostaa tietää, mihin suuntaan heidän elämä lukion jälkeen on lähtenyt menemään.
Tietysti tulee, vaikka jatkan heidän kanssaan syksyllä. Mulla tosin ehkä tulee helpommin tunneside, koska opetan oppilaitani 30 h viikossa ja erityisyytensä vuoksi matsataan ja kasvetaan yhdessä ehkä enemmän kuin toiset opettajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tulee. Olen luokanope nykyään (aiemmin aineenope) ja tämä tunneside on mahdoton. En tiedä, miten selviän, kun menetän muruni yläkouluun reilun viikon päästä. Neljä vuotta on tässä tahittu monenlaisissa tilanteissa, mutta itku tulee päättäjäispäivänä. Mutta elämä jatkuu ja eihän se ole kuin se hetki. Lomalla se unohtuu ja syksyllä on jo ajatukset uusissa lapsissa.
Käpristelen juuri eroahdistuksessa. Koen sen kolmen vuoden välein, kun yhdeksäs luokka lähtee. Juhlat menevät hyvin, iloa ja riemua, mutta illalla ikävä alkaa, kun asian ymmärtää. Kiinnyn omaan luokkaani valtavasti ja tiedän, että eron tunteet on käsiteltävä. Ne unohtuvat kolmessa vuodessa ja tässä tilanteessa muistaa ne.
Etsin tämän keskustelun netistä siksi, että kirjoittaminen auttaa. Kukaan ei nimittäin kouluta opettajaa eroamaan oppilaistaan, missään ei kerrota, kuinka paljon oppilaista, jotka tapaa päivittäin ja joiden asioita hoitaa ja joista välittää kolme vuotta, sattuu. Tekee hyvin kipeää päästää irti.
Tunne helpottuu pian, koska entisiin oppilaisiin pitää yhteyttä ja heihin jää erityislaatuiset välit lähinnä facen kautta. He eivät Luojan kiitos katoa, mutta etääntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt tätä. Itse ainakin kiintyisin ja eroaminen olisi vaikeaa. En osaisi olla niin etäinen etten kiintyisi. Onneksi en ole opettaja :)
Terapeutillekin tuttu tunne. Minusta on hyvä asia että tunnen suorastaan välillä rakkautta kuntoutettaviani kohtaan. Mikäs siinä jos pienen kyynelen vuodattaa eron hetkellä. Ihmisiä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tulee, ja muutenkin ehkä vähän liian tunteella suhtaudun oppilaisiini, heidän iloihinsa ja suruihinsa. Olen siis luokanopettaja. Mutta muistot jäävät :)
Tulee ihan hirmuinen ikävä! Loppukevät on aina haikeaa aikaa minulle, kun vähän väliä mielessä pyörii se tieto, että pian nuo lähtevät maailmalle...
Ap:n koulu kuulostaa ikävältä paikalta.
Kouluni opettajat eivät tietenkään välitä nehän vain tekevät töitä
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:03"]
Kouluni opettajat eivät tietenkään välitä nehän vain tekevät töitä
[/quote]
Työn ei tarvitse olla tunteetonta.
Kuulostaa omituiselta.
Meillä kyllä on aina sekä opettajilla että oppilailla keväjuhlissa haikea mieli ja kyyneleet silmissä. Aina tulee ikävä puolin ja toisin. Onneksi useat entiset oppilaamme käyvät myöhemminkin tervehtimässä ja kertomassa kuulumisiaan.
Yläkoulussa pääkaupunkiseudulla näin.