Lue keskustelun säännöt.
Ikuinen laihdutustuska
Turhautunut
14.07.2020 |
Kertokaas rakkaat kanssasisaret/mammat (miksikä itsenne idetifioittekaan) miten ihmeessä laihdutuksen saa onnistumaan?? Tässä perheellistymisen myötä päässyt jokunen kilo kertymään (160/64) ja tuntuu, että ihan sama mitä keinoa yritän, motivaatio lakkaa alkuunsa. Syö vähemmän kuin kulutat, joo joo, menee pari kuukautta max ja taas telkun ääressä jäätelön kanssa. Syön myös tylsyyteen, sen myönnän ihan suoraan enkä ole siihenkään vielä ratkaisua keksinyt. Liikunnallinen en ole koskaan ollut, ratsastus ainut säännöllinen harrastus jossa tulee hikoiltua. En koe olevani mikään älytön pullukka, mutta kyllä tuo vatsalla oleva makkara olisi ihana saada pois. Ihan itkettäå, että olen vasta 27 mutta moni ihana vaate jää kokonaan kaappiin kun oma ulkonäkö keljuttaa. Että pitääkö se tässä vaan hyväksyä oma pulluutensa kuten nykyään body positive meiningillä on tapana vai onko mitään mahdollisuuksia löytää jostain se itsekuri? En odota mitään ihmetuloksia, jos vaikka 7 kiloa pois ja aikaa vuosi? Mut mun ongelma on nimenomaan se hyvissä tavoissa pysyminen, enkä ole vielä onnistunut pääsemään ns tavoitepainoon, joka sitten ehkä itsessään voisi motivoida pysymään kunnossa. Nyt kaikki tuntuu niin kaukaiselta...
Mietelauseet seinälle? Päiväkirja? Paasto? Ruokien punnitseminen? Keto? Olisi ihanaa kokea itsensä hyvännäköiseksi edes kerran elämässään..
Kommentit (26)
Unohda dieetit ja tee elämäntapamuutos. Jätät ne jäätelöt jatkossa kauppaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele laihdutuskuuria, vaan pysyviä muutoksia ruokavalioon. Osaisitko tehdä itsellesi tiukat säännöt mm. näiden herkkujen suhteen?
- karkit, jäätelö, sipsit, limsa
- leipätuotteet, pullat (nämä voi korvata puurolla)
Tee suunnitelma, kuinka usein syöt näitä. Jos painoa ei putoa tarpeeksi nopeasti, tarkasta tilanne uudelleen.
Ala elää sellaista elämää, jota voit jatkaa vaikka loppuelämäsi. Tyyliin herkuttelu kerran viikossa. Kävelylenkkejä joka päivä, edes lyhyitä.
Ei mitään 1500 kaloria päivässä -dieettejä. Ne ovat varma keino lihoa entisestään.
60 päivää kestää, että tapa muodostuu. Se menee äkkiä. Otat nyt heti käyttöösi REALISTISET tavat, jotka tukevat painonhallintaa ja terveellistä elämää. Ja sitten yksinkertaisesti jatkat vaan. Etkä lopeta siihen 60 päivään, koska silloin ne vasta muuttuvat helpoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Unohda dieetit ja tee elämäntapamuutos. Jätät ne jäätelöt jatkossa kauppaan kokonaan.
Itse jätänkin. Mutta jos mies ostaa itselleen tai lapselle, niin syön nekin salaa ja hankin tilalle uudet. Noloa, tiedän..
AP
Vierailija kirjoitti:
Ala elää sellaista elämää, jota voit jatkaa vaikka loppuelämäsi. Tyyliin herkuttelu kerran viikossa. Kävelylenkkejä joka päivä, edes lyhyitä.
Ei mitään 1500 kaloria päivässä -dieettejä. Ne ovat varma keino lihoa entisestään.
60 päivää kestää, että tapa muodostuu. Se menee äkkiä. Otat nyt heti käyttöösi REALISTISET tavat, jotka tukevat painonhallintaa ja terveellistä elämää. Ja sitten yksinkertaisesti jatkat vaan. Etkä lopeta siihen 60 päivään, koska silloin ne vasta muuttuvat helpoiksi.
Tämän olenkin kuullut joskus! Ongelmani onkin siinä, että miten saisin hoidettua ne vaikeat ensimmäiset 60 päivää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda dieetit ja tee elämäntapamuutos. Jätät ne jäätelöt jatkossa kauppaan kokonaan.
Itse jätänkin. Mutta jos mies ostaa itselleen tai lapselle, niin syön nekin salaa ja hankin tilalle uudet. Noloa, tiedän..
AP
Ap:lla on syömishäiriö. Ei tuosta tule mitään. Laita sinä vain niitä mietelauseita seinälle, hah.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut tämän täysin saman viestin joskus aiemminkin täältä.
Taatusti =D et minun kirjoittamana tosin, mutta tämä onkin aika monen ongelma. Lopulta meistä onnistunee ehkä 10%.'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos elämä ja ihanat vaatteet on kiinni 7 kilosta niin sitten kyllä ongelma on muualla kuin siinä kropassa.
luuletko tosissasi että sitkun ”mahamakkara” on poissa vyötäröltä niin rakastat itseäsi ja menet ostamaan ne vaatteet kaupasta? joo et, koska vaatteiden pitäminen ei ole kiinni koosta vaan omasta pääkopasta. sinuna oppisin hyväksymään itseni semmosena kun olen, muuten saat aikaan vaan loputtoman tyytymättömyyden itseesi.
eri asia jos kyseessä olisi ylipaino, joka vaikuttaa terveyteen. siinäkin tapauksessa dietit sua ei pelastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda dieetit ja tee elämäntapamuutos. Jätät ne jäätelöt jatkossa kauppaan kokonaan.
Itse jätänkin. Mutta jos mies ostaa itselleen tai lapselle, niin syön nekin salaa ja hankin tilalle uudet. Noloa, tiedän..
APAp:lla on syömishäiriö. Ei tuosta tule mitään. Laita sinä vain niitä mietelauseita seinälle, hah.
Höh, voi varmaan ollakkin. Olisit sitten antanut neuvoja sen hoitoon? Olen joskus miettinyt että olisko terapia sitten oikea vaihtoehto, mutta ei nyt yksityiseen ole vara ja tuntuisi typerältä tuhlata kelan tukemia, ja tuskin saisinkaan, tällaiseen ongelmaan jonka kanssa voi kuitenkin elää ja toimia "normaalisti". Joku maksullinen henkisen kasvun ohjelma? Löytyiskö netistä =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän laihdutuskyselijä. Ei jäänyt kiintiö vajaaksi.
Vierailija kirjoitti:
jos elämä ja ihanat vaatteet on kiinni 7 kilosta niin sitten kyllä ongelma on muualla kuin siinä kropassa.
luuletko tosissasi että sitkun ”mahamakkara” on poissa vyötäröltä niin rakastat itseäsi ja menet ostamaan ne vaatteet kaupasta? joo et, koska vaatteiden pitäminen ei ole kiinni koosta vaan omasta pääkopasta. sinuna oppisin hyväksymään itseni semmosena kun olen, muuten saat aikaan vaan loputtoman tyytymättömyyden itseesi.
eri asia jos kyseessä olisi ylipaino, joka vaikuttaa terveyteen. siinäkin tapauksessa dietit sua ei pelastaisi.
Tätä olen paljon miettinyt. Ei se itsensä hyväksyminenkään niin helppoa tunnu olevan. Tosin olen kuullut, että joillain tämä lähestymistapa on itseasiassa lopulta auttanut siihen muutaman hassun kilon pudotukseen, kun asiaa ei ole enää tarvinnut koko aikaa vatvoa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap:lle. Täällä toinen asian kanssa tuskaileva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos elämä ja ihanat vaatteet on kiinni 7 kilosta niin sitten kyllä ongelma on muualla kuin siinä kropassa.
luuletko tosissasi että sitkun ”mahamakkara” on poissa vyötäröltä niin rakastat itseäsi ja menet ostamaan ne vaatteet kaupasta? joo et, koska vaatteiden pitäminen ei ole kiinni koosta vaan omasta pääkopasta. sinuna oppisin hyväksymään itseni semmosena kun olen, muuten saat aikaan vaan loputtoman tyytymättömyyden itseesi.
eri asia jos kyseessä olisi ylipaino, joka vaikuttaa terveyteen. siinäkin tapauksessa dietit sua ei pelastaisi.
Tätä olen paljon miettinyt. Ei se itsensä hyväksyminenkään niin helppoa tunnu olevan. Tosin olen kuullut, että joillain tämä lähestymistapa on itseasiassa lopulta auttanut siihen muutaman hassun kilon pudotukseen, kun asiaa ei ole enää tarvinnut koko aikaa vatvoa...
Ap
itsensä hyväksyminen on todella pitkä ja kivikkoinen tie, etenkin jos on koko elämänsä halunnut olla toisenlainen. silti, kumpi kuulostaa sinusta mukavammalle elämälle:
a) jatkuva kyttääminen painosta, ei uskalla ostaa vaatetta jos maha näkyy, ei voi syödä ”huonoa” ruokaa (jäätelö esim) ilman omatunnontuskia, stressi jatkuvasti syömisistä, jatkuva moittiminen peiliin katsoessa koska haluaa laihtua (aluksi 5kg, sit 5 lisää ja niin edelleen), pakottaa itsensä ulos lenkille ja vihaa sitä.
b) hiljalleen opettelee puhumaan itselleen nätimmin, käy ostamassa sen vaatteen koska haluaa ja näyttää keskisormea laihdutuskulttuurille näyttämällä sen mahamakkaran. syö ravitsevaa ruokaa koska haluaa ja myös sitä jäätelöä, liikuttaa kroppansa hyvän olon takia (vaikka ratsastus), koska haluaa, ei koska pitää laihtua yhteiskunnan takia, oppii hiljalleen hyväksymään itsensä ja samalla myös kroppa kiittää, kun ei ole jatkuvaa stressiä päällä.
en voi neuvoa sua miten hyväksyt itsesi. mutta alottasin seuraamalla somessa (jos siis seuraat ihmisiä) semmosia ihmisiä, jotka eivät ole yhteiskunnan silmissä ihannevartalossa ja katsot heidän tapaa elää ja kuinka he hyväksyvät itsensä ja syövät hyvin ja liikkuvat koska haluavat, eivät koska on pakko. sun ei tartte päästä eroon siitä 7kg, jotta voit olla terve ja onnellinen. toki jos terveys oikeasti vaakalaudalla, niin sit kannattaa mennä lääkäriin! mutta mikään numero ei tee susta onnellista tai saa sua hyväksymään itsesi, se tulee pään sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki noista luettelemisistasi keinoista epäonnistuvat, jos motivaatio ja varsinkin itsekuri uupuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja sitoudu muutokseen, niin tuloksiakin alkaa tulla. Tiedät kyllä miten syödä terveellisesti. Jos kaloreita haluat laskea, niin on suositeltavaa jäädä noin 500 kcal vajaaksi päivittäisestä ylläpitomäärästä. Urheilua lisäämällä voi sitten toki syödäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki noista luettelemisistasi keinoista epäonnistuvat, jos motivaatio ja varsinkin itsekuri uupuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja sitoudu muutokseen, niin tuloksiakin alkaa tulla. Tiedät kyllä miten syödä terveellisesti. Jos kaloreita haluat laskea, niin on suositeltavaa jäädä noin 500 kcal vajaaksi päivittäisestä ylläpitomäärästä. Urheilua lisäämällä voi sitten toki syödäkin enemmän.
Tätähän se on. Itsekuri on ollut tässä asiassa aina se ongelmani. Siksi mietinkin, että auttaisiko tähän oikeasti joku höpöhöpö nettikurssi. Jotkut ilmeisesti saavat tällaisistakin apua. Enkä siis puhu mistään nettidiettivalmennuksista, vaan enemmän jostain henkiseen puoleen liittyvistä. Tiedän kyllä tosiaan, miten laihtuminen käytännössä tapahtuu. Ylempänä joku tuossa mainitsikin, että miksi ei vain hyväksyä itseä sellaisena kuin on. Tämä on myös varsin houkutteleva vaihtoehto, mutta koska painoni on ollut hyvin lievästi nousujohdanteinen useamman vuoden, käykö siinä sitten niin, että ajan saatossa vain lihoo lisää? Energiankulutushan ei vanhemmiten ainakaan kasva... En jotenkin jaksa uskoa, että sitten keski-ikäisenä olisin sen tyytyväisempi, jos tässä jatkan lihomista edelleen.
AP
Unohda liikunnan lisääminen ja keskity näihin:
- punnitus joka aamu jotta voit seurata painon trendiä
- 16:8 pätkäpaasto eli päivän ateriat (2-3) 8 tunnin syömisikkunan sisällä
- arkiaktiivisuutta 10 000 askelta päivässä
- ei sokeria eli ei myöskään ”herkkuja” - jokainen insuliinitasoja nostava sokerimättö pysäyttää rasvanpolton jopa 72 tunniksi!
- ei leipää, max. 2 hapankorppua päivässä ok
- vältä maitotuotteita, juustot on ok
- marjoja hedelmien sijaan
- 1 pizza/hampurilainen tmv. kerran viikossa syömisikkunan rajoissa ok
- ei sidukkaa tai olutta, kuiva valkoviini, punkku ja kuohari ok
- minkään aterian ei ole pakko olla lämmin!
- unta 8 tuntia yössä
Näin minulta lähti ylimääräiset 18 kiloa, nyt BMI 23 ja jatkan samaan malliin
Hei upea juttu sulla joka olet projektissasi onnistunut!
AP
haluan lisätä vielä, että ei itsensä hyväksyminen tarkota että lihoo. ei kukaan käske syömään liikaa. mutta myös sen takia, mitä puhut itsekurista ja muutenkin niin viittaa johonkin lievään häiriöön syömisessä. sen takia en ihan oikeasti suosittele mitään diettejä tai muita ”quick fixejä” (etenkään mitä 17. kerto). ihan normaalia arkea ja järkevää syömistä (eli kun on nälkä syö, mutta ei ähkyyyn. ei tartte kieltää mitään. jos tekee mieli jäätelöä niin syö sitä. todennäkösemmin sä sillon syöt vähemmän kun sit salassa ahmiessa)
Itsekuridieeteillä minäkin onnistuin lihomaan yli satakiloiseksi. Ne eivät vain toimi, siinä meni nuoruus laihdutellessa ja lihoessa.
Pitää antaa itselleen aikaa laihtua niin hitaasti, että ruokahalusäätimet ei mene kaakkoon (ruokahalua ja kylläisyyttä säätelevät hormonit ovat niin voimallisia, että ei niille mikään kuri päjrää.)
Kun opettelee vähentämään syömistään vain sen verran kerrallaan, että paino putoaa kilon kuukaudessa, niin hormonit eivät ehkä älyä, eivätkä vaadi aloittamaan kahta kauheampaa ahmisista ja painon nousemista entistä ylemmäksi.
Hiljaa hyvä tulee. 10 kiloa vuodessa on useilla 10 senttiä vyötäröltä pois ja se tuntuu jo vaatteissa ja olemuksessa. Ja pudotus on paljon todennäköisemmin pysyvä, kuin millään temppudieetillä ja sitä voi noudattaa loppuikänsä.
Ihan kuin olisin lukenut tämän täysin saman viestin joskus aiemminkin täältä.