Lihavuus ja harrastukset

Hankittiin koira vuosi sitten ja minulle avartui koiraharrastuksen myötä aivan toisenlainen, ehkä vähän surullinenkin todellisuus. Hyvin usein tulee lenkkipolulla, koiranäyttelyssä, agilityssä ym. vastaan ylipainoisia, joilla on iso koira. Olen seurannut ja jutellut näiden ihmisten kanssa tietysti koirista, mutta nyt olen alkanut havaita sieltä sanojen välistä sen, että moni hankkii koiran, kun ei muualta pyyteetöntä rakkautta saa. Moni jopa avioliitossakin oleva hukuttaa yksinäisyytensä koiraharrastukseen. Osa erikoistunut agilityyn, osa trimmaukseen tai jotkut koiranäyttelyihin. Yksi jopa sanoi, että tuntuuhan se hyvältä saada kehuja koiran kautta, kun ei ite saa. Nainen oli naimisissa.

Toinen missä näen paljon lihavia on erilaiset kansanopiston korukurssit ja ompelukurssit. Käyn itse niissä ja viimeksi laskin korukurssilla, että 20 osallistujasta 11 oli reilusti ylipainoisia. Tuntuivat olevan tyytyväisiä, kun kehuin heidän korujaan. Ihan tavallisiahan ne oli, mutta kohteliaisuudesta kehasin. Käsityökursseilla tekevät usein vaatteita itselleen, mikä tietysti ymmärrettävää, mutta sitä en tajua, että vaatteet ovat ohuesta trikoosta tehty. Ehkä mukavin materiaali, mutta jos tyylikkyyttä haetaan, niin sellainen ryhdikäs, mutta ilmava puuvillakangas olisi parempi. Se ohut trikoo korostaa ihopoimuja ja näyttää halvalta. Lisäksi moni lihava miksaa värejä miten sattuu ja sitten kulkevat sen sillisalaatin kanssa.

Kolmas missä näen heitä on uimahallissa. Eivät välttämättä juurikaan ui, mutta käyvät pesulla ja kellumassa altaassa. Tämän ehkä näistä ymmärrän eniten. Onhan se kiva välillä olla tuntematta sitä painoa. Sitä en ymmärrä, että kun sinne asti on tultu, niin miksei samalla vähän pulikoisi. Vaikka sen 50m altaan päästä päähän. Vesijumppalaiset on tietysti eri, mutta näitä liikkumattomia tulee aika-ajoin vastaan.