Tuntuuko muista, ettei vaan kestä näitä vaatimuksia?
Pitäisi näyttää tältä, opiskella, tehdä töitä, sisustaa, tehdä sängyssä sirkustemppuja, ylipäänsä saada joku sinne sänkyyn, lapsia sitten ennen tiettyä ikää, kerätä eläkettä, säästöjä, ehkä koira pihalle, tai vaikka kissa, pari lomamatkaa...
Ja nyt sieltä tulee, että "ei kenenkään ole pakko tehdä/olla mitään noista". JUU EI OLE, mutta mä koen ainakin ahdistusta joka hetki, kun en ole JOTAIN mitä muut (tai minä itse?) odottaa mun olevan. En ole viehättävä ulkonäöltäni, en osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ja olen ilmeisesti tyhmäkin vielä, kun en ole vieläkään onnistunut saamaan ammattia (enkä tällä hetkellä edes pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön).
Ahdistun myös jatkuvasti ihmisten ilkeydestä, miten jokaista pientäkin asiaa arvostellaan. "Siis ärsyttävää, se tuli juttelemaan mulle! Siis hyi, kato minkä väristä kynsilakkaa tolla on. Se naapurin Kaisa on muuten työttömänä vieläkin, miten kehtaakin... Näin tänään ruokakaupassa, että joku osti lihapiirakoita, vaikka oli lihava, ällötti todella". Ja kaikki tämä tulee AIKUISTEN ihmisten suusta.
Musta tuntuu, kuin olisin ihan yksin, nyt, tässä, enkä pärjää. Kaipaan joka solullani kumppania, ihmistä, joka ymmärtää ja joka seisoo mun puolella.
Nämä ajatukset ja tunteet vie mun voimat, eikä mulla ole yhtään jäljellä, ne ei riitä kaiken lisäksi vielä opiskeluihin, työhön, läheisen päihdeongelmaan, yksinäisyyden sietämiseen, itseinhoon.
Ja tiedän, että kun mä joku kaunis päivä liityn siihen tilastoon ihmisistä, jotka on heikkoja eikä jaksa ja lopettaa oman säälittävän elämänsä, on ihmisiä, jotka sanoo "darwinin valinta", ja se vaan vahvistaa sitä, etten halua olla tälläsessä maailmassa.
Näin kaupassa tänään lihavan naisen, joka osti jäätelöä, eikä kiinnostanut vittuakaan.
Kommentit (29)
Lopeta ensi tilassa Vauva-foorumin lukeminen! Suomen pahimmat idiootit kokoontuvat tänne arvostelemaan toisia ja toteuttamaan paremmuusfantasioitaan keksityn nettiminänsä kautta. Siitä syntyy lukijalle helposti täysin vääristynyt kuva siitä, millaisia ihmiset tosielämässä oikeasti ovat.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 20:28"]
Näin kaupassa tänään lihavan naisen, joka osti jäätelöä, eikä kiinnostanut vittuakaan.
[/quote]
Tämä on ihan erinomainen alku! Sinua pitääkin kiinnostaa vain sinä itse, ei kenenkään muun sanomiset tai tekemiset.
Hommaa asunto, joka on sen kokoinen, että viihdyt siellä. Ihan sama, onko oma, lainalla maksettava vai vuokrattu, kunhan tunnet olosi siellä kotoisaksi. Sitten ympäröit itsesi vain sellaisilla tavaroilla, joista pidät. Kodin täytyy olla oma pesäsi, jossa olet turvassa. Myös kodin ympäristön pitää olla viihtyisä, ettet masennu heti ovesta ulos astuessasi.
Sen jälkeen teet listan niistä ihmisistä, joiden seurassa viihdyt, ja niistä, joiden seurassa tunnet pahoittavasi mielesi. Poista elämästäsi negatiiviset ihmiset ja pidä yhteyttä niihin, joista pidät.Ole tässä tiukkana.
Hanki harrastus, josta olet kiinnostunut. Tee ruokaa, joka maistuu. Puuhaile asioita, jotka virkistävät mieltäsi. Jos et halua kissaa, koiraa, lasta, matkustelua, tiettyä kampausta, jonglööriseksiä, osakesalkkua, monen tonnin säästötiliä tai Iittalan lasiesineitä, älä hanki niitä.
Kun rakastat itseäsi ja sinulla on hyvä olla, olet viehättävä. Ensin pitää rakastaa ja arvostaa itse itseään, silloin löytää kumppanin, joka myös osaa arvostaa sinua.
Tekstinsä perusteella ap on viettänyt liikaa aikaa AV:lla, ei tuollaista ole todellisessa elämässä.
Ohis, mutta tämä palsta on omiaan nuorille häiritsemään todellisuudentajua.
Onpa vaikeaa. Mutta totta se vaan on, että sinä itse sen vaikeaksi teet.
Eläisit enemmän omaa elämääsi etkä ajattelisi muiden vaatimuksia. Vai oletko se sittenkin sinä, joka vaadit tuota kaikkea toisilta?
Minä seison puolellasi! Hep!
Yritä rauhoittaa itsesi, kierrä kaukaa ääliöt jotka voit karistaa pois ja keskity asioihin joita arvostat itse. Vaikka niitä asioita olisi vähän. Kliseisesti: ole uskollinen itsellesi äläkä herran tähden mene naimisiin tai hanki lapsia siksi että koet "jonkun" sitä vaativan!
Nelikymppisenä helpottaa. Sillä välin voit vaikka tutustua itseesi.
sä voit itse valita mitkä asiat on sinulle tärkeitä ja sillä hyvä. Onnellisen elämän yksiperuspilari se, että lakkaa täyttämästä muiden odotuksia ja elää itsensä näköistä elämää.
Ap:n viestistä tuli mieleen oma kaveripiirini, ja kuinka erilaisia me olemme nykyään, koska aika harvan elämä ei sitten mennytkään ihan niin putkeen kuin parikymppisenä kuvitteli. Ja luojan kiitos ei mennyt, koska se on herättänyt useimmissa empatiaa ja armoa muitakin ihmisiä kohtaan, eikä toisten kilot tms. tosiaan kiinnosta pätkän vertaa. Ap voi olla ahdistunut ja hänellä voi olla vielä töitä sen kanssa, että löytää sen oman polkunsa, mutta ihmisenä ja lähimmäisenä hän on varmaan ihan hyvä tyyppi.
Kyllä näitä vaatijia ja muiden lokeroitsijoita on tosielämässäkin aivan riittävästi. Ihan olemassaoleva ilmiö se ympäristön ihmisten asioiden todella epäempaattinenkin kommentointi on, ja ihan todella härskistikin vieläpä. Ja kun tarpeeksi kauan on saanut kokea olevansa jotenkin liian vaillinainen tähän niin täydellisten ihmisten yhteiskuntaan, niin eihän siinä kovin hyvin käy.
Siis mä kyllä kuulen noita juttuja ihan tosielämässä, en pelkästään AV:llä. Tosin, myönnän, että palstaa selattuani menetän aina vaan enemmän uskoani ihmisiin, koska täähän on kuitenkin paikka, missä voi anonyymisti päästellä kaikki pahimmatkin aivopierut.
Jos mietin, mitä haluan elämältä, siihen liittyy muita ihmisiä. Haluaisin nimittäin tosiaan sen kumppanin, se on ykkösasia, suurin unelma. Pidän myös tärkeänä, että on edes yksi ystävä. En voi siis mitenkään keskittyä täysin itseeni, muuttaa metsään ja kerätä ympärille hienoja tavaroita, lukea hyviä kirjoja ja sulkea kaikkia muiden vaatimuksia ulkopuolelle - koska yksin en ole onnellinen.
ap
APlle: Sun on PAKKO hyväksyä itses sellaisena kun olet, ja pakko ymmärtää se, että nää vaatimukset ja odotukset on keinotekoista eikä elämä pyöri niiden ympärillä. Kovasti vänkäät vastaan, että et voi, mutta et tuu koskaan oleen tyytyväinen, jos et pysty kohtaamaan asiaa.
Ap:llä on huono itsetunto, kun miettii jatkuvasti mitä muut hänestä ajattelee. Hyväitsetuntoinen ihminen elää omannäköistä elämää välittämättä, mitä joku muu ehkä ajattelee hänestä.
Lopeta av:n lukeminen ja siivoa negatiiviset ihmiset elämästäsi. Elä rohkeasti omaa elämääsi ja ole oma, erilainen itsesi.
Lopeta av:n lukeminen ja siivoa negatiiviset ihmiset elämästäsi. Elä rohkeasti omaa elämääsi ja ole oma, erilainen itsesi.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:06"]Jos mietin, mitä haluan elämältä, siihen liittyy muita ihmisiä. Haluaisin nimittäin tosiaan sen kumppanin, se on ykkösasia, suurin unelma. Pidän myös tärkeänä, että on edes yksi ystävä. En voi siis mitenkään keskittyä täysin itseeni, muuttaa metsään ja kerätä ympärille hienoja tavaroita, lukea hyviä kirjoja ja sulkea kaikkia muiden vaatimuksia ulkopuolelle - koska yksin en ole onnellinen.
ap
[/quote]Sen kumppanin saa tekemällä omasta elämästään paremman, keskittymällä itseensä hyvällä tavalla. Siihen kuuluu terveelliset elämäntavat ja elämästä nauttiminen. Jos on murheen murtama ja itsetunto alhaalla voi olla vaikea löytää hyvää kumppania. Et varmaan itsekään haaveile sellaisesta ihmisestä vierellä. Ensin täytyy laittaa oma elämä kuntoon, kukaan toinen ei voi tulla ja pelastaa karulta elämältä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:10"]
Ap:llä on huono itsetunto, kun miettii jatkuvasti mitä muut hänestä ajattelee. Hyväitsetuntoinen ihminen elää omannäköistä elämää välittämättä, mitä joku muu ehkä ajattelee hänestä.
[/quote]
Ei välttämättä ole näin (en puhu nyt ap:stä, vaan yleensä). Itse kärsin vainoharhoista (psykoosi) ja mietin usein miksi ihmiset tuijottaa ja mitä minusta ajatellaan. Olen kuitenkin itsevarma ihminen, ja näin sanoisi kuka tahansa joka minut tuntee.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:10"]
Ap:llä on huono itsetunto, kun miettii jatkuvasti mitä muut hänestä ajattelee. Hyväitsetuntoinen ihminen elää omannäköistä elämää välittämättä, mitä joku muu ehkä ajattelee hänestä.
[/quote]
No tämän voin kyllä myöntää, ei mulla ehkä ihan terve itsetunto ole, mutta mielestäni se ei ole mikään ihme näissä ympyröissä. Ei se koskaan ole päässyt rakentumaan vankalle pohjalle, ja sen lisäksi (erityisesti) nykyään saan jatkuvaa arvostelua koskien luonnettani ja älykkyyttäni, ennen arvostelu koski pelkästään ulkonäköä. Eikä vielä tähän mennessä kukaan, ei kukaan, ole tullut sanomaan, että "haukkujat ovat väärässä, olet hyvä tuollaisena", se kun ihan oikeasti kumoaisi kaiken.
ap
Hassua, että musta on nyt siis tehty jo vainoharhainen hölmö, joka vaan miettii kaiket päivät, että mitä muut musta ajattelevat. Koska siis ihmisethän ei arvostele toisia naurettavista pienistä asioista, se on vaan mun keksintöä.
Kyllä esimerkiksi nää AV-keskustelut mun mielestä ihan hyvin heijastelee sitä, mitä monet ihmiset siellä päässä salaa ajattelee. Ja lisäksi kun siis ihan tosielämässä saan jatkuvasti kuulla vierestä ihmisten kaksinaamaisuutta, en pysty uskomaan ihmisten vilpittömyyteen enää ollenkaan... Erityisesti ne kaikkein miellyttävimmät ja mukavimman oloiset ihmiset paljastuvat melkein aina pahimmiksi selän takana haukkujiksi :(
ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:20"]
Hassua, että musta on nyt siis tehty jo vainoharhainen hölmö, joka vaan miettii kaiket päivät, että mitä muut musta ajattelevat. Koska siis ihmisethän ei arvostele toisia naurettavista pienistä asioista, se on vaan mun keksintöä.
Kyllä esimerkiksi nää AV-keskustelut mun mielestä ihan hyvin heijastelee sitä, mitä monet ihmiset siellä päässä salaa ajattelee. Ja lisäksi kun siis ihan tosielämässä saan jatkuvasti kuulla vierestä ihmisten kaksinaamaisuutta, en pysty uskomaan ihmisten vilpittömyyteen enää ollenkaan... Erityisesti ne kaikkein miellyttävimmät ja mukavimman oloiset ihmiset paljastuvat melkein aina pahimmiksi selän takana haukkujiksi :(
ap
[/quote]
Oletko jossain tunnepyörteessä parhaillaan, vai miten onnistuit vääntämään tuon aikaisemman viestin itseesi? Siinähän lukee, ettei koske sinua, vaan yleisesti. Kuten sanottua, sun on pakko kohdata asia ja tajuta, ettei niitä paineita kannata ottaa. Suosittelisin myös ajanvarausta mielenterveystoimistoon, sillä tavastasi kirjoittaa paistaa läpi ahdistus ja hätäisyys.
Miksi jonkun toisen pitäisi sanoa, että olet hyvä tuollaisena?
Sano se itse itsellesi ja usko se!
Tosiaan ensin on tunnettava ja hyväksyttävä itsensä ja sitten vasta pääsee oikeasti elämässä eteenpäin...juuri sinne minne haluaa :)
Tiedän miltä sinusta tuntuu.